Saturday, August 1, 2015

Dread stoori

Vuonna 1978 päätin lopettaa hiusten kampaamisen ja harjaamisen. Halusin olla dread, koska koin läheisiksi rastafari-värähteet. Innoittajiani olivat Bob Marley ja muut reggaesankarit.

Niin minusta tuli ensimmäinen dreadlock-hiuksilla varustettu suomalainen. Dreadiksi ryhtyminen oli looginen jatke sille, että olin koko 70-luvun ollut vakaumuksellinen pitkätukka ja uskonut vapaaseen kasvuun, kaikessa.


Mitä pidemmäksi hiukseni venähtivät sitä vapaammin tunsin kiitäväni elämässä. Minulla oli tuntuma siitä, että hiukset ovat ihmiselle kosmista vitaaliteettia välittäviä lankoja.



Vanhan testamentin taru Simsonista ja hänen ihmeellisistä hiuksistaan on jokaiselle tuttu. Sen kanssa synkkaa hyvin yhteen eräs episodi Vietnamin sodan ajalta: amerikkalaiset  laittoivat erityisen ansioituneita intiaanitiedustelijoita erikoistehtäviin sotatantereella, mutta pian kävi ilmi, että hiukset lyhyiksi leikattuina kyseiset miehet olivat menettäneet taitonsa toimia maastossa.


Suomessa talonpoikien suosiossa olivat pitkät, valtoimenaan roikkuvat hiukset aina 1800-luvun alkuun saakka - kirkon vastustuksesta huolimatta. Folkloressa erityisesti naisten pitkät hiukset ilmaisevat seksuaalista magnetismia, mutta myös mytologisia merkityksiä on hiuksiin liitetty: vanhoissa kansanrunoissa kerrotaan, että Hiiden neidon hiuksista tehtiin kielet maailman ensimmäiseen kanteleeseen.

Yleisinhimillisiin käsityksiin perustuen ovat suomalaiskansojen hiuksiin kohdistuvat tavat ja uskomukset useimmilta kohdiltaan pukeutuneet samoihin muotoihin kuin lukuisten muiden läheisempien ja etäisempien kansojen. Puhumattakaan samasta perusajatuksesta lähteneestä pyrkimyksestä eri menettelytavoilla suojata hiuksia joutumasta sellaisen kohtalon alaiseksi, että siitä aiheutuisi ihmiselle vahinkoa, läheistä yksityiskohtienkin vastaavaisuutta on havaittavissa.  
Albert Hämäläinen - Ihmisruumiin nesteet suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa: taikapsykologinen tutkimus, 1920) 


Joogisen tietämyksenkin mukaan hiusten pituudella on merkitystä, koska hiuksilla on yhteys kundaliinivoimaan - ja aurinkoon. Intialainen,  ns. kundaliinijoogan spesialisti, Yogi Bhajan opettaa, että pitkien, luonnollisten hiusten välityksellä siirtyy fosforia, kalsiumia ja D-vitamiinia selkäydinnesteeseen ja imusuonistoon. Tästä on hyötyä muistin, kestävyyden ja kärsivällisyyden kannalta.

Yogi Bhajan itse on uskonnoltaan sikhi ja sikhiläisille hiusten leikkaamattomuus on yksi pyhistä periaatteista.



Vuonna 1988 leikkuutin tukkani lyhyeksi ja lähdin ensimmäistä kertaa Jamaikalle. Matkan päätarkoitus oli ymmärryksen lisääminen rastafarilaisuudesta. Ennestään jo tiesin, että rastanäkemyksen mukaan Simson ja muut Raamatun profeetat olivat mustia dreadlock-miehiä, nasiireja.

Rastoille hiuksiston takkutouvit ovat kosmisia energioita kohti suunnatut antennit. Vastaavasti rastojen partojen tarkoitus on ylläpitää yhteyttä maan voimaan. Rastanaisen parta on hänen häpykarvoituksensa (joskin on myös leukaparran omistavia rastatyttäriä) ja koska rastanaiset eivät esittele julkisesti vulvaansa on johdonmukaista, että he kätkevät myös hiuksensa huivien sisään.





