Monday, September 26, 2016

Mieleni minun tekevi - mitä tekisin mielelläni?

Aivan kuten lamppu voi valaista itsensä ja esineet sen ympärillä, mieli voi katsella sekä itseään että muita ilmiötä.
- Shantideva



Me emme tiedä mikä mieli on. Siitä huolimatta meille ovat tuttuja käsitteet mieliala ja mielentila.


Mieli näyttäytyy meille tilana, tilavuutena. 


Mieleen singahtaa ajatuksia, mielteitä, muistoja, tuntemuksia ... Mutta mieli on yhä yksi mieli: läpikuultava avaruus plus kaikki mitä siihen ilmaantuu.


Vuoroin mielihyvä, vuoroin mielipaha värjää meidän mielialan. Meditaation idea ja tarkoitus on kumota mekaanisen mieltämisen mielivalta. 


Meditaatiota on kahdenlaista: passiivista ja aktiivista. 


Passiivisessa meditaatiossa katselemme kaikkea kuin seinäpaperi huoneen sisustusta. Aktiivisessa meditaatiossa olemme tarkkana kuin oranssia hehkuvat porkkanat.



Meditointi mantraa resitoiden on yksi mietiskelymetodi. Siitä ei ole syytä puhua tässä. Visualisoinnin tavoin se on extremelaji. Se  soveltuu vain äänneoppiin perehtyneiden, hyvän ohjauksen saaneiden harjoittajien käyttöön. Joogi Jokamiehen kohdalla mantrojen toistaminen vie vain itsehypnoosiin ja konemaiseen mielen manipulointiin.


Hyvin suosittu tapa meditoida on havainnon kiinnittäminen hengitykseen. Ja siitä edelleen mihin tahansa kohteeseen. - Tosin itse en suosittele keskittymisen kohteeksi hengellisiä abstraktioita kuten  Jumala, Universumin tahto, Kaikkiallinen viisaus ja rakkaus. Super-universaaleihin, hyper-jumalaisiin käsitteisiin upottautuminen on yleensä paremminkin mielen sisustamista kuin mielentilan puhdistamista, kiintymyksestä.


Toinen tunnettu meditaatiomenetelmä on se, että ei aktiivisesti tuoteta mitään ajatuksia, vaan tarkkaillaan spontaanisti mieleen nousevia ajatelmia niihin mitenkään reagoimatta. Tästä on ainakin se hyöty, että arviointiin - hyväksymiseen ja hylkäämiseen - sitoutuneita psyykkisiä voimavaroja voidaan sijoittaa vaikkapa iloitsemisen ja luovuuden resursseihin. 


Mietiskely on siitä mainio laji, että sitä ei voi tehdä fataalisti "väärin". Intensiivinen meditaatiotekniikoiden harjoittaminen saattaa kuitenkin aiheuttaa ihmisessä esim kroonisen itsetarkkailun oireita. Tahtoessaan olla tarkkaavainen harras harjoittaja yrittää tämän tästä tarkkailla oman tarkkaavaisuutensa tilaa huomaamatta mitä tapahtuu todella, sisäisyydessä, kehossa ja maailmassa.


Itsetarkkailun hajottaa kysymys: kuka tarkkailija on? Sillä mieltä tarkastelevaa tarkkailijaa tarkkailee tarkkailija, jota tarkkailee mieltä tarkkailevaa tarkkailijaa tarkkaileva tarkkailija jne. Näin isoa palaa ei kukaan pysty haukkaamaan. Ilmaa on saatava keuhkoihin, ja sitähän saat kyllä, kuomaseni, kunhan punkeat pois illuusion alta!


Toinen vaara liittyy siihen, että meditoinnin harjoittaminen aletaan "valaistumisen" eli henkisen täyttymyksen toivossa. Jos tuplajättipotti ei, ties monennenko kierroksen jälkeen, putoa omalle spotille, pettymys pystyy olemaan musertava.

Hengityksen ja ajatuksien tarkkailu ei sinänsä ja automaattisesti aiheuta sellaista vanhan, mekaanisen mielivallan kumoamista, jota voitaisiin nimittää valaistumiseksi tai henkiseksi vapautumiseksi. Dalai Lama on harjoittanut meditaatiota lähes 80 vuotta ja hän on edistynyt henkisissä pyrkimyksissään vain piirun verran. Näin Dalai Lama kertoo Lady Gagalle youtubessa olevalla videolla.

Tietyillä mietiskelymenetelmillä on havaittu olevan stressiä vähentävä vaikutus, mutta saman voi todeta monista muistakin harrasteista (shakki, pyöräily, jooga ym). Meditaation ainutlaatuinen potentiaali ilmenee, selkenee vasta siinä kohtaa, jolloin mielen tarkkailun lisäksi mietiskelyyn sisältyy intentio tiedostaa mieli sinänsä, siis tiedostamistapahtuma, tietoisuus itsessään. Se on asia, jota emme voi eristää tarkasteltavaksi meistä "ulkopuolisena" kohteena -  Sillä tietoisuus on jotakin joka voidaan tietää ainoastaan olemalla sitä (Kaisa Puhakka). 


Tietoisuus tietoisuudesta voi olla ensin äkkinäinen, tajunnan hehkun välähdys ollessamme tarkkaavaisuuden tilassa ilman kohdetta. Välähteen vaikutuksesta energiatasomme kohoaa valtavasti ja saamme konkreettisesti tutaa tietoisuuden ja energian mystisen yhteyden ... ykseyden (?) ... Isosti merkityksellistä on se, miten mietiskelyissä saavutettu, metafyysinen tietämys laajenee päivittäisen elämän alueelle...

Näemmekö kadulla kulkiessamme pelkästään meitä ympäröivät objektit vai näemmekö objektit ja tyhjän avaruuden? 


Tiskatessamme astioita, pidämmekö tiskiharjan lisäksi mistään muusta kiinni? Emme vertaa olotilaamme johonkin toiseen olotilaan, eikä tajunta takerru mihinkään, kiinteään ajatusmuotoon ... koska otamme tilanteen sellaisenaan: satunnaisena tapahtumana avaruudessa?


Jos tiskiharjan sijasta ollaan tekemisissä elävän ihmisen kanssa, niin keskittyäkö hänen juttuihinsa vai ei keskittyä? 


Jo pelkästään kohteliaisuusaspektin takia meidän pitäisi kaikissa kohtaamisissa olla vahvasti läsnä ja suunnata jakamaton huomiomme toisen ihmisen asiaan. Asetelma ei vain ole laisinkaan yksitasoinen - hajamielisyys ja yhteen asiaan keskittyminen eivät ole ainoat vaihtoehdot - koska olemme mieltämisen jonglöörejä.


Jokainen voi istua hiljaa paikoillaan ja kokeilla esim kuinka monta kuuloaistimusta pystyy tiedostamaan yhtä aikaa. Rinnakkain. Siten ettei yksikään ääni - säännöllisesti tai epäsäännöllisesti toistuva, tai täysin satunnainen - nouse kuulokuvassa muiden yläpuolelle. Itse huomaan pystyväni seuraamaan noin kymmentä ääntä rinnakkain. Silloin keskittymiseni aste on niin korkea, että siitä seuraa eräänlainen kolmannen asteen yhteys mielen ja ympäristön välillä. Mutta ei minulle silti sellaista tunnelmaaa tule, että olisin jotenkin erityisesti läsnä "tässä ja nyt" - nykyhetkessä.


Itse asiassa ei ole olemassa mitään "nykyhetkeä", ajan palasta, jonka voisimme ikään kuin tiedostaa; johon voisimme mennä "olemaan läsnä".  Aika syöksyy mielemme mukaan, ja mielen ajassa soljuvat loogiset ajatukset, irrationaalit impulssit, haaveet, muistot, tuulentuvat tulevaisuuden ... tämä on mielen luonnollista aktiviteettia - sähkönsä se saa tyhjän mielemme säteilystä. 



Perin houkkamaista on hukkua mielenvirtaan, olla sen armoilla. Mutta typerää - ja tuloksetonta - on mielen virtauksen vastustaminenkin. Vaikka ajattelu ei olekaan korkein taito, johon ihminen pystyy, ei ajatuksetonta mielentilaa kannata elämässä ideaalina pitää.

Jos fundamentaalisti vieroksuisin ajatusaparaattia, en kirjoittaisi yhtäkään tekstiä.


