Ram Dass Oli Täällä Nyt

When you are already in Detroit, you don’t have to take a bus to get there.
- Ram Dass (6. 4. 1931 – 22.12. 2019)

Bhakti-joogan ja mietiskelyn opettaja, hyväntekijä ja kirjoittaja Ram Dass on kuollut 88 vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen elossa ollut, 60-luvun psykedeelisen kulttuurin heeroksista ja hänen menehtymisensä myötä yksi, kummallinen tarina sai pisteen. Tarina - nyt jo taru - alkoi 60-luvun alussa, jolloin Ram Dass, silloin vielä Richard Alpert, aloitti yhteistyönsä Timothy Learyn ja Ralph Metznerin kanssa. Ram Dassilla oli Learyn tavoin professuuri Harvardin yliopistossa Cambridgessä ja Metzner oli siellä opiskelijana. Tämä kolmikko valmisti happopäille oman versionsa Tiibettiläisestä kuolleiden kirjasta, opuksen nimeltä The Psychedelic Experience. Kukaan trion jäsenistä ei ollut erityisen perehtynyt buddhalaisuuteen - ja Ram Dass ei edes  osallistunut kirjan laadintaan juuri lainkaan, vaan keskittyi ruoanlaittoon ja lastenhoitoon Learyn ja Metznerin työstäessä tekstiä - ja siten buddhalaiset opetukset ovat vain yksi säe tässä psykedeelisen session manuaaliksi tarkoitetussa julkaisussa. Tämä seikka ei kuitenkaan miedonnan sen arvoa. The Psychedelic Experience esittää ensimmäisenä kirjana maailmassa LSD-matkan yleispätevän rakenteen ja sen lisäksi se tarjoaa testatun ja syvälleluotaavan metodin psykedeelisen kokemuksen hyödyntämiseen tajunnan sinkoamisessa Valkoiseen Valoon.

Ennen Psychedelic Experiencen ilmestymistä Ram Dass ja Leary oli jo ehditty potkia pellolle yliopistosta. Syynä tähän oli herrojen hyvinkin överiksi menneet tutkimukset psilosybiinillä ja LSD:llä; kokeiluihin osallistui satamäärin opiskelijoita sekä ystäviä ja kylänmiehiä (plus vankeja), ja koska proffat tekivät tutkimustaan itsekin hermosto hallusinogeeneillä herkistettynä, niin selväähän oli, että jossain vaiheessa sanomista tulee.  Tieteellisesti pätevää dataa Learyn klaanin projekteista ei paljoakaan syntynyt, mutta ne antoivat suuntaa ja vahvan sysäyksen psykedeelisten tilojen fenomenologiselle ja uskonto-filosofiselle tutkimiselle.

Ram Dassin julkinen, psykedeelinen elämänvaihe on syynä siihen, että media nimittää häntä "vastakulttuurin ikoniksi". Astetta parempi muotoilu olisi, vaihtoehtokulttuurin ikoni. Ram Dass näet teki jo hyvin varhain pesäeron "vastakulttuuriin" ja identiteettipolitiikkaan. Häntä ei kiinnostanut olla mukana vastustamisen kulttuurissa ja jakamassa ihmisiä "meihin" ja "teihin". Edes 90-luvulla virinnyt gay-aktivismin nousu ei vetänyt Ram Dassia puoleensa, vaikka hän olikin bi-seksuaali (joka 60-luvulla luuli olevansa homo ja yritti muuttua heteroksi), sillä seksuaalisuus menetti hänelle merkityksensä jo vuosikymmeniä sitten. I’m not interested in being a ‘lover.’ I’m interested in only being love.

Ram Dassin elämä mullistui vuonna 1967 Intiassa, jossa hän tapasi apinajumala Hanumania palvovan pyhimyksen, (kuvassa Ram Dassin takana olevan) Neem Karoli Baba [Maharaj-ji], josta tuli hänen gurunsa. Tätä ennen Maharaj-ji oli kietaissut kerralla suihinsa koko Ram Dassin mukana olleen LSD-varannon - se ei Ram Dassin mukaan aiheuttanut mitään muutosta tässä miehessä, joka "tiesi kaiken". Karoli Baban (k. 1973) elämänohje Ram Dassille oli, "love and serve". Siten Ram Dassin gurunsa opetusten jakamiseen omistautuneen organisaation nimeksi tulikin The Love Serve Remember Foundation. Sen lisäksi Ram Dass perusti muitakin, sekä hyväntekeväisyyteen että henkisten opetusten levittämiseen tarkoitettuja yhteisöjä ja säätiötä. Vuonna 1997 Ram Dass sai aivoinfraktin ja menetti liikuntakykynsä, mutta tämä ei saanut häntä lopettamaan luentojen, retriitien ja seminaarien pitämistä.

Ram Dass teki yksin tai muiden kirjoittajien kanssa parikymmentä kirjaa. Niistä ensimmäinen on ruskealle puotipaperille painettu, villisti taitettu ja itämaisella ikonografialla kuvitettu Be Here Now.  Se esittelee Ram Dassin veedisestä perimästä ponnistavan filosofian ja  kosmisen vision. Kirjaa on myyty pari miljoona kappaletta ja ilmestyessään se johdatti ison liudan amerikkalaisia hippejä joogan ja joogafilosofian piiriin. Leary suhtautui entisen kollegansa menestykseen henkisten etsijöiden keskuudessa hieman kitkerästi ja nimitti Ram Dassia "koko Amerikan kotiswamiksi". 

Erityisen syvälliseksi ja sofistikoituneeksi filosofiksi Ram Dassia ei voi sanoa, hänhän lähinnä vain varioi tiettyjä,"hindulaisia" perusteesejä. Ram Dassin Be Heren Now`n jälkeinen kirjallinen tuotanto, ja opetukset kaikkiaan, ovat pääasiassa nasevaa ja huokoista, hengellistä liirumlaarumia, josta tulee merkityksellistä kun se manifestoituu Ram Dassin sydämellisen ja hengellisesti antaumuksellisen persoonan välityksellä. Toki elämän perusasioita käsittelevissä, simppeleissä, kosmista näkökulmaa omaavissa perusväittämissä on usein ainakin yksi tietämyksen, vastaanottajan sisimmässä kasvava ja laajeneva, alkio. Onko sitä esimerkiksi tässä, Ram Dassin opetuksen ytimen kiteyttävässä lauseessa, sen päättäköön jokainen itse:  The universe is an example of love. Like a tree. Like the ocean. Like my body. Like my wheelchair. I see the love.  - Joka tapauksessa, Rakkaus, hengellinen rakkaus, devotion, bhakti oli polku, jota Ram Dassilla oli kutsumus kulkea, ja kauniita, ystävällisiä vibraatiota hän kulkiessaan värähteli.

Ram Dassin kirjan otsake, Be Here Now, oli koko 60-luvun psykedeelisen spirituaalisuuden pyrkimykset kattava linjaus. Sillä ei ole vahvaa relevanssia nykyisen, psykeedelisen renesannsin aikana, sillä digitalisaatioaikakauden kyper-psykedeelikot pyrkivät olemaan Nyt kaikkialla; täällä, mutta myös siellä ja siellä. Timothy Learyhan omaksui tämän nettiajan psykonauttien vision ja intention salamana heti, kun oli saanut tietokoneen auki ja nettiselaimen asennettua. Oleellista ei tässä kohtaa kuitenkaan ole: ollakko vai eikö olla? täällä vai kaikialla Nyt - sillä ramadassilaisessa merkityksessä käsitettynä "tässä oleminen" merkitsee rakastamista, palvelua ja palvomista, joogaa, omistautumista henkiselle harjoittamiselle missä tahansa olemmekin.

[Ram Dass on luonnollisesti esillä käsikirjoituksessani MIELEN AIKA - psykedeelinen kulttuurihistoria ja visio, jota olen jo usean vuoden ajan valmistellut. Sain sen äskettäin valmiiksi ja eihän sitä tiedä vaikka se vielä kirjana julkaistaisiin... Mielen ajasta lisää tällä palstalla lähitulevaisuudessa.]

