Showing posts with label tantra. Show all posts
Showing posts with label tantra. Show all posts

Tuesday, August 1, 2017

Aghori Vimalananda - mystinen veijari & pyhimys; kundaliinijoogi & tantran tietäjä

Robert E. Svoboda:
Aghora - At the Left Hand of God
Aghora II - Kundalini
Aghora III - The Law of Karma


Intialainen Aghori Vimalananda ryhtyi yhdessä vaiheessa elämäänsä sadhuksi. Hän asui metsissä, kierteli ympäriinsä alastomana ja antoi hiustensa rönsytä maahan asti ulottuvina dreadlockseina. Tämä periodi vapaana vaeltajana päättyi aikanaan ja Vimalananda palasi takaisin taloonsa Bombayssa. Siellä hän istui ympäri vuorokauden mustaksi maalatussa huoneessa musta lannevaate yllään ja lipitti aamusta iltaan viskiä ja poltti hasista.

Vimalanandan tuttavapiiri alkoi pitää miestä alkoholistina ja heidän juoruilunsa kantautui myös hänen vanhempiensa korviin. Tämän vuoksi Vimalananda päätti tehdä vierailun isänsä ja äitinsä huusholliin. Siellä hän päivällisen jälkeen kaivoi viinaputelin esiin ja alkoi esitelmöidä  Upanisadeista. Vimalanandan mennessä seuraavan kerran tapaamaan vanhempiaan, hänen äitinsä iski heti viskipullon pöytään ja kehoitti poikaansa puhumaan heille.

Vuonna 1983 kuollut Vimalanda omaksui elämänsä aikana monia rooleja ja ammatteja. Hän toimi mm upseerina armeijassa ja meijerin omistajana. Yhden pätkän taipaleestaan hän oli  tiukassa henkisessä koulutuksessa. Hän oli perehtynyt kundaliinijoogaan, bhaktijoogaan ja moniin muihin joogasysteemeihin ja oli sekä tantran että ayurvedan tuntija. Amerikkalaisen Robert E. Svobodan tutustuessa Vimalanandaan 70-luