Kundaliinikuumotusta ja pyhää seksiä

Tapasin gurun .... joka neuvoi opetuslapsiaan, että he voivat päästä samadhiin, kun laittavat kaiken energiansa seksikeskukseen, herättävät Kundaliinin ja saavat suurenmoisen, kosmisen orgasmin. Täyttä hölynpölyä! Onko Kundaliinista tullut noin halpaa? Tiedäthän, Intiassa voit heittää mitä tahansa läppää uskonnon nimissä.
- Aghori Vimalananda

Keho tulisi nähdä kaikkien muiden polkujen tavoin täydellisenä polkuna, joka on täyttynyt ajan moninaisista toiminnoista; se on istuin kaikelle ajan ja avaruuden liikunnolle. Näin nähtynä keho itsessään on kaikista jumalallisuuksista koostuva asia ja tämän takia sen on oltava kontemplaation ja täyttymystä tavoittavan palvonnan ja riittien kohde. Hän joka tunkeutuu kehoon saavuttaa vapautumisen.
- Abhinavagupta, Tantrāloka 


Henkisyyden ja seksuaalisuuden synteesi on nykyajassa iso, uus-uskonnollinen trendi. Mystiset opit kundaliinin olemuksesta ja potentiaalista ovat levinneet laajalti ja on paljon ihmisiä, joita kiinnostaa herätellä käärmetulta yhdynnän yhteydessä niin, että seksuaalisesta kokemisesta tulee myös uskonnollinen kokemus.

Hyvin usein pyhän seksin oppeja esitellään netissä ja muissa medioissa tantra-otsakkeen alla. Tarjolla on "tantrista" opastusta mm parisuhteen kehittämiseen, oman seksuaalisuuden ilmaisemiseen, jumalatarenergiaan ja tsakrojen puhdistamiseen.
 
Yhteistä kaikille em kaltaisia palveluja myyville elämäntapaohjastajille  on se, että aikuisten oikeesti heillä ei ole mitään tekemistä tantran kanssa. Sana "tantrinen" on termi, jonka käyttö on läpikotaisin hukassa, toteaa historioitsija David Gordon White kirjassaan Kiss of the Yogini - Tantric Sex in its South Asian Contexts:

Kuvitelkaapa vastaavasti sellainen skenaario, että joku yritteliäs intialainen alkaa pyörittää "kristillisiä seksi-seminaareja" Etelä-Aasiassa, väittäen että ne perustuvat Jeesuksen ja Maria Magdalenan salaisiin opetuksiin, jotka (1100 - ja 1200 -luvuilla Ranskassa vaikuttaneiden) albigensialaisten kautta ovat välittyneet eteenpäin...

Tantra (āgama)  tarkoittaa "kirjaa" (/"opetuslinjaa") ja tantrat ovat satoja vuosia vanhoja, etevien joogien ja joginien laatimia  kirjoituksia, joita gurujen suullinen opetus täydentää. Kirjoituksissa esitellään mantrojen, visualisoinnin ja mandaloiden käytölle rakentuvaa, ritualistista systeemiä, johon  kauhistuttavien jumalhahmojen ilmaantuminen usein liittyy ja jonka läpikäyvänä periaattena on feminiinisten jumalien miellyttäminen. Tämän systeemin lähtökohtana on käsitys, jonka mukaan ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden ja koko ilmenevän universumin välillä vallitsee fundamentaali vastaavuus ja ykseys: ihminen on pienoiskuva, mikrokosmos, maailmankaikkeudesta. 

Tantriset kultit ja niitä lähellä olevat, erilaisten naisjumaluuksien palvontaseremoniat olivat vielä 1800-luvulla esim pohjois-Intiassa hyvin yleisiä: n 40 prosenttia väestöstä harjoitti uskontoa näiden kulttien puitteissa. Vielä suositumpaa tantra on ollut Nepalissa, jossa kuningashuonekin oli vihitty tantraan. Nepalin ohella myös Bhutan ollut maa, jossa tantrisia roolipelejä on joskus voitu pelata siten, että mandalan keskellä on oikea kuningas.

Buddhalaisella ja hindulaisella tantralla on erilaiset filosofiset asetukset: Yksi monismi olettaa subjektin katoamisen, toinen saarnaa objektin katoamista (Octavio Paz). Molemmissa koulukunnissa pyritään  vastakohtien kumoamiseen tietoisuudessa.

Seksuaalisuus liittyy symbolisella tai fyysisellä tasolla tantran harjoittamiseen. Tantra ei kuitenkaan ole aistinautintojen vaalimisen tekniikka. Se ei ole kama sutraa. Rakkaus on aihe, jota tantroissa käsitellään aniharvoin. Tantrat eivät myöskään sisällä neuvoja hellimiseen ja toisen ihmisen "avoimeen kohtaamiseen".

Länkkärihindumunkki Agehananda Bharati on todennut, että yleiset käsitykset tantrasta romanttisena, lämminhenkisenä ja intohimoisena rakasteluna ovat hölynpölyä, koska tantrassa seksiakti on "raju..  manipuloiva rituaali, jossa ei mitenkään oteta huomioon siihen osallistuvia ihmisiä". 

Bharati antaa tantrasta sellaisen käsityksen, että se on
seksuaalista suorittamista ja naiset ovat miespuolisten tanrikoiden suorittamisen objekteja. Tämä kuva ei ole harmoniassa tantristen kirjoitusten kanssa, sillä tantroissa nainen on aina keskus, jumalatar, shakti - hän tekee aloitteen aktiin ja häntä palvotaan.  Tosin Mahanirvana Tantrassa opastetaan. että "shakteja" on rituaalissa kahdenlaisia: heitä, joista nautitaan (bhogya) ja heitä, joita palvotaan (pujya). Jos palvoja antaa myöten halulleen palvottavaa shaktia kohtaan, se on yhtäläinen rikos kuin yhtyminen omaan äitiin.

Tiibettiläisten naisten tantran harjoittamista tutkinut Miranda Shaw kirjoittaa kirjassaan Passionate Enlightenment - Women in Tantric Buddhism näin:

Buddhalaisen ja hindulaisen (tantran) harjoittamisen teoreettisena perusta on usko siihen, että naiset ovat jumalattarien ilmentymiä ja että naisten palvominen on omistautumisen muoto, jollaista nimenomaan feminiiniset jumalat palvojiltaan edellyttävät.

Ideaalit eivät välttämättä toteudu tässäkään traditiossa, ja Bharatin kuvaama toiminnan taso kuuluu kyllä tantran maailmaan sekin. Samoin on epäilemättä totta, että tantrisiin menoihin osallistuneista naisista monet ovat olleet prostituoituja. Tantra uhmaa uskonnollisia tabuja ja vakiintunutta, yhteiskunnallista arvojärjestystä  - kuten kastijakoa. Sen takia tantrisiin rituaaleihin on otettu mieluusti mukaan myös huoria ja muita alempiin kasteihin kuuluvia naisia.

Prostituoitujen osuutta tantrassa  - varsinkin buddhalaisessa tantrassa, vajrayānassa - on kuitenkin liioiteltu ja väärinkäsitetty useissa  tutkimuksissa. Tantra on mystinen ja monimutkainen systeemi - siksi  esoteeriseen tantra pujaan ei kellään naisella tai miehellä ole pääsyä vain sillä meriitillä, että hän on valmis seksiin: riittiin osallistujien on oltava tantraan vihittyjä harjoittajia. Myös prostituoitujen. Tantrisissa kuvioissa huorakin voi olla guru ja pyhimys. Yksi toisen Buddhan, Padmasambhavan, opettajistakin oli ammatiltaan prostituoitu.

Miranda Shawin mukaan "naiset harjoittivat (tantraa) monta vuotta, monet heistä olivat korkeasti koulutettuja ja lisäksi useat olivat valaistuneita. He tiesivät paljon, ja me voimme ottaa heistä oppia... "

Monet tiibettiläisnaiset ovat toteuttaneet tantraa oman puolisonsa kanssa, mutta tantran olemukseen ei sinänsä kuulu se, että  yhdyntämeditaatioita harjoittavan miehen ja naisen pitäisi olla toisiinsa rakastuneita. Tantriset opit tyrmäävät kiintymisen inhimillisen kanssakäymisen psykologisiin ja sosiaalisiin aspekteihin.

Kun seksuaalisia suhteita tarkastellaan länsimaisesta perspektiivistä korostetaan "tasa-arvoisuutta", jolla tarkoitetaan aivan toista asiaa kuin mitä tasa-arvoisuus Vajrayāna buddhalaisuudessa merkitsee. Siinä missä tasa-arvoisuus lännessa perustuu siihen, että kaksi osapuolta tavoittelee yhtäläistä pohjaa, Vajrayānassa mennään kaikkiaan tuolle puolen "kakseuden " tai dualisuuden.
- Dzongsar Khyentse Rinpoche

Perinteisesti joogit ovat tantran avulla pyrkineet maagisten toimien suorittamiseen ja ihmeiden - kuten kuolemattomuuden - aikaansaamiseen, mutta yhtä vähän kuin tantra on kama sutraa , se on aghorismia, tai seksuaalimagiaa. 

Siinä missä tantra määrittyy seksualisoiduksi ritualismiksi, seksuaalimagia on ritualisoitua seksiä. Esimerkiksi kuuluisa seksimagian harjoittaja Alister Crowley ei ollut tantrikko.  Hänen touhunsa oli etäällä tantrisista ympyröistä jo pelkästään sen vuoksi, että perinteisen seksin lisäksi Crowley harrasti homoseksiä.

Tantra-opetukset eivät ole sukupuolineutraaleja. Tantrisen strategian lähtökohtana ovat sukupuolten välinen vetovoima ja miehen ja naisen erilaiset, psykofyysiset ominaisuudet. Tantrassa kaikki, mineraaleista lähtien, on luokiteltu sukupuolisilla merkeillä.