JOS tajunta luo avaruuden ja jos ja jos ja jos

JOS
meditaatio ja jooga
on valikoimatonta keskittyneisyyttä
ilman kohdetta
kokemista ilman keskusta
niin onko kaikki silloin Yhtä?
vai vallitseeko yksittäisten
erityisyyksien yhtäaikaisuus?
syvyydessä
- joka on sinun tajuntasi -
Mielessä on syvyys
materiassa on syvyys
ja meditoidessa
syvyys saattaa yhteytyä syvyyteeen
värittömässä avaruudessa
UH
& BHOM

JOS
Kant oli oikeassa
että tajunta luo avaruuden
JOS
muodot ja kuviot virittävät
ajan ja avaruuden
niin kuin Kurenniemi väitti
meidän on syytä hyväksyä
tietoisuuden ja avaruuden
olemassaolo & ykseys

Avaruudessa
herää uteliaisuus
JOS
maailma ei olekaan sellainen
toisiaan tuuppivien
geometristen muotojen galleria
miltä se äkkiseltään näyttää
JOS
annetaan tajuntamme
avaruuudessa
muotojen ja kuvioiden kaareutua
totaalisen vapaasti
niin että kaikkeusverkko Indran
silmukkarakenne
ja haarautuva rakenne
nitkahtavat sijoiltaan
ja koko avaruus muljahtaa nurinpäin
- GULP -
niin missä me ollaan?
neliulotteisessa avaruudessa?
kolmiulotteiselle mielelle
sekin on geometristen objektien
ja peräkkäisen tapahtumisen maailma
JOS
ei huomata
että todellisuuden nestemäinen virtaavuus
joka laittaa uutuudet ilmenemään
on jotain muuta kuin vakaiden objektien
liikkumista matemaattisesti määritellyssä
avaruudessa

JOS
vielä oletetaan tai havaitaan
että elämä on elektro-magneettinen värivaloshow
niin näkyykö ympäristö meille meditaatiossa
sykkivien pisteiden
ja multicoloristen viivastoyhtälöiden
nestekidenäyttönä?
Jälleen yksi graafinen esitys
Pyyhitään se pois
Pysähdytään hetkeksi tähän:
onko meille mahdollista aistia avaruutta
muuten kuin graafisesti?
tunnistammeko avaruuden hengittämällä?
osaammeko hengittää avaruudesta valoa
graafiikkaamme?
JOS
värittömän avaruuden syvyys
tajunnassa
ilmenee valkoisena valona
niin onko valoisuus värittömyyden
säteilevä sellaisuus?
vai onko valo kaikkien värien
ja värittömyyden lähde?
vai onko elämässä taso jota ei voi redusoida mihinkään?

JOS
olen kiivennyt pyramidin kärjelle
ja seison siellä päälläni
ja teleporttaan itseni geometrisesta avaruudesta
Suureen Avaruuteen
ja kohtaan järjettömän tyhjyyden
- läpivalaistun järjettömän olevaisuuden -
ja tajuan sen energiana
niin ...?
en käsitä mitä se energia on
mutta havaitsen ettei se
hirvittävästä jyrkkyydestään huolimatta
suuntaudu ketään vastaan
eikä ole kenenkään puolella
- ja sitten kun tulen tähän
että istun matolla
niin kuin joogi nyt istuu
ja tiedostan yhä elämän pohjattomuuden
- niin olenko nyt sillä tavalla valaistunut heebo
että osaan ladella oikeita
tai ainakin poliittisesti korrekteja mielipiteitä
mistä ikinä?
ja että yhä vieläkin uskon
niihin tai näihin älyllisiin kategoriohin
ja eettisiin arvoihin
joille ei löydy perustaa
ei-mistään

JOS
minulle onkin käynyt
niin kuin on vaarana käydä
- kertoi LEHDEN kolumnisti -
mindfulness harrastajille:
koska he kestävät paremmin stressiä
he tyytyvät osaansa yhteiskunnassa
eivätkä TAISTELE
muutoksen puolesta
siis niin kuin se oli muuttumista
että vaaditaan yksiltä itselle jotakin
ja asetutaan toisia vastaan
GULP
Olen ollut meditaation harjoittaja
yli 50 vuotta.
en kestä erityisen hyvin stressiä
enkä ole eettinen yhteiskunta-aktiivi
- en toimi minkään abstraktion puolesta
jotain toista abstraktiota vastaan -
Meditointi minun elämässäni
ei liity "hyvinvoinnin"
ei eettisen ajattelun sektoreihin
en ole harjoittanut meditaatiota
saavuttaakseni "mielenrauhan"
tai
plokatakseni jostain jumalaiselta tasolta
mahtavia viisauksia
- ikään kuin tajunnan laajennus olisi sitä
että koetat päästä MAALIIN:
saavuttaa jonkun aivojesi ennalta määrittelemän
pisteen -
minulle meditaatiosta on tullut metodi
hankkia tietoa kaikesta mikä on tuntematonta
näkymätöntä ja salattua
ja laajentaa tietoisuuteni
konkreettisuuteen ja käytännöllisyyteen
sitoutuneen maailmanmieltämisen tuolle puolen
ja katsoa mitä sitten tapahtuu
metodi energiatason kohottamiseen
ja virittäytymiseen esteettömästi
virtaavan energian tilaan
Meditaatiossa olen nähnyt
että minua ympäröivän ajatusten piirin
ulkopuolella on väljyys
johon mahtuisi ajatuksia
jotka eivät nojaa toisiin ajatuksiin
- Timanttisutra -
Sellaisia ajatuksia ei ehdollistuneen mielen
kannalta ole olemassa
onhan ajatukset aina perusteltava
toisilla ajatuksilla
edellisillä ajatuksilla
GULP

JOS
asioiden peräkkäisyys ei olekaan totta
eikä minkään omaan psykologiaansa
eksyneen joukkominän
ajattelurakenteisiin eläytyminen ole välttämättömyys
niin siitähän ei automaattisesti seuraa mitään
mutta silloin vapaus
esteettömyys
näyttäytyy meille
realistisena mahdollisuutena
siksi uskallan yllyttää jokaista joka on kiinnostunut vapaudesta
syventymään siihen missä on mikä on
syventymään täysin aineettomaan tosiasiaan
tajuntaan jonka venymiskapasiteetti
- suhteessa aikaan ja avaruuteen -
on ääretön
Väitän
tajunnnan laajentaminen on
mielen syvyydessä
ja materian syvyydessä
toimivien tosiasioiden näkemistä
ja niiden kanssa kontaktointia
Väitän
ymmärtääkseen tätä
on hyväksyttävä:
kontakti ei merkitse sitä että
minulla on purukumia
jolla liimaan sinut ja minut yhteen
Tosiyhteyteen pääseminen
edellyttää valikoimatonta  huomiota
ei mitään muuta
mutta siinä onkin kaikki
ja sinä voit tehdä kaikkesi
tai vähemmän tai et mitään
kaverille ei kannata kilauttaa
koska keskimäärin kaveri on
yhtä tietämätön kuin sinäkin
Ja jos ei ole
se näyttelee tietämätöntä niin kuin minäkin
you are on your own

                                                                     Penny Slinger
                                     

HYMYHUULET HUOMATAAN - TIESI TOHTORI TIM LEARY

Missä olit kun kuulit, että vankilasta pakomatkalla ollut tohtori Timothy Leary on pidätetty Kabulissa?

Se oli synkkä hetki Timin elämässä. Hän oli lähtenyt uuden vaimonsa kanssa Sveitsistä ja tullut Afganistaniin sillä oletuksella, että olisi siellä turvassa, mutta häneltä otettiinkin passi pois lentokentällä, ja pian hän tajusi: FBI:n virittämä ansa on lauennut ja matka Yhdysvaltoihin on edessä. Silloin Tim ei  noudattanut kulttuurifilosofi Marshall McLuhanin hänelle antamaa ohjetta - hymyile aina - mutta kun Tim kotimaahansa saavuttuaan talutettiin käsiraudoissa ulos koneesta hän hymyili.

