Thursday, January 29, 2015

Naisenkuvia 2


Ikiaikaisen, arkaaisen elonkulttuurin vallitessa ihmisten energioita muunsivat siirtymäriitit ja myytit, yhteismuistiin sisältyvät alkukuvat. Niiden ohjaamina lapset aikuistuivat ja aikuiset kulkivat elämänvaiheidensa läpi.

Kaiverruksiin, talismanneihin ja veistoksiin olivat taltioituna oman kulttuurin
transsendenttisina impulsseina sykkivät kosmiset kuviot ja muut graafiset esitykset ensimmäisten jumalien tietoisuudesta, josta ihmiset latasivat virtaa ja esikuvallisen tason päivittäiseen hyörinäänsä.


Jumalattaren palvonta on erityisen iäkäs perinne. Jumalatarta on muinaiskulttuureissa usein edustanut kiveen hakattu mallinnos vaginasta (yoni) tai sitä esittävä patsas. Niitä on löytynyt lähes joka puolella maailmaa. Euroopan vanhimmat yonigraffitit
ovat Ranskasta löydetyt, n. 30 000 vuoden ikäiset kivikaiverrukset.


Buddhalaisuudessa kohtaamme laajan feminiinisten buddhien, dakininien ja yoginien kuvaston. Afrikassa on vieläkin erilaisilla jumalattarilla valtavasti valtaa. Juutalaisessa mystiikassa tunnetaan "Jumalan morsian" Shekinah (nimi mainitaan myös Koraanissa), jota vahvasti miesjohtoisten hasidijuutalaisten keskuudessakin kunnioitetaan korkeasti Sapattikuningattarena. Intiassa ja Nepalissa naisjumalista suurin on tietämättömyyden pimeyttä ja demonisia voimia tietoisuudesta hävittävä, kaamea ja kaunis Kali.



Kristinuskon ainut jumalainen naishahmo on Neitsyt Maria. Uskonnolliseen taiteeseen hänet on ikuistettu hyvin usein väsynyt ja laupias katse silmissään. Harvoin nähdään Jumalan Äidin hymyilevän. Hän ei ole Kalin kaltainen, ekstaattinen ja ekstaasillaan voimauttava villimys, vaan enemmänkin alistuvaisuuden ihanteen ilmentymä. Sillä naisen osa on alistua Isä Jumalan tahtoon. Näin teki Maria synnyttäessään jumalalleen pojan - ja vieläpä ilman sikiämistä tavallisesti edeltävää lystinpitoa.



Puhtaudestaan ja jumalsynnyttämisen uroteostaan huolimatta Maria ei kuulu taivaalliseen perheeseen. Sen muodostavat Jahve, Pyhä henki ja Jeesus. Pyhä henki tulkitaan joskus feminiiniseksi entiteetiksi, mutta kun otetaan huomioon se, että Maria tuli raskaaksi Pyhästä hengestä, niin kyllä Pyhä Kolminaisuus täyspatriarkaaliselta - ja vielä lisäksi "sukupuolineutraalilta" - monipariliitolta vaikuttaa.


Kuvat, joissa Neitsyt Maria pitelee Jeesus-lasta sylissään omaavat ohuen linkin Shivan ja hänen kosmisen kumppaninsa, Shaktin (Parvati) perhesuhteisiin. Onhan Shivalla ja Parvatilla kummallakin oma lapsi. Shivalla on poika Skanda (Kartikeya) - jonka syntymästä on lukemattomia legendoja: yhden mukaan poika syntyi Shivan liekkeihin roiskimasta spermasta -  ja Parvatilla savesta salaa Shivalta muotoilemansa Ganesha-poika.


Shivan ja Shaktin eroottista ilottelua ei kaikissa tantra-koulukunnissa pidetä pyhänä siksi, että se on elämää synnyttävä akti. Shivan ja Parvatin lemmenleikit ovat jo sinänsä pyhää panemista. Jumala ja jumalatar temmeltävät täydellä antaumuksella ekstaattisessa prosessissa minästä vapautuneella tasolla, jossa kahdesta ei tule kolmea, vaan enemmän yksi.


Shiva lingan ja Shakti yonin yhtymisen pointti on tietoisuuden laajentamisessa ja totaalisen vapauden kokemisesssa, emotionaalisten konventioiden ja kaiken maallisen kiintymyksen  hylkäämisessä. Siksi seksin on oltava jotain järjetöntä ja sen harjoittajien välinpitämättömiä esim. vallitsevia moraaliarvoja ja aviosäädyllisiä rajoitteita kohtaan. Tästä katsannosta tarkasteltuna jumalainen, energioita fundamentaalisesti muuntava seksi ei ole otollisinta oman puolison kanssa, vaan silloin kun se tapahtuu vakiintuneiden, sosiaalisten roolien ja uskollisen kiintymyksen tuolla puolen olevalla, "laittomalla" alueella.

