Jos tykkää shoppailla henkitiedon ostos-tv:stä uusia asioita ja haluaa kuitenkin trendikkäästi kierrättää kaiken vanhan, voi ryhtyä "uudella" tavalla "henkiseksi", olla uus-henkinen. Silloin sä alat kulkea sun ikiomaa "polkua" - ja se vie yleensä poispäin uskonnollisten instituutioden kehyksistä, sillä:
Uskonto on uskomista jonkun toisen kokemukseen, henkisyys on sitä että sinulla on omia kokemuksia.
(Uskonnon sijasta ja rinnalla voimme tässä yhteydessä käyttää sanaa henkinen (uskonnollinen / mystinen) traditio.)
Ja tietysti yllä tiivistetyssä, uus-uskonnollisuuden yksilöllisyyttä korostavassa näkemyksessä on aineksia totuudesta, sillä yleisellä tasolla voidaan ajatella uskonnollisten traditioiden haalentavan individuaalit visiot ja näin uskonnosta tulee pysähtyneisyyden kultti: uskomista ja uskossa olemista
Se mikä tekee suurista maailmanuskonnoista, erioten kristinuskosta ja islamista, Takapajulan kylän kuolleiden viisaiden kerhon liittyy siihen, että ne eivät toteuta sitä mielikuvituksen tieteen ja mytologisten tosiasioiden synteesiä mitä uskonto voi jalostuneessa muodossaan olla. Hengellisten / Maagisten opetusten, riittien ja rituaalien lähteenä olevat, yliaistilliset ja ylijärjellinen tajuntatilat mainfestoituvat harvoin uskontoelämässä - ja vieraantuminen tästä on tietysti lähtökohtaisesi terve idea, sillä itsehän kaikki asiat maailmassa pitää kokea. Mutta uus-henkisyydessä ei olekaan kyse vain yksilöllisestä kokemisesta, vaan persoonakohtaisesta tavasta yhdistää pätkiä erilaisista traditioista ja sanoa sitä henkiseksi harjoittamiseksi.
Suosituimmat jumalat omien uskontojensa ulkopuolella ovat laupiaina pidetyt : Jeesus, Buddha ja Krishna. Tosin todellisuudessa Buddha valaistuneena ihmisenä ja Krishna jumalana ovat erittäin ankarasti monia henkisen harjoittamisen perusoletuksia vastaan sijoittuvia karakteereja. Buddha kyseenalaisti koko inhimillisen toiminnan perustan - uskon itseen ja sieluun - ja Krishna pitää leikkinä sitä, mitä me pidämme suurena kärsimyksenä ja josta kaipaamme vähintäänkin nirvanaan.
Jeesus puolestaan on kristinopin mukaan messias, joka haluaa pelastaa meidät syntisten osaksi tulevalta kadotukselta ja vaatii tästä laupeuden työstään palkakseen, ei enempää eikä vähempää kuin meidän koko elämämme. Tätä oppia ei moderni, new agen aamuruskoa kohti kurkottava kilvoittelija hyväksy. Hän keksii Jeesuksen uudestaan sellaisena kuin hän sen haluaa. Jeesus voi olla vaikka joogi, joka vietti "salaiset vuotensa" Intiassa.
Koska Elvis - meidän ei tarvitse kysyä miten käy Jeesukselta rock & roll. Mutta miten käy Jeesukselta zazen? Katoliset siskot sen tietävät. Ne nunnat jotka zen-meditaatiota harjoittavat. Silmät auki liikkumatta istuminen on silmät auki liikkumatta istumista. Kun istuminen liitetään uskonnolliseen kontekstiin, valaistumisen päämääriin, se on Buddha Dharman harjoittamista, joka resonoi buddhalaiseeen filosofiaan.
Buddhalaisuudessa on iso määrä erilaisia suuntauksia ja samankin koulukunnan sisällä opetetaan useita, erilaisia meditaatiotekniikoita. Sanotaan että olemassa 84,000 dharmaa tai tapaa ymmärryksen herättämiseen. Niitä ei ole kuitenkaan tapana harjoittaa yhtä aikaa ja rinnakkain, sillä ei ole mitään mieltä ryhtyä harjoittamaan montaa dharmaa yhtä aikaa jos ei ole ymmärtänyt vielä ensimmäistäkään. Tämä on tietysti vain "dogmi". Henkisyyden läpäisemä pyrkimysten virtaan astunut kuulostelee sisäistä viisauttaan ja tekee sen minkä tekee, koska sydän sanoo niin.