Miehisyys ja naiseus ovat suhteellisia, kulttuurisidonnaisia  ja muuntuvaisia  käsitteitä, mutta miehen ja naisen keho ovat anatomisesti ja biologisesti ajasta aikaan tietyillä ominaisuuksilla varustettuja temppeleitä ja kulkuneuvoja. 

Ajatellaanpa vaginaa, sisällyksetöntä elintä. Sisällyksetön tarkoittaa tyhjää. Naisessa on hyvin perustavanlaatuinen tyhjyys, jota hän alati haluaa täyttää ja joka on kaikkein paras täyttää miehellä. Miehellä on kiinteä, vankka penis, joka on aina hakemassa tyhjyyttä, jonka se voi täyttää. Vagina on laajeneva elin; se voi muuttaa kokoaan jokaisen peniksen mukaan. Penis ei voi vaihtaa kokoaan vaginan mukaan, muista tämä, vaan se on vagina, joka tekee säädöt ja tarraa tiukasti kiinni penikseen. Aivan kuten protoni on verhottu sen ympärillä kieppuvalla "elektronipilvellä", on Shiva Shaktin ympäroimä, ja niin on myös mies tällä tavoin naisen saartama, fyysisesti ja mentaalisesti... Shiva on impulssi. Shakti on se mikä rajoittaa tätä impulssia.
- Aghori Vimalananda

Joogit, joginit, dakinit, tantrikot, kaikki valppaat, vakavat, tajuntaansa laajentaneet Dharma-tyypit ymmärtävät, että millään identiteetillä - mies, nainen, lapsi, aikuinen, amerikkalainen, suomalainen jne. - ei ole pysyvää  olemassaoloa ja ydintä. Juuri ihmisen kiintymys väliaikaisia, persoonallisia tuntemuksia ja muistoja kohtaan pitää samsaran pyörän kieppumassa. Tantra ei kuitenkaan taistele donquijotemaisesti, transsendenttisen ykseyden puolesta ilmiömaailman binäärisuutta vastaan. Tantrassa elonkehän luonnollista, kaksinapaista olemusta käytetään katapulttina hyppyyn tuolle puolen ykseyden ja kakseuden.

Näin kuuluisa, 1000-luvulla elänyt, naispuolinen tantraopettaja Niguma kuvaa kundaliinin heräämistä ja kahden tantrikon yhteistä siirtymää puhtaaseen maahan, tajunnan alkuperäiseen, puhdasta valoa säteilevää tilaan:

Kun salainen (seksuaalisen yhdistymisen) uhrilahja on annettu
ja (valaistuneen tietoisuuden) luonnollinen uhraus  tehty,
tuottaa jumalallisen parin liitto
valkoista eliksiiriä, jossa on punertava hehku.
Virtaus siirtyy kruunuun harjoittajan omassa päässä.
Neljä (jumalatarta) Pyörän päällä
yhdistyvät heidän khatvangas´iensa [miestä symbolisoivia sauvoja] kanssa.
Eliksiirin virtaukset soljuvat ulos heidän salaisista paikoistaan
ja tulevat yhteen (meditoijan) kruunussa.
Valuvat alas neljään paikkaan (pää, kurkku, sydän, ja napa)
ja puhdistavat esteet valaistumisen tieltä.

Yksi harvoista säilyneistä, tiibettiläisten naisten kirjoittamista tantroista, Vyaktabhiiviinugata-tattvasiddhi, alkaa juhlallisella julistuksella sukupuolisten ilmentymien, sekä mies- että naispuolisten, merkityksellisyydestä. Tantran kirjoittaja, jogini Sahajayoginicinta, vakuuttaa, että sukupuolisuus on olennainen tekijä valaistumisen polulla,  sillä ekstaasia ei voi erottaa kehosta, eikä kehoa sukupuolesta.

Tantran kantavaksi ideaksi ja motiiviksi nimetään usein maskuliniisen ja feminiinisyyden, vajran ja mandalan, transsendenttinen ykseys. Tarkkaan ottaen näin ei välttämättä ole. Parempi olisi ehkä puhua kahden sukupuolen ilmentämien/symbolisoimien ominaisuuksien - viisauden ja rakkauden, tiedon ja taidon, siunauksen ja tyhjyyden ... - integraatiosta, joka ei ole yhteen sulautumista, tai androgynismiä, vaan tiettyjen suureiden ja laatujen esteetöntä, valaistuneen tajunnan, ei-dualistisella tasolla toteutuvaa yhteistoimintaa...

Vajrayānassa tantrista, intiimillä tasolla toteuttettavaa yhteistoimitusta nimitetään kirnuamiseksi. Mies ja nainen kirnuavat itsestään ja partneristaan pintaan puhdasta tietoisuuden kultaa. Ideaali buddhalaisessa tantrassa on se, että tantrikat luopuvat seksuaalisen mielihyvän tavoittelusta ja ymmärtävät meditaation valossa, että kaikki - niin siunaus kuin intohimo -  on vailla kiinteitä, sisäsyntyisiä ominaisuuksia: että kaikki ilmiöt ovat perimmiltään tyhjiä.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta tantran harjoittaminen ei vaadi sitä, että sinulla on kumppani, jonka kanssa voit olla sukupuoliyhteydessä. Tantrisia harjoituksia tehdään paljolti yksin.  Siten homot voivat ainakin teoriassa lähestyä tantraa filosofisella tasolla ja meditaatiossa. Vaikea vain on uskoa, että tantrisista viisauksista ja visioista - joissa seksuaalinen prosessi on aina vertauskuva henkiselle prosessille - voisi olla isommin iloa muille kuin heteroille.  

Sillä jos homojen tavoin on vieraantunut koko kosmoksen läpäisevästä, polaarisesta toimintaprinsiipistä - jota kahden sukupuolen välinen dynamiikka ilmentää - miten silloin on mitenkään mahdollista eläytyä tantran ilmentämään elämänymmärrykseen?

Tantrassa Shiva ja Shakti, tai Heruka ja Vajrayogini, mielletään yhtenä, hahmona. Shiva ja Shakti elävät ikuisesssa, keskeytymättömän yhdynnän näytelmässä. Huomionarvoista on se, että lapsi ei ole heidän symbioosinsa hedelmä. Shivalla ja puolisollaan Parvatilla (Shakti) on kyllä lapsia, mutta ne eivät ole syntyneet jumalduon seksuaalisten kohtaamisten tuloksena, ja hyvin harvoin kukaan jumalatar näyttäytyy hinduikoneissa äidillisissä puuhissa. Vastaavasti: vaikka Krishna-jumalalla on vaimo, lentää hän linga tanassa kukasta kukkaan...

Tantrat eivät ole parisuhdeoppaita, eikä niistä löydy esikuvallista tasoa miehen ja naisen liitolle perheen muodostamisen tarkoituksessa. Silti tantra käsittää koko elämäntapahtuman. Tantrassa on mietiskelyä 

1, "Ruumiiden polttohautauspaikalla" keskellä yötä savuavien ruumiinosien ympäröimänä.
2, Yksin tai "kuusitoista vuotiaan tytön kanssa, jolla on mantelinmuotoiset silmät".
3, Eristyneenä metsässä tai vuorenhuipulla "syvimmässä yksinäisyydessä".
4, Perhe-elämässä: tähän meidän on suurimmalta osin kaikkien syvennyttävä, tulkitsemme sitä arkipäivän elämäksi (elän sitä joogin korkeammalla tarkkaavaisuudella) kaikkine vastakohtineen, myös elämäksi ashramissa.
Mestari kykenee näyttämään sinulle perustavat inhimilliset ongelmasi mikäli olet tarpeeksi vahva pysyäksesi mukana, ettei käy niin, että pakenet häntä koipien välissä silloin, kun olet kasvotusten joka päiväisessä tilanteessa jonkin perustavan voiman kanssa. Tantriset kohtaamiset tapahtuvat arkipäivässäsi, kotona, työssä, tässä ja nyt.
- Swami Janakananda Saraswati

Tantra tarkoittaa kirjaa, mutta sitä ei voi täydesti ymmärtää ja omaksua kirjoja lukemalla. Tantraa on mahdollista opiskella vain joogan esoteerisiin taajuuksiin initioidun mestarin opastamana. Siten ensimmäinen askel tantran tiellä on aloittaa valmistautuminen tantrika gurun kohtaamiseen - vuoden, kymmenen tai sadan vuoden kuluttua, milloin ikinä se sallimuksen oikusta tapahtuukaan ...  

Jos haluaa käyttää sukupuolielämää sādhana´na, henkisenä harjoituksena, se ei onnistu mikäli ylläpitää eroottisia mielikuvia ja elää seksuaalisten halujen vallassa. Siksi  Aghori Vimalananda - tohtori Robert E. Svobodan mentori, josta Svoboda on kirjoittanut kolme kirjaa  - neuvoo tantra gurun kohtaamista odottavia aloittelijoita viskaamaan seksin kokonaan pois elämästään!

Rakastavaisten spontaani, seksuaalinen kontaktointi ei kuulu tantraan. Sitä ei pidä harrastaa lainkaan, jos tahtoo erikoistua kundaliinin aktivoimiseen ja hyödyntämiseen seksuaalisessa meditaatiossa. Itsekeskeisen nautinnonhalun ja himokkuuden on haihduttava kokonaan - vasta sitten joogilla on todellista kapasiteettia ryhtyä opiskelemaan seksuaalista sādhanaa. Vimalanandan vinkki tantrasta kiinnostuneille pariskunnille onkin, se että heidän kannattaa opetella suhtautumaan toisiinsa ikään kuin he olisivat Äiti ja poika.