Toisaalta, minulla tuskin olisi motivaatiota ja inspiraatiota  kirjuuttaa tätä epistolaa, jollen olisi meditaatiossa ylittänyt ajatteluun ja keskittymiseen perustuvia olemisen tapoja ja saapunut puhtaan havaitsemisen tilaan. 


Päihittääkseen kunnialla meditaatiossa vastaan tulevat, mielipelien konnuudet ja koukut tajunnanlaajentaja tarvitsee rohkeutta päästää irti ja taitoa ajaa ilman käsiä. Ajotaito karttuu harjoittamisen avulla ja kavereilta (henkisiltä ystäviltä = guruilta) vinkkejä kyselemällä. Rohkeus puolestaan, hmm. Jos on niin, että rohkeus nousee vilpittömästä uteliaisuudesta, ehkä se vahvistuu synkronissa tietämyksen laajenemisen kanssa. Mene ja tiedä.




     TOTUUS VALVOO YKSIN

Missä on tänään se buddhalaismunkki
joka pyhiinvaelsi Kailash-vuorelle
koko matkan pitkin pituuttaan
maahan heittäytyen?
Avaan ikkunan selälleen yöhön
ja katson.
Vihreä on hiljaa
hiljaisuus.
Juurtuminen siihen on suloista
väräjävään aineeseen hajoamista.
Mutta maisema missä tämä tapahtuu
seisoo maailman historiassa
konkreettisesti ja lujasti.
Tämä ristiriita opettaa:
muisti on mielen painovoimalaki ja
menneisyys multaa joka
on ravistettava varpaistaan jos
tahtoo olla kevyt
tyhjyyteen näkijä.

Kun hahmomme leikataan
irti historiasta
olemme alastomia taipuisia paperinukkeja.
Leikki on ammattimme.
Mieli on talo missä asumme.
Kannamme sitä selässä kuin etana.
etsiessämme paljon mainostettua
näköalapaikkaa.
Karavaanareiden takia liikenne on hidasta.
Mutta jos menee lujaa tajunnassa
tästä hitaudesta voi tehdä
taidetta
uskontoa
rituaalia.
Mitä tahansa sellaista
mikä kertoo että jotain on
todella tekeillä jossakin.

Minä tunnen tämän maan  se on iso.
Näin munkki lausui päästyään neljän vuoden
taivalluksen jälkeen perille.
Iltapäivästä lähtien maan valona
on ollut taivas jonka sinerryksen
sade on ohentanut
harhaman valkoiseksi.
Siitä missä ilmakehä loppuu
alkaa avaruus rajaton.
Ei ole enää suuntia
ylös alas eteen taakse.
Avaruus on tajunta ilman keskipistettä.
Kirjoittaa runoa tai leipoa leipää.
Tuijottaa televisiota tai jutella ihmisten kanssa.
Mikään ei riko tajuisuuden laajuutta.
Ohenna läsnäoloa hiljaisuudessa.
Katkaise virtaa.
Elämän tuska ei ole kadonnut mihinkään.
Mutta kun ei mittaa sen kokoa
on se vertailukelvoton suhteessa iloon
joka on pyöreä kuin planeetta.

Dalai Laman sairastumisen takia
rituaali Kailash-vuorella peruutettiin.
Taiten sommiteltu värikäs
hiekkamandala lakaistiin tomuksi ja
ihmiset joutuivat käymään paluumatkalle
pääpappinsa pyhiä mantroja kuulematta.
Minä en ole käynyt tänään postilaatikkoa
kauempana   siksi kai ei väsytä.
Nyt näen kukkia ja ruohoja
nukkumassa ikkunani alla.
Siitä tiedän
jokaisen on herättävä
omalta paikaltaan.
Tämä direktiivi on ehdoton.
Yksinäisyydessä näkee olemassaolon
miten se on.
Kartat kertovat vain missä on käyty
että jokainen polku
reitti on väärä.
Totuus on oivallinen ja etevä.
Se kukkii lempeästi siellä
minne yksikään tie ei vie.

Nimeni on Baba Varma.
Asun Ikuisuudessa
alivuokralaisena.


- Runo kokoelmastani Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
'
  

                                         On ihmisiä, jotka diggaa meditoida porukassa.