Jos opettelee samalla ajanjaksolla lukemaan ja laskemaan, niin onnistuuhan se ilman traumoja kyllä. Samalla tavoin me voimme harjoittaa vaikkapa yhteyttä luonnonhenkiin, homeopatiaa ja mielen perimmäisen tyhjyyden käsittämistä. Mutta jos kaikki nämä harjoitteet ja niiden taustaoletukset sekoitetaan omin maustein yhdeksi sopaksi, se on sitten soppaa. Ei elävää vettä. Sakeaa soossia syntyy silloinkin, jos aletaan mielivaltaisesti sekoittelemaan toisiinsa eri opetuslinjojen piirissä harjoitettavia meditaatiotekniikoita.
Etsittäköön kaikista kunnioitetuimpia opetuksia laajalti
ja älköön Opetusta sekoitettako! Suorittakoon jokainen koulukunta sen erillään. - Padmasambhavan elämäkerrasta
Nepalissa on syrjäseuduilla miehiä, jotka ovat sekä buddhalaisia lamoja että shamaaneja. Hoitavat kumpaakin virkaa kysynnän mukaan. Olisiko Dalai Lama - joka on neuvoa noidilta ja poppamiehiltä udellut yhden jos toisenkin kerran - sittenkin oikeassa väittäessään, että Tangomarkkinoillakin soi viimeisenä valssina ekumeeninen jenkka?
Uususkonnollinen henkisyys on uskontokriittisyydestään huolimatta myös ekumeenisuuden korkea veisu. Kaikki ovat oikeassa - koska: ykseys, itse, karma, oma polku ... Elämme aikaa jolloin kuka tahansa voi olla kuka tahansa. Mutta pohjimmiltasi sinä olet sisäinen sankari. Jungkin sanoi niin, suunnilleen, ja Joseph Campbell.
Valaistuminenkin on nykyisin ekumeeninen käsite. Yhdelle se on itsetietoisuuteen heräämistä, toiselle itsen sulautumista Valoon, jumalaan, jumaluuteen ja kolmannelle arkitajunta-zen-tila jne. Valaistumisihanteen alle saadaan sijoitetuksi myös esimerkiksi shamanismi, joka ei alkuperäisessä oloasussaan kytkeydy yksilölliseen valaistumiseen, henkistymiseen tai täydellistymiseen suoranaisesti yhtään mitenkään.
Narsismiksi ja feikiksi uushenkisyys kääntyy silloin, kun omilla, haperoilla mielikuvilla ja käsitteillä itsepintaisesti korvataan pitkän linjan, henkisten ja maagisten järjestelmien peri-ideat ja proseduurit. Feikkiä on se jos henkilö väittää olevansa shamaani ilman, että on käynyt läpi shamaanin koulutusta ja initiataatiota muuta kuin mielikuvituksen tasolla. Feikkiä on tantra-opettaja, joka ei tiedä tantran ja "tantrisen" eroa ja toimii ilman gurua ja initiaatiota tantraan. jne.
Jos uskonto perustuu "yhden ihmisen kokemukseen" se on totta kai rajoite. Samoin jos arkaais-shamanistis-tantriset säpinät eivät synkkaa yhteen modernin tasa-arvokäsityksen ja sukupuolineutralismin oppien kanssa, niin onhan se rajoite. Niin kuin autoilijoiden turvavyöpakkokin on rajoite. Yksilölliselle henkilölle.
Uskonnot ovat kietoutuneet niin tiiviisti yhteiskunnallisen vallankäytön koneistoon, että on vaikea uskoa niiden muuttuvan - uskonnolliseen suuntaan. Tästä kirkollisuuden pysähtyneisyyden tilasta juuri syntyy tämä paine ja virike uudenlaiseen henkisyyteen, sellaiseen jossa on mukana real thing: pyhyyden leimahdus.