  Yllä oleva kuvaa on käytetty Robert E. Svobodan kirjan Aghora I etu- ja takakannessa. Kirja kertoo Aghori Vimalanandasta, eksentrisestä ayurvedan tuntijasta ja joogista. Aghori Vimalananda ei ollut tantrikko eikä (tekaistusta) nimestään huolimatta varsinaisesti aghorakaan, mutta hänellä oli kyllä kokemusta aghorien riiteistä, kuten meditoinnista kuolleen tytön alastoman ruumiin päällä ja ihmislihan syömisestä.

 
UMMAGUMMASSA aikaisemmin julkaistuja, tantraan liittyviä artikkeleita:
Tantrika Yeshe Tsogyalin joukkoraiskaus
Ensimmäinen ja Toinen Buddha keskitiellä
 Kumpi on tantra oikea - vasemman käden vai oikean?
 Jumalan fallos Jumalattaren vaginassa

Oliko Buddha buddhisti, Muhammad muslimi, Jeesus kristitty?

Antakaa sadan kukan kukkia ja sadan koulukunnan kilpailla.
puhemies Mao-tse-tung, 1956

"Buddha ei ollut buddhalainen, Muhammad ei ollut muslimi, Jeesus ei ollut kristitty ... heidän kaikkien uskonto oli rakkaus". Tähän, vaihtelevilla kuvituksilla varustettuun tiedonantoon törmään sos-mediassa usein. Se edustaa käsittääkseni erittäin korkeaa filosofisen höpsismin astetta.

Siddhārtha Gautama (Buddha) oli veedisen kulttuurin kasvatti. Gautaman otettua hatkat ylellisestä hovielämästä hänen ensimmäisenä mentorinaan toimi askeettijoogi Ārāḷa Kālāmaa, joka opetti dualistista sāṃkhya-filosofiaa. Heräämisensä jälkeen Gautamasta tuli Buddha ja hän ryhtyi levittämään omaa, ei-teististä dharmaansa.

Totta varmaan on, ettei G Buddha itse koskaan itseään "buddhalaiseksi" määritellyt. Buddhahan ei uskonut ylipäätään mihinkään pysyvään identtiteettiin. Tämä on kuitenkin po paradigmaa analysoitaessa epäoleellista, koska oman uskontokunnan, sanghan, Buddha joka tapauksessa ensimmäisten opetuslastensa kera perusti.

Rakkaus ja myötätunto ovat tärkeitä kriteereitä ja laatuja buddhalaisuudessa. Eivät ne silti Buddhan opin kärkenä työnny sutrista silmiin. Buddhismissa rakastava myötätunto sisältyy valaistumisen ihanteeseen ja pyrintöihin. "Buddhan uskonto" on pyrkimystä valaistumiseen, joka tarkoittaa tiivistetysti ilmaistuna kaikkien ajatusmuotojen ja ilmiöiden perimmäisen tyhjyyden suoraa näkemistä ja elämänjanon sammumista.

Islamin perustajan, Muhammadin, kelat kiersivät huomattavasti kapeampaa kehää kuin Siddhārtha Gautamalla. Onhan Muhammadin aloittamassa uskonnossa minättömyyden ja tyhjyyden tiedostamisen sijaan keskeistä personaallisten minuuksien tai, sielujen, kuoleman jälkeinen hyvinvointi (paratiisissa), jonne pääsyn ehtona on Koraanin lakien noudattaminen.

Rakkauden merkitystä inhimillisessä elämässä Muhammad ei tietääkseni kiistänyt, mutta kyllä hänen oppinsa ydin on aivan selkeästi väite:  "Jumala on yksi".  Olihan se Muhammadin ensimmäinen ilmoitus ihmisille hänen  profeetaksi alettuaan. Mekkan kaupungista hävitettiin profeetan käskystä mekkalaisten palvomien jumalien patsaat ja monet sotaretket Muhammadin käskystä tehtiin vääräuskoisia heimoja vastaan.

Koska sana "islam" tarkoittaa alistumista (Allahille) ja koska islamin uskonnon harjoittajia sanotaan muslimeiksi, voidaan täysin perustellusti sanoa, että Allahin käskyille alistunut Muhammad oli uskonnoltaan muslimi.

Sekä Buddhan että Muhammadin elämäntarinassa on runsaasti mytologisia ja sepitteellisiä aineksia. Ilmeistä kuitenkin on, että molemmat henkilöt ovat olleet olemassa. Toisin on Jeesuksen laita. Todennäköisesti  kristillinen Jeesus-kultti on syntynyt moniin eri henkilöihin liittyvistä anekdooteista ja legendoista. 

Jeesuksen historiallisella aspektilla ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole merkitystä. Sillä puhuttaessa Jeesuksesta tarkoitetaan Uuden testamentin tarinoiden päähenkilöä. Hän ei tietenkään ollut kristitty, vaan juutalaisen uskonnon harjoittaja. Tätä uskontoa Jeesus ei Raamatun mukaan tullut kumoamaan, vaan täydentämään. Ja tässä kohtaa voitaisiin ajatella, että "rakkaus" on tämä täydentävä elementti. Onhan juutalaisuus - kuten islamkin - perin juurin lain ja oikeuden uskonto. 

Vuorisaarnassa Jeesus kehoittaa ihmisiä rakastamaan vihollisiaan ja motivoi heitä tähän lupauksella, että näin tehdessään ihminen lunastaa itselleen paikan "Isän lapsena" taivasten valtakunnassa. Lähimmäisenrakkaus ei siis omaa täyttä itseisarvoa, vaan se on keino, jonka avulla ihminen todistaa rakastavansa nöyrästi Herra Jumalaa ja alistuvansa hänen määräyksiinsä.

Vuorisaarna  - kuten Jeesuksen puheet yleensäkin -  sisältää monia yhteensopivuusongelmia. Heikohkosti rajattoman rakkauden julistuksen kanssa ruuvautuu samoille kierteille esim Jeesuksen hetkeä aikaisemmin sinkauttama sutkaus: se joka ottaa vaimokseen hyljätyn naisen tekee huorin (- ja huorin tekeminenhän ei ole paras mahdollinen aktio sielun pelastumisen kannalta...).

Vuorisaarnan performoituaan Jeesus kutsuu oman tiimiinsä koolle ja tekee heille tiettäväksi, että on yksi, aikaisemmin kansalle kerrottua rakkausjulistusta merkityksellisempi asia: "... jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä."

Erityisen johdonmukaisesti Jeesus ei muutenkaan Uudessa testamentissa rakkauden apostolina häärää. Hän ajaa demonit ihmisestä sikoihin, häätää raivoisasti ruoskaa heiluttaen oman elinkeinonsa harjoittajia temppelistä, ruokkii ihmisiä (hedelmien tai kasvisten sijasta) kalan lihalla (Mooseksen jumala sen sijaan lähettii Israelin heimoille mannaa taivaasta ravinnoksi) jne.

Toistuvasti Uudessa testamentissa tulee julki Jeesuksen ylenkatse  fariseuksia ja "kirjanoppineita" kohtaan. Jeesus ei tunnu rakastavan näitä vihollisiaan, vaan laittaa heitä niin ankarasti alta lipan, että nykyaikana hänet mielipiteidensä takia bannattaisiin äkkiä universaalin rakkauden ja keskinäisen hyvyyden internet-ryhmistä.

Jeesus kritisoi kirjanoppineita, mutta hänen palvojilleen kirja - Pyhä Raamattu - on kaikki kaikessa. Raamattu on jumalan tahdon ilmoitusta. Näin ajattelevat muslimitkin omasta raamatustaan. Buddhalaisuudessa pyhät kirjoitukset eivät ole pyhiä samasta syystä kuin Aabrahamin traditiossa, johon kristinusko, juutalaisuus ja islam kuuluvat:

Totuutta ei ole tallennettu minnekään siinä mielessä kuin luterilaisten piirissä saatetaan sanoa Raamatusta, että totuus on siihen tallennettu. Buddhalainen perinne ei sisällä talletettua totuutta, joka olisi paljastettu uskollisille kuulijajoukoille ja jota välitettäisiin eteenpäin sukupolvesta sukupolveen ... Buddhalaisuus ei ole tässä mielessä "ilmoitususkonto". Siihen sisältyy ilmoitus siinä mielessä, että kaikki tieto on eräänlaista ilmoitusta. Ei kuitenkaan ole jotain tiettyä asiaa, joka ilmotettaisiin ja välitettäisiin muuttumattomana eteenpäin.
- Sangharakshita: Timanttisutra ja buddhalainen viisauden perinne.

Rakkaus-universalistien mielestä kaikki uskontojen "pyhät kirjat" ovat syntyneet korkeimman tahon vaikutuksesta ja niistä löytyy yhteneväiset totuudet. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikkiin maailmassa kirjoitettuihin kirjoihin on piilotettu jumalallinen tieto... Minun on näet vaikea käsittää, miten pyhiä piblioita tosi tarkoituksella tutkiessaan voi olla havaitsematta, että Muhammad, Raamatun Jeesus ja Buddha tarjosivat jokainen hyvin omanlaisiaan ratkaisumalleja olemassaolon peruskysymyksiin. 

Kolmikon näkemykset yhdeksi, rakkauden uskonnoksi vääntävää mallinnosta puoltavat ihmiset eivät ole yleensä sitoutuneet
islamiin, buddhalaisuuteen eivätkä kristinuskoon - vaan RAKKAUTEEN. Tarkemmin sanottuna: heidän omaan, ehdollistuneeseen käsitykseensä kaikkiallisesta rakkaudesta.

Jos ihmiselle usko universaaliin rakkauteen on keskeinen asia elämässä, niin epäilemättä tämä usko saa lisää lujuutta, jos vielä uskoo, että kaikki suurten uskontojen perustajat ja muut pyhät valopäät pitivät/pitävät rakastavaa mielenlaatua tai "jumalaista rakkautta" oman opetuksensa ytimenä. Ymmärettävästi on houkuttelevaa lukita mielensä tälläiseen ideologiseen kaksoissidokseen, mutta kenen mestaruussarjan valonkantajan oppiin kuuluu lankeaminen helppouden houkutuksiin?