                                         Tiibetissä on ollut yksi buddhalainen perinne se,
                                         että meditoidaan laatikoissa, kuten kuvassa näkyvät
                                         nunnat. On harjoittajia, jotka ovat eläneet lähes koko
                                         elämänsä mietiskelyboksissa ja sinne myös kuolleet.

Saturday, September 10, 2016

Kundaliinikuumotusta ja pyhää seksiä

Tapasin gurun .... joka neuvoi opetuslapsiaan, että he voivat päästä samadhiin, kun laittavat kaiken energiansa seksikeskukseen, herättävät Kundaliinin ja saavat suurenmoisen, kosmisen orgasmin. Täyttä hölynpölyä! Onko Kundaliinista tullut noin halpaa? Tiedäthän, Intiassa voit heittää mitä tahansa läppää uskonnon nimissä.
- Aghori Vimalananda


Keho tulisi nähdä kaikkien muiden polkujen tavoin täydellisenä polkuna, joka on täyttynyt ajan moninaisista toiminnoista; se on istuin kaikelle ajan ja avaruuden liikunnolle. Näin nähtynä keho itsessään on kaikista jumalallisuuksista koostuva asia ja tämän takia sen on oltava kontemplaation ja täyttymystä tavoittavan palvonnan ja riittien kohde. Hän joka tunkeutuu kehoon saavuttaa vapautumisen.

- Abhinavagupta, Tantrāloka 



Henkisyyden ja seksuaalisuuden synteesi on nykyajassa iso, uus-uskonnollinen trendi. Mystiset opit kundaliinin olemuksesta ja potentiaalista ovat levinneet laajalti ja on paljon ihmisiä, joita kiinnostaa herätellä käärmetulta yhdynnän yhteydessä niin, että seksuaalisesta kokemisesta tulee myös uskonnollinen kokemus.


Hyvin usein pyhän seksin oppeja esitellään netissä ja muissa medioissa tantra-otsakkeen alla. Tarjolla on "tantrista" opastusta mm parisuhteen kehittämiseen, oman seksuaalisuuden ilmaisemiseen, jumalatarenergiaan ja tsakrojen puhdistamiseen.
 

Yhteistä kaikille em kaltaisia palveluja myyville elämäntapaohjastajille  on se, että aikuisten oikeesti heillä ei ole mitään tekemistä tantran kanssa. Sana "tantrinen" on termi, jonka käyttö on läpikotaisin hukassa, toteaa historioitsija David Gordon White kirjassaan Kiss of the Yogini - Tantric Sex in its South Asian Contexts:

Kuvitelkaapa vastaavasti sellainen skenaario, että joku yritteliäs intialainen alkaa pyörittää "kristillisiä seksi-seminaareja" Etelä-Aasiassa, väittäen että ne perustuvat Jeesuksen ja Maria Magdalenan salaisiin opetuksiin, jotka (1100 - ja 1200 -luvuilla Ranskassa vaikuttaneiden) albigensialaisten kautta ovat välittyneet eteenpäin...




Tantra (āgama)  tarkoittaa "kirjaa" (/"opetuslinjaa") ja tantrat ovat satoja vuosia vanhoja, etevien joogien ja joginien laatimia  kirjoituksia, joita gurujen suullinen opetus täydentää. Kirjoituksissa esitellään mantrojen, visualisoinnin ja mandaloiden käytölle rakentuvaa, ritualistista systeemiä, johon  kauhistuttavien jumalhahmojen ilmaantuminen usein liittyy ja jonka läpikäyvänä periaattena on feminiinisten jumalien miellyttäminen. Tämän systeemin lähtökohtana on käsitys, jonka mukaan ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden ja koko ilmenevän universumin välillä vallitsee fundamentaali vastaavuus ja ykseys: ihminen on pienoiskuva, mikrokosmos, maailmankaikkeudesta. 

Tantriset kultit ja niitä lähellä olevat, erilaisten naisjumaluuksien palvontaseremoniat olivat vielä 1800-luvulla esim pohjois-Intiassa hyvin yleisiä: n 40 prosenttia väestöstä harjoitti uskontoa näiden kulttien puitteissa. Vielä suositumpaa tantra on ollut Nepalissa, jossa kuningashuonekin oli vihitty tantraan. Nepalin ohella myös Bhutan ollut maa, jossa tantrisia roolipelejä on joskus voitu pelata siten, että mandalan keskellä on oikea kuningas.