Jamaikalla huomasin pian, että Bob Marley oli pettänyt minut - ja koko minun sukupolveni. Suuri osa Marleyn rastafarilaisuuden nimissä viestimistä asioista olikin Twelve Tribes of Israel -nimisen lahkon teologiaa - ja 12 Tribeshan on kaikkea muuta kuin dreadlock -kultti: "tämä ei ole hiususkonto", minua valistettiin ensikäynnilläni 12 Tribesin päämajassa Kingstonissa. 

12 Tribes of Israel on tiukasti Raamattuun tukeutuva, Jeesuksen  kautta tulevaan pelastukseen uskova lahko.Toki Raamatulla on painoarvoa monien oikeiden rastaseurakuntienkin keskuudessa. Rastojen raamatullisuudessa on vahvasti valkoisen kulttuurin hegemoniaa uhmaava, anti-kolonialistinen vire. Onhan rastojen jumala musta kuningas, keisari Haile Selassie. Heidän bibliassaan ei seikkaile valkoinen (demoni) Jeesus Kristus ("burn boy Jeezus!"), vaan tummapintainen Jesus/Iesus Immanuel.


Afro-centrinen black power - paatos yhdistää raamatullisia dreadeja ja dub-runoilija Mutabarukan kaltaisia rastoja, jotka torjuvat jyrkästi Raamatun arvovallan ja juutalais-kristilliset katsannot kaikkiaan.

Rasta-ideologia ilmenee pelkistetysti ja koruttomasti hymneissä, joita lauletaan rastafarien kokoontumisissa rumpujen säestyksellä. Laulut uhkuvat tuhoa paaville ja Babylonille. Kertovat kaipuusta kotiin Siioniin. Ylistävät rastojen jumalaa, jonka edessä kaikki kansat tulevat vielä polvistumaan. Tuli ja tuomionpäivä ovat toistuvia teemoja. Valkoisia manataan ulos Afrikasta -  Rastafarin valitun kansan kotimaasta - ja ihmisiä kutsutaan seuraamaan Mustan Rakkauden (One Black Love) värähtelyjä -  jos äitisi ei halua tulla, jos isäsi ei halua tulla, ja jos veljesi ei halua tulla, niin jätä heidät ja tule sinä!


 Rastafarilaisuuden Afrikka-keskeisyys yhdessä köyhyyttä surkuttelevan eetoksen kanssa on viimeisen n. 80 vuoden aikana tehnyt alunperin hyljeksityistä ja vihatuista rastoista lähes koko kansan lempilapsia Jamaikalla. Viime vuosina rastafarien mainetta jamaikalaisten keskuudessa on varmasti lisännyt myös rastojen ehdoton homokielteisyys. 

Nykyisin Jamaikalla ilmottautuukin rastoiksi suuri määrä dreadlocksittomia kansalaisia, joita inspiroi Morgan Heritagen hitti You don't haffi dread to be Rasta. Heidän käsityksensä mukaan rastana oleminen tarkoittaa sitä, että ylistää Jahia (jumalaa), on oikeamielinen ja vastustaa rasismia plus muuta sortoa - mutta jättää tuomitsemisen Jahille. Näin rastafarilaisuus on vesittymässä ankarasta, mystisestä kultista ja holistisesta elämäntavasta pinnalliseksi, yleisuskovaisuuden poreiluksi..


Rastafariliike ei ole enää DREAD, kauhua herättävä ilmiö. Länsimaissa reggaen, positiivisten vibojen ja keskinäisen veljesrakkauden fiilistelyyn keskittyvä rastaliike edustaa samantyyppistä, hengellistä pehmopornoa kuin itämaiset, uus-uskonnolliset liikkeet. 



Tietysti rastafarian originaalin ytimen vaalijoita on edelleen olemassa, mutta heidän vaikutuksensa nyky-rastafarilaisuuteen maailmanlaajuisesti on lähinnä symbolinen. Alkuperäinen ydin sykkii kuuluvasti Jamaikalla päivä- ja yökausia kestävissä nyabinghi-rituaaleissa. Nyabinghi on dreadlock -rastojen holotrooppinen, tai vähintäänkin enteogeeninen  kultti, jossa ganjalla on sama merkitys kuin peyotella Native American Churchin rituaaleissa Yhdysvalloissa.