Ravinto, informaatio, puhtaus

Puhuttiin kaverin kanssa taas kerran Intiasta. Sain kuulla, että kaiffani intialaisen ystäväperheen rouva ei ikinä syö kotinsa ulkopuolella valmistettua ruokaa. Syy tähän on tietysti pyrkimys puhtauteen. Pelkästään hygieniasta ei liene kuitenkaan kyse, vaan uskoakseni myös siitä, että rouva kokkaa itse, koska ei halua ruokaansa itselleen vieraita värähteitä. 

Meihinhän virtaa vaikutteita ulkomaailmasta paitsi aistien kautta, niin lisäksi kaiken sen välityksellä mitä syömme. Maailmankaikkeus on valtaisa informaatioverkosto ja ihminen kun on mikrokosmos, niin se tarkoittaa sitä, että ihmisen psykofyysinen kokonaisuus on omanlaisensa informaatiosysteemi. Siksi jokaisen on hyvinkin järkevää tarkata, millä värähtelytaajuuksilla operoi se informaatio, joka ruoan muodossa nielaistaan sisäiseen maailmaan.  Raaka-aineiden ohella syömisten informaatio-olemukseen vaikuttaa aterian valmistustapa ja kokkaajan olemus & impulssit.

Joka kerta syödessäsi jotain, sinä tietämättäsi otat sisääsi kaikenlaisia vibraatioita, kaikenlaisia shakteja, jotkut niistä saattavat aiheuttaa systeemissäsi epätasapainoa.

... On parempi syödä kotiruokaa kuin käydä ravintolassa syömässä: ravintolakokki on palkkarenki, joka ei välitä vähääkään sinun terveydestäsi. Jos hän on huonon palkan takia vihainen pomolleen, niin eihän kukaan tiedä mitä hän mahtaa ruokaasi lisätä!
Aghori Vimalananda kirjassa Robert E. Svoboda - Aghora II: Kundalini.
 

Jamaikalainen Rastatohtori Bongo Hue - joka adoptoi minut pojakseen v 2005 - ja hänen huonekuntansa kasvattavat itse suuren osan käyttämästään ravinnosta, mutta joitain raaka-aineita hankitaan tutuilta maajusseilta. Eräältä dreadilta Rastatohtori osti monta vuotta persiljaa - kunnes sai kuulla, että mies käy hautajaisissa. Persiljabisneksille tuli stoppi, sillä rasta ei halua edes välillisesti olla tekemisissä kuolleiden, mätänevien ruumiiden kanssa. (Ei muuten korkein pappikaan saa Mooseksen lain mukaan lähestyä ruumista.)

Rastaruoka - ital food - on suolatonta vegaaniruokaa. Haavoittuneiden tai muuten heikossa hapessa olevien ihmisten tekemää evästä ei oteta vastaan, eikä nainen voi valmistaa rastamiehelle ruokaa kuukautisperiodinsa (flowering) aikana (tai nukkua miehen kanssa samassa huoneessa, osallistua rituaaleihin jne). Kuukautisperiodi on naisten omaan maailmaan kuuluva erikoistila, puhdistava prosessi, ja nainen on silloin mystisten, miehen kannalta jopa vaarallisten energioiden vaikutuksen alaisena.

Rasta livity´ä vastaava kuukautiskäytäntö on vallinnut ja yhä vallitsee monien uskontojen, heimokulttuurien ja maagisten järjestelmien piirissä. Yhtenä esimerkkinä lakota-intiaanit, joiden Sun Dance -rituaaliin  naiset eivät voi verenvuodon tilassa osallistua. Nepalissa naisten eristäytyminen periodinsa ajaksi omasta perheestään on täysin tavallinen tapa. Silti nepalilaiset ystäväni ovat pari kertaa hämmentyneet, kun - varovaisuussyistä - olen ilmoittanut jättäväni aterian sen suolattomuudesta huolimatta väliin, koska nähdäkseni keittiössä on häärännyt "liian monta naista". (Ayurvedaa harjoittava tohtori Svoboba sanoo yhdessä videossaan, että naisille oli annettava mahdollisuus olla pois töistä periodinsa aikana, jotta he voisivat rauhassa keskittyä prosessiin.)

Suolasta Rastatohtori on tokaissut, että se  pilaa jumalaisen makuaistin. Lisäksi suolankäyttö rikkoo sen holistisen harmonian, johon ital (totaalinen, vitaali) dietti perustuu. Ital ruoka näet koostuu yksinomaan maan antimista: kasviksista, siemenistä, pavuista, yrteistä ja hedelmistä - ja suolahan ei kasva puissa tai pensaissa. Suola kuuluu eri elementtiin kuin kasvikset  ja hedelmät (samoin kuin ei-kasvikuntaan kuuluvat sienet). Hunajaa italisti ei käytä, koska mehiläiset oksentavat siihen (Bongo H).

Elinvoiman ja terveyden ylläpitämisen ohella ital dietissä on kysymys ns "ritualistisesta puhtaudesta". Ritualistista puhtautta ei määritellä bakteerien määrää laskemalla, vaan semioottisen analyysin avulla symbolistisella tasolla. Pyhyys on eheyttä ja siksi pyhän piirin ei voida ottaa sen muun sisällön kanssa ristiriidassa olevia asioita tai olioita. Lika on ainetta väärässä paikassa -  näin määrittää muinaisen käsityksen epäpyhästä tunnettu antropologi Mary Douglas. 

Mooseksen kirjoihin sisältyy pitkiä luetteloita iljettävyyksistä, joita Israelin kansan ei pidä syödä. Sellaisia ovat mm mitkä tahansa eläimet, joilla on etu-ja takakäpälät, mutta jotka etenevät nelijalkaisten tavoin kaikilla neljällä raajallaan. Mooseksen säännösten taustalla on näkemys, jonka mukaan likaisia, epäpyhiä, ovat sellaiset oliot, jotka eivät ole varustettu omalle elementilleen - maa, vedet, taivaankansi - tyypillisellä liikkumatavalla.

Ruokaan liittyvät säännöt ovat olleet merkkejä,
... jotka joka käänteessä kehottavat Jumalan jakamattomuuden, puhtauden ja täydellisyyden mietiskelyyn. Välttämissääntöjen myötä pyhyys sai fyysisen ilmiasun aina kun eläimiin törmättiin tai niiden lihaa syötiin. Ruokaan liittyvien sääntöjen noudattaminen on näin ollut merkityksellinen osa tunnustamisen ja palvonnan tärkeää liturgiaa, joka huipentui uhraamiseen temppelissä.
Mary Douglas - Puhtaus ja vaara

Ritualistisen puhtauden harjoittaminen on ollut tärkeällä sijalla kaikissa vanhoissa heimokulttuureissa Douglasin mielestä tälläistä elämäntapaa ei ole syytä ylenkatsoa ja pitää sitä osoituksena alkuperäiskansojen hölmöydestä. Nykyaikainen ihminenkin noudattaa tiedostamattaan tietynlaista rituaalista puhtautta: hän pesee, putsaa, hankaa, eristää ja desinfioi yhtä sun toista myös tilanteissa ja olosuhteissa, joissa saastaisuus ei ole hänelle minkäänlainen uhka:

Omat käytänteemme perustuvat kiinteästi hygieniaan, kun "muiden"  käytänteet ovat symbolisia: me nitistämme bakteereja, "muut" pitävät henkiä loitolla. Vastakkaisuus näyttää ilmeiseltä. Kuitenkin "osa" muiden rituaaleista muistuttaa hämmästyttävästi omaa puhtaudenpitoamme.

... Lika on suhteellista: kengät eivät itsessään ole likaiset, mutta on likaista nostaa ne ruokapöydälle; ruoka ei itsessään ole likaista, mutta keittoastiat makuuhuoneessa tai ruokatahrat vaatteissa ovat likaisia ... Mary Douglas 

Alkaessani kasvissyöjäksi vuonna 1976 oli yhtenä vaikuttimenani se, että en halunnut osallistua mihinkään tappamisjärjestelmään. Extra draivia vegelinjalleni antoi se kun vähitellen aloin tajuta puhtaan ravinnon ja puhtaiden aistimusten ja  ajatusherätteiden välistä suhdetta.

Opasteita vegetarismiin oli 70-luvun puolivälissä niukalti tarjolla, mutta toisaalta, juuri silloin Georges Ohsawan (1893 - 1966) makrobiotiikka oli Suomessakin tietyissä piireissä käsittelyn alla ja 1976 julkaistiin suomeksi Ilse Clausnitzerin kirjanen Makrobioottinen opas - tienviitta terveyteen. Näin ollen minusta tuntui luontevalta ryhtyä perehtymään makrobiotiikkaan.

Makrobiotiikka ei tarkkaan ottaen ole dietti, vaan yin-yang -filosofiaa ilmentävä, läheistä sukua buddhismille ja taolaisuudelle oleva maailmankatsomus. Sen ideana on laajentaa tietoisuutta universumin järjestyksestä ja ohjata ihmisiä harmoniaan jumalaisten prinsiippien kanssa. 