Tim hymyili silloinkin, kun hän tuli raudoissa ulos oikeussalista about pari elinkautista tuomiota niskassaan ei minkään takia. Tim hymyili ja sanoi olevansa vapain ihminen Amerikan Yhdysvalloissa.

Tim meni kaamean psykologisen ja medikaalisen myllytyksen läpi yli 30 eri vankilassa ja kun hän viimein pitkien vuosien jälkeen käveli ulos hän hymyili.

Tim oli holtiton, joskin hyväntahtoinen, hunsvotti. Hän mokasi elämässään pahasti monta juttua ja aiheutti kärsimystä useille ihmisille. Ikinä Tim ei ottanut vastuuta mistään. Tim hymyili.

Kun katsoo Timin hymyileviä kasvoja, on helppo uskoa elämän olevan niin ihana produktio, että sitä ei kannata pilata esimerkiksi kelaamalla oman elämänsä ihmissuhdepsyykepuuroa, parempi vaan kiitää positiivissa fiiliksissä eteenpäin - ja ylöspäin! Lähteä vaikka suihkaileen vesisuksilla vetten päälle auringon paisteessa. Tai pelata erä tennistä biitsin läheisyydessä jonkun ihastuttavan leidin seurassa. Tim oli hulluna naisiin ja monet naiset hullaantuivat Timin persoonaan.

Tim hymyili niin kuin hän olisi mainostamassa elämää tauotta pyörivässä tv-mainoksessa. Timin hymy oli vastustamaton. Hymynsä ansiosta Tim oli iso POP. Tim oli enemmän pop-star kuin kukaan oikea pop-star. Heistä monet olivat Timin kavereita. John Lennon. Jimi Hendrix. Stephen Stills. Buddy Miles. jne.

Kun Timille esitettiin syytöksiä, Tim hymyili, Tim myönsi auliisti virheensä ja hymyili, ja aloitti sitten hymyillen oman puheenvuoronsa... Tim sanoi että ihmisen iän voi laskea siitä, milloin hän on viimeksi vaihtanut mielipiteitään - ja hymyili. Tim vaihtoi omia mielipiteitään alati ja hymyili elämänsä loppuun saakka.

Timistä ja Timin hymystä ja hymyilyn motiivista voi olla montaa eri mieltä, mutta ilman Timin hymyä toivoa olisi maailmassa paljon vähemmän.

[Ylimpänä oleva sarjakuvatrippi on lehdestä Elperfecto, jonka tekemiseen osallistui iso joukko underground-sarjakuvan piirtäjiä. Sarjakuva-antologian myynnillä kerättiin rahaa Timothy Learyn oikeuskuluja varten.]

We can change the world, definitely.
The problem is that we don’t smile when
chaos occurs to us. When chaos occurs,
even within that chaos, we can smile which
cures confusion and resentment.
Do you understand?
- Chögyam Trungpa Rinpoche 

Timothy Learyn 60-luvun alussa johtaman kommuunin elämästä on kirjoitettu romaani:  Outside Looking In

TÄMÄ TAPAHTUI - Tivolissa sain ensimmäisen johdatuksen Taikaan ja Voimaan

Ensimmäisen tönäisyni konventionaalisen, oletetun & jaetun todellisuuden tuolle puolen sain 1960-luvulla Sariolan tivolissa. Setäni Kauko kiersi tivoliporukassa kuuluttajan ominaisuudessa ja siten Sarioloiden sirkukset ja tivolit tulivat jo nuorena hyvin tutuiksi miljöiksi.

Kuusikymmenluvun alussa tivolissa oli Neekeriteltta. Siellä tulenlieskat suihkusivat lavan sivuilla olleista pöntöistä ja mustat miehet ja naiset tanssivat, lauloivat ja rummuttivat kaislahameet yllään. Täysin uudentyyppinen, villisti värisevä todellisuus puoliksi artaudilaisessa, puoliksi muuten vaan absurdissa teatraalisuudessaan, tuli hetkeksi minua liki. Olin vaikuttunut. 

Shown jälkeen setäni ohjasi perheemme backstagelle. Siellä yksi mustista miehistä kaivoi tupakka-askin esille ja tarjosi minulle savuketta. Vaikka en ollut silloin vielä edes viiden vanha! Minua ja kaikkia läsnäolijoita nauratti. En ottanut huomioon lainkaan sellaista mahdollisuutta, että noin neljännesvuosikymmen myöhemmin tanssisin nyabinghia mustien patriarkkojen ja matriarkkojen kanssa Jamaikan vuoristossa, tabernaakkeleissa, joissa yrtin savu suitsuaa taukoamatta kymmenistä chaliceista rukousten ja kirousten myötä. Enpä tiennyt sitäkään, että suhteeni tupakkaan tulisi kasvamaan uskonnollisiin mittoihin ja asettumaan maagisiin meridiaaneihin.

Sen lisäksi että setäni räppäsi illasta iltaan ääni ruvella tivolitelttojen mainostusläppää hänen vastuullaan oli käärmevaunun asukkaiden huollinta. Terraarioissa loikovien isojen käärmeiden katselu imaisi minut samalla tavalla toiseen, Voiman, maailmaan kuin initiaatio Neekeriteltalla. Vaarallisen oloinen hiljaisuus, viidakko kaikkine salaisuuksineen oli aistittavissa matelijoiden läheisyydessä. Minä lumouduin, hypnotisoiduin käärmeistä, tajusin niiden jollain tavalla liittyvän elämän perimmäisiin olomuotoihin ja lähteisiin.

... Kuten kundaliini, käärmetuli, on primaari asia elämän ja etenkin joogin elämän kannalta. Tämän olen lapsuusvuosien jälkeen tajunnut kirkkaasti. Kundaliinin avautuminen on iso potti, optio, bonus. Sitä minulle ei ole tapahtunut, mutta olen oppinut tietämään miten käärme, miten käärmeet virtaavat energiakehossa. -  Ja psykedeelisessä energiamaailmassa - jossa esimerkiksi shamaanit ja noidat työskentelevät - ei tapahdu ratkaisevia siirtoja ilman nagojen apua. Sen verran olen itse käärmehenkien kanssa konsultoinut, että tiedän ne omanarvontuntoisiksi liittolaisiksi, jotka tykkäävät siitä kun nille toistetaan: kyllä, kyllä, ilman nagoja me ihmiset emme olisi mitään...

 

Matkani maagiseen tapahtui myös Sariolan tivolin Taikateltassa, jossa 60-luvulla usein esiintyi saksalainen, fetsihattuinen taikuri. Olisikohan ollut itse Spinoza? Hänen bravuurinsa oli leijuva tyttö. Hän asetti hypnotisoidun, vartaloltaan täysin jäykistyneen tytön kolmen tai neljän puusauvan varaan makaamaan noin metrin korkeudelle ilmaan ja veti sitten jokaisen tuen pois. Tyttö leijui. Taikuri liikutti vielä vannetta  hänen kehonsa ympärille näyttäen, että minkään lankojen varassa tyttö ei ole. Siinä oli silmieni edessä mysteeri, siitä oli otettava tarkempi selko. Jo hypnoosi itsessään oli kiehtova ilmiö; oli siis olemassa muitakin tajunnantiloja kuin uni ja perusvalve...

Ensimmäinen oppaani taikuuteen oli Solmu Mäkelän Suuri taikakirja, jossa temppujen lisäksi esitellään taikatemppujen historiaa. Tarina alkaa faarao Kheopsin hovista. Taikuri katkaisee hanhelta kaulan, mutta hanhi jää elämään, ja taikuri liittää hanhen pään takaisin sen ruumiseen. Ajattelin, se ei ollut temppu, se oli taikuutta. Tämä erottelukyky on iän myötä tarkentunut.