Jumalista myös Krishna on amoraalinen Eroksen edustaja intialaisesa tarustossa. Hän ei keskity perhe-elämään ja sitoudu vaimoonsa Rukminiin, vaan sen sijaan sekstailee Radha-rakastajattarensa ja tuhansien gopityttösten kanssa.


Kristillisissä ympyröissä hurmioitunutta surffailua seksuaaliaalloilla pidetään harvoin - jos koskaan - miehen ja naisen välisen suhteen huipentumana tai ylevöittävänä, eksistentiaalisista keloista ulos ohjaavana hartaudenharjoituksena. Nykykristillisen, ei-puritaanisen tulkinnan mukaan seksuaalisuus on kylläkin "Jumalan lahja" ja "iloinen asia", mutta ei jumalallisen ilon ja autuuden asia. 


Neitsyt Maria on puhdas juuri seksuaalisen pidättyväisyytensä takia, eikä hänelle ole täydentävää, tasapainottavaa hahmoa raamatullisesssa kuvastossa. On vain Eeva, perisynnin henkilöitymä. Hän onkin ainut nainen, jota kristillinen kuvasto meille enemmälti alastomana esittelee. 


Paratiisin tarun takia vanhakristillinen logiikka oli sellainen, että Eevan tyttäret ovat äitinsä tavoin luontaisesti miestä haureuteen houkuttelevia olentoja. Vastaavasti Neitsyt Marian ainokainen lapsonen on pyhä poika .. 

Pyhä poika esiintyy Raamatussa usein naisten ympäröimänä. Martta palveli häntä köksän puolella, mutta Jeesus piti huushollaamista ja passausta arvokkaampana Martan siskon, Marian, hengellistä nälkää ja kuuliaisuutta. Mariahan viihtyi mestarinsa jalkojen juuressa hänestä tietoisuutta imien. 


Jos tilannetta tarkastellaan samanististen heimorituaalien ja esi-tantristen initiaatioden kontekstissa, Maria imi tietoisuutta sperman muodossa Jeesuksen sauvasta. Tähän asetelmaan sisältyy alkemistinen aspekti, mutta samalla siinä tulee määritetyksi kristityn naisen, miehen ja jumalan keskinäiset suhteet ja arvojärjestys.


Se minkälaiset naisenkuvat kulloinkin ovat palvottuja kertoo paljon yhteiskunnassa vallitsevasta naisihanteesta ja ylipäätään ihmiskäsityksestä. Länsimaissa nyt näkyvimmin näkyvät naiskuvat ovat  mainonnan ja porno- & pop -teollisuuden pyrkimyksille alisteisia potretteja. 

  
Pyhien, egon ulottumattomiin ulottuvien voimakuvien haihdutua naisten ja miesten näköpiiristä ikipuberteettiset, faneilleen narsistisesti flirttailevat viihdemessiaat täyttävät myto-esikuvallisen tyhjiön. Näin on tullut mahdolliseksi esim. se, että kansan syvien rivien keskuudessa rulettavat "rohkeat(!)", tissit paljaana otetut selfiet ikään kuin vulgaareina tunnuksina pitkitetyn esimielihyvän ja genitaalisen valmiuden alituisen ylläpitämisen aikakaudelle.

Intian ja Nepalin kaltaisissa maissa ei olla vielä suistuttu samanlaiseen, mytologiseen konkurssiin kuin lännessä, mutta idässäkin suurten tarujen merkitys on supistunut ja niistä nuollaan vain kiiltävä kuorrutus ihmisten päivittäisen pintaliidon piristeeksi. Merkityksellistä on se, että Intiassa, satojen - jos ei tuhansien - naisjumalien maassa on naisiin kohdistuvan väkivallan osuus huomattavan suuri.


Tosin on myös niin, että Intiassa toimii naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa vastustavia naisliikkeitä, jotka imevät virtaa itseensä juuri Kalista ja muista jumalattarista. Lisäksi uskonnollisen viihdekoneiston ulkopuolelta löytyy kultteja ja seurakuntia, joissa sakraalit naiskuvat- ja käsitykset ovat yhä maagisen tietoisuuden ja henkisen harjoituksen sydän ja perusta.


Syväolennoltaan voimakuvat ovat visioita ihmisen olemuksesta ja potentiaalista. Oikean intention ja tietynlaisen meditaation avulla voi itse kukin nähdä sisälle tajunnallisen koneistonsa mustaan laatikkoon, jossa mm. kaikki ihmiskunnan historian isot naiseudet ovat elävinä kuvina tallennettuina. 




Jimi Hendrix ei itse pitänyt tupla-albumi Electric Ladylandin (1968) kansikuvasta, mutta hänen mielipiteensä ei sen arvoa ja merkitystä alenna. Kyllä kansiaukeama (plus sisäkannen hämyiset kuvat soittajista) mielestäni kryptisenä ja mysteerisenä, astraalisuutta huokuvana johdantona Hendrixin musiikilliseen visioon toimii. Kansi on myös pätevä rituaaliesine psykedeelisessä Kali-pujassa käytettäväksi.