[Makrobiotiikassa]... on kyse meidän omasta henkilökohtaisesta pyrkimyksestämme muuttaa veremme ja elinnesteittemme laatua, ja näin kohentaa kehon ja kaikkien miljardien solujen tilaa sekä kehittää ruumimme terveyttä, mielemme selkeyttä ja henkistä tietoisuuttamme.
Michio Kushi - Makrobiotiikka: terveyden, onnen ja rauhan tie

Makrobiotiikka ei yksioikoisesti kiellä minkään elintarvikkeen käyttöä. Eettisistä syistä lihan syömistä kuitenkin vältetään - ja myös siksi, että liha on liian voimakkaasti yang. Maito on hyväksi vasikan aivoille, ei ihmiselle. Tämän takia makrobiotiikassa suhtaudutaan maitotuotteiden käyttöön hyvin torjuvasti, paremmin sulatetaan (hedelmöittyneiden luomu) kananmunien kohtuukäyttö. Ohsawa oli kova tupakkamies, mutta kaljan hän laittoi pannaan epäonnistuttuaan yrityksessä valmistaa "makrobioottista olutta".

Puhtaimmillaan makrobioottinen dietti on viljoista - niissä yin & yang ovat tasapainossa -  siemenistä, pavuista, juureksista ja vihanneksista koostuva ruokavalio. Makrobiotikko Michio Kushin mukaan muinaiset etiopialaiset ja Raamatun patriarkat, kuten Abraham ja muut pitkäikäiset ihmiset söivät tälläistä ravintoa ja siksi heitä nimitettiin kunnioittavasti makrobiotikoiksi.

Laajenevassa spiraalissa (henkistyminen) seuraavat toisiaan:     
Hippokrates, Hufeland, Sagen Ishizuka ja George(s) Ohsawa. 
Kuva Michio Kushin kirjasta Makrobiotiikka - terveyden, onnen ja rauhan tie.
 
 





Makrobiotiikassakin olennainen tekijä ruoanlaiton onnistumisen kannalta on kokkaajan psykofyysinen tila. Ohsawan vaimo, Lima Ohsawa kertoo keittokirjassaan The Art of Just Cooking siitä, miten hän monta vuotta valmisti parhaan kykynsä mukaan miehelleen särvintä ja kerrasta toiseen Ohsawan kommentti oli: "Ei." Mutta sitten kävi niin, että eräänä päivänä Lima Ohsawa koki keittiössään ylimaallisen harmonian tilan ja tunsi näkevänsä välähdyksen universumin laista. Silloin valmistuneen aterian äärellä Georges Ohsawa viimein sanoi: "Kyllä." (Minä olin graduoinut ja olin sen jälkeen totaalisesti toisenlainen persoona - L. Ohsawa)

Makrobiotiikka on sukua intialaiselle, ayurvediselle lääketieteelle ja Intiassa yleisen käsityksen mukaan makrobiotiikka on lähtöisin ayurvedisistä viisauksista. Periopetus makrobiotiikassa ja ayurvediassa onkin yhteneväinen: tunne itsesi!  - ja ravitse itseäsi ravinnolla, joka sopii sinun tyyppiselle ihmiselle. Suuria eroavaisuuksiakin suuntausten välillä kuitenkin on, kuten suhtautuminen maitotuotteisiin.

Ayurvedalla on läheinen yhteys joogaan ja tantraan. Ayurvedaan perehtyneet joogit kaihtavat yleensä sipulia, koska sen syömisellä on seksuaalista halua stimuloiva vaikutus. Toisaalta, luultavasti hyvin harvassa ovat nykyisin sellaiset tantrikat, jotka nauttivat joogien perinteisiä herkkuja: arsenikkia, rikkiä ja elohopeaa (tiibettiläislääkäreiden pillereistä tosin löytyy edelleenkin elohopeaa, kuten Suomessa uutisoitiin Dalai Laman ensimmäisen Suomen vierailun jälkeen, kun oli analysoitu muutamien ihmisten Dalain lääkäreiltä saamia lääkkeitä).

Makrobiotiikka, ayurveda ja ital livity antavat hyvinkin jyrkästi toisistaan poikkeavia ruokavaliosuosituksia, mutta jokainen niistä tarjoaa pätevästi perustellun, yhtenäisen järjestelmän suositustensa perusteeksi. Vision universaalista järjestyksestä. Kaiken läpäisevän energiaopin. Yksikään näistä koulukunnista ei välttämättä ole "oikeassa" suhteessa toisiin traditoihin, mutta kaikki ne ovat oikeassa, jos niitä verrataan siihen mekaaniseen ja pirstoutuneeseen elämäntapaan, sekavuuteen, jota sekaruoka ravitsee. Sillä sekavuus on erillisyyttä ja tietämättömyyttä puhtaasta eli, pyhästä elämäntasosta.

Makrobiotiikot, italistit ja joogit ymmärtävät, että ruoan ravintoarvo riippuu pääasiassa sen ... sähkömagneettisen värähtelyn laadusta eikä sen aineellisista ominaisuuksista, kuten kaloreista, valkuaisaineista, vitamiineista, kivennäisaineista tai vastaavista ravintotekijöistä (Kushi). Yhdistävä tekijä on myös käsitys siitä, että puhdas ravinto katalysoi puhtaita ajatuksia.

Viralliseen ruokaympyrään tuijottamalla ei ikinä pääse jyvälle siitä millä dynamiikalla maailmankaikkeusmandala jyllää ja miten puhtaasti ja tiivisti me pystymme olemaan kaikkeustapahtumassa mukana mikrotasolla. Siksi makrobiotiikan ja ayurvedan kaltaiseen, holistiseen energiaoppiin perehtyminen on elintärkeä asia meille, valoilmiöille. 

 

Korkeavuorenkadun Kasviksen mainos 70-luvulta

RUOKAVIDEOITA:

  

Chuck Berry, Y Ono ja J Lennon kokkaavat makrobiottista sapuskaa

 Bunny Wailer keittiössä Tukholmassa

                     Intia, photo: Kosmos

                             Jamaika, photo:Kosmos

Miljoona, miljoona, miljoona jumalaa

Buddhalaisten informanttien mukaan Gautama Buddhan elinaikana Intiassa vaikutti 62 filosofista suuntausta. Jainilaisten kirjoitusten perusteella ideologiota oli runsaat  350. Täten ei ihme, että jumalien määräkin on ollut ja on Intiassa huikea.

Vedassa mainitaan 33 jumalaa. Mahabharata-eepoksessa jumalien määräksi esitetään 33 333. Korkein arvio jumalien määrästä hindulaisissa kirjoituksissa on 360 miljoonaa.

Jumalien asemaa hindulaisessa kosmologiassa selvittää sanskritinkielen expertti Asko Parpola näin:
 
Kaikilla elävillä olennoilla Brahmā-jumalasta aina ruohonkorteen on ikuisesti olemassa ollut kuolematon sielu. Nykyisen ruumiinsa kuollessa sielu syntyy johonkin toiseen ruumiiseen sen perusteella, mikä on sen hyvien ja pahojen tekojen kulloinenkin tase. Tämä koskee myös jumalia, joilla on oma hierarkiansa. Kussakin maailmassa on kerrallaan aina yksi Indra, yksi Agni jne. Kun tietyn jumalana eläneen sielun ansiot ovat kuluneet loppuun, hän syntyy uudelleen maan päälle ihmiseksi samalla kun joku toinen ansioitunut sielu syntyy hänen tilalleen jumalaksi. Pitkäikäisin on luojajumala Brahmā, jonka elinikä on sata Brahmān vuotta eli 311 040 000 000 000 ihmisen vuotta. Kun Brahmā kuolee, hänen maailmansa muuttuu manifestoitumattomaksi alkumateriaksi ja katoaa. Kun se on ollut täydellisen rauhan tilassa yhtä pitkän ajan, se manifestoituu jälleen uutena maailmaana ja samalla syntyy uusi Brahmā.

 Jumalien lukuisuus nousee rajusti, jos laskemme mukaan myös Intian ulkopuolisen maailman tuntemat jumalat. Suomessakin vaikutti ennen kristinuskoa liuta erilaisia jumalia. Jenkkisadhu Baba Rampurin mielestä länkkäreiden ei pitäisi ensijaisesti etsiä yhteyttä Intiassa suosittuihin ylimaallisiin olentoihin, vaan kääntyä oman kulttuurinsa jumaluuksien puoleen. 

Folkloreen perehtymällä voimme avata näkymää esi-isiemme jumalgalleriaan. Jos halajamme konkreettisemmin tutustua vanhoihin suomalaisten jumaliin, niin meidän on lähdettävä etsimään voimapaikkoja, joihin jumalat tai ihmisten ja jumalien kohtaamiset liittyvät. Mikäli onnistumme tässä ja päädymme istumaan pyhän ukonkiven päälle ikiaikaisella power spotilla, meillä on ratkaistavana uusi kompa: miten suomenuskon jumalien kanssa pelataan? Onhan muinaisjumaluuksien lähestymisen metodologia ja pohjoisen tietäjäperinteen tietämys kaikkiaan jo matkan päässä meistä.

Uhrirituaalin järjestäminen on ollut universaalisti hyvin suosittu tapa olla kontaktissa jumalien kanssa. Intialaisessa Rigvedassa ja muissa, tuhansien vuosien ikäisissä veda-kirjoissa uhrirituaaleja käsittelevillä lauluilla ja ohjeilla on tärkeä sija. Rituaalien ja riittien avulla saatiin jumalolennot toteuttamaan ihmisten toiveita ja tahtoa. Asetelma oli siis tyystin toisen tyyppinen kuin kristityillä -  jotka jumalaansa rukoillessaan lausuvat  "tapahtukoon Sinun tahtosi" - tai nykyaikaisessa hindulaisuudessa, jossa uskonnollisuuden korkein aste on sanoa jumalalle: 

`Tee minusta ruma prostituoitu tuhansien syntymien ajaksi, jos haluat, mutta pidä minut aina lähelläsi`. Kun pystyt sanomaan rehellisesti näin, olet valmis tulemaan todelliseksi palvojaksi. (Aghori Vimalananda)

Vedisen ajan varhaisuudessa suosittu soma-uhri oli hyvin yksinkertainen ja se suoritettiin useimmiten  oman perheen ja heimon piirissä. Myöhemmin uhrimenot monimutkaistuivat ja niiden taitajista tuli varakkaiden henkilöiden ja hallitsijoiden hyväksi riittejä  toteuttavia leipäpappeja. Tähän muutokseen kytkeytyy historian professori N.N. Bhattacharyyan mukaan monoteismin nousu Intiassa: Idea ylimmästä Jumalasta hallitsemassa universumia perustuu  vain ja ainoastaan uudelle ja niin hienolle absoluuttisen monarkian periaatteelle. 