Buddhalaisella ja hindulaisella tantralla on erilaiset filosofiset asetukset: Yksi monismi olettaa subjektin katoamisen, toinen saarnaa objektin katoamista (Octavio Paz). Molemmissa koulukunnissa pyritään  vastakohtien kumoamiseen tietoisuudessa.


Seksuaalisuus liittyy symbolisella tai fyysisellä tasolla tantran harjoittamiseen. Tantra ei kuitenkaan ole aistinautintojen vaalimisen tekniikka. Se ei ole kama sutraa. Rakkaus on aihe, jota tantroissa käsitellään aniharvoin. Tantrat eivät myöskään sisällä neuvoja hellimiseen ja toisen ihmisen "avoimeen kohtaamiseen".


Länkkärihindumunkki Agehananda Bharati on todennut, että yleiset käsitykset tantrasta romanttisena, lämminhenkisenä ja intohimoisena rakasteluna ovat hölynpölyä, koska tantrassa seksiakti on "raju..  manipuloiva rituaali, jossa ei mitenkään oteta huomioon siihen osallistuvia ihmisiä". 


Bharati antaa tantrasta sellaisen käsityksen, että se on
seksuaalista suorittamista ja naiset ovat miespuolisten tanrikoiden suorittamisen objekteja. Tämä kuva ei ole harmoniassa tantristen kirjoitusten kanssa, sillä tantroissa nainen on aina keskus, jumalatar, shakti - hän tekee aloitteen aktiin ja häntä palvotaan.  Tosin Mahanirvana Tantrassa opastetaan. että "shakteja" on rituaalissa kahdenlaisia: heitä, joista nautitaan (bhogya) ja heitä, joita palvotaan (pujya). Jos palvoja antaa myöten halulleen palvottavaa shaktia kohtaan, se on yhtäläinen rikos kuin yhtyminen omaan äitiin.


Tiibettiläisten naisten tantran harjoittamista tutkinut Miranda Shaw kirjoittaa kirjassaan Passionate Enlightenment - Women in Tantric Buddhism näin:

Buddhalaisen ja hindulaisen (tantran) harjoittamisen teoreettisena perusta on usko siihen, että naiset ovat jumalattarien ilmentymiä ja että naisten palvominen on omistautumisen muoto, jollaista nimenomaan feminiiniset jumalat palvojiltaan edellyttävät.

Ideaalit eivät välttämättä toteudu tässäkään traditiossa, ja Bharatin kuvaama toiminnan taso kuuluu kyllä tantran maailmaan sekin. Samoin on epäilemättä totta, että tantrisiin menoihin osallistuneista naisista monet ovat olleet prostituoituja. Tantra uhmaa uskonnollisia tabuja ja vakiintunutta, yhteiskunnallista arvojärjestystä  - kuten kastijakoa. Sen takia tantrisiin rituaaleihin on otettu mieluusti mukaan myös huoria ja muita alempiin kasteihin kuuluvia naisia.



Prostituoitujen osuutta tantrassa  - varsinkin buddhalaisessa tantrassa,
vajrayānassa - on kuitenkin liioiteltu ja väärinkäsitetty useissa  tutkimuksissa. Tantra on mystinen ja monimutkainen systeemi - siksi  esoteeriseen tantra pujaan ei kellään naisella tai miehellä ole pääsyä vain sillä meriitillä, että hän on valmis seksiin: riittiin osallistujien on oltava tantraan vihittyjä harjoittajia. Myös prostituoitujen. Tantrisissa kuvioissa huorakin voi olla guru ja pyhimys. Yksi toisen Buddhan, Padmasambhavan, opettajistakin oli ammatiltaan prostituoitu.

Miranda Shawin mukaan "naiset harjoittivat (tantraa) monta vuotta, monet heistä olivat korkeasti koulutettuja ja lisäksi useat olivat valaistuneita. He tiesivät paljon, ja me voimme ottaa heistä oppia... 