Naisenkuvia 1 (Johdanto)

Have you ever been (have you ever been) to Electric Ladyland?
The magic carpet waits, for you.
So don't you be late
Oh, (I wanna show you), the different emotions
(I wanna run to) the sounds and motions
Electric woman waits for you and me
So it's time we take a ride,
we can cast all of your hang-ups over
the seaside.
While we fly right over the love filled sea
Look up ahead, I see the loveland, soon you'll understand.

Jimi Hendrix - Electric Ladyland 




Tara on myötätunnon bodhisattva ja yidam ("meditoitava jumalatar"), jonka nimi merkitsee "hän joka kuljettaa toiselle puolelle". Tässä hän näyttäytyy Valkoisena Tarana. Silmiinpistävintä tässä hahmossa on seitsemän silmää eri puolilla kehoa. Yksi niistä on Viisauden silmä, joka näkee tyhjyyden. Valkoisen Taran lisäksi on olemassa mm. Punainen Tara ja Vihreä Tara, joka yhdessä Valkoisen Taran tavoin on hyvin suosittu meditaation kohde Buddha Dharman harjoittajien keskuudessa. 

Oṃ Tāre Tuttāre Ture Mama Ayuḥ Punya Jñānā Puṣtiṃ Kuru Svāhā.

Taran ohella suosittuja naispuolisia kohteita visualisoinneissa ja muissa meditaatioharjoitteissa ovat dakinit, "taivastanssijat". Dakinit inspiroivat tekemään läpimurron valaistumisen tilaan ilmaisemalla rajoittamatonta sisäisen avaruuden kokemusta. Huomattavan tunnettu tanssija Tiibetin buddhalaisuudessa on myös Vajrayogini (kuvassa). 





Täydellisen vapautuksesi tarina
on   kuin kaunotar, joka suistaa miehen mielen raiteiltaan.
Olen riemuinnut siitä asti kun sain sen tietooni.
 

Milarepa

 




Äiti Kali ilmaantuu alastomana. Hänellä ei ole mitään salattavaa. Hän on ikuisen avaruuden tavoin paljas ja musta. Koko totuudessaan nähtynä Kali ei ole nainen, mies, neutri eikä bi. Hän on kaiken läpäisevä, dualismin syvyyden jumalatar.



                     Äiti Kali iskee Persoonallisen Jumalan
                     vasten persoonatonta Todellisuutta
                     Murtaa kiven toisella kivellä   
                     ja jättää jäljelle vain ei-kaksinaisuuden.
                     Hän toteuttaa tahtonsa suloisesti
                     tuhoten näin velvollisuudentunteen.
                     Laulaja tämän oudon laulun
                     kelluu Hänen Mysteerinsä merellä
                     Ennalta aavistamattomat virtaukset
                     vievät häntä sinne ja tänne.

                            (Ramakrishna)


Paramahamsa Ramakrishna puolusti vahvasti sitä kantaa, että jumala on persoonallinen olento - ja hänelle tämä jumalallinen persoona oli Äiti Kali. Ramakrishna palvoi  Kalia palavasti. Usein hän syötti ruokaa Kalin patsaalle ja silminnäkijöiden kertomusten mukaan Kali myös soi Ramakrishan tarjoamaa prasadia.

Ramakrishna naitettiin lapsena Sarada Devin kanssa, mutta he eivät koskaan viettäneet avioelämää. Aikuisiällä Sarada Devi asettui asumaan Kali temppeli Dakshineswariin, jossa hänen puolisonsa toimitti papin virkaa. Sarada Devin temppeliin muuton jälkeen yksi Ramakrishnan opetuslapsista laittoi merkille, että hänen mestarinsa häipyi iltaisin temppeliä ympäröivään puutarhaan. Hän epäili Ramakrishnan tapailevaan salaa vaimoaan ja alkoi salaa seurailla miestä. Ramakrishna kuitenkin huomasi varjostuksen, kehui oppilaansa valppautta ja lausui nämä, aikaisemmin blogissani siteeratut sanat: "Ennen kuin otat ketään guruksesi, vahdi häntä päivin ja öin".


Chinnamastā on yksi kymmenestä Mahavidya-jumalattaresta. Hän suojelee jalkojensa juuressa olevien Kaman ja Ratin seksuualisen energian ilmausta. Muitakin selityksiä hahmolle on. Myytit ovat aina monitulkintaisia, niissä on useita, sisäkkäisiä ja limittäisiä kerronnallisia tasoja ja symbolistisia kerroksia.

Chinnamastā on itsehallinnan vertauskuva. Hän on pystyvä ravitsemaan palvojansa omalla, kaulasta ulos suihkuavalla verellään, koska hänellä on jooginen kontrolli seksuaalisiin ja muihin haluihinsa.

Ennen ilmaantumistaan hindulaiseen jumalgalleriaan
Chinnamastā tunnettiin tantrisen buddhalaisuuden piirissä Chinnamudana tai Vajrayoginin manifestaationa. Kaulan verisuihku viittaa kundaliiniin, jonka täydellisen hallinnan Chinnamastān katsotaan sekä buddhalaisissa että hindulähteissä saavuttaneen.