Siirryttäessä tribaalista yhteisöstä luokkayhteiskuntaan jumalat alkoivat assosioitua hallitsevaan luokkaan, jota pystyi miellyttämään vain lepyttelemällä ja palvomalla. Monoteismi oli looginen kulminaatio tälle prosessille. Jumalaisen prototyypin etsintä inhimilliselle monarkialle saavutti päämäränsä, kun herätettiin henkiin vedinen Vishnu Jumala ja esi-vedinen Jumala, joka myöhemmin opittiin tuntemaan Shivana.

Nythän hindulaisuudessa on - pelkistetysti ilmaistuna - vallitsevana oppi koko olemassaolon alkusyynä olevasta absoluutista tai kantajumaluudesta, jonka jakautumia, jatkeita, manifestaatioita ja palvelijoita kaikki sadat ja tuhannet jumalat ja jumalattaret ovat. Tälläisen teologian läpimurtoon Intiassa vaikuttivat aikoinaan suuresti brittihallinto ja länsimaiset hindulaisuuden tutkijat. 

Intiassa vedisen perinteen piiriin lasketaan myös ideologiat, jotka eivät tunnusta jumalan olemassaoloa, mutta vaalivat silti vedistä ritualismia, koska uskovat näiden rituaalien oikeaoppisen suorittamisen vaikuttavan maailmankaikkeuden toimintaan. Tämä ei ole niin outoa kuin äkkipäätä  näyttää, sillä siihen uskonnollisuuteen, jota esim Rigveda ilmentää ei sisälly uskon kategoriaa. Jumalaan uskomista pitävät tärkeänä juutalais-kristilliset ja muut historiallisen ajan uskonnot.

On kiinnostava huomata, että moderni ihminen, jolle historia on olemassa sinänsä, historiana eikä toistona, kokee jumalan olemassaolon paljon pakottavampana kuin arkaaisten ja traditionaalisten kulttuurien ihminen, joka puolustautuu historian hirmuvaltaa vastaan käyttämällä ... myyttejä, riittejä ja [tiettyjä]  käyttäytymismalleja ... Muunlaiset uskonnollisuuden "muodot", toteismi, esi-isien kultti, hedelmällisyyden Suuri Jumalatar ja niin edelleen ovat (jumala-uskoa) nopeammin vastanneet "primitiivisen" ihmiskunnan uskonnollisiin tarpeisiin. (Mircea Eliade)

Yksi vanhimmista ei-teistisistä, mutta vedaan perustavista ideologioista on itseoivallukseen tähtäävä Pūrvamimāmsā-filosofia. Koulukunnan kuuluisin edustaja Kumarilā on kirjoittanut jumalan olemassaolosta seuraavasti:

Jos kuka tahansa sanoo, että Jumala yksin oli olemassa ennen luomista, häneltä voi kysyä missä, milloin, kuinka ja miksi tämä Jumala oli olemassa, oliko hänellä keho vai eikö ollut. Jos hänellä ei ollut kehoa hänellä ei voinut olla mitään intohimoa luomiseen ja jos hänellä oli keho, hän ei todistettavasti ollut tämän kehon tekijä. Siis toinen Jumala tarvittiin hänen luomisekseen, ja toinen tämän uuden luojaksi, ja vaikka tuotaisiin miljoonia jumalia tämä ongelma ei ratkeaisi.

Seuraava kysymys koskee materiaaleja. Jos luomiseen käytetyt materiaalit olivat olemassa jo ennen luomisen alkua, kuka oli niiden tekijä? Jos nämä materiaalit olivat jonkun muun lähteen kuin Jumalan tuotantoa, Jumala täytyy käsittää orjuutuksen alaisena toimijana ja sellaista ei voi pitää Jumalana. Jos sanotaan, että Jumala on luonut luomisen materiaalit omasta kehostaan niin, kuin hämähäkki kutoo verkkonsa, silloin Jumalalla täytyy olla keho. Tämä tuo jälleen esiin ongelman, joka on jo tullut mainittua.

Seuraava kysymys käsittelee tarkoitusta. Miksi Jumalan pitäisi luoda maailma? Mikä on hänen tarkoituksensa kun hän luo kurjan ja puutteellisen maailman? Jos sanotaan, että hän loi maailman myötätunnon ohjaamana, kysymys kuuluu: myötätunnosta ketä kohtaan? Miksi maailma sitten on onneton ja karkea? Jos hän taas loi maailman ilman mitään tarkoitusta, hän oli hupsuakin hupsumpi, koska jopa typeryksen toimillakin on tietty tarkoitus. Ja jos hän loi maailman joku tarkoitus mielessään, se todistaa ettei hän ole täydellinen. Jos maailma on luotu hänen huvikseen, häntä täytyy sanoa edesvastuuttomaksi.

Buddhalaisuus ei ole vedaa, vaan poikkeama vedasta. Se pitää luojajumalan olemassaoloa mahdottomuutena, mutta muunlaisia jumalia, samoin demoneja ja deevoja, buddhalaiseen kulttuuriin kyllä kuuluu. Buddha Dharman harjoittajien jumalat eivät ole ihmisten toimia valvovia jehovia, eikä niillä ole itsenäistä ja ikuista olemassaoloa. Osa Tiibetin buddhalaisten kunnioittamista jumalkarakteereista on alunperin samanistisen bön-uskonnon tunnistamia hirmuja, jotka "toinen Buddha", Guru Rinpoche Padmasambhava, taivutti Dharman suojelijoiksi.

Erinäisissä jooogaopeissa monijumalaisuus korrelloi ihmisen hermoston ja koko energiajärjestelmän rakenteen muodostavien 72 000 nadin, energiakanavan kanssa:

Rama ... on Raja Rama, koska hän on 72 000 nadin kuningas. Krishna myös hallitsee nadeja, mutta hänen Lilansa  (jumalainen leikkinsä) on erilainen. Hänellä on rakkaussuhde nadien kanssa. Joillekin ihmisille on helpompaa lähestyä sielua kuninkaana, jotkut muut pitävät luontevampana samaistua Rakastajaan ... Anjaneya (Hanuman) on prana, tuulen jumalan poika, Shivan inkarnaatio. Rama on tuli. (Aghori Vimalananda)

Tantrassa jumalaan yhdistyminen on konkretiaa kahdessa, toisiaan leikkaavassa merkityksessä: tantrikon tarkoitus on sisäistää Shiva-tietoisuuus eli, muuttaa itsensä Shivaksi - joka rituaalissa lähestyy Shaktia rakastajana yhtymisen tarkoituksessa.

Vedakulttuurissa Shiva (Rudra) ei ollut keskeisessä asemassa. Tärkeimmät jumalat olivat Varuna, Agni ja Indra. Viimeksi mainitun katsotaan vastaavan kreikkalaisten Zeusta ja roomalaisten Jupiteria. Nämä vanhan Euroopan jumalat nujersi kristinusko. Kristityt progavoivat  Jeesusta ainutlaatuisena jumalan julkitulona ja sijoittivat hänet tiivisti ja täsmällisesti tiettyyn historialliseen pisteeseen ja murskasivat näin -  vääränlaisella (= historiallisella)  jumalallaan - sykliseen aikakäsitykseen sisältyvän, ns ikuisen paluun myytin. 

Zeus, Hermes, Afrodite ja muut Olympos-vuoren valtiaat eivät ole enää nousseet uudestaan pinnalle kristinuskon hegemonian alta edes päivitettyinä versioina muuten kuin sarjakuvissa (Teräsmies ym) ja ehkä myös jonkun new age -kultin spesiaaleina. Psykiatri C. G. Jungilla on tähän selitys: 

... useat aikaisemmat jumalat ovat muuttuneet henkilöistä personoiduiksi ideoiksi ja lopulta abstrakteiksi ideoiksi, sillä elävöityneet tiedottomat sisällöt ilmenevät aina ensin ulospäin projisoituneina, ja henkisen kehityksen kuluessa tajunta assimiloi ne hiljalleen ja muodostaa ne tietoisiksi ideoiksi, jolloin ne (tietoiset ideat) menettävät alkuperäisen autonomian ja persoonallisen luonteensa. Muutamat vanhat jumalat ovat kehittyneet tunnetusti astrologian kautta pelkiksi ominaisuuksiksi (materiaalinen, joviaali, saturninen, eroottinen, lunaarinen jne.).

Jungille jumalat eivät siis ole transsendenttisiä, objektiivisesti olemassa olevia henkiä, vaan tajunnan "elävöityneitä, tiedottomia sisältöjä". Hän nimittää niitä myös tajunnan "osajärjestelmiksi". Näistä autonomian omaavista osajärjestelmistä tulee neuroosien ja kompleksien lähde, ellei ihminen niitä hyväksy ja sulata tietoisuuteensa. 

Jung näkee buddhalaisen, hindulaisen ja taolaisen täyttymyksen ymmärryksen avulla tapahtuvana irtaantumisena tiedostomattoman hallinnasta. Tälläinen seuraamus ns valaistumisella epäilemättä psykologiselta kannalta onkin, mutta laajentuneen, psyykkisen itseymmärryksen ohella itämaisten uskontojen "täyttymykseen" sisältyy oleellisesti mm universaalin myötätunnon herääminen, elämän olemuksen tietäminen (gnosis)  ja - ainakin joogien ja tantrikoiden kohdalla - ihmisen energiajärjestelmän mystinen metamorfoosi, joka mahdollistaa ihmeteot, siddhit.