Monet tiibettiläisnaiset ovat toteuttaneet tantraa oman puolisonsa kanssa, mutta tantran olemukseen ei sinänsä kuulu se, että  yhdyntämeditaatioita harjoittavan miehen ja naisen pitäisi olla toisiinsa rakastuneita. Tantriset opit tyrmäävät kiintymisen inhimillisen kanssakäymisen psykologisiin ja sosiaalisiin aspekteihin.

Kun seksuaalisia suhteita tarkastellaan länsimaisesta perspektiivistä korostetaan "tasa-arvoisuutta", jolla tarkoitetaan aivan toista asiaa kuin mitä tasa-arvoisuus Vajrayāna buddhalaisuudessa merkitsee. Siinä missä tasa-arvoisuus lännessa perustuu siihen, että kaksi osapuolta tavoittelee yhtäläistä pohjaa, Vajrayānassa mennään kaikkiaan tuolle puolen "kakseuden " tai dualisuuden.
- Dzongsar Khyentse Rinpoche



Perinteisesti joogit ovat tantran avulla pyrkineet maagisten toimien suorittamiseen ja ihmeiden - kuten kuolemattomuuden - aikaansaamiseen, mutta yhtä vähän kuin tantra on kama sutraa , se on aghorismia, tai seksuaalimagiaa. 

Siinä missä tantra määrittyy seksualisoiduksi ritualismiksi, seksuaalimagia on ritualisoitua seksiä. Esimerkiksi kuuluisa seksimagian harjoittaja Alister Crowley ei ollut tantrikko.  Hänen touhunsa oli etäällä tantrisista ympyröistä jo pelkästään sen vuoksi, että perinteisen seksin lisäksi Crowley harrasti homoseksiä.


Tantra-opetukset eivät ole sukupuolineutraaleja. Tantrisen strategian lähtökohtana ovat sukupuolten välinen vetovoima ja miehen ja naisen erilaiset, psykofyysiset ominaisuudet. Tantrassa kaikki, mineraaleista lähtien, on luokiteltu sukupuolisilla merkeillä.



Miehisyys ja naiseus ovat suhteellisia, kulttuurisidonnaisia  ja muuntuvaisia  käsitteitä, mutta miehen ja naisen keho ovat anatomisesti ja biologisesti ajasta aikaan tietyillä ominaisuuksilla varustettuja temppeleitä ja kulkuneuvoja. 

Ajatellaanpa vaginaa, sisällyksetöntä elintä. Sisällyksetön tarkoittaa tyhjää. Naisessa on hyvin perustavanlaatuinen tyhjyys, jota hän alati haluaa täyttää ja joka on kaikkein paras täyttää miehellä. Miehellä on kiinteä, vankka penis, joka on aina hakemassa tyhjyyttä, jonka se voi täyttää. Vagina on laajeneva elin; se voi muuttaa kokoaan jokaisen peniksen mukaan. Penis ei voi vaihtaa kokoaan vaginan mukaan, muista tämä, vaan se on vagina, joka tekee säädöt ja tarraa
tiukasti kiinni penikseen. Aivan kuten protoni on verhottu sen ympärillä kieppuvalla "elektronipilvellä", on Shiva Shaktin ympäroimä, ja niin on myös mies tällä tavoin naisen saartama, fyysisesti ja mentaalisesti... Shiva on impulssi. Shakti on se mikä rajoittaa tätä impulssia.
- Aghori Vimalananda


Joogit, joginit, dakinit, tantrikot, kaikki valppaat, vakavat, tajuntaansa laajentaneet Dharma-tyypit ymmärtävät, että millään identiteetillä - mies, nainen, lapsi, aikuinen, amerikkalainen, suomalainen jne. - ei ole pysyvää  olemassaoloa ja ydintä. Juuri ihmisen kiintymys väliaikaisia, persoonallisia tuntemuksia ja muistoja kohtaan pitää samsaran pyörän kieppumassa. Tantra ei kuitenkaan taistele donquijotemaisesti, transsendenttisen ykseyden puolesta ilmiömaailman binäärisuutta vastaan. Tantrassa elonkehän luonnollista, kaksinapaista olemusta käytetään katapulttina hyppyyn tuolle puolen ykseyden ja kakseuden.