Tiibettiläinen maalaus Sukhasiddhi Dakinista, ja alla kelttiläinen Sheela na gig. Sen kaltaisia veistoksia on löydetty Irlannista vanhoista linnoituksista, kirkoista ja muista paikoista 101 kappaletta ja 45 Englannista. 






Historiallisen ajan ehkä kuuluisin samaani, meksikolainen psilosybiinitietäjä Maria Sabina (1894? - 1985)  
Kuva: Nicolás Rosenfeldtown.

 






Roomalaiset olivat kauhuissaan kun kelttisotilaat kävivät taisteluun alastomina, vain jumalatartaan, Rhiannon´nia, esittävä amuletti kaulassaan.
 

               Jörmungandr-käärme, Hel-jumalatar ja Fenrir-sus.

Anandamayi Ma (1896 - 1982) yksi kuuluisimmista naispyhimyksistä Intiassa. "Sama sanoinkuvaamaton totuus on koettavissa kahdella tavalla: itsevalaisevana Hiljaisuutena tai, ikuisena Yhden leikkinä."


Tämä kaiverrus saattaa esittää kelttien Rhiannon-jumalatarta. Hänen alisesta maailmasta nousevilla linnuillaan on voima herättää kuolleita tai tuudittaa eläviä uneen. Kyseessä voi olla myös Morrigan tai Medb.

                       David S. Herrerias - Il ritorno di Lilith

                                       Liisa Ihmemaassa

                             Banksy Balloon - TV Girl

                                                           Dakinien tanssi
                                                                        Afrikka

Wednesday, January 21, 2015

Madame Blavatsky - savun ja salatieteen papitar

Madame Helena Petrovna Blavatsky (1831-1891) oli kuin yhdistelmä Aino Kassista ja Helinä Rautavaaraa: kosmopoliitti selvännäkijä ja seikkailija, eksoottisten tarinoiden kertoja ja transsendenttisten elämäntasojen tulkki.

Englantilainen Psyykkisen tutkimuksen seura piti Madamea v. 1885 ilmestyneessä raportissaan "historian monitaitoisimpana, kekseliäimpänä ja mielenkiintoisimpana huijarina." H.P.B. olikin melkoinen silmänkääntäjä ja luikurin laskettelija sille päälle sattuesaan, mutta hänessä oli myös vilpitöntä, joskin maanisiin ja megalomaanisiin mittoihin kasvanutta pyrkimystä arkitietoisuutta syvempään ymmärrykseen elämästä.




Blavatsky oli yksi v. 1875 perustetun Teosofisen seuran perustajajäsenistä. Seura perustettiin tarkoituksessa "koota ja levittää tietoa universumin hallitsevista laiesta". Ennen teosofiksi julistautumistaan Blavatsky oli jo ehtinyt niittää mainetta spiritistisenä ja parapsykologisena  meediona monessa maassa. Kosmiset kuviot ja astraaliset visiot alkoivat avautua hänelle 1850-luvun alkupuolella, jolloin hän Kairossa ollessaan innostui polttamaan hasista. Kannabis laittoi Blavatskyn ropellit pyörimään vinhaa vauhtia ja avasi hänen mieltään teosofisten aatteiden virtaukselle, eli, kuten hän itse sanoi:

Hasis moninkertaistaa ihmisen elämän tuhatkertaisesti. Kokemukseni ovat yhtä todellisia kuin jos ne olisivat tavallisia tapahtumia tämänhetkisessä elämässä. Ah! Minulla on selitys. Se on aikaisempien olemassaolojeni, edellisten inkarnaatioitteni, mieleenpalauttamista. Se on ihmeellinen huume ja se selvittää syvällisen mysteerin.


Teosofisen seuran perustamisen aikoihin Blavatskyyn tutustunut, mm. toimittajan työtä tehnyt, rouva Wolf on puolestaan kertonut seuraavasti:


Opin pian, että hän oli mieltynyt käyttämään hasista. Useita kertoja hän yritti taivuttaa kokeilemaan sen vaikutusta minuun. Hän sanoi polttaneensa ooppiumia, nähneensä sen visioita ja uneksineensa sen unia, mutta että hasiksen käytössä nautitut autuudet olivat kuin taivas helvettiin verrattuna. Hän sanoi, ettei ollut löytänyt mitään, joka olisi verrattavissa sen tehoon imaginaation heräämisessä ja stimuloimisessa.