Joogassa, tantrassa ja alkemiassa kyse on siitä, että tajunta laajenee entuudestaan täysin tuntemattomalle (koskemattomalle, absoluuttisen puhtaalle ja siksi pyhälle) tasolle. Piilotajunnan tai kollektiivisen alitajunnan haravointi ja hallitseminen on usein osa tajunnan laajenemisen prosessia, mutta ei ylitajuntaan alitajuntaan sukeltamalla päädytä.

Moksha voi kyllä merkitä Jungin  tarkoittamaa tajunnan osajärjestelmien integroitumista (jota Jung kirjoituksissaan käsittelee lähinnä teoreettisena optiona) tajunnan, itseyden "keskusvaloon". Vaan jos ajatellaan vaikkapa Buddhan promotoimaa mielenmuutosta, niin onhan siinä hyvinkin keskeistä kaikkien ilmiöiden perimmäisen tyhjyyden näkeminen, ei pelkästään se,  että - Jungin sanoin - "tajunta on tyhjä" eli, ei enää asioihin liittyvien kuvien täyttämä.

Jungilainen, metafysiikka karttava, psykiatrinen lähestymistapa tarkastelee jumaluuksia (mielen osajärjestelmiä) vain sisältöjen ja niiden psykologisten vaikutusten kannalta. Näin tehtäessä sivuutetaan mm se tärkeä seikka, että välittämättä siitä millaisia ovat jumalkuviin säilötyt sisällöt, ihminen on syvästi ja dynaamisesti  sisällä kosmisessa prosesissa silloin kun hän arkaaisen, mytologisen ihmisen, tavoin ylläpitää pyhyyden sfääriä toimimalla kaikessa arkkityyppisten esikuvien tavoin. "Kuten tekivät jumalat, niin tekivät ihmiset", opasta vedalaisten rituaalien opaskirja Taittrīya Brāhmana. Siten: 

Jokainen brahmiinien uhritoimitus merkitsee maailman luomista uudelleen. Niinpä itse alttarin rakentaminen ymmärretään "maailman luomiseksi". Vesi, johon savi sekoitetaan, on alun vettä; savi, joka palvelee alttarin pohjana, on maa; sivuseinät edustavat atmosfääriä ja niin edelleen. (Mircea Eliade)

Jos jumalat vastoin Jungin oletusta ovatkin transsendenttisiä entiteettejä, he eivät voi nähdä ja tulla läpi karkeaan, fysikaaliseen maailmaan. Transsendenttisiin taajuuksiin tajuntansa venyttävä ihminen toimii jumalan silminä tämän puoleiseen: Shiva katsoo maailmaa Shiva-tietoisuuteen murtautuneen joogin silmien läpi. 

Tosin kaikkien jumalien ei edes oleteta asuvan taivaissa. Veden ja tulen herrat ja herrattaret, metsien valtiaat ja jokijumalattaret kuuluvat samaan elonskeneen kuin elementeistä - maa, tuli, vesi, ilma, eetteri - koostuvat ihmiset ja heitä ympäröivä maailma.

Edellä sanotusta ei pidä johtaa sellaista yleistystä, että "primitiiviset" kulttuurit olisivat palvoneet luonnonilmiöitä ja -esineitä jumalina yksi yhteen. Sillä vaikka monet [jumalat]  liittyvätkin selvästi luonnonilmiöihin (Indra: ukkonen, Agni: tuli, Surya: aurinko) edustavat luonnonilmiöt pikemminkin abstraktis-mytologisten jumaluuksien erilaisia funktioita kuin heidän varsinaista olemustaan, toteaa Klaus Karttunen suomenkielisen Rigveda-koosteen esipuheessa. 

Intiassa elää yhä miljoonia, reformoidusta hinduopista tietämättömiä, monijumalaisia ihmisiä. Multijumalaiset kultit jytäävät myös mm Siperiassa, Amazonilla ja Nepalissa. Mutta kyllähän monoteismi meidän aikakautemme uskonnollisuuden suuri, yhteinen nimittäjä on. Nykyisin vaan kun kaikessa mennään minä edellä, niin hyvin monella yksijumalaisella ihmisellä on oma, henkilökohtainen mononsa ...

Monoteismi on samalla tavalla suoraviivainen ja sulkeutunut katsanto kuin ateismi. Molemmat kiistävät  jumalien moninaisuuden (jollaiseen  jopa kristittyjen pyhässä kirjassa on monia viittauksia luomiskertomuksen elohimeistä lähtien). Lisäksi uskonnollista ja ei-uskonnollista, totalistista teismismiä yhdistää usein sellainen ajatuskaavio, että kaiken diversiteetin takana on Yksi lähde, lähtökohta, luoja tai, Alku(räjähdys). 

Tuskin tuollaisesta näkemyksestä normi-ihmisen elämään suurta ja suoranaista haittaa aiheutuu. Ei käsitys pannukakun muotoisesta telluksestakaan muinaisajan ihmisten elämää fataalisti turmellut. Mutta mikäli oikeasti haluaa olla mieleltään avoin ja myös tajuta & tietää miten asiat ovat, onko viisasta lukita mielenvirettään ja orientaatiotaan yhteen ennakko-olettamukseen? 

Monoteistisessa jumalkäsityksessä, ajatuksessa jumalasta maailman Valona, on  ainakin se vaara, että se saattaa johdattaa meidät harharetkille Hölmölän pimeään yöhön, jos monoteismin ja monismin huumassa innostumme pyrkimään (esim meditaatiossa) "Valoa kohti".  Sillä miten kosminen valo voisi mitenkään olla missään tietyssä suunnassa suhteessa omaan sijaintiimme, kun se on kaiken läpi näkyvä, koko avaruuden kattava kirkkaus ... Sitoutumatta mihinkään muotoon tai väriin, ajatukseen, tunteeseen tai kokemukseen, meidän tajuntamme on tämä kirkkaus. Näin olen kuullut. Ja nähnyt. Siksi itse luotan jumaliin, jotka eivät ponseina jökötä valtaistuimellaan valon ja minun välissä, vaan ovat läpikuultavia tietoisuuden portaaleja Rajoittamattomaan.

Universaalin rakkauden arvoitus - ja yliannostus

Ovatko uskonnollisesti aktiivit ihmiset perisydämettömiä? He kun intoilevat rakkaudesta ja myötätunnosta kuin se olisi heille ufon kaltainen ihme ja kumma. 

Ykseys, yhteisyys. Rakkausekstaasi. Kaikki hyviä asioita, jotka on syytä tuntea. Niihin hypnotisoituminen on sen sijaan samanlailla taitamatonta tonttuilua, kuin on ahdasta fundamentalismia nimetä rakastava myötätunto muita mielentiloja - yhtä tilapäisiä - ylemmälle sijalle elämänprosessissa.

Rakkauden ja välittämisen filosofian fundamentalisteille tekee myös mieli sanoa: meidän muiden elämään jo aivan luontaisesti sisältyy yhteisymmärrystä ja empatiaa; emme vain katso aiheelliseksi vaahdota siitä joka käänteessä.

Uskonnoilla on taipumus tehdä rakastamisesta pakkotila. Kristittyjen jumala käskee laumaansa rakastamaan häntä yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. 

Buddhisteille rakkauteen ja myötätuntoon virittäytyminen on osa henkistä harjoitusta. Siten voidaan ajatella, että myötätunnolla on heille vain karkea välinearvo - siihen asti kunnes valaistuminen koittaa ja sen myötä spontaanisti kaikkiin eläviin oleviin kohdistuva rakkaus syttyy tajunnassa.

Intiasta on helppo löytää hinduguruja, jotka istuvat imelästi hymyillen kukitetulla kunniakorokkeella ja hehkuttavat Beatlesien sanomaa: All you need is love. Rakkaus on ensijaisesti kohdistettava jumalaan ja omaan guruun. Bhakti, rakkaudellisen palvonnan tie on esim Bhagavad Gitan mukaan tie jumalyhteyteen.

Lähimmäisenrakkaudella tuntuu olevan perushinduille lähinnä funktionaalinen merkitys. Kanssaseläjille kannattaa osoittaa myötätuntoa ja tehdä laupiaita tekoja, koska näin kartuttaa itselleen hyvää karmaa.

Joogafilosofiassa tai veedisissä ja tantrisissa teksteissä lähimmäisenrakkaus on harvoin kantava teema. Moksan, samadhin, valaistumisen ja itsetietoisuuden saavuttaminen ovat paljon suositumpia aiheita Intian pyhissä kirjoituksissa. 

Suurenmoista hyväntahtoisuutta pidetään kuitenkin Intiassa valaistuneen mestarin tärkeänä tuntomerkkinä. Näkemys on epäilemättä oikeansuuntainen ja sillä on vankat perusteet. Mutta eihän itsetietoisuuden ja sisäisen harmonian saavuttaminen voi tarkoittaa sitä, että nk valaistunut fanaattisesti eristää riitasoinnut sinfoniastaan ja performoi yleisölleen löysän, sentimentaalisen emootiohyytelön pursuttajana.

Guru on henkinen ystävä ja neuvonantaja. Ei hänen tehtävänään ole toimia oppilaidensa alati lempeänä lohdutusautomaattina tai myötäelää onnettomien ihmisten suruntunteita. Edesmennyt Kashmirin shaivismin mestari Swami Lakshmanjoo korosti sitä, että jumaltietoinen - eli, bhairavatilassa elävä henkilö - suhtautuu omaan ja toisten ihmisten onnettomuuteen ja onneen tyynesti kuten ylin jumala Shiva - koska hän ON Shiva!