Näin kuuluisa, 1000-luvulla elänyt, naispuolinen tantraopettaja Niguma kuvaa kundaliinin heräämistä ja kahden tantrikon yhteistä siirtymää puhtaaseen maahan, tajunnan alkuperäiseen, puhdasta valoa säteilevää tilaan:

Kun salainen (seksuaalisen yhdistymisen) uhrilahja on annettu
ja (valaistuneen tietoisuuden) luonnollinen uhraus  tehty,
tuottaa jumalallisen parin liitto
valkoista eliksiiriä, jossa on punertava hehku.
Virtaus siirtyy kruunuun harjoittajan omassa päässä.
Neljä (jumalatarta) Pyörän päällä
yhdistyvät heidän khatvangas´iensa [miestä symbolisoivia sauvoja] kanssa.
Eliksiirin virtaukset soljuvat ulos heidän salaisista paikoistaan
ja tulevat yhteen (meditoijan) kruunussa.
Valuvat alas neljään paikkaan (pää, kurkku, sydän, ja napa)
ja puhdistavat esteet valaistumisen tieltä.


Yksi harvoista säilyneistä, tiibettiläisten naisten kirjoittamista tantroista, Vyaktabhiiviinugata-tattvasiddhi, alkaa juhlallisella julistuksella sukupuolisten ilmentymien, sekä mies- että naispuolisten, merkityksellisyydestä. Tantran kirjoittaja, jogini Sahajayoginicinta, vakuuttaa, että sukupuolisuus on olennainen tekijä valaistumisen polulla,  sillä ekstaasia ei voi erottaa kehosta, eikä kehoa sukupuolesta.

Tantran kantavaksi ideaksi ja motiiviksi nimetään usein maskuliniisen ja feminiinisyyden, vajran ja mandalan, transsendenttinen ykseys. Tarkkaan ottaen näin ei välttämättä ole. Parempi olisi ehkä puhua kahden sukupuolen ilmentämien/symbolisoimien ominaisuuksien - viisauden ja rakkauden, tiedon ja taidon, siunauksen ja tyhjyyden ... - integraatiosta, joka ei ole yhteen sulautumista, tai androgynismiä, vaan tiettyjen suureiden ja laatujen esteetöntä, valaistuneen tajunnan, ei-dualistisella tasolla toteutuvaa yhteistoimintaa...


Vajrayānassa tantrista, intiimillä tasolla toteuttettavaa yhteistoimitusta nimitetään kirnuamiseksi. Mies ja nainen kirnuavat itsestään ja partneristaan pintaan puhdasta tietoisuuden kultaa. Ideaali buddhalaisessa tantrassa on se, että tantrikat luopuvat seksuaalisen mielihyvän tavoittelusta ja ymmärtävät meditaation valossa, että kaikki - niin siunaus kuin intohimo -  on vailla kiinteitä, sisäsyntyisiä ominaisuuksia: että kaikki ilmiöt ovat perimmiltään tyhjiä.


Kaikesta edellä sanotusta huolimatta tantran harjoittaminen ei vaadi sitä, että sinulla on kumppani, jonka kanssa voit olla sukupuoliyhteydessä. Tantrisia harjoituksia tehdään paljolti yksin.  Siten homot voivat ainakin teoriassa lähestyä tantraa filosofisella tasolla ja meditaatiossa. Vaikea vain on uskoa, että tantrisista viisauksista ja visioista - joissa seksuaalinen prosessi on aina vertauskuva henkiselle prosessille - voisi olla isommin iloa muille kuin heteroille.  

Sillä jos homojen tavoin on vieraantunut koko kosmoksen läpäisevästä, polaarisesta toimintaprinsiipistä - jota kahden sukupuolen välinen dynamiikka ilmentää - miten silloin on mitenkään mahdollista eläytyä tantran ilmentämään elämänymmärrykseen?




Tantrassa Shiva ja Shakti, tai Heruka ja Vajrayogini, mielletään yhtenä, hahmona. Shiva ja Shakti elävät ikuisesssa, keskeytymättömän yhdynnän näytelmässä. Huomionarvoista on se, että lapsi ei ole heidän symbioosinsa hedelmä. Shivalla ja puolisollaan Parvatilla (Shakti) on kyllä lapsia, mutta ne eivät ole syntyneet jumalduon seksuaalisten kohtaamisten tuloksena, ja hyvin harvoin kukaan jumalatar näyttäytyy hinduikoneissa äidillisissä puuhissa. Vastaavasti: vaikka Krishna-jumalalla on vaimo, lentää hän linga tanassa kukasta kukkaan...