Blavatskyn pääteokset Hunnuton Isis (1877) ja Salainen Oppi (ensimmäiset kaksi osaa v.1888) sisältävät molemmat viittauksia psykedeelisiä vaikutuksia omaaviin luonnonesineisiin ja suhtautuvat niihin isolla arvonannolla. Erityisesti H.P.B:tä kiinnosti muinaistaruissa mainittu, kolmannen silmän avaava, "pyhä soma-juoma". Sitä Blavatsky väitti itsekin nauttineensa ja näin hän siitä Hunnottomassa Isiksessä kirjoittaa:


Myös kasveilla on mitä ihmeellisimpiä mystisiä ominaisuuksia; eurooppalainen tiede on kadottanut uni- ja taikayrttien salaisuudet, ja lienee tuskin tarpeen sanoakaan, ettei se tunne niitä kuin muutamien kasvien osalta, esimerkiksi oopiumin ja hasiksen. Kuitenkin jo näiden muutamien yrttien psyykkistä vaikutusta ihmisen elimistöön pidetään todisteena tilapäisestä mielenhäiriöstä. Tessalian ja Epiruksen naiset sekä Sabaziuksen naispuoliset hierofantit eivät vieneet salaisuuksiaan mukanaan silloin kuin heidän pyhäkkönsä kukistuivat. Niitä varjellaan yhä vielä ja ne jotka ovat perillä Soman luonteesta, tuntevat myös muiden kasvien ominaisuudet.


Salaisessa Opissa Blavatsky kytkee holotrooppisten aineiden nauttimisen vankasti valaistuneiden tajunnantilojen saavuttamisen yhteyteen:


Soma on pyhä Soma-juoma, joka antaa mystisiä näkyjä ja transsi-ilmestyksiä, mistä yhtymästä seuraa Budha (viisaus), Merkurius, Hermes jne., se tiede, lyhyesti sanottuna, jonka teologian brihaspatit ovat tähän päivään asti julistaneet pirulliseksi ja saatanalliseksi.


Ihmekö siis, että laajentamalla tämän allegorian piiriä huomaamme kristillisen teologian kannattavan hindujumalien sotaa ja pitävän Uśanasta (Luciferia), joka varjeli Somaa rituaalisen palvonnan muinaiselta personoitumalta (Brahmanaspatilta, bramiinien herralta, josta nyt on tullut ”Jupiter-Jehova”), SAATANANA, ”Jumalan vihollisena”!  







Hunnoton Isis on suunnattomasti asiavirheitä sisältävä, sekava ja hallitsemattomasti rönsyilevä kollaasi, jossa esitellään iso liuta mytologioita, kultteja, uskontoja ja maagisia järjestelmiä ja yhdistellään niitä varsin villisti assosioiden  toisiinsa. Teoksen läpikäyvä prinsiippi on heltymätön kristinuskon vastaisuus: Blavatsky ei Jeesus Kristusta kumarra  ja hän pitää kristinuskon oppeja alkeellisina jäljitelminä ja väärennöksinä muinais-uskonnollisista järjestelmistä. 

Salaisessa Opissa Blavatsky esittelee ikiaikaisaiksi väittämänsä, ns. Dzyanin runot ja kutoo niiden pohjalta metafyysisen tutkielman elämän ja maailman synnystä sekä ihmisen henkisestä potentiaalista ja mystisestä tarkoituksesta. Hengeltään kirja on hyvin itämainen. Blavatsky tunnustikin tuohon aikaan buddhalaista uskontoa, joskin hän sanoi edustavansa - meille muille ihmisille täysin tuntematonta - "alkuperäistä, esoteerista buddhalaisuutta".


Blavatskyn käsitys buddhalaisuudesta samoin kuin hindulaisuudesta oli vajavainen ja vahvasti hänen oman mielikuvituksensa ja pakkomielteidensä vääristämä. Hän viittaa mielellään "buddhalaisuuden puhtaimpaan haaraan", nepalilaiseen Svābhāvika-koulukuntaan, mutta tälläistä oppisuuntaa ei Nepalissa ole ollut. Blavatskyn käsitys asiasta on luultavimmin peräisin orientalisti Brian H. Hodgsonin kirjoituksista, jotka myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu paikaansa pitämättömiksi (Hassua onkin, että 70-luvulla teosofisen liikkeen yhteyksiä buddhalaisuuten analysoineen Mikael Niinimäen kirjassakin - Teosofian juuret -  esitellään yhtäläisyyksiä Blavatskyn ja kuvitteellisen Nepalin Svābhāvika-buddhalaisuuden välillä, ja lähteenä ovat jälleen lähinnä Hodgsonin vanhat sepustukset).


Salaisen opin psykedeelisen metafysiikan taustalla värisevät Blavatskyn hasiksen, ooppiumin ja muiden stimulanttien katalysoimat tajunnan sfäärit. Siitä, miten paljon pilveä paloi Salaista oppia kirjoitettaessa ei ole tietoa. Teosofiset lähteet tietenkin kiistävät H.P.B:n kannabiksenkäytön kirjoitusprosessin aikana, sillä Madamen työskentelyä sivusta seuranneet eivät koskaan havainneet mitään sellaista - vain ja ainoastaan sen, että  H.P.B. oli ketjupolttaja, jonka toisessa kädessä kärysi koko ajan itse kääritty sätkä...