Nyabinghi-kultti edellyttää osallistujiltaan "puhdasta sydäntä ja puhtaita käsiä". Siksi naiset eivät voi tulla binghi-leiriin kuukautisperiodinsa aikana eivätkä kokata miehille ital´ia (ilman suolaa valmistettua vegaaniruokaa). Nyabinghi order siis tiedostaa kaikkien esoteeristen kulttien tuntemat, vereen ja sukupuolisuuteen liittyvät voimat ja mysteerit. Rastaleirien kanssa samantyyppistä etikettiä noudatetaan esim. Intiassa tiettyjä, hengellisiä rituaaleja tehtäessä ja Etelä-Amerikassa samaanien johtamissa ayahuasca-seremonioissa.


Olen tanssinut nyabinghia eri puolilla Jamaikaa olevissa leireissä ja nähnyt ja kohdannut sen jumalallisen ykseyden ekstaasin, josta tosi rastafarien hengellinen voima, asenne ja aateluus kumpuaa. Olisiko näiden seurojen viritys ja väre toisenlainen, jos tabernaakkeleissa  olisivat koolla kaljupäiset, parrattomat uskonveljet ja sisaret? Aivan varmasti olisi. Dreadlock-impulssi on nyabinghissa kuuluva, näkyvä ja monin tavoin vaikuttava tekijä.



Vavahduttava ominaispiirre nyabinghi-rituaaleissa on se, miten niissä toteutuu ylistyksen ja kirouksen liitto. Tafarille omistettujen kiitosvirsien lisäksi seurakunta messuaa ketoon Babyloniaa ja manaa avukseen ukkosta, salamaa, maanjäristyksiä ja tulvia. Rastarituaaleissa  leimahtaa eloon panteistinen magiikka, jollainen on ominaista kaikkien uskontojen samanistisille juurille ja aluskasvillisuudelle.


Samanismiin ja noituuteen, esim. Afrikassa, dreadlocksit eivät suoranaisesti ja välttämättä liity, mutta kaikissa kulttuureissa samaanien seassa on ollut ja on myös jörö-jukkia. Siperiassa kerrotaan tarinoita samaaneista, joiden hiukset olivat rautakangen vahvuisia touveja, joiden iskulla saattoi surmata ihmisen.


Monet Keniassa 50-luvulla siirtomaavaltaa vastaan taistelleista Mau-mau -liikkeen sotureista kasvattivat hiuksensa lockseiksi ja kuvat näistä sotilaista olivat Jamaikalla yksi innoituksen lähde rastojen dreadlock -kultin syntymiselle. 

Nykyisin Afrikassa hengellisistä syistä dreadeja ovat rastojen lisäksi lähinnä afrikkalaisten sufi-kulttien jäsenet. Näistä uskonheimoista tunnetuin on senegalilainen muslimilalahko Baye Fall. Sen juuret ovat 1800-luvun loppupuolella syntyneessä Mouride-veljeskunnassa, jonka pyhä kaupunki on Touba Senegalissa.


Nimensä lahko on saanut perustajaltaan Sheikh Ibrahima Fall´lta (1855 – 1930). Häneltä periytyy myös se käytäntö, että tukkana näillä islamin ihmisillä liehuvat locksit.  

Baye Fall -kultin kaaderit on vapautettu työnteosta ja paastoamisesta; he keskittyvät meditaatioon ja muuhun henkiseen harjoittamiseen. Marihuanalla ei ole virallisesti osuutta veljeskunnan oordingissa, mutta monien Baye Fall`in jäsenten elämäntapaan se olennaisesti kuuluu. Samanhenkistä, ahkerammin hasiksen polttoa kuin Koraanin tavaamista harjoittavaa dreadlock-sufiväkeä elää Afrikan lisäksi ainakin Intiassa ja Pakistanissa.


Juutalaisten muusikoiden keskuudessa on perimätiedon mukaan ollut dreadeja jo tuhansia vuosia sitten (viereinen, Niniveltä löydetetty kohokuva on tehty n. 678 e.e.a.).