Mainitsematta ei voi jättää Pelle Jalia ja muita Sirkus Sariolan klovneja. He asettivat arjen asiat ylösalaisin ja olivat maskiensa takana yhtä salaperäisiä karakteereja kuin taikuri - niin kuin koko sirkuksen maailma on salaperäinen, satumainen: sinä menet sinne nauramaan ja jännittämään, kokemaan illuusioita. Lisäksi tivolista saa taivaallista, illusorista, utuista evästä,  hattaraa, makeaa siinä määrin kuten jumalten herkkujen olla pitääkin. Väkevyyttä ja ulottuvaisuuksia klovien, taikurien, eläinten ja huvilaitteiden toteuttamaan tapahtumiseen antaa taustalla raikuva bahtinilainen markkinatorin nauru. Hulluus ja kreisi karkeus ovat usein lähistöllä luuraamassa tietoisuuden alueen laajetessa ja ekstaasin syttyessä. Ystäväni, avaruusmietiskelijä K. Oso Laakso onkin joskus todennut omasta mietiskelymetodistaan, että hän on lähtenyt "maallisen möyrinnän" keskeltä kohti korkeuksia hakemaan suurta jumalaa.

Tivolin ohella lapsena ja varhaisnuoruudessa tuli muitakin kovia sykäyksiä pois ympäröivästä keskiarvoisuudesta ja vulgaarimaterialistisesta maailmanselityksestä. Tarzan, Mustanaamio, Taika-Jim ja Perheraamattuun Dorén taiteilemat, voimalliset ja salaperäiset kuvat. Kaikki sykäykset ikään kuin vaativat syventymään siihen, mikä olen ja missä olen mukana, samaten ne yllyttivät toimintaan. Siten joogan ja mietiskelyn aloittaminen 10 vuotiaana oli luonteva jatkumo kaikelle edeltäneelle. Se oli ensimmäinen tietoinen askeleeni kohti itseoivalluksen opiskelua ja Voiman tajua.

En usko kohtaloon. Se on liian iso ja juhlallinen käsite ainakin minun kohdallani. Karman lakia en pidä uskottavana mekanismina siinä laajuudessa, kuin mitä esimerkiksi buddhlaisuudessa ja hindulaisuudessa ajatellaan. Luulen monien asoiden tapahtuvan sattuman oikusta, mutta nään elämässä myös tietyn vääjäämättömyyden: on asioita, tilanteita ja ihmisiä jotka tulevat kohdallesi halusit tai et. Se miten otat hetkestä kiinni, se on oma ratkaisusi.

Isossa kuvassa voi nähdä yksittäisten asioiden liittyvän toisiinsa, ja havaita miten omaan elämään on sisältynyt enteitä, johdatusta, impulsseja, siirtymiä, teleportteja ... Päteeko tämän kaikkiin ihmisiin? En tiedä. Elämä on mysteeri. Omasta puolestani, mutta täysin yleisellä tasolla sanottuna, uskallan silti väittää, että on maailmaa kiertää Voima, se tarkkaa ihmisiä, tunnistaa ihmisiä, valitsee ihmisiä, ja antaa impulsseja, väläyttää enteitä... Mutta jos tarkkoja ollaan, niin maailmalla pyörii lukemattomia, näkymättömiä voimaympyrän kehittäjiä. - Kansakoulussa minua hirvittivät aamuhartaudessa kuulemani tarinat lähetystyöntekijöistä, jotka "Herra" oli kutsunut mustimpaan Afrikkaan saarnaamaan. Toivoin ettei minulle kävisi ikinä samalla lailla. -

Voima jota tarkoitan ei ole transsendenttinen olevaisuus ja se värisee painetta ilman että vaatii sinua palvomaan tai palvelemaan ketään. Ehkä se halajaa vain fyysistä possessoitumista ja siihen sisältyvän option maistaa hattaraa tivolissa. Fysikaalinen keho kun on arvokas auto, ja ihmisen kannalta taas; mikä on autoillessa jos sulla on [Shivan] Tiikeri tankissa, tai [Tapion] Hirvi. Voima ite.

Kaipaako noidankeitos feminismin myrkkyä?

Noitaperinteen välityksellä ilmaistu intuitiivinen ja yksilöllinen kokemus tulee kytkeä osaksi feminististä ajattelua. Se on liitettävä kriittisyyteen ja älyllisyyteen.
 - Riikka Ala-Hakula - Nuori Voima
 
Siis nyt on päätetty kytkeä noitaperinne osaksi feminististä ajattelua. Mitähän siitä sanovat noidat?

[liittolainen:  kuva jossa esoteria ja noitaperinne esitetään yhtymässä poliittisessa tarkoituksessa ja ismilogisessa kehyksessä on mentaalista pornografiaa].

Jos feministien mielenosoituksessa huudetaan, manataan "heteropatriarkkkapitalismi" - kuten Nuori Voima kertoo - , niin onko se noituutta? Ei ole. Ylipäätään on niin, että noituamisen kohteeksi ei kelpuuteta käsitteitä. Noidan, maagin, shamaanin työ saa energiansa ja tietonsa henkisestä sfääristä, mutta hänen työnsä on hyvin konkreettista: noituutta ja maagista työstä tulee silloin, kun pelataan fysikaalisessa maailmassa kolmiulotteisilla objekteilla.

Noita materialisoi viisasten kiven (lapis philosophorum); se voi olla kristallipallo, sauva, luudanvarsi, mikä tahansa esine, artefakti,  jolla voi tehdä mitä tahansa. Ilman voimaesineitä noidan ja shamaanin teatterissa ei tapahdu mitään.  Voimaesineet ovat yhtä tärkeitä kuin voimakasvit, liittolaiset. Ja noita jos on maagi, niin hän tutkii sanat ja arvioi sanojen sähkön. Heteropatriarkkkapitalismi on voimasanana on yhtä vahva kuin "salasana" sähköpostin saliksena.

Mutta miten noita joutui mielenosoitukseen hokemaan heteropatriarkkkapitalismi? -  yhtä tottelevaisesti kuin teinit 70-luvulla huusivat miekkarissa "alas tulopolitiikka!" Onko noidilla universaalisti tai edes lokaalisti, todellakin joku yhteinen agenda, jonka voi kääntää yhteiskuntapoliittiselle kielelle? Kytkeytyykö noitaperinteeseen joku etiikka, joku moraali? Jos niin, kuka sen noudattamista valvoo?

Jos feministit tekevät taikojaan mielenosoitusten yhteydessä tai taikominen on muuten julkista rituaalia, niin onko se noituutta? En ole ihan varma, mutta sen tiedän sanoa, että noituus tai noidat eivät ole mikään puolue, joka taistelee esimerkiksi hyvän puolesta pahan kaatamiseksi tai "tasa-arvon" nimissä, sillä noituuden kosmologia liikkuu kuoleman ja naurun polariteetissa, hillittömyyden ja hallinnan, tuhon ja uudelleenluomisen kiekossa.
[liittolainen: siis, rautalangalle väännettynä, aikuisten oikeasti: Noituus on abstraktio, joka ei puolusta sitä tai tuota abstraktiota.]

Mutta jos noidilla ja pakanoilla ja shamaaneilla joku yhteinen vihollinen on, niin kukaan muu se ei voi olla kuin valkonaamainen Jeesus Kristus. Isälläni ja hyväntekijälläni  - hän ei ollut noita vaan maagi, individuali, kuten itsensä määritteli, ikivanha jäärä  - oli sanonta: God is a bumbaklaat, Jesus Christ is a craasklaat [Jumala on pillurätti ja Jeesus Kristus perseensuti] Miksi rukoilisin perseensutia? Jeesus Kristus on jumalista pöyhkein. Hän väittää olevansa jumala yksin, nousee ylös kesken muinaisuuden vyöryntää  ja Aloittaa Historian. Lineearisen jatkumon ikeen joka odottaa päätöstään Herran huomassa... Alkuperäinen kieli kumotaan, se kieli mitä maa ennen puhui ihmisten kautta, ja kielestä tulee eliitin intellektuaalista narratiivia. Alkuperäiset voimakuvat korvataan sanoilla, jotka ovat vain kirjaimia. Niillä ei ole totista ja jumalaista alkuperää. - Sillä oikeat aakkoset lentävät tyhjyydestä näkijän silmiin. Oikeat aakkoset on kaiverrettu kiviin Himalayalla iäisyyksiä sitten ja jokainen äänne on energiaa. Tälläinen on noidan  linqvistiittinen perspektiivi. Yksi mies, joka Himalayalla avasi ihmisille näitä aakkosia oli toisena Buddhana tunnettu ja palvottu Guru Rinpoche. Hän oli taikuri ja noita. Hän taivutti Tiibetin vanhat bön-jumalat Buddha Dharman palvelijoksi. Sitä ennen käytiin Tiibetissä maagien sota. Bön vs buddhistit. Hävinneen seurakunan ydinjengi karkoitetaan maasta. Buddhalaiset voittivat, mutta böneja ei karkoitettu, vaan annettiin heille alue asua. Noidat eivät ole koskaan pitäneet missään yhtä. Noidat ovat eripuraista sakkia ja varjelevat salaisuuksiaan.