On kuitenkin todennäköistä, että Blavatsky poltti - tai söi - hasista myös tuona ajankohtana. Jos ei muuta niin lääkkeenä. Blavatskyhan kärsi monista eri sairauksista, joista aiheutuvien kipujen lievityksessä hasis ja ooppiumi olivat tuohon aikaan Amerikassa hyvin yleisesti käytettyä lääkitystä. Lisäksi on olemassa jo Egyptissä  Blavatskyn kanssa pilveä pössytelleen taiteilija Albert Leighton Rawsonin vuotta 1875 koskeva lausunto:


Hän oli kokeillut Kairossa hasista menestyksellisesti ja taas antautui tässä kaupungissa (New Yorkissa) minun ja tohtori Edward Suttonin huolenpidon alaisuudessa. Suttonilla oli ollut laaja kokemus huumeesta potilaidensa parissa.

Sekä Salaisen Opin että Hunnottoman Isiksen Blavatsky on omien sanojensa mukaan tehnyt mystisten "viisauden mestarien" avustamana. Nämä mestarit ovat ammoisina aikoina Venukselta tulleen Valkoisen veljeskunnan suojeluksessa, ihmiskunnan hyväksi työskenteleviä adepteja. Heistä teosofisissa teksteissä nimeltä mainitaan Kuthumi ja Blavatskyn henkilökohtainen opettaja Morya. Jälkimmäiseen Blavatsky tutustui omien sanojensa mukaan nuorena neitona ollessaan Lontoossa, joskin hän on ilmoittanut kaksi eri päivämärää ja kertonut kaksi eri tarinaa tähän kohtaamiseen liittyen.


Blavatskyn mestarit olivat ilmeisesti myös vihityt hasiksen polton saloihin. Tähän viittaa mm. H.P.B:n teosofi A.P. Sinnetille lähettämä kirje, joka kuvaa kahta "siunattua päivää" Madamen pomoksi nimittämän Moryan seurassa Darjeelingissa, Intiassa:


Oli kuin entisinä aikoina ... Samanlainen puinen maja, kolmeen osastoon huoneiksi jaettu koju, joka seisoi viidakossa kolmen pelikaaninjalan varassa; samat äänettömästi hiipivät keltaiset chelat; sama pomoni sammumattoman chilum-piipun ikuinen 'gul-gul-gul' - ääni.
(Jouni Marjanen - Mahatmat Morya ja Kuthumi, Teosofisen liikkeen mestarit.)



Blavatsky asetti tuotannossaan totuuden kaikkia uskontoja korkeammaksi. Samalla hän korotti ylimmäiseksi uskonnoksi oman totuutensa, jonka mukaan kaikkien uskontojen taustalla on sama "esoteerinen oppi". Tätä samaa ideologiaa promotoivat nykyisin useimmat new age -lahkot  ja uus-uskonnolliset henkisen kasvun kultit.


Tiettyjä yleisinhmillisiä piirteitä ja erinäisiä yhtymäkohtia useimmista uskonnoista helposti löytyykin, mutta yhtä helposti vähänkin analyyttinen tutkimus paljastaa, että on myös niin, että monet uskonnot ja erilaiset uskonnolliset ja maagiset kultit ovat lähtöasetuksiltaan, metafysiikaltaan ja päämääriltään oleellisesti toisistaan poikkeavia. 


Blavatskyn keinotekoinen yritys liimata kaikki mahdollinen - uskonnollinen, maaginen ja myyttinen kuvasto, tiede, tarut ja vanhat lastenlorut - yhdeksi, sisimmältään huikean esoteeriseksi paketiksi kertoo paljon Blavatskyn erottelu- ja jäsennyskyvyn puutteesta. Ja vaikka Blavatsky kovasti paljon vaahtosikin itämaisten oppien suurenmoisuutta, niin erityisen suurta arvostusta Buddha Dharman ja Vedantan opetuksia kohtaan ei ilmennä esim. se, että idän uskonnoista adoptoidaan sanoja ja käsitteitä ja annetaan niille uusi, itse määritelty tarkoitus.


Merkittävää Blavatskyssa oli se, että hän toi moderniin maailmanaikaan muinaista tajua elämän maagisesta ja mysteerisestä tasosta. Olkoonkin, että  massoille hän vain hieman raotti tuntemattoman todellisuuden ovea. Sen  toiselle puolelle -  kaikkein pyhimpään -  voivat teosofisten oppien mukaan astua vain sielultaan ja elintavoiltaan puhtaat, korkean etiikan sisäistäneet salatieteilijät. Sellainen ei henkilö rääväsuinen, psyykkisistä häiriöistä ja ylipainosta kärsinyt, raskasta liharuokaa ahminut ja häikäilemättömänä jekuttajana ja ärhäkkäänä mielensäpahoittajana tunnettu Blavatsky missään tapauksessa ollut. 


Blavatsky oli nähnyt hunnottoman Isiksen psykedeelisten aineiden vaikuttamana ja hänen kompastuskivekseen tuli se, että hän ei  opetuksisssaan pystynyt lainkaan jäsentämään psykedeelien osuutta tajunnan laajennuksen, salatieteiden ja/tai magiikan harjoituksessa. Tämä jäi sitten tulevien holotrooppisten tietäjien, Timothy Learyn, Terence McKennan, Stanislav Grofin ja kumppaneiden tehtäväksi.




