Sunday, September 30, 2018

PSYCHERENCE 2018 - Psykedeelistä tietoisuutta tutkimassa Tallinnassa

Iät ajat vallinnut, yksioikoisen torjuva asenne psykedeelisiä aineita kohtaan on murtumassa koko maailman mitassa. Myös täällä pohjanperukoilla ja Euroopan syrjäkylien pituuspiireillä jää rutisee jo. Yksi esimerkki tälläisestä kehityksestä on se, että Tallinnan musiikkitalon prameissa ja arvovaltaisissa puitteissa järjestettiin syyskuussa Psycherence 2018 -konferenssi teemanaan psykedeelit ja tietoisuus.

Järjestävä taho oli Viron Transpersoonallisuusyhdistys. Se on kunnostautunut myös julkaisemmalla runsaasti alan kirjallisuutta viron kielellä.


Psykedeeleistä konferenssissa oli yliedustettuna liaaniviini ayahuasca. Olihan symposiumin neljästä puhujasta kolme -  Jeremy Narby, Luis Eduardo Luna ja Dennis McKenna - ayahuascaan erikoistuneita tutkijoita. Musiikkitalolle oli myös pystytetty pieni, aya-visioita esittelevä taidenäyttely.

Dennis McKennan kokemus ja tietämys kattaa kyllä koko psykedeelisten aineiden paletin. Silti olisi ollut maino lisä alustajakaartiin, jos tilaisuuteen olisi osallistunut joku erityisesti  LSD-tietoisuuteen erikoistunut tutkija.

Uusi aika ja muinaiset psykotrooppiset tropit


Brasilialaisen antropologi Luis Eduardo Lunan luento oli kollaasimainen katsaus psykedeelisten luonnonesineiden, ennen kaikkea ayahuascan,  asemaan vanhoissa heimokulttuureissa. Samalla Luna esitteli kristinuskon keskeisen rooliin etnisten psykedeelikulttuurien vastustajana ja tuhoajana. Kaikkialle minne kristinusko on levittynyt monoteismi on laittanut matalaksi animismin (joka ei ole filosofiaa, vaan intiimiä ymmärrystä luonnosta) ja raskaat hierarkiat ovat yrjäyttäneet egalitarismin. Filosofi ja uskontotieteilijä Rafael Karstenin (k.1956) Luna mainitsi yhtenä ensimmäisistä Etelä-Amerikan intiaanikulttuurien tutkijoista, joka lähestyi aihetta ilman kristinuskon leimaamia ennakkokäsityksiä.

Etno-psykedeelihistorioinnin lomassa Luna kertoi omasta suhteestaan ayahuascaan ja sen inspiroimasta elämänymmärryksestään. Luna joi ensimmäisen kerran ayaa vuonna 1971. Se muutti hänen elämänsä. Hän tajusi maailman olevan maaginen paikka. Seuraavan kerran hän otti samaista eliksiiriä kahdeksan vuotta myöhemmin. Hänellä tahti oli siis hyvin toisenlainen kuin nykyisin Amazonin alueella toimiviin rituaalikeskuksiin rynnivillä gringoilla. Onhan näet tuiki tavallista on, että aya-turistit ottavat voimaviiniä kolme - neljä kertaakin yhden viikon aikana. Puhuessaan nykyisin länsimaissa vellovasta, new age -henkisestä ayahuasca-aallosta  Luna käytti termiä "hengellinen narsismi".



Luonnon maaginen, salainen olemus on käsitettävissä ilman ayahuascaakin,  jos luontoa ei lähestytä ihmisen toiminnan objektina, vaan tietoisena subjektina. Esimerkkinä tälläisestä asenteesta Luna mainitsi australialaisen professorin, Monica Gaglianon, jonka tekemien testien mukaan kasveilla on mieli ja siksi niitä voidaan tutkia myös kognitiivisellä tasolla. "Puut eivät ole vain puita", Luna totesi. Puut kommunikoivat keskenään, ihmisten ja muun luonnon kanssa.

Filosofia joka on katkaissut suhteen luontoon on täysin teoreettista jupinaa. Se ei johdata uusiin kokemuksiin, kuten tekee esimerkiksi ayahuasca. Tosin se ei aina anna ihmiselle selkeitä vastauksia, vaan nostaa pintaan uusia kysymyksiä... Ja onpa sen käytön myötä syntynyt 30-luvulta lähtien useita uskonnollisia lahkojakin. 