Muinaisessa Egyptissä karvaisuutta pidettiin villieläinten ja barbaarien ominaisuutena. Tukattomuus, parrattomuus ja yleensä sheivaaminen oli yleinen tapa. Siten onkin erikoista, että mm. muumioiden jäännösten perusteella on päätelty, että dreadlocksit olivat suosittuja egyptiläisen yläluokan keskuudessa viitisen tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Historioitsijat arvelevat kyseessä olleen muoti-ilmiön, jolla ei ollut yhteyttä hengellisyyteen. Tätä mielipidettä puoltaa se, että muinais-Egyptissä oli tavallista peittää kalju peruukilla ja oli myös dreadlokcseja muistuttavia peruukkeja.



Gautama Buddha ei koskaan leikannut hiuksiaan (Lama Anagarika Govinda), mutta hänen alulle laittamansa munkkiyhteisön jäsenet ovat yleensä Dalai Laman näköisiä kaljupäitä. Jo satoja vuosia buddhalainen luostarilaitos on Tiibetissä ja muualla käsitellyt ihmisiä anonyymina, karvattomaksi kynittynä massana. Luostareissa on asunut  "tuhansia munkkeja yhdessä kuin muurahaiskeossa vailla todellisen uskonnollisen elämän arvokkainta tekijää, yksinäisyyden rauhaa ja hiljaisuutta sekä yksilön vapautta ja koskemattomuutta" (Lama Anagarika Govinda).

Joskus korkea-arvoiset lamat ottavat itselleen etoikeuden pitää pitkää tukkaa ja partaa. Luostareiden ulkopuolella, luolissa ja muissa piilopaikoissa meditoivilla buddhalaisjoogeilla tukka yleensä takkuuntuu samaa tahtia kuin ajatukset suoristuvat.



Oma lukunsa ovat togdenit / tokdenit - joogit, jotka jo lapsena on erotettu munkkikatraasta omaksi ryhmäkseen ja laitettu tiukkaan, esoteeriseen koulutuksen. He ovat dreadlocksien kruunaamia  harjoittajia, joiden tiedetään omaavan mystisiä kykyjä. Yksi togdenien opetuslinjan esi-isistä, Amkha Dechen Dorje, on kuuluisa siitä, että hän pystyi dematerialisoimaan itsensä ja perheensä ja lisäksi vielä koiransa ja karjansakin.

Englantilaissyntyinen buddhalaisnunna Tenzin Palmo eli Intiassa vuoden samassa paikassa yhdeksän togden-joogin kanssa. Hänen mielestään nämä Khamtrul Rinpoche Dongyud Nyiman kokoaman erikoisjoukkueen jäsenet olivat huippuiisejä hemppoja: "He olivat totaalisen ei-tuomitsevia ja vaatimattomia ihmisiä ilman egoa". 


Joogit kertoivat Palmolle, että on myös naispuolisia togdenharjoittajia, joita kutsutaan nimellä togdenma. Näillä dreadlock-sistereillä on omat kokoontumisensa, joihin miehet eivät saa ottaa osaa. "Sinä et voisi edes katsoa heitä", joogit sanoivat Tenzin Palmolle, "he ovat niiin voimallisia ihmisiä".



Suurenmoisin joogasuoritus on kuolemattomuuden saavuttaminen. Buddhalaisessa kontekstissa sen voi katsoa tarkoittavan ns. rainbowkehon luomista (josta Ummagummassa on jo aiemmin kirjoitettu). Rastat ovat ennen muinoin pitäneet ikuista elämää oman kohtalonsa oletusarviona - sillä Raamatun mukaan "synnin palkka on kuolema" - mutta siinä määrin runsaasti on vuosien varrella Haile Selassien palvojia mennyt manan majoille, että tämä doktriini ei ole enää erityisen vahvasti esillä.

Jamaikalainen, yhdeksänkymppinen lääkäri, Rastatohtori Bongo Hue on uskollinen alkuperäiselle ohjelmalle. Hän sanoo "rastan olevan voittamassa iän, kivun ja kuoleman". Sitä hän ei paljasta miten tämä  tarkkaan ottaen tapahtuu, vaan jokaisen on itse haettava kuolemattomuuden tietotaito Tafarilta ja sihteeriltään Omega Tafarilta.