                                              "Sammumattoman chilum-piipun äärellä".


 Psychedelics  and Spiritual practice

Monday, January 12, 2015

Guruhumppa on kova biisi

Ennen kuin otat ketään guruksesi, vahdi häntä päivin ja öin.
Ramakrishna Paramahamsa


Bengalin joutsenella, Ramakrishnalla (1836-1886) ei ollut koskaan ilmoitusta lehdessä. Ei edes kylttiä työpaikkansa - Kali-temppelin -  portinpielessä. 

Nykyisin Ramakrishnakin kieppuu cyber-avaruudessa. Internetin laari on laitoja myöten täynnä henkisen opetuksen kauppiaita. Heidän retriiteissään on aina tilaa vielä yhdelle, jonka luottotiedot ovat reilassa.  


Intialaisilla tv-kanavilla tietyt joogan, mietiskelyn ja mantraamisen spesialistit  pyörittävät viikottain omaa showta. Ne eivät emotionaaliselta väreltään oleellisesti poikkea Amerikan tv-pastorien spektaakkeleista.


Monet menestyneistä guruista elävät turvamiesten ja sihteerikköjen ympäröiminä kuin rokkitähdet konsanaan. Heitä kuskataan kohteisiin komeilla kaaroilla ja he pitävät majaa huippuhotelleissa ja luxus-luokan ashrameissa.


Osho Rajneesh (k.1990) on tämän rahoilla pröystäilevän gurun prototyyppi. Hän hankki lisää Rolls Royceja (96 kpl kaikkiaan) talliinsa samaan aikaan, kun hänen aktiiviset kannattajansa puursivat täystyöllistettyinä ja aliravittuina orjina Osho-liikkeen hyväksi. Monet heistä olivat tehneet abortin tai sterilisoineet itsensä Rajneeshin ohjeistamana. 


Osho sai ihmiset maksamaan siitä, että he tulivat nauramaan tai naimaan hänen keskuksiinsa, mutta ihmisten höpläytyksessä oli myös lievää törkeämpi taso, sillä lopulta paljastui, että aseet, ihmisten tiukka valvonta ja seksuaalinen hyväksikäyttö olivat ashramien arkipäivää.


Intian ehkä suosituimmasta "avatarista", Sathya Sai Babasta (k. 2011) tuli vähintääkin Oshon veroinen  kullanvuolija. Sai Baba jopa "materialisoi" kultaa. Tosin hän ei pyynnöistä huolimatta ikinä aineellistanut hihatilaansa kookkaampaa kultahippua.



Osho ja Sai Baba olivat tee-se-itse -guruja. He eivät edustaneet mitään autorisoitua opetuslinjaa. Molempien opit ovatkin eri lähteistä yhteen harsittua, haperoista hörinää. Sattumia on heidän sopassaan niukalti. 

Ensimmäinen massasuosion lännessä saanut guru, Maharishi Mahesh Yogi (k. 2008) sitä vastoin oli oikea joogi:  Swāmī Brahmānanda Saraswatīn kouluttama ja hänen opetuslinjansa yhteyteen initioitu mietiskelymestari.


Maharishilla oli omat rajoitteensa, höpsötyksensä ja kömmähdyksensä, mutta vastaavasti monet hänen tempauksistaan olivat varsin meseviä (hän esim. keskeytti TM-opetukset Englannissa v. 2005 Blairin valtakauden ajaksi vastalauseena maan osallistumiselle Irakin sotaan).



Suosituimpia gurukarakteereja yhdistää ikimairea pärstäkerroin ja sanoman ympäripyöreä yleishyvyys. Ne näyttävät vetoavan ihmisiin  - vaikka asian pitäsi olla juuri päinvastoin! Yltiöpositiivinen lällätys ei korreloi vapauden ja vakauden asian vakavuuden kanssa.


Viimeistään siinä vaiheessa, kun gurukulttiin liittyy pedofiliaa, raiskauksia ja vapaudenriistoa hälytyskellojen pitäisi päristä jo pinttyneimmässäkin palvojassa - mutta ei!


Hard Rock Café -ketjun perustaja Isaac
Tigrett uskoo, että Sai Babaan kohdistuneet epäilyt lapsiseksistä ja oppilaidensa seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä pitävät paikkansa, mutta silti hän palvoo Sai Babaa yhä vieläkin.

Kymmeniä tuhansia uskollisia palvojia on yhä myös mm. raiskauksesta syytetyllä superjoogi Swami Nithyanandalla. Samoin äskettäin Intiassa pidätetyillä baboilla Sant Rampal (epäillään murhayrityksestä ym:sta), Asaram Bapu (seksiä 16-vuotiaan tytön kanssa) ja Gurmeet Ram Rahim (sai 400 oppilasta teettämään itselleen kastraation).