Noita manaamassa patriarkaaisia "rakenteita" matalaksi on kuva jota ei ole olemassa. Noita toimii energiatodellisuudessa. Patriarkaattinen rakenne - se on asia, käsite,  jossa on yhtä paljon energiaa kuin tyhjässä muovipussissa. Jeesus Kristus, siinä on energiaolento, jonka puoleen voi kääntyä jos on valittamista sortavista rakenteista ynnä muista.

Aloitetaan alusta.

Noita kun on noita ja maagi kun on maagi, hän on sisäistänyt maagisen maailmankuvan ja elää maagisessa maailmassa sen kausaliteettien ja dynamiikan ehdoilla. Hän voi tunnistaa erilaisia älyllisiä pelejä ja jopa  pelata niitä. Mutta noidan huomio ei ole näissä peleissä. Noidan huomio ei ole päässä. Noidan huomio on hänen elektro-fysikaalisessa rakenteessaan, hänen kehossaan, ja siinä energiaviivastojen säkenöinnissä, joka pitää koko höskän kasassa. Kun on noitanaisesta kyse, noidan huomio on energeettisesti vaginassa. Ma Kali on jumalatar äiti maa ja demoneja surmaava Durga - hän on myös noita. Hänen vaginansa on paljas ja pääkallojen ympäröimä. Kaikki jotka ovat himoinneet hyökänneet kohti Äidin voimapesää ovat kuolleet.  The End. Sitoutuminen mihin tahansa mielihyvään tai aistihavaintoon ja niiden kohteeseen on kuolettava harrastus. Kali leikkaa sirpillään niin miehen kuin naisen ympäriltä synnin, harhan, säikeet - ja Kalin giljotiinissa saattaa katketa kaula keltä tahansa jos liikaa kurkottaa... Mitä virkaa hällä meiolle muuten olisikaan jos ei tekisi puhdasta jälkeä? Vanhasta muististako me Kalia Akkojen Akkana ylistettäisiin, muodon vuoksi? HAA! Ehei. Kalihan on itse asiassa nuori, siveä tytär. Mutta sä voit katsoa suoraan hänen mustaan alastomuuteensa, hänellä ei ole mitään salattavaa.

Mutta lähteekö Kali gaypriden Pussy riot sankarittareksi?

Oliko Ma Kali siellä, noitien noita, kun Pussy Riot meni Venäjällä kirkkoon mellakoimaan? Kuvista en nähnyt muuta kuin venäläisiä naisia tissit paljaina. Missä pussy riot? Vittua oli nähtävillä yhtä vähän kuin Mitä vittua lehdessä! Siis, jos nämä arvon naiset olisivatkin tehneet tämän: levittäneet, venyttäneet vaginansa, mirrinsä, tiikerinsilmänsä, misunsa, kisunsa apposen ammolleen kaikkien jeesuksen kristuksen, enkelien ja neitsytmarioiden kuvien päällä maaten  ja huutaneet: Nussikaa kuka uskaltaa! - Niin, jos näin olisi toimittu, olisi taatusti otsani painunut lattiaan, ja kaikella kunnioituksella olisin jäänyt odottamaan jatkoa. 

Pillukapina ilman pillua on kuin aitanpolku ilman siellä kävelevää emäntää. Ja sitä emäntäähän tässä kannattaa seurata, eikä ketään pokemoneja kännykällään metsästävää metroseksuaalia itseoivaltajaa,  oli hän mies tai nainen. Emäntähän ei ole lainkaan queer. Nykyäähän kaikki on queer. Psykedeeliakin on sitä, queeria. Mutta Emäntä ei ole queer. Emännän tietoisuus on integroitunut sen kehon sisältämään fysikaalisen ja biologisen informaatioon ja on täysin fokusoinut ja funktioitunut. Siksi Emännällä on Talon Avaimet - ja sen vuoksi Emäntä on hän, joka laittaa MYLLYN [sammon] PYÖRIMÄÄN - . Jos et tiedä miten talo toimii niin et saa Talon avaimia.  Taloa ei pidä pystyssä yksin emäntä, vaan aina myös isäntä, kaksi.  Shiva ja yoni. Matriarkka ja Patriarkka. -  Ja noidan talo ei pysy pystyssä myöskään ilman käärmeitä. Shamanismi ja noituus ilman käärmeitä on kuin tantra-rituaali ilman 17 vuotiasta mantelisilmäistä tyttöä.

Mut, kelaa, setä hei, ootsä vähän hetero,  ku et snaijaa et me kaikki ollaan vaan hologrammeja hologrammissa, kato, neliulotteissesa avaruudessa ei oo mitään isäntää tai emäntää. 
 
Lievittäisikö jännitettä yhtään, jos sanoisi, että Isäntä ei ole mikään ukko Väinämöinen. Siis tämä kaikkein setien setä. Tämä heteronormatiivinen perussuomalainen, jonka mielikuvitus on sisustettu 80-luvun pornomuovilla ja joka haluaa nussia kaikkia maailman teinipilluja. Tästä aikamme paljon parjatusta surkuhupaisasta sankarista ei ole nyt kyse.  Koska maagithan on usein nuoria miehiä. Ei mitään iänikuisia tietäjiä. Mutta silloinkin, kun ne ovat  ikänikuisia, ne ovat kuin nuoret jaguaarit, astraaliset astronautit, huomaavaiset Hurmurit  Arosuden tanssiaisissa. Mutta sehän ei ole turvallinen tila. Jos sä haluat turvallisen tilan, sä et mene sinne missä noita asuu, tai sinne missä maagi tanssii. - Lisäksi, on hyvä muistaa, shamaanit ja noidat eivät ole tehneet hippokrareksen valaa. Eivät edes sitoutuneet seksuaalisen häirinnän välttämiseen.

Aloitetaan alusta
 
Noita kun on noita ja maagi kun on maagi, niin hän elää energiatodellisuudessa, kokemisen maailmassa, hän voi olla mystikko jopa, se todellisuus on auki aina hyperavaruuteen saakka. Noita elää näkymättömässä energiakentässä, joka voimakasveilla tulee näkyväksi, ja  se todellisuus ei ole rationaalinen. Jos sä elät noidan voimamaailmassa, noidan kausaliteetissa, noidan assosisaatioissa, sun ajattelusi ei lähde samaan viivaan kuin millä piiiretään ne käsitteet ja ajatukset, joista rakentuu se lineaarinen, johdonmukainen, moderni todellisuuskaavio joka modernia mieltä ohjaa ja orjuuttaa. Noituus on enemmän biokemiallinen kuin psykosomaattinen olotila.

Vaikka identifioidun noidaksi, rationaalinen ja kriittinen ajattelu ovat keskeisiä työvälineitäni enkä koe tässä mitään ristiriitaa.- Riikka Ala-Hakula

Kun pelaat noidan peliä, olet maagi, sä et voi hypätä sieltä väliaikaisesti ruutuun, jossa lukee rationaalisuus. Sulla ei ole mitään syytä tehdä sitä. Koska olet noita, olet hylännyt koko sen maailmanselityksen, johon rationalismi osaltaan lokeroituu. Kriittinen ajattelu suhteessa ajattelun itsensä luomiin rakenteisiin on osa sitä kollektiivista fantasiaa, johon näkijä, noita, shamaani, maagi ei usko. Sekä diagnoosi että lääkitys on väärä. Muinaisen ja modernin ristiriita on ohittamaton, samalla tavalla kuin holistinen ja osittunut skannaus tuottavat täysin toisistaan poikkavan näkymän. "Kriittinen ajattelu" magian harjoittamisen yhteydessä on yhtä epätoivoista touhua, kuin sairauksien torjuminen rokotteilla, nekään ei istu noitaperinteen energiaoppiin piirunkaan vertaa. Tämä on sitä konkretiaa, jota noitaperinteestä puhuminen kaipaa.