Löytyykö tämä leimahdus vanhoilta voimapaikoilta, Stonehengestä, Saarakalliolta ... ? Yksi virtaus uskonnoista pois päin tapahtuu "uus-pakanallisuuden" värähteissä. Uus-pakanallisuudella tarkoitan ei-materialistista elämänymmärrystä, jossa moralististen narratiivien ja ylikansallisten jumalhahmojen sijasta pääosassa ovat esoterinen mytologia, paikalliset legendat, luontomystiikka ja muinaisten merkkien, äänteiden ja symbolien semioottinen läpivalaisu.
Henkilökohtaisesi en usko että tulevaisuuden uskonnot sitoutuvat maahan, kuuhun ja aurinkoon, kuten me ihmiset yhä teemme, vaikka palloamme ympäröivän avaruuden valtavuus on ollut selvillä jo iät ajat. Uudet, isot uskonnot tulevat olemaan hengentieteellisiä tutkimuskomissioita ja kansanliikkeitä, jotka pitävät kohtalonkysymyksenä ihmiskunnan integroitumista kosmiseen avaruuskulttuuriin ja tutustumista galaktisen tason mahteihin.
Uusista - kuten ei nykyisistäkään - uskonnoista tuskin on vastalääkkeeksi länsikulttuurin vulgaarille, äärimmäisen seksualisoidulle sekulaarisuudelle. Tämä on yksi syy siihen, miksi uskontojen merkitys ihmisten henkisten kokemusten ympäristönä tulee entisestäänkin vähenemään.
Uskontokuntien ulkopuolella henkinen kasvu jatkaa epäilemättä versoilujaan, mutta mikäli henkisen kehityksen nimissä tapahtuva touhu on loputonta rentoutumista, stressin poistoa, oma itsen / itseyden hyväksymistä & oaapomista ja chakrojen "puhdistusta", voiko se olla mitään muuta kuin romanttinen, hyvinvointi-ideologinen harraste? Everything goes, koska joka iikkahan me ollaan menossa omia polkujamme samaan päämäärään - tälläinen ajattelu ei kumpua henkilökohtaisesta kokemuksesta, siitä että tietää jo nyt millainen päämäärä - eikä se tunnusta, tunnista, todellista yksilöllisyyttä, sitä että kaikki juna-asemalle kokoontuneet ihmiset eivät ole menossa samaan Shambalan, tai Rovaniemen Joulupukin maan, junaan.
Uskonto on uskomista jonkun toisen kokemukseen, henkisyys on sitä että sinulla on omia kokemuksia.
(Uskonnon sijasta ja rinnalla voimme tässä yhteydessä käyttää sanaa henkinen (uskonnollinen / mystinen) traditio.)
Ja tietysti yllä tiivistetyssä, uus-uskonnollisuuden yksilöllisyyttä korostavassa näkemyksessä on aineksia totuudesta, sillä yleisellä tasolla voidaan ajatella uskonnollisten traditioiden haalentavan individuaalit visiot ja näin uskonnosta tulee pysähtyneisyyden kultti: uskomista ja uskossa olemista
Se mikä tekee suurista maailmanuskonnoista, erioten kristinuskosta ja islamista, Takapajulan kylän kuolleiden viisaiden kerhon liittyy siihen, että ne eivät toteuta sitä mielikuvituksen tieteen ja mytologisten tosiasioiden synteesiä mitä uskonto voi jalostuneessa muodossaan olla. Hengellisten / Maagisten opetusten, riittien ja rituaalien lähteenä olevat, yliaistilliset ja ylijärjellinen tajuntatilat mainfestoituvat harvoin uskontoelämässä - ja vieraantuminen tästä on tietysti lähtökohtaisesi terve idea, sillä itsehän kaikki asiat maailmassa pitää kokea. Mutta uus-henkisyydessä ei olekaan kyse vain yksilöllisestä kokemisesta, vaan persoonakohtaisesta tavasta yhdistää pätkiä erilaisista traditioista ja sanoa sitä henkiseksi harjoittamiseksi.