Väärinkäytöksiin syyllistyneidetä guruja on maailmassa valtavasti, mutta runsaasti on myös vilpittömiä  joogaopettajia ja korkean tietoisuuden säätäjiä. Omituiset oikut ja ei-konventionaaliset käytännöt eivät guru-universumissa ole harvinaisuuksia, mutta asiahan on niin, että eksentrisyys on yksi asia ja rikosten tekeminen ihmisyyttä vastaan toinen, aivan eri asia. Ylipäätään uskonnolliselta elämältä on turha vaatia sitä, että se toimisi jyrkästi moderneja arvoja ja poliittisen korrektisuuden periaatteita noudattaen.


Eksentrisistä, "hulluista guruista" maineikkain lienee edesmennyt, tiibettiläinen lama Ghögyam Trungpa Rinpoche. Hän ylläpiti lukuisia suhteita naisoppilaidensa kanssa ja hänen alkoholinkäyttönsä oli ajoittain sangen suureellista. Rinpochen näkemyksen kirkkautta hänen juopottelunsa ja epäsovinnainen käyttäytymisensä ei samentanut, ja ainakin osittain hänen villit tempauksensa olivat osa hänen opetustaan. 


Trungpan oppilaaseen, amerikkalaiseen Pema Chödroniin teki vaikutuksen juuri se, että Trungpa veti kerta toisensa jälkeen maton oppilaidensa alta ja opasti näin elämän pohjattoman olemuksen kohtaamiseen.

Pema Chödron on selibaatissa elävä nunna, eikä Trungpa koskaan painostanut häntä seksiin, vaan päinvastoin innosti häntä pitämään lupauksensa. Chödron itse ei nuhteettomislupauksistaan huolimatta halua olla roolimalli kenellekään:


Monet ihmiset ajattelevat, että koska pidän nämä ohjeet, olen ikään kuin politiikan ja skandaalien yläpuolella. Joten voin nähdä, että oppilaat haluavat näitä puhtaita roolimalleja. Mutta puhtaat roolimallit eivät koskaan ole olleet niinkään hyödyllisiä minulle. Minun mallejani olivat ihmiset, jotka astuivat ulos totunnaisesta mielestä, ja jotka pystyivät todella pysäyttämään mieleni ja täysin avaamaan sen, ja vapauttamaan sen edes hetkeksi sovinnaisesta, totusta tavasta katsoa asioita. 


Mutta "turvallisuuden" etsiminen roolimallista, jonkun joka ei koskaan loukkaa sinua ja aina vahvistaa sinua, on hyvin epäilyttävää. Jos olet todella valmistautumassa pohjattomuuteen, valmistautumassa inhimillisen olemassaolon todellisuuteen, elät partaveitsenterällä ja sinun täytyy tottua tosiasiaan, että asiat liikkuvat ja muuttuvat... Opettajani ovat aina työntäneet minua jyrkänteen yli, ja juuri se on herättänyt myötätuntoni sille minkä ihminen kohtaa.



Gurutouhun ekonominen taso ei sinänsä po. genreen vinoja viboja tuo, vaan se, että joogasta ja tajunnan muuntamisen tietotaidosta on tehty tavara, jota markkinoidaan samalla mentaliteetilla, kuin pesupulveria tai deodoranttia. Räikeästi itseään mainostavien mestarien tuote onkin yleensä vain eksoottisesti tuoksuva, mielen hajuste.


Syvällinen, korkeita meditaatiotasoja kuulijassa katalysoiva opetus on mittaamattoman arvokasta. Raha ei ole siitä riittävä vastine. Täydellinen omistautuminen opettajalle ja hänen opetukselleen on perinteisesti se hinta, joka koulutuksesta maksetaan. Gurugenren ongelmat tuntuvatkin johtuvan paljolti siitä, että väärät ihmiset sitoutuvat vääränlaisiin guruihin ...


Gurujen oppilailla saattaa olla hyvinkin nyrjähtänyt motivaatio hartaalle harrasteelleen ja hyvinkin pinnalliset tavoitteet. Välttämättä ei mitään hyvää seuraa siitäkään, jos meditaatio-opetukseen tai uskonnolliseen liikkeeseen lähdetään omia mielenterveysongelmia ratkomaan. 


Kaikkiaan näyttää siltä, että suurin osa guruista innostuneista ihmisistä ei itse asiassa  mitään gurujen opastusta erityisemmin tarvitsisi. Jooga-asanoiden oppiminen ei edellytä yhdenkään swamin kumartamista, ja jos oma praktiseeraus rajoittuu puolen tunnin päivittäiseen hiljentymishetkeen, niin sellaiseen meditaatioon saa riittävästi opastusta jo naistenlehtien sivuilta.


Henkilökohtainen kontakti todellisen, henkisen näkijän energiaan on arvokas asia, eikä ole syytä väheksyä  opetusta, jota valistuneet meditaatiomestarit ja joogit jakavat. Silti on myös niin, että  elämän täydellinen täyttymys ei edellytä gurun tai minkään uskonnollisen oppisuunnan seuraamista. Elämä on perimmiltään itse itsensä selittävä prosessi. Jokainen tilanne on opettaja.