Sinä hetkenä kun  tajuat istuvasi koko sun energiavarantosi päällä ja koko sun virtaava ja säteilevä aparaatti on valmiina tekemään sen minkä käsket. Sinä hetkenä sinä, noita, paina nappia. Lataa itse ohjelmoimasi demo keskushermostoon ja anna jytää. Tai, pysäytä maailma jos pystyt. Se on noidan työ. Niin kuin on noidan työtä myös osata oikeat äänet, äänteet, tavut.  Koska Alussa oli Sana (dna-koodi). Ja Sanan Alussa oli kirjain. Sitten tuli uusi kirjain. Maagi kapuaa kirjain kirjaimelta sanat ja mitä niistä rakentuu. Omat äänteensä, omat tavunsa, omat voimansa, omat rytminsä maagi yhdistää voimasanojen molekyylirakenteesen, ja  luonnonvoimiin, ukkonen tulee, salamat, rajuilmat, maanvyörymät, kuuma laava, ne ovat kaikkien tosi maagien ystäviä.

Ja edelleen ollaan tässä, sä istut sun energiavarantosi päällä ja sulla on kaikki tieto: sulla on koko DNA:n tietohaarukka, sulla on kromosomeihin tiivistetty tieto, keskushermosto, sulla on tolkussa okkultinen anatomia, tiibettiläiset lääkintäkaaviot, I Chingin hexagrammit, sulla on sisälläsi suoraan elämän luonnolliseen perustaan nojaava, polariteettien tunnistamisesta lähtevä noitien voimaoppi - eli, sulla on käytössäsi valtava virtaus tietoisuutta ja kehollista viisautta, ja siksi sä et lähde mitenkään mukaan transseksuaalisiin fantasioihin ja dualistisiin, kehon ja mielen toisistaan, erottaviin oppeihin.

Noita ilmoittaa lehdessä. Iso kysymys tässä kohtaa: miksi noita antaa itsensä ilmi? Varokaa, feministiset noidat elävät! Miksi se antaa varoituksen? Jos etsisin itselleni liitolaista noidasta johonkin tiettyyn maagiseen aktiin, katsoisinko ehdokkaat läpi lehdestä vai  astraali-tv:stä vai kävisinkö feministipuolueen noitalinkit läpi?

En tiedä paljoa esoteriasta, mutta ymmärrän sen, että jos on vakavasti kiinnostunut esoteriasta - jos on kiinnostunut tantrasta, magiasta, mistä tahansa okkultisesta tai mystisestä tieteestä ja taiteesta - niin silloin on etsittävä itselleen opettaja. Opettaja jolla on yhteys maagisten taitojen perimään. Opettaja joka opettaa sua niin, että sä opit vihamaan ja rakastamaan sitä. Ei kuulosta kivalta, mutta sinähän halusit oppia lentämään omin neuvoin noitasapattiin? Haluut sä mennä tonne jyrkänteelle ja hypätä ja säilyä hengissä? Siinä tapauksessa sä laputat autorisoidun, noidan noiduttavaksi. Siitä se alkaa mikä tahansa esoteria. - Ja jos  haluaa shamaanin, noidan, palveluksia, niin siitähän peritään aina maksu. Sinulla täytyy olla rahaa, viinaa, tupakkaa tai pala hashista kun menet noitaa asianajajaksesi hakemaan. Noituuden harjoittaminen ei ole aina halpaa. Sitä vastoin on halpamaista yrittää vääntää noitaperinteestä liturgiaa yhteiskuntapoliittiseen munkkilatinaan.

https://nuorivoima.fi/lue/essee/varokaa-feministiset-noidat-elavat

                                        Muinaisajan noita: Guru Rinpoche
                                        PADMASAMBHAVA (yllä)
                                        moderni noita (alla)
                                       

 

Notre Dame liekeissä - Onko Mordorin valta romahtamassa?

Notre Dame roihahti tuleen ja ihmiset ryntäsivät itkemään Pariisin kaduille. Se onkin toki luonnollista ja inhimillistä, että jos joku iso, historiallinen maamerkki tuhoutuu tai arvotaidetta palaa poroksi, niin silloin järkytytään syvästi sekä lähellä että kaukana. Mutta olisiko aihetta järkyttyä myös siitä, että Notre Damen entisöintiin aiotaan upottaa satoja miljoonia? Kyseessähän on uskonnollinen linnoitus, ja eihän uskonnolla pitänyt enää olla mitään virkaa uudessa, uljaassa Euroopassa... varsinkaan ultra-sekulaarissa Ranskassa.

Notre Damen kohdalla ei olekaan kyse uskonnollisesta pyhyydestä, vaan pyhyyden omistamisesta. Me halutaan että meillä on arvovaltainen, ökytaiteellinen ja ökyhistoriallinen mesta, jota ihmiset voivat lompsa pullollaan käydä ihastelemassa. Koska: kaikki maaailmassa perustuu pelkkään mielihyväperiaatteeseen ja koska: millään ei ole enää mitään muuta arvoa kuin vaihtoarvo.

Muinaisen pakanatemppelin paikalle rakennetun Notre Damen suurin arvo on sen pönötysarvo. Se on yksi kristinuskon ja eurooppalaisuuden arvovallan monumenteista, jossa ei reipas, aito eurooppalainen Ateenalaisten laulu ole koskaan ilmoille kiirinyt muinaisten mysteerien hengessä. Se on kolkko goottilinna, jossa siunatulla tulella on poltettu piloille monet alkuperäiskansojen pyhät paikat ja elämänpiirit, ja jossa kansalaiset on opetttu pelkäämään ja palvelemaan kristinuskon jumalaa ja kirkkoa.

Notre Damen pakanoiden ja noitien verellä maalattu taide on katolisen kirkon propagandataidetta, josta kirkkaimmin kuultaa läpi autuas valkovalheellisuus. Tietysti olemassaolon oikeutuksensa on silläkin niin kuin kaikella taiteella on. - Vaan nyt noitavoimat päätti toisin ja päästivät tulen irti. Näin voi ajatella, vaikka ei karman lakiin ainakaan sen kaikessa suoraviivaisuudessaan uskoisikaan - sillä jotain jännitettä ja pilkettä piilee siinä, että sattumus ajoittui pääsiäisaikaan. Siis juuri silloin kun nämä, entisaikaan vainotut noidat ovat kovasti framilla ja enimmäkseen koomisesti  esitettyinä, pääsiäisajan kevennyksenä. Vähän niin kuin tontut jouluaikaan. Siis koetttinko Pariisissa nyt se, että noidat ja tontut eivät olekaan välttämättä mitään mukavikkoja, vaan toisinaan roiseihin, maagisiin akteihin yltyviä olentoja? Don´t mess with tonttu. Joka tapauksessa, arvailematta Mordorin linnakkeen palon astraalisia taustoja tämän enempää, näen että Kirotussa Notressa riehunut tuli on puhdistava tuli.