Suosituimmat jumalat omien uskontojensa ulkopuolella ovat laupiaina pidetyt : Jeesus, Buddha ja Krishna. Tosin todellisuudessa Buddha valaistuneena ihmisenä ja Krishna jumalana ovat erittäin ankarasti monia henkisen harjoittamisen perusoletuksia vastaan sijoittuvia karakteereja. Buddha kyseenalaisti koko inhimillisen toiminnan perustan - uskon itseen ja sieluun - ja Krishna pitää leikkinä sitä, mitä me pidämme suurena kärsimyksenä ja josta kaipaamme vähintäänkin nirvanaan.
Jeesus puolestaan on kristinopin mukaan messias, joka haluaa pelastaa meidät syntisten osaksi tulevalta kadotukselta ja vaatii tästä laupeuden työstään palkakseen, ei enempää eikä vähempää kuin meidän koko elämämme. Tätä oppia ei moderni, new agen aamuruskoa kohti kurkottava kilvoittelija hyväksy. Hän keksii Jeesuksen uudestaan sellaisena kuin hän sen haluaa. Jeesus voi olla vaikka joogi, joka vietti "salaiset vuotensa" Intiassa.
Koska Elvis - meidän ei tarvitse kysyä miten käy Jeesukselta rock & roll. Mutta miten käy Jeesukselta zazen? Katoliset siskot sen tietävät. Ne nunnat jotka zen-meditaatiota harjoittavat. Silmät auki liikkumatta istuminen on silmät auki liikkumatta istumista. Kun istuminen liitetään uskonnolliseen kontekstiin, valaistumisen päämääriin, se on Buddha Dharman harjoittamista, joka resonoi buddhalaiseeen filosofiaan.
Buddhalaisuudessa on iso määrä erilaisia suuntauksia ja samankin koulukunnan sisällä opetetaan useita, erilaisia meditaatiotekniikoita. Sanotaan että olemassa 84,000 dharmaa tai tapaa ymmärryksen herättämiseen. Niitä ei ole kuitenkaan tapana harjoittaa yhtä aikaa ja rinnakkain, sillä ei ole mitään mieltä ryhtyä harjoittamaan montaa dharmaa yhtä aikaa jos ei ole ymmärtänyt vielä ensimmäistäkään. Tämä on tietysti vain "dogmi". Henkisyyden läpäisemä pyrkimysten virtaan astunut kuulostelee sisäistä viisauttaan ja tekee sen minkä tekee, koska sydän sanoo niin.
Jos opettelee samalla ajanjaksolla lukemaan ja laskemaan, niin onnistuuhan se ilman traumoja kyllä. Samalla tavoin me voimme harjoittaa vaikkapa yhteyttä luonnonhenkiin, homeopatiaa ja mielen perimmäisen tyhjyyden käsittämistä. Mutta jos kaikki nämä harjoitteet ja niiden taustaoletukset sekoitetaan omin maustein yhdeksi sopaksi, se on sitten soppaa. Ei elävää vettä. Sakeaa soossia syntyy silloinkin, jos aletaan mielivaltaisesti sekoittelemaan toisiinsa eri opetuslinjojen piirissä harjoitettavia meditaatiotekniikoita.
Etsittäköön kaikista kunnioitetuimpia opetuksia laajalti
ja älköön Opetusta sekoitettako! Suorittakoon jokainen koulukunta sen erillään. - Padmasambhavan elämäkerrasta
Nepalissa on syrjäseuduilla miehiä, jotka ovat sekä buddhalaisia lamoja että shamaaneja. Hoitavat kumpaakin virkaa kysynnän mukaan. Olisiko Dalai Lama - joka on neuvoa noidilta ja poppamiehiltä udellut yhden jos toisenkin kerran - sittenkin oikeassa väittäessään, että Tangomarkkinoillakin soi viimeisenä valssina ekumeeninen jenkka?
Uususkonnollinen henkisyys on uskontokriittisyydestään huolimatta myös ekumeenisuuden korkea veisu. Kaikki ovat oikeassa - koska: ykseys, itse, karma, oma polku ... Elämme aikaa jolloin kuka tahansa voi olla kuka tahansa. Mutta pohjimmiltasi sinä olet sisäinen sankari. Jungkin sanoi niin, suunnilleen, ja Joseph Campbell.