Tein liiton Kaikkivaltiaan kanssa kymmenen miljardia vuotta sitten ja lupasin etten tulisi kuolemaan tässä elämässä ... Minun locksini ilmaisevat tätä liittoa, jonka olen tehnyt.  Me (rastat) olemme muinaisia. Emme ole niin kuin muut ihmiset.  Me näytämme muinaisilta, vanhojen aikojen profeetoilta, koska heitä me olemme. (Bongo Hue I)


Rastatohtorille dreadlocksit ovat jumalallisissa tehtävissä toimivien ihmisten tunniste ja heidän tajuntansa instrumentti. - Jos esim. haluat paluumuuttaa Afrikkaan, niin hommaa itsellesi laiva tai osta matkalippu, sanoo Rasta, dreadlockseja ei matkan tekemiseen tarvita. Lockseja tarvitaan rastayhteyden ylläpitämiseen. Tosin Bongo Hue on myös paljastanut, että muinaismaailmassa ensimmäiset rastat lensivät hiuslaatat siipinään.




Tutustuin Rastatohtoriin ensimmäisellä Jamaikan matkallani ja suurin syy siihen, miksi olen tehnyt kaikkiaan 10 tunkeutumista saarelle on ollut kiinnostus Bongo Huen myyttiä, vibraatioita ja elämänymmärrystä kohtaan. 

Ensitapaamisella minua hämmensi se, että tämän erikoisen vitaalin ja säkenöivän rasta elderin puheenparret ja visiot olivat täysin erilaiset, kuin kellään muulla tapaamistani dreadeista. Bongo Hue ei edes käytä sanaa "Jah". Ei esitelmöi "yhdestä rakkaudesta", ei Juudan leijonasta, Raamatusta, ei taistelusta Babyloniaa vastaan. Musta nationalisti Marcus Garvey, jota rastaliike pitää profeettanaan, on Bongo Huelle vain alkeellista agitaatiota harrastanut kristitty baldhead.  Etiopialaiset ynnä muut afrikkalaiset ovat eläinten raatoja ravinnokseen käyttäviä "petoja ja vampyyreja" - ihmiskuntaa yleensä hän vertaa animaatiohahmoihin. Moitteettomuus ja jumalalliset laadullisuudet ovat avaintermejä Rastan "julistaessa taivaistaan". Luontoyhteydelläkin on tärkeä sija hänen opetuksissaan, joihin myös ehdoton väkivallattomuuden periaate sisältyy.


Tehdessäni kesällä 1988 visitiin nyabinghi-keskukseen Jamaikan Pitfourissa kysyin yhdeltä päälliköltä, mikä oikein on tämä Rastafarin Teokraattinen Hallitus (nykyisin Divine Government Rastafari Omega Tafari), jonka nimissä Rastadoctor tuolloin teesejään toitotti. "Se on Bongo Hue I", minulle vastattiin, "hän on noussut omalle tasolleen".


Bongo Huelle rasta on arvonimi samassa mielessä, kuin esim. Buddha on buddhalaisille. Rasta tarkoittaa hengellisen ja fyysisen metamorfoosin läpikäynyttä individuaalia, jolla on elävä yhteys transsendenttisiin, jumalaisiin laatuihin ja joka on sen vuoksi kuolematon. 


Rastatohtori ei identifioi itseään "rastaliikkeen" jäseneksi, koko se käsite  on hänen mielestään absurdi. Päinvastoin kuin rastaliikkeen ihmiset Bongo Hue ei Kaikkivaltiaasta puhuessaan tarkoita keisari Haile Selassieta, vaan hänen salaista veljeään, vegaania dreadlock-avataaria, Tafaria. Hän on Pääluoja.

Jos en olisi dread, en olisi kuullut läheskään kaikkia niitä myyttejä ja salaisuuksia, joita olen Rastatohtorin koulussa opiskellut. Rastatohtorilta olen saanut tärkeimmät impulssit ja virikkeet ymmärrykseen siitä, mitä dreadina oleminen merkitsee: mikä on dreadlocksien merkitys ja funktio elon taipaleella. Kesti kylläkin vuosikausia ennen kuin ensimmäistä kertaa tunsin meditaatiossa miten energiaa ja tietoisuutta virtaa minuun hiusteni välityksellä.