Tantrat eivät ole parisuhdeoppaita, eikä niistä löydy esikuvallista tasoa miehen ja naisen liitolle perheen muodostamisen tarkoituksessa. Silti tantra käsittää koko elämäntapahtuman. Tantrassa on mietiskelyä 


1, "Ruumiiden polttohautauspaikalla" keskellä yötä savuavien ruumiinosien ympäröimänä.
2, Yksin tai "kuusitoista vuotiaan tytön kanssa, jolla on mantelinmuotoiset silmät".
3, Eristyneenä metsässä tai vuorenhuipulla "syvimmässä yksinäisyydessä".
4, Perhe-elämässä: tähän meidän on suurimmalta osin kaikkien syvennyttävä, tulkitsemme sitä arkipäivän elämäksi (elän sitä joogin korkeammalla tarkkaavaisuudella) kaikkine vastakohtineen, myös elämäksi ashramissa.
Mestari kykenee näyttämään sinulle perustavat inhimilliset ongelmasi mikäli olet tarpeeksi vahva pysyäksesi mukana, ettei käy niin, että pakenet häntä koipien välissä silloin, kun olet kasvotusten joka päiväisessä tilanteessa jonkin perustavan voiman kanssa. Tantriset kohtaamiset tapahtuvat arkipäivässäsi, kotona, työssä, tässä ja nyt.

- Swami Janakananda Saraswati



Tantra tarkoittaa kirjaa, mutta sitä ei voi täydesti ymmärtää ja omaksua kirjoja lukemalla. Tantraa on mahdollista opiskella vain joogan esoteerisiin taajuuksiin initioidun mestarin opastamana. Siten ensimmäinen askel tantran tiellä on aloittaa valmistautuminen tantrika gurun kohtaamiseen - vuoden, kymmenen tai sadan vuoden kuluttua, milloin ikinä se sallimuksen oikusta tapahtuukaan ...  

Jos haluaa käyttää sukupuolielämää sādhana´na, henkisenä harjoituksena, se ei onnistu mikäli ylläpitää eroottisia mielikuvia ja elää seksuaalisten halujen vallassa. Siksi  Aghori Vimalananda - tohtori Robert E. Svobodan mentori, josta Svoboda on kirjoittanut kolme kirjaa  - neuvoo tantra gurun kohtaamista odottavia aloittelijoita viskaamaan seksin kokonaan pois elämästään!


Rakastavaisten spontaani, seksuaalinen kontaktointi ei kuulu tantraan. Sitä ei pidä harrastaa lainkaan, jos tahtoo erikoistua kundaliinin aktivoimiseen ja hyödyntämiseen seksuaalisessa meditaatiossa. Itsekeskeisen nautinnonhalun ja himokkuuden on haihduttava kokonaan - vasta sitten joogilla on todellista kapasiteettia ryhtyä opiskelemaan seksuaalista sādhanaa. Vimalanandan vinkki tantrasta kiinnostuneille pariskunnille onkin, se että heidän kannattaa opetella suhtautumaan toisiinsa ikään kuin he olisivat Äiti ja poika.


  Yllä oleva kuvaa on käytetty Robert E. Svobodan kirjan Aghora I etu- ja takakannessa. Kirja kertoo Aghori Vimalanandasta, eksentrisestä ayurvedan tuntijasta ja joogista. Aghori Vimalananda ei ollut tantrikko eikä (tekaistusta) nimestään huolimatta varsinaisesti aghorakaan, mutta hänellä oli kyllä kokemusta aghorien riiteistä, kuten meditoinnista kuolleen tytön alastoman ruumiin päällä ja ihmislihan syömisestä.
 
UMMAGUMMASSA aikaisemmin julkaistuja, tantraan liittyviä artikkeleita:
Tantrika Yeshe Tsogyalin joukkoraiskaus
Ensimmäinen ja Toinen Buddha keskitiellä
 Kumpi on tantra oikea - vasemman käden vai oikean?
 Jumalan fallos Jumalattaren vaginassa