Samana yönä Notre Damen palon kanssa roihahti liekkeihin Jerusalemissa koko muslimimaailman kannalta tärkeä Al-Aqsan moskeija, joka tosin ei vaurioitunut yhtä pahoin kuin Pariisin goottila. Molemmat tapaukset ovat maailmanpalon allegorioita. Se on ilmiselvää. Eurooppa kiehuu, USA riehuu, köyhien maiden köyhät köyhtyvät ja vielä jäljellä olevat, muinaiset, oraaliset, kasvitiedolliset ja maagiset kulttuurit ovat kuolettavasti vaurioituneita kolonialimin ja uus-kolonialistisen kulttuurihyökkäyksen jäljiltä. Narsismi rehottaa sopusoinnussa tekopyhyyden kanssa ja äärilaitojen aktiivit väittelevät väkivallan kuvastoilla. Monet vanhat, mutta myös upouudet, tuliterät, rakenteet ja oletusarvot huojuvat. Epäilyksen siemeniä itää poltetussa maassa  ja maailmanpalon tuli saa yhden siellä, toisen täällä etsiytymään modernin mielettömyyden kylmyydestä muinaisten tulien lähelle näkemään ja ymmärtämään turmeltumattomia asioita; oppimaan jumalaista näytelmää ja alkuperäisiä rooleja. Mutta. Sehän olisikin helppoa, jos kollektiiviset hallusinaatiot ja ideologiset jumittumat romahtaisivat maailmassa äkisti, tosta vaan, niin kuin kirkot ja katedraalit tulen alla. Näin ei tapahdu. Ja koska kukaan, tai ainakaan kovin moni meistä, ei edes tiedä, mitä länsimaisen kultuurin MUUTOS voisi tarkoittaa, on muutosta helpompaa uskoa markkinatorin nauruun.

 

                                                   still pic - Tarkovsky                                            

 

Our Lady of the Extinction 

Notre Dame and the case of misplaced empathy 

Hullun Äidin ja hullun joogin yhteinen ekstaasi

Paramahamsa Ramakrishnan samadhi oli yksi lähde virtaukselle, joka on tuonut joogien opetukset länsimaihin. Olihan vuonna 1893 Uskontojen maailmankonferenssiin Chicagossa osallistunut joogi Swami Vivekananda Ramakrishnan oppilas.

Bengalilainen, vuosina 1836 – 1886 elänyt, Ramakrishna oli ekstaattinen Äiti Kalin palvoja.

All creation is the sport of my mad Mother Kali;
By Her maya the three worlds are bewitched.
Mad is She and mad is Her Husband; mad are Her Two disciples!
None can describe Her loveliness, Her glories, gestures, moods;
Shiva, with the agony of the poison in His throat,
Chants Her name again and again.

- Sri Ramakrishna

Hieman toisenlainen käännös yllä olevasta, The Gospel of Sri Ramakrishnan, säkeestä sisältyy Lex Hixonin kauniiseen kirjaan Meetings with Ramakrishna. Hixonin versiossa mainitaan, että "Her Human lovers" - yllä: Her two disciples -" are mad with bliss", siunattuja hulluja.  Näin tarkentuu hengellisen "hulluuden" ja palvonnan harjoittamisen, omistautuneisuuden, yhteys.

Jumalaisen myrkyttyneisyyden äärimmäisyyksiin venyvä alue uskonnollisuudessa on sekä idässä että lännessä hyvin monivivahteinen, mutta aina käsittämätön. Uskontojen piirissä onkin etenkin länsimaissa uurastettu jo pitkään, jotta jumalan myrkky saataisiin imettyä pois seurakunnista, koska uskonnolliset aktiviteetit on laitostetussa yhteiskunnassa korrektia pitää vibraatioiltaan neutraalilla virastotasolla ja koko kuvio papiston hallinnassa ilman, että ihmisillä on mainittavaa, henkilökohtaista suhdetta pyhyyteen. Tälläisessä proseduurissa piilee oma viisautensakin. Koska pyhyys panee pään pyörälle.

Höyrypäisten ekstaasilahkojen mainingit luiskahtavat helposti massahysterian puolelle ja yksityisten ihmisten kohdalla jumalaiset, ehdollistuneen tajunnan vinkkelistä kreisit viritykset komentokeskuksessa saattavat aiheuttaa kosketuspinnan katoamista tiettyjä elämän välttämättömyyksiä kohtaan. 

Mikä neuvoksi? Siis jos halajaa olla vapaa menemään lujaa tajunnassa dualistisen rakenteen tuolla puolen - ja elää kuten Mustanaamio joka toisinaan "poistuu viidakosta ja liikkuu kaupungissa kuin kuka tahansa meistä".

Carlos Castanedan kirjoissa mainitaan mainio kikka: hallittu hulluus. Siihen jos pystyy niin mikä on mennessä kun tie on suora. Paramahamsa Ramakrishna ei tosin hallittua hulluutta varsinaisesti ilmentänyt. Mystisen Joutsenen elämä oli toistuvaa haltioitumista ja performointia "jumalasta myrkyttyneessä" tilassa. Lannevaate lennähti Ramakrishnalta   kanveesiin tämän tästä pyhimyksen intoutuessa tanssimaan Kalille paljas iho ilmaa vasten. Kalipatsaan lisäksi hän palvoi polvillaan omaa valokuvaansa. Minäkin olen prostituoitu! Paramahamsa huuteli huorille katujen varsilla matkatessaan hakemaan pientä temppelipapin palkkaansa.

Myrkytyksen oireita olivat myös Ramakrishnan suurenmoisen runollista ornamentiikkaa lainehtivat laulut ja kaikkiaan se metafyysinen opetus jota Ramakrishna oppilailleen jakoi. Hänen ekstaasistaan vapautui akashiseen troposfääriin hengellistä heliumia, jota yhä vieläkin jokainen sisäavaruuden rakettitiedettä opiskeleva voi hyödyntää nostekaasuna välittämättä siitä, millainen on hänen suhteensa esimerkiksi joogaan tai teistisiin oppeihin.  Ramakrishnan konsolissa oli universaali käyttöliittymä ja hän oli ylipäätään hyvin ekumeeninen hemmo [Paramahamsalla oli tantrinen koulutus ja hän kokeili vähän aikaa muslimina olemista, eli tovin naiseksi laittautuneena naisten keskuudessa ym. vastaavaa].

Ekstaasikokemus ei yltä mielen alkuperäiseen tyhjyyteen, se on transsendenttisesta kokemisesta riippumaton, täysin itsenäinen tajunnan syvyys ja valoisuus. Kaikkiaan ekstaasi on vain yksi potentiaalinen mielentila, yksi tajunnanlaatu ties kuinka monista tuhansista... Vaan kovin on kapea ihmisen näköala kaikkeuteen, jos häneltä ilon totunnaiset, persoonalliset ääriviivat hajottavat, puhtaan haltioutumisen hetket jäävät täysin tutaamatta; jos mikään yhteys elonpiirissä ei iske sellaista kipinää, että sähkö värjää shivansinisellä myrkyllään energiakehon kuin sienen; jos jumala tai jumalattomuus ei koskaan puhuttele niin väkevästi, että paiskautuu ihmisyyden ääreen -  sinne missä myös kaikki hulluus, mielipuolisuus, nurinkurisuus [If six was nine], epäloogisuus, anti-lineaarisuus ilmenee -  vaan jää elämässään ikuisesti puoliväliin.

Ekstaasiin jumittuminen on valaistumisen ja nirvanan este. Näin olen kuullut. Takertumisen aiheuttaa halu toistaa miellyttävä kokemus, opastaa Patanjalin Joogasutra (2.7). Käänteisesti sanottuna: takertumisen aiheuttaa halu mihin tahansa kokemukseen, joka pitää meidät erillään epämiellyttävästä,  seisomassa ulkona [ex- stasis] kaikesta rumasta ja pahasta.

HAAA!

Ekstaasi on spontaani - mutta ei aina odottamation - haltio; dharman harjoittajan äkillinen myrkyttyminen jumalten ja buddhien nektarista. Silloin yleensä annetaan vaan mennä: samsara tai nirvana, ihan sama; hei, me lennetään! Mutta, jos mielesi on ollut täynnä epätoivoisia ajatuksia ja/tai jos meditaatiosi on alkeistasolla, käy nopsasti siten, että ikään kuin luhistut Armon alle. Niin kuin kävi apostoli Paavalille Raamatussa. Kirkkaus sokaisee silmät, mentaalinen paja-tso tyhjenee kertalaakista, se täytetään kuvitteellisilla kolikoilla, ja alat pyöriä ympäriinsä puhumassa puutaheinää. Kuten kävi apostoli Paavalille.