Yhden teorian mukaan rastojen dreadlock-kultin syntymisen impulssina olivat Raamatun nasiirien ja Kenian Mau-mau -sissien ohella intialaiset kuvat suurjumala Shivasta. Aiheesta on tehty dokumenttielokuvakin äskettäin. Teoriaa puoltaa se, että intialaisia siirtolaisia eli Jamaikalla kymmeniä tuhansia rastaliikkeen syntymisen aikoihin, mutta hyvin vähän asiasta on suoranaista näyttöä. Rastafarian perustajana pidetty Leonard P. Howell käytti kyllä 30-luvulla intialaista nimeä Gangun Guru Maragh, mutta hänellä ei ollut pitkää tukkaa tai partaa. 



Intiassa, Nepalissa ja muuallakin Shiva on keskeinen jumalhahmo dreadlocksien (jata) kruunaamille sadhu baboille. Viisikymmentä vuotta sadhujen keskuudessa elänyt jenkkiswami Baba Rampuri kutsuu heitä "intialaisen hengellisyyden Helvetin Enkeleiksi", koska sadhut ovat usein hurjia ja väkeviä veikkoja, jotka eivät kitsastele kirouksia vihollisilleen vihmoessaan. Joskus he yltyvät todella raivokkaisiin tekoihin.


Ainaiseen alastomuuuteen sitoutuneita sadhuja sanotaan naga baboiksi. Maailman suurin festivaali, Kumbha Mela, alkaa sillä, että takkutukkaisten nagojen rykmentti marssii Gangesiin miekkoja edellään veteen heittäen. Miekat muistuttavat siitä, että naga babat ovat taustaltaan sotureita: entisaikaan näet oli Intiasssa alastomien dreadien ryhmiä sotilaallisissa tehtävissä. Silti sadhut itse eivät aina laillista järjestystä noudata, onhan heidän tapoihinsa kuulunut jopa pienten lasten kaappaaminen omaan porukkaansa.

Sadhut ovat perirastojen tapaan hengelliselle agendalle omistautuneita pyhimyksiä, mutta rastojen ja sadhujen suhde yhteiskuntaan on eri lailla virittynyt. Rastoillehan vallitseva yhteiskuntajärjestys, demokratia, on demonikratia ja riistokoneisto; Babylon, jonka kaatumista ennustellaan harvassa päivä. Sadhut sen sijaan eivät ole, ainakaan itsetarkoituksellisesti ja ideologisesti, tukkanuottasilla yhteiskunnan kanssa. He eivät uhku vihaa maallista hallintoa kohtaan, vaan elävät irti yhteiskunnallisista velvotteista siksi, että he näkevät taviselämän suorittamisen ja konventionaalisen uskonnonharjoituksen umpikujana: se ei ikinä johda täyteen vapauteen, vapautumiseen, valaistumiseen.

Sadhujen maailma on monenkirjava, mutta yleensä jokaisella baballa on guru, jonka antamista siunauksista ja vihkimyksistä elämä sadhuna alkaa. Kaikki sadhut eivät ota selibaattiin velvoittavaa sannyasa-vihkimystä, mutta silti selibaattia voidaan pitää hyvin laajalti heidän yleisihanteenaan. Tässä on yhtäläisyys 50- luvulla Jamaikalla toiminnassa olleeseen yhteisöön nimeltään I-gelic House / I-tal Higes Knots, joka oli yksi ensimmäisistä dreadlock(/knot) rasta -veljeskunnista. 


I-gelic Housen (Enkelillisen Talon) rastat pidättäytyivät sukupuolisesta kanssakäymisestä ja majailivat omassa vuoristokommuunisssaan askeettista elämäntapaa noudattaen. Heillä oli varmasti isosti osuutta siihen, että rastojen keskuudessa tuli vallitsevaksi käsitys, jonka mukaan nainen voi päästä Rastafarin yhteyteen vain miehen (kingman ´in) välityksellä. (I-gelic Housen dreadit muuten puhuivat omaa kieltään, I-tesvar´ia, josta nykyinen rastojen I & I -kieli on lähtöisin.)