Luna totesi, ettei ayahuascan arvo ole välttämättä pelkästään sen tajunnantilaa muuntavissa ominaisuuksissa. Hän uskoo että ayahuascan sisältämällä DMT:llä on esimerkiksi immuunijärjestelmän tilaa kohentavia vaikutuksia, mutta dataa tälläisten teorioiden tueksi on toistaiseksi olemassa hyvin vähän.

Tryptamiinia, tohtori McKenna!


Kasvitieteilijä, tohtori Dennis McKenna ei ole vähääkään samanlainen,  maanis-mystinen visioprosessori ja okkultinen assosioija kuin edesmennyt veljensä Terence, vaan hyvin rauhallinen ja järjestelmällinen, luonnontieteellistä ja farmakologista tietoa analysoiva ja teoretisoiva tutkija.





McKenna mieltää elämän kemiallisena tapahtumana, ovathan kaikki aivo- ja mielentilatkin kemiallisia prosesseja. Merkityksellinen piirre tässä prosessissa on se, että psykoaktiiviset kasvit ja eliöt ovat levittäytyneet laajalti koko biosfääriin. Tämä on osoitus elämän yhteisestä perustasta, josta sekä aivojen välittäjäaineet että kasvien viestintämolekyylit ovat kehkeytyneet. Psykoaktiivisten kasvien (kasvit ovat loistavia kemistejä) käyttämillä molekyyleillä on McKennan mukaan ollut yhteys ihmisen hermoverkoston ja aivotoiminnan kehittymiseen vuosimiljoonien kuluessa.




Psykedeeleiksi McKenna lukee psykoaktiiviset aineet, jotka hyödyntävät samaa aivojen välittäjäainetta, serotiinia, kuten esim. LSD, psilosybiini ja meskaliini. Näistä viimeksi mainittu on ainut luonnossa esiintyvä fenyylietyyliamiini psykedeeli. Typtamiineja sitä vastoin löytyy luonnosta valtava variaatio. Kasvien, sienien ja juurien lisäksi on olemassa psykotrooppisia kaloja, sammakoita ja - ehkä - hyönteisiä. Intialaiselta heroiiniklikinalla pari henkilöä on kertonut hakeneensa euforisia tiloja kobran ja muiden käärmeiden puremista...

 "Todellisten psykedeelien" lisäksi luonnossa kasvaa "todellisia hallusinogeeneja". Sellaisiksi McKenna nimittää mietoja ja vahvoja koisokasveja, jollaisia ovat esimerkiksi eurooppalaisessa noituusperinteessä hyödynnetyt belladonna ja datura. 



Psilosybiini on McKennan mielestä paras "klinikkapsykedeeli",  koska se on lyhytvaikutteinen, mutta syväulotteinen aine  ja sitä voidaan antaa heikommassakin hapessa oleville ihmiselle. Mikrodossien vakiharrastajille  McKenna suosittelikin LSD:n sijaan psiloja, koska päivittäin käytettäessä lysergiinistä saattaa koitua terveydellisiä haittavaikutuksia.

Psykedeelien laajasta kirjosta huolimatta Dennis McKenna toivoo, että  keksittäisiin vielä lisää uusia - luonnollisia tai synteettisiä -  psykoaktiivisia substansseja. Niiden farmakologisia mekanismeja tutkimalla voitaisiin lisätä ymmärrystä tietoisuuden neurokemiallisesta olemuksesta ja mielisairauden neuropatologiasta. McKenna totesi, että tällä tavoin saataisiin nykyistä parempi käsitys siitä, mikä mieli on, ja voitaisiin kehittää uusia, potentiaalisia, terapauttisia metodeja.





Missä tietoisuus luuraa?
 

Englantilainen Susan Blackmore on psykologin ja fysiologin koulutuksen läpikäynyt kirjoittaja ja luennoitsija. Hän ottanut monia psykedeelisiä aineita ja edelleenkin hän polttaa  aika ajoin marihuanaa, koska pitää sitä erinomaisena luovuuden ja uusien ajatusten virittäjänä. Blackmore on kertonut, että ilman pilven polttelua hän ei olisi ikinä edennyt tieteellisellä uralla ja kirjoittanut lukuisia evoluutiota ja psykologiaa käsitteleviä kirjojaan.