Shivalle suru, riemu ja tuska ovat kaikki "yhtä okei". Tämä linjaus sai eräät Lakshmanjoon länsimaiset oppilaat ihmetyksiin:

JONATHAN: Eivätkö sellaiset ihmiset, joiden tietoisuus on vakiintunut Bhairavatilaan tunne myötätuntoa?

SWAMIJI: He ovat saavuttaneet myötätunnon Bhairavatilaa kohtaan. He ovat todella rakastavia Bhairavatilaa kohtaan. He eivät ole myötätuntoisia sellaisia tiloja kohtaan, joissa ei ole substanssia.

JOHN: Mutta te olette vakiintunut Bhairavatilaan ja te tunnette myötätuntoa. 

SWAMIJI: Ei, tosi mielessä myötätunto ei tarkoita tätä. Koska Bhairavatila on rajoitusten tuolla puolen... myötätunto sisältyy ylimpään Bhairavaan siten, että jokainen ken tulee Hänen (Shiva Bhairavan) jalkojen juureen pelastuu pahoilta tapahtumilta. Hän on pelastettu kaikkiaan. Siitä ei...

JOHN: ole epäilystä.

SWAMIJI: ...siitä ei ole epäilystä. Mutta samaan aikaan nämä ihmiset ovat epäkelpoja hänelle. Laatua on ainoastaan heissä, jotka ovat vakiintuneet Bhairavatilaan.

JONATHAN: Tuota on vaikea ymmärtää.

SWAMIJI: Sitä on vaikea ymmärtää, mutta Herra Krishnan ilmestyessä valtavan isossa olemuksessaan Arjunalle Herra Krishna sanoi: Kaikki tulevat kuolemaan paitsi sinä ja sinun ystäväsi ja sukulaisesi. Ystäväsi ja sukulaisesi eivät kuole. Sinun ystäväsi ja sukulaisesi, joita kohtaan sinulla on sisälläsi rakkautta jäävät henkiin. Muut kuolevat. Tämän kaltaista on Hänen myötätuntonsa.

JONATHAN: Mutta, sir,  jos katsotaan asiaa persoonalliselta kannalta, niin minä olen nähnyt teidät enkä ole ikinä kokenut kenessäkään olevan sellaista myötätuntoa kuin teissä. Myötätunto jonka näemme teissä ja rakkaus jota jaatte jokaiselle - en ole kokenut vastaavaa kenenkään toisen kohdalla.

SWAMIJI: Minä en rakasta... Minä rakastan kaikkia, mutta varsinaisesti minä en rakasta (nauraa), en rakasta ihmisiä lainkaan. Ja minun rakkauteni avulla he ovat pelastettuja. He eivät kohtaa hankaluuksia elämänsä aikana.     

 - Swami Lakshmanjoo: Bhagavad Gita in the Light of Kashmir Shaivism

Uus-uskonnollisissa ympyröissä ja neohippien ja new age -viisastelijoiden  ideologioissa universaalin rakkauden autuuden asia on asetettu näkyvästi  näyttämölle. Tyhjentävien totuuksien ominaisuudessa (esim internetissä) kierrätetään ahkerasti sellaisia sloganeja ja päätelmiä kuin:

Kaikki on rakkautta.
Puhdas tietoisuus on rakkautta.
Olemassaolon pohjalla on rakkauden yhtenäiskenttä.

Kehnot, latteat aforismit voisi jättää omaan arvoonsa, ellei niistä olisi tullut merkittävä voimaannuttaja romanttiselle hössönpössölle, jolla on maailmanlaajuisesti ihmisten ajattelua ja tiedostamista kutistava vaikutus. 

Miksi liisteröidä mielensä sellaiseen aatteesen, että elämän alkulähde on rakkaus, vaikka jo koko alkulähteen (ja "Alun") olemassaolo on totta vain niille, jotka siihen uskovat? Jos tiettyjen, hurmioituneiden kokemusten perusteella kaikkeus ja "kaikki" elämässä julistetaan "rakkaudeksi", vihelletään peli poikki ennen kuin se on edes alkanut.

Lisäksi universaalin rakkauden pelastusarmeija jättää huomiotta mm sen, että läheskään kaikkia maailman kansalaisia ei isommin innosta olla hengellisten heimolaistensa super-rakkaus -hypetyksen objektina. En ainakaan minä kaipaa erityisesti rakkautta ja myötätuntoa elämääni. Minulle riittäisi vallan mainiosti se, jos elämä ympäristössäni ja miksei myös globaalisti  sujuisi reilun ja luontevan ystävällisyyden vallitessa.

Väkivallan lopettaminen maailmassa on   tietysti iso ja tärkeä ongelma. Sen ratkaiseminen ei kuitenkaan edellytä ihmiskunnalta kosmiseen rakkauteen räjähtämistä. Siksi(kin) universaalin rakkauden ihanteen pakkosyöttö on naivia pätemistä - ellei jopa yksipuolisen näkemyksen inspiroimaa sumutusta, joka peittää alleen holistisen, henkisen metamorfoosin option.

Maailma ei pelastu rukouksilla, tarvitaan tekoja, sanoo Dalai Lama - jonka omat tekemiset ovat lähinnä rukoilemista, mietiskelyä ja ihmisille puhumista.

Ymmärtääkö vuosikymmenten ajan omiin oppeihinsa uppoutunut Dalai Lama lainkaan mitä rakkaus on? Vielä tärkeämpi kysymys: ymmärränkö minä ja ymmärrätkö sinä rakkauden? Tajutaksemme rakkautta tai mitään itseämme isompaa suuretta elämässä meidän on saavutettava suvereniteetti suhteessa omaan psykologiaamme. Se merkitsee vapautta toimia ilman ehdollistumia, ilman kiintymystä. 

Jossain tilanteessa voi olla ainut mahdollinen rakkauden teko ottaa toista ihmistä kädestä kiini tai halata häntä. Vaan pateettista ja siten brutaalia on rakkaus, jos sitä ohjaa oma, salattu kaipuumme toista ihmistä liki tai, jos rakastaminen typistetään tunteiden tyrkyttämiseksi ja tunteellisuuteen uppoutumiseksi.

Pitäisikö meidän siis opiskella rakkautta? Tehdä tietynlaisia harjoituksia, kunnes satojen tai tuhansien jälleensyntymien jälkeen olemme omaksuneet ... Rakkauden ... Minusta tuntuu, että myötätunnon tietoinen jäljittäminen - jäljentäminen - vaarantaa ihmisessä vilpittömyyden ja ehkäisee havahtumista alastomaan sellaisuuteen.

Jos rakkaus on todellakin jotain täysin ainutlaatuista, niin silloinhan sitä on mahdotonta lähestyä samalla tavalla kuin muita elämän asioita eli, opiskelun ja harjoittelun kautta. Rakkauteen ei voi harjaantua. Rakkauteen herätään. Tämän suuntainen oli Jiddu Krishnamurtin näkemys rakkaudesta.

Krishnamurtin mukaan suora yhteys on rakkautta. Esteetön, minätön vuorovaikutus mahdollistaa heräämisen erikoislaatuisen intensiiviseen läheisyyteen, herkkyyteen, josta keskinäinen ymmärrys kumpuaa.

Monet aikalaislähteet ovat kertoneet, että Krishnamurti (kuvassa yllä) oli tunteeton, jopa kylmä ihminen. Toista äärimmäisyyttä edustavat anekdootit kukkapuska kourassa salaisen rakastajattarensa (K:n managerin vaimo) luo hiippailevasta miehestä, jolla oli tapana myhäillä: ensimmäinen rakkaus on paras rakkaus.

Krishnamurti tunsi romanttisen rakkauden ja hänellä oli havaintoja persoonallisuuden rajat ylittävästä, suorasta yhteydestä, jota nimitti rakkaudeksi. Krishnamurtin opetuksissa rakkaus näyttäytyy myös mysteerisenä, transkendenttisena entiteettinä, joka saattaa ilmaantua ihmiselle sisäisen ja ulkoisen maailman integroitumisen hetkinä:

... Sinut oli vallannut ihmeellinen, syvä hellyyden tunne, joka ei kohdistunut mihinkään eikä kehenkään. Se oli sitä täyteyden tunnetta, jota voisi sanoa rakkaudeksi ... Se on tosiaan melko villi ja kesyttämätön, eikä sen kauneus ole lainkaan sellaista, mitä yleensä arvostetaan ...

Emme halua sitä, sillä meistä tuntuu, että se saattaisi olla liian vaarallinen. Olemme kesytettyjä eläimiä, kierrämme ympyrää itse rakentamassamme häkissä. Riitelemme, poliitikkomme ovat mahdotomia, gurut käyttävät hyväkseen sekä meidän omahyväisyyttämme että omaansa, he tekevät sen joko hienostuneesti tai karkeasti. Häkissä voi vallita anarkia tai järjestys, joka vuorostaan aiheuttaa epäjärjestystä. Näin on jatkunut satojen vuosien ajan: edistytään ja taannutaan, yhteiskunnan rakenteita muutetaaan, köyhyydestä saatetaan päästä jossakin eroon. Jos ihminen pitää kaikkea tuota olennaisimpana, hän menettää rakkauden.

Ole joskus yksin, ja jos sinulla on onnea, se saattaa saapua luoksesi katsoessasi putoavaa lehteä tai yksinäistä puuta, joka kasvaa kaukana aukealla pellolla.                     
 - Jiddu Krishnamurti: Elämän syvin haaste

Erikoislaatuista, jopa hätkähdyttävää, hauskaakin, on se, että suuresti kunnioitettu vapauden filosofi ja valaistunut elämäntaidon opettaja toteaa puhtaasta ja rajoittamattomasta, elämän suuruisesta rakkaudesta: jos sinulla on onnea, se saattaa saapua luoksesi. 
Jos sinulla on onnea ...