Aloin hengailla sadhujen porukoissa 2011. Silloin ensimmäistä  kertaa kävelin sisään Kathmandun Pashupatinath-temppelin porteista. Alunperin 400-luvulla rakennettu Pashupatinath, jossa Shivaa palvotaan petojen kuninkaana, on Nepalin vanhin hindutemppeli ja yksi maailman tärkeimmistä Shivan palvojien pyhiinvaelluskohteista. Se on luonnollinen kohtaus- ja palvontapaikka dreadlock -ihmisille, koska symbolisesti ajateltuna Pashupatinathista Shivan locksit haarautuvat ja laskeutuvat koko maailman yli kiemurteleviksi kutreiksi.

Pashupatinathin sadhu-yhteisö otti minut heti riemastuneena vastaan. Itse asiassa, kummallista kyllä, tuntui siltä kuin he olisivat odottaneet minua saapuvaksi ... 


Jotkut Pashupatinathin vakiobaboista ovat hyvinkin vaikeisiin jooga-asanoihin pystyviä miehiä ja osalla on plakkarissaan rankkoja siddhi-suorituksia. Olen tutustunut Pashupatinathissa mm. Bangal Babaan, intialaiseen pyhimykseen, joka on viettänyt 20 vuotta elämästään luolassa nuotiotulta yötä päivää vartioiden. Panautin kylässä Nepalissa tuli tutuksi Gorakhnath Baba, joka on kuuluisa siitä, että hän oli seisaallaan yhtä mittaa 12 vuotta. Kyläläiset huomioivat tämän voimateon siten, että rakensivat yhdelle vuorenlaelle Gorakhnath Baballe pienen temppelin, jossa hän nykyisin elää.


Gorakhnath Baban kanssa puhun tulkin välityksellä. Suuri osa Nepalin sadhuista osaa englantia vain vähän tai ei ollenkaan. Täten yhdessäolo heidän kanssaan tarkoittaakin usein sitä, että istuksitaan hiljaa tulilla. Istumista pyhien seurassa pidetään Intiassa ja Nepalissa siunauksellisena tapahtumana ja osana uskonnonharjoitusta. Minä opin tämän proseduurin jo Jamaikalla.


Olen pari kertaa lähettänyt Rastatohtorille kuriiripostina nepalilaisista sadhuista ottamiani valokuvia. Viime kesänä Rasta kommentoi potretteja toteamalla, että sadhu baboilla on yhteys maahan, mutta ei "Jumalpäähän". Ehkä hänen käsityksensä muuttuisi, jos hän kävisi neuvonpitoon babojen kanssa. Nämä järkeilyt olisi tosin käytävä jossain muualla kuin Pashupatinathissa, koska temppelin alueella tapahtuu kaiken aikaa ruumiiden polttamista ja rastahan ei koskaan mene hautajaisiin tai kuolleen lähelle.




Inspiraation matkustaa Nepaliin sain vuonna 2008 Intiassa. Siellä ollessani meditoin kerran yhden iltapäivän Hanumanin temppelissä New Delhissä ja silloin - naivistisen, intialaisen temppelitaidekitchin ympäröimänä - tajusin kirkkaasti kaikenlaisen uskonnon harjoittamisen absurdit tasot. Jossain palvotaan Jumalan poikaa, täällä jumalaista apinahahmoa ... 

Pitkän tovin istuin Hanuman-temppelin Kali-patsaan edessä, sillä Mama Kali minut oli Intiaan vetänyt. Jumalainen Sulotar oli ilmaantunut minun meditaatioihin ja visioihin jo kauan ennen matkaa. Intiassa minulla oli tilaa tyhjentää pääni menneistä ja rauhaa syventyä omiin uskomuksiini, joita monet ekstaattiset mietiskelyt superjumalattaren yhteydessä olivat ravistelleet rajusti.


Olin elänyt kolmisenkymmentä vuotta lähellä rastavärähtelyjä ja jopa eläytynyt rastojen teistiseen maailmankuvaan. Halusin uskoa, että universumin keskuksena on kosminen tietoisuus, joka pitää kaiken koossa. Kalin syleilyissä tuo katsanto räjähti atomeiksi ja samalla näin omin silmin: atomeissa ei ole ydintä.