Tohtori Blackmore tutki vuosikymmenet parapsykologiaa ja päätyi siihen tulokseen, että ns. paranormaalit kokemukset ovat vain mielen omia keksintöjä. Hänestä tuli ateisti, skeptikko - ja zen-meditaatiota harjoittava "ei-buddhisti". Lisäksi hän on armoitettu  Grateful Dead -fani... 



Susan Blackmore heitti Tallinnassa vauhdikkaan ja hauskan floor shown reippaalla konsulttityylillä.  Alustuksen aiheena oli tietoisuuden mysteeri - ja mysteeriksi tietoisuuden olemus ja määritelmä jäi luennon jälkeenkin. Blackmore vilautti meille värikkään viuhkan erilaisia havaintoja, huomioita ja teorioita, mutta ei yhtä, kiveen hakattua vastausta kysymykseeen: mitä/mikä on tietoisuus? Hän kuitenkin tyrmäsi sen hyvin tavallisen, dualistisen, mallinnoksen, jonka mukaan on erikseen mieli tai tietoisuus ja erikseen keho, jota tietoisuus hallitsee ja käyttää (tai jopa irtaantuu siitä).



Mieli tuottaa erilaisia illuusioita, kuten esimerkiksi uskonnollisia järjestelmiä ja hierarkioita. Psycherencessä Blackmore kysyi yleisöltä, onko joukossa kristittyjä... entä muslimeja? Yhtään kättä ei noussut. Mutta silloin viittajia oli salissa oli useita kun Blackmore tiedusti: kuinka moni teistä on ottanut ilokaasua? Blackmore uskoo sekä uskontojen että psykedeelisten kokemusten olevan illuusioita, ja ehkä koko ns. arkitajuntakin on sitä... Silti hän pitää psykedeelisiä kokemuksia  arvokkaina asioina, sillä ne voivat edesauttaa luovuuden toteutumista ja  murtautumista ulos uskontojen uskomuksista ja dualistisista ajatusrakennelmista. Lets go! kuului tämän tiedenaisen loppuhihkaisu.




Ayahuasca on sademetsien televisio

Perulaiseen, Amazonin alueen samanismiin perehtynyt, sveitsiläinen antropologi Jeremy Narby puhui kasveista opettajina ja persoonina. Sellaisina ne käsitetään Perun ayahuasca-tietäväisten keskuudessa. Kun Narby vuosia sitten, tutkimustensa alkuvaiheessa kysyi intiaaneilta, mihin heidän tietämyksensä kasveista perustuu, he vastasivat sanomalla: "ayahuasca on viidakon televisio". Sen katsominen auttaa ymmärtämään ympäristöä.

Ayahuscakulttuurien piirissä ajatellaan, että maailmassa on lukuisia muita olentoja, tietoisia elämänmuotoja, kuin ihminen. Narby  jakaa tämän käsityksen. Ensimmäisellä ayahuscasessionsa aikana Narby sai telepaattisen yhteyten ei-inhimilliseen elämäntasoon ja sai kuulla olevansa "vain" ohut, inhimillinen olento. 



Hyvin vaatimattomasti mutta samalla hyvin itsetietoisesti esiintynyt Narby ei pidä tyhjentävänä mm. Susan Blackmoren edustamaa, aivofysiologista selitystä psykedeelisten aineiden vaikutuksesta ihmiseen. Hän totesi, ettei tiede pysty selittämään esimerkiksi sitä, miksi ihmiset löytävät psykedeelisissä tiloissa vastauksia heitä syvästi askarruttaviin pulmiinsa ja uudenlaisia ratkaisuja elämänsä järjestämiseen.

Aya-eliksiirin ohella tupakka on tärkeä yrtti Amazonin alueen samanismissa. Siellä käytettävä lajike on 18 kertaa voimakkaampaa kuin kaupallinen kessu. Narbyn mielestä tupakka on liittolainen ja opettaja siinä missä muutkin voimakasvit, mutta sitä käytettäessä yliannostuksen vaara on erittäin suuri. Narby  kehoittikin tupakasta tykkääviä ihmisiä todella keskittymään tupakointiinsa sitä harjoittaessaan, sillä näin tupakkaa kuluu vähemmän - ja tupakkahetkistä saa enemmän irti. Toisena erityisen vaikeana kasvina Narby  mainitsi daturan.