Valaistuminenkin on nykyisin ekumeeninen käsite. Yhdelle se on itsetietoisuuteen heräämistä, toiselle itsen sulautumista Valoon, jumalaan, jumaluuteen ja kolmannelle arkitajunta-zen-tila jne. Valaistumisihanteen alle saadaan sijoitetuksi myös esimerkiksi shamanismi, joka ei alkuperäisessä oloasussaan kytkeydy yksilölliseen valaistumiseen, henkistymiseen tai täydellistymiseen suoranaisesti yhtään mitenkään.
Narsismiksi ja feikiksi uushenkisyys kääntyy silloin, kun omilla, haperoilla mielikuvilla ja käsitteillä itsepintaisesti korvataan pitkän linjan, henkisten ja maagisten järjestelmien peri-ideat ja proseduurit. Feikkiä on se jos henkilö väittää olevansa shamaani ilman, että on käynyt läpi shamaanin koulutusta ja initiataatiota muuta kuin mielikuvituksen tasolla. Feikkiä on tantra-opettaja, joka ei tiedä tantran ja "tantrisen" eroa ja toimii ilman gurua ja initiaatiota tantraan. jne.
Jos uskonto perustuu "yhden ihmisen kokemukseen" se on totta kai rajoite. Samoin jos arkaais-shamanistis-tantriset säpinät eivät synkkaa yhteen modernin tasa-arvokäsityksen ja sukupuolineutralismin oppien kanssa, niin onhan se rajoite. Niin kuin autoilijoiden turvavyöpakkokin on rajoite. Yksilölliselle henkilölle.
Uskonnot ovat kietoutuneet niin tiiviisti yhteiskunnallisen vallankäytön koneistoon, että on vaikea uskoa niiden muuttuvan - uskonnolliseen suuntaan. Tästä kirkollisuuden pysähtyneisyyden tilasta juuri syntyy tämä paine ja virike uudenlaiseen henkisyyteen, sellaiseen jossa on mukana real thing: pyhyyden leimahdus.
Löytyykö tämä leimahdus vanhoilta voimapaikoilta, Stonehengestä, Saarakalliolta ... ? Yksi virtaus uskonnoista pois päin tapahtuu "uus-pakanallisuuden" värähteissä. Uus-pakanallisuudella tarkoitan ei-materialistista elämänymmärrystä, jossa moralististen narratiivien ja ylikansallisten jumalhahmojen sijasta pääosassa ovat esoterinen mytologia, paikalliset legendat, luontomystiikka ja muinaisten merkkien, äänteiden ja symbolien semioottinen läpivalaisu.
Henkilökohtaisesi en usko että tulevaisuuden uskonnot sitoutuvat maahan, kuuhun ja aurinkoon, kuten me ihmiset yhä teemme, vaikka palloamme ympäröivän avaruuden valtavuus on ollut selvillä jo iät ajat. Uudet, isot uskonnot tulevat olemaan hengentieteellisiä tutkimuskomissioita ja kansanliikkeitä, jotka pitävät kohtalonkysymyksenä ihmiskunnan integroitumista kosmiseen avaruuskulttuuriin ja tutustumista galaktisen tason mahteihin.
Uusista - kuten ei nykyisistäkään - uskonnoista tuskin on vastalääkkeeksi länsikulttuurin vulgaarille, äärimmäisen seksualisoidulle sekulaarisuudelle. Tämä on yksi syy siihen, miksi uskontojen merkitys ihmisten henkisten kokemusten ympäristönä tulee entisestäänkin vähenemään.
Uskontokuntien ulkopuolella henkinen kasvu jatkaa epäilemättä versoilujaan, mutta mikäli henkisen kehityksen nimissä tapahtuva touhu on loputonta rentoutumista, stressin poistoa, oma itsen / itseyden hyväksymistä & oaapomista ja chakrojen "puhdistusta", voiko se olla mitään muuta kuin romanttinen, hyvinvointi-ideologinen harraste? Everything goes, koska joka iikkahan me ollaan menossa omia polkujamme samaan päämäärään - tälläinen ajattelu ei kumpua henkilökohtaisesta kokemuksesta, siitä että tietää jo nyt millainen päämäärä - eikä se tunnusta, tunnista, todellista yksilöllisyyttä, sitä että kaikki juna-asemalle kokoontuneet ihmiset eivät ole menossa samaan Shambalan, tai Rovaniemen Joulupukin maan, junaan.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.