80-luvun lopulla Suomessa ja ilmeisesti koko maailmassa alkoi iso dreadlock-buumi. Takkutukkia alkoi näkyä kaikkialla missä kaksi tai kolme kokoontuu ja monet heistä julistautuivat rastoiksi. Kaikkien takkupäiden kuontalot eivät olleet aitoa lajia, sillä monen päällikön ja kuningattaren pään päällinen oli ostettu kampaamosta. Hiussalongeissa näet oli näet heretty hyvin äkkiä tuunailemaan, monilla eri tekniikoilla tehtäviä hiuspötkylöitä ja lettejä ("rastoja") trentitietoisille asiakkaille.

Se  että umpimaterialistisessa yhteiskunnassa vastavirtaan kulkevan väen keskuudessa dreadlocksit on omaksuttu osaksi elämäntapaa, on terve ja uljas ilmiö. Mutta vain siinä tapauksessa dreadien kantajien tietoisuus on kasvanut heidän hiustensa mittaan, jolloin he vaalivat puhtaita laatuja elämässään. Minihameet, mäkkärimättö ja meikkaaminen, juopottelu, Pride-marssit ja anarkistihulinointi ovat esimerkkejä asioista, jotka eivät synkkaa yhteen ylvään dreadlock-kulttuurin, eli muinaisilta pyhimyksiltä periytyvien elämänarvojen kanssa.


Dreadit ovat jo ajat sitten luisuneet pois muodista, mutta samalla on käynyt niin, että eri tyyppisistä  feikkidreadeista ("rastoista") on tullut pätevä moppitukkatyyli monelle itseään, jos ei radikalismilla, niin vähintäänkin city-liberalismilla, brändäävälle julkkinaiselle. Vasemmistopoliitikko hakee näköistukkavirityksellään katu-uskottavuutta. Markkinointikonsultoija erottuu golfia pelaavista kollegoistaan kiitos imagoonsa liimattujen, eksoottisten harrasteiden: viikinkimiekkailu ja "rastat". Ihmetellä vain täytyy sitä, miten esim Sofi Oksanen viitsiikin laittaa rahaa ja kallista aikaansa siihen, että näyttäisi joltain, jota ei edes halua olla...


Se miten sekalaisella ja sekavallakin tavalla locksit ovat mukana tässä ajassa kertoo osaltaan siitä, että post-modernille kulttuurille on ominaista mytologisten ilmiöiden, voimakuvien ja tarinoiden tyhjentäminen sisällöstään. Alkujaan korkealentoisista ja pyhistä asioista tehdään tasapuolisesti merkityksetöntä ja pinnallista höttöä. Sakraali taso on tyystin hävinnyt  yhdyselämän rakenteesta ja uskonnoilla on enää pelkästään viihdearvo.


Aikamme sekulaarilla sekasotkulla ei tietenkään ole vaikutusta niihin ihmisiin, jotka kantavat tukan taakkaa tietoisina siitä mitä ovat tekemässä ja miksi - välittämättä siitä vaeltavatko nämä dreadit elämän täyttä täyttymystä toteuttamassa tietyn viisausperinteen vaikutuksen alaisina, vaiko vailla muuta ohjausta kuin itse oivalletut, henkiset visiot.


Kaikki se mitä edellä on sanottu hiusten ratkaisevasta vaikutuksesta elämänlaatuun voi kuulostaa uskomattomalta. Tieteellisiä todisteita en tutkielmani tueksi pysty esittämään, mutta yhdestä asiasta minulla on täysi valmius antaa tulen ja veden kestävä todistajanlausunto:  minulle ei olisi tapahtunut niitä asioita, mitä elämässäni on tapahtunut, jollei minulla olisi pitkää tukkaa.

                                                                      INDIA
                                                                        JAMAIKA

             Rasta Barbie, kuva, jonka facebookissa jakoi Isaiah Sellassie tällä tekstillä varustettuna:

This is what reggae has done! and they bristle when they don't get any respect from I and I.... every single day on facebook my eyes are assaulted by sundry dreadlocked women (black, brown and white) doing this kinda thing, in selfie after narcissist selfie, sometimes bordering on soft porn.... anyway, let me not start ranting, all I wish to say really is please *please* do not make the mistake of assuming I am a part of this movement, seen? I stand with HIM Haile Sellassie I, I stand with Leonard Howell and Joseph Hibbert - I do NOT stand with Bob Marley or reggae or the rest of the harlotry, none of it.

                                         Viktoriaanisella ajalla oli aikaa kasvattaa hiuksistoa.


No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.