Joogille, tai minkä tahansa, holistisen transformaatio-tradition harjoittajalle, ekstaasin myrkky on terhakka vastalääke sisäiseen kaamoksen, maailmallisuuteen mukautumiseen ja staattiseen harmonisuuteen. Meditaation saapuessa  sellaiseen vaiheeseen, että tajunnallisten svengien ja somaattisten, kosmisten  ja/tai visuaalisten sensaatioiden vahvuus avaa tietoisuuden timantin hiojalle ekstaasin syvänteen - niin siitä on hyvä jatkaa seuraavaan vaiheeseen, terästymällä, ja kaappaamalla ekstaasin energia kulloinkin ajankohtaisten, henkiseen vapautumiseen ja solulliseen metamorfoosiin liittyvien intentioiden palvelukseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että pyhän jysäyksen fokuksessa ollessani toimitan olemukseni psykofyysisten, biologisten, matemaattisten ja astraalisten energiajärjestelmien oskilaattorin virkaa, jolloin on mahdollista eritellä ekstaattisen tilan herkkyyksiä ja kanavoida jumalainen myrkky oikeisiin uomiin ja edelleen, alkemistiseen kiertoliikkeeseen energiakehossa. Silloin ekstaasi ei enää merkitse "egon" eli, kokoomapisteen katoamista, vaan sen,  sijainnin muutosta energiakehossasi.

Ekstaasi siten ei välttämättä tarkoita sitä että hajoat; menet transsiin ja pysyt siellä; että sinun tajuisuutesi sulaa [esim.]valoa hohtavaan tietoisuusplasmaan; ja et pysty kuin hoopoon hymyilyyn; että mentaalinen vireytesi kärähtää karrelle siunauksellisten energiapisaroiden poltteessa...  Itse aloin tajuta tätä kaikkea kuunneltuani tarpeeksi kauan M. S. Subbulakshimin tiettyjä levytyksiä [ Nadamruthan / Suprabhathams / Vishnu Sahasranamam], jotka ovat toimineet minulla myös impulsseina Ramakrishnan filosofian ja ekstaasin sisäistämiseen.

M. S. Subbulakshimi on Musiikin universaali Kuningatar, mutta minulle hän on myös "Kosmisen Äidin" avatar. Olen aikaisemminkin huomauttanut, että Subbulakshimin resitoidessa muinaisia ragoja ja mantroja kuulostaa siltä kuin raamattu puhuisi itsekseen. Äänessä ei ole persoona vaan itse Äänteet. Puhdas antaumus, hartaus, devotion, puhdas musiikki. Taajuustaso tallenteissa on niin korkea, että vuosien ajan löysin itseni monet kerrat  tuolta puolen tunnetun, autuuden lähteiltä, siunatusta hulluudesta myrkyttyneenä, kyyneleitä ja kuolaa valtoimenaan valuttaen, Subbun äänen totuuden toistuessa stereoista [HiFi = high fidelity - korkea todenmukaisuus].

Buddha Dharman harjoittamiseen liittyvä Kuulemisen kautta tuleva vapautuminen on prosessi, joka voi toteutua myös musiikin äärellä. Näin olen käsittänyt ja näin uskon. Minulle tälläinen optio kirkastui  todenteolla, kun syvennyin Subbulakshimin karnataka-traditiota noudattaen veisaamiin runoelmiin ja mantroihin. Meditoidessani tätä musiikkia kuunnellessa aloin oppia ekstaasin liekin muuntamista ja kanavoimista tulivedeksi  energeettiseen rakenteeseeni. Tuli sellainen tuntu, että musiikki  nakuttaa minuun - kuin olisin reikäkortti - informaatiota siitä, miten hermoston langat, aivot ja mieli viritetään kykeneväksi korkeaa todenmukaisuutta  modifioiviin herkkyyksiin, jotka voi tunnistaa edelleen, päivästä päivään, hetkestä hetkeen...

Kuuntelin yhä tarkemmin Subbun resitaatioita, jokaista tavua, yksittäistä äännettä. Eläydyin koko olemuksellani niiden värinään. Tarkkasin sitä vääjäämättömyyttä, omistautuneisuutta, täsmällisyyttä ja mystistä orgaanisuutta, jolla Intian Satakieli teokset toteuttaa - ja vähitellen kuulin miten musiikki opastaa minua myös ikään kuin rivien välistä: Subbulakshimista huokui sellainen sanoma, että "nämä mantrat ovat vanhempia kuin kumpikaan meistä ja ansaitsevat jo siksi täyden huomion ja kunnioituksen; siksi meillä meillä ei ole syvimmänkään ekstaasin hetkellä syytä luopua arvokkuudestamme":

Ei ole välttämätöntä itkeä ja väristä ilosta, mennä tuon tyyppiseen liikutukseen, ylitsevuotavaan emootioon ja sisäiseen huutoon: ekstaasi voi nousta ylväästi kuin käärme ja sinä voit istua tyynenä sadan näyn keskellä pitämättä mistään kiinni; miks olisit yhä vaan niin kuin siellä, sijoillasi, itkemässä kun musiikki yltää sinne ja iskee puhtaalla tietoisuudella; mikset tulisi tänne? missä minäkin olen ja missä tämä musiikki ja sen hartaus asustaa; täältä sinä näet KAIKEN, paitsi jos itket kuin pikkutyttö sinä et näe yhtään mitään muuta kuin oman kaipuusi ja sen väliaikaisen täyttymyksen; siis tule tähän, Äidin, jalkojen juureen, missä nämä pyhät äänteet sykkii ja värisee, pidä ranka suorana ja säilytä arvokkuutesi vielä silloinkin me häippästään ekstaasin yli hyperhurmioon.

Näin, Ramakrishnan innoittamana ja Subbulakshimin ja joogatieteen avustamana, tapahtui tutustumiseni Hulluun Äitiin ei-teoreettisella tasolla. Tämä on hullua jo sinänsä, koska minun pyrkimykseni elämässä ei varsinaisesti ole ollut tämänlainen jumalyhteyteen pääsy.  Mutta niinpä vaan olen nyt täysin myrkyttynyt Tuhatkasvoisen Äidin astraalisesta parfyymista ja elän intiimissä suhteessa Jumalaisen Sulottaren kanssa. Välillä kyllä vilkuilen muuallekin, myönnetään. Mutta ei tarvita kuin yksi, syvä meditaatio täydenkuun alla ja olen taas yksin Hänen ja iloitsen hänen estottomasta, amoraalisesta Hulluudestaan; Hänen suloisista, toksisen feminiinisyyden siunauksellisista pisaroista, joita valuu antaessani Kalin tanssia rintalastani päällä, kuten joogien kuningas Shivakin teki [meidän on tehtävä niin kuin ensimmäiset jumalat tekivät, opastavat kirjoitukset]. - Shivahan tuli tilanteeseen Jumalattaren ottaessa matsia demonien kanssa niin hurjalla vimmalla, että olisi kohta surmannut kaikki kuolevaiset ellei kukaan tulisi väliin, ja Shiva sitten heittäytyi hänen eteensä. Tässä tarinassa ja tässä kuvassa tiivistyy paljon siitä, miten hullut ja ekstaasia väräjävät myytit ja visiot meitä ruokkivat ja juovuttavat.

[...] If Mother is a conventional wife,
why is She dancing fiercely
on the breast of Shiva?
Her timeless play destroys
conventions and conceptions.
She is primal purity.
Her ecstatic lovers are purity.
Purity merges into purity
with no remainder.

- Sri Ramakrishna

Tantrinen Kali Chinnamasta -thanka, maalattu Nepalissa. Kali esiintyy thankassa kahtena karakteerina, keskellä itsensä vuodattavana Aria Tarana, ja sitten alhaalla Smashana Kalin hahmossa yhtymässä consorttiinsa Shivaan. Kuva on sikäli poikkeuksellinen, että sääntöjen mukaan Shivan on oltava aina Parvatin päällä. Miksi tässä on toisin, niin siksi, että nyt halutaan esittää se, "ettei ole mitään erottavaa poikittaisessa virtauksessa, vaan sen sijaan on eheys ja täydellistyminen".

                               Ramakrishan puoliso Sarada Devi. 
                               Pariskunta ei harjoittanut aviollista 
                               kanssakäymistä.

SUBBULAKSHIMI RESITOI