Kasvit ovat Narbyn mukaan täynnä pieniä silmiä. Kasveilla on mieli, mutta ei aivoja - eikä ilmeisesti myöskään "sielua": Narby näet totesi etteivät kasvit ole samalla tavalla yksilöitä kuin ihminen. Kun ihmisen halkaisee kahtia, hän kuolee. Kun kasvin laittaa kahtia, siitä tulee kaksi kasvia... Silti kasvit - liittolaiset -  ovat ikään kuin etulyöntiasemassa suhteessa ihmiseen, sillä "sinä et pysty ikinä mestaroimaan niitä, mutta ne voivat mestaroida sinua". Narby ilmaisikin suhtautuvansa skeptisesti ayahuascan käyttöön länsimaisen lääketieteen osana, koska se on liian voimakas substanssi käyttää ilman rituaalia.

Jeremy Narby  teki selväksi että psykedeelisiin aineiisiin liittyy aina riskejä. Siksi jokaisen tulee harkita hyvin tarkkaan ennen kuin ryhtyy tekemisiin niiden kanssa. On kuunneltava oman intuition ääntä ja jos se sanoo, ei, ei - niin siitä kannattaa ottaa vaari.




Erityisen laaja-alaista katsausta psykedeelisten, transpersoonallisten tietoisuustilojen kenttään Psycherence 2018 ei tarjonnut, mutta varsin intensiivisesti siellä aiheeseen tunkeuduttiin ja kaikki puhujat olivat perusteltuja, hyviä valintoja. Mutta olihan konferenssi paljon muutakin kuin puhetta. Psycherence oli visuaalisesti näyttävä ja hieno kattaus, jonka järjestelyt sujuivat briljantilla tavalla. Kattauksen äärelle kokoontui ehkä noin 400, ehkä jopa 500, innostunutta, hyvissä vibraatioissa pörrännyttä, aktiivisesti toistensa kanssa kommunikoinutta ihmistä monesta heimosta ja yhteiskunnallisesta lokerosta. Ihmeellisen iloinen ja kirkas tunnelma oli sekä salissa että aulassa selkeästi aistittavissa.

Koska psykedeeliset substanssit ovat jo vuosikymmenet olleet ankarasti kriminalisoituja ja koska ns. yleinen mielipide on ollut vahvasti niitä vastaan, tuntui suunnilleen science fictionilta nähdä ja kokea tälläinen, psykotrooppisia aineita asiallisesti ja  myönteisessä hengessä esittelevä tapahtuma kahden tunnin lauttamatkan päässä Helsingistä.

Minut Tallinnan kongressin jälkitunnelmat jättivät kellumaan sellaiseen mietintöön, että mihinkähän suuntaan psykedeelitutkimuksen kärki  lähitulevaisuudessa asettuu sojottamaan? Psykedeelien lääketieteelliset sovellukset ovat nyt kovasti tapetilla ja omasta puolestani toivon ettei tämä tutkimushaara vaan tukkisi koko psykeedeelisen tutkimuksen kenttää, vaan sen sijaan tehtäisiin enemmän kartoitusta niistä tietoisuuden maisemista, joista psykotrooppiset substanssit avaavat ihmisille, jotka eivät ole mielisairaita, eivät erityisen traumatisoituneita tai kroonisesti psyykkavia tapauksia, vaan uteliaita, ohuita ihmisolentoja, joilla on intoa laajentaa heidän ohuuttaan ympäröivää kuminauhaa. Laajentaa tajuntaa.


                                   Tässä kuva täynnä tähtiä. Look how dem shine! Jeremy Narby, MC, Susan 
                                  Blackmore, Luis Eduardo Luna, Dennis McKenna. [ konferenssin speaker 
                                 kävi esittäytynmässä minulle kyllä, mutta koska en ole ihan varma kuulinko 
                                 nimensä oikein, laitoin tähän vaan"MC".]

                                             Look how dem shine!

 
 

PS. Oman Tallinnan matkani motiivina oli suuresti se, että valmistelen kirjaa "Mielen aika". Siitä tulee parikymmentä lukua sisältävä katsaus psykedeeliseen kulttuurihistoriaan alkaen jo muinaiset kreikkalaiset -lukemista, edeten tämän päivän tutkimuksiin. Kirjan valmistumis-ja ilmestymisajankohdasta tai julkaisijasta ei ole toistaiseksi informaatiota tarjota.

PS2. Saavuin paikalle sen verran myöhässä, että tapahtuman musiikillis-visuaalinen avausrituaali jäi kokematta. Henryn mielestä se oli päivän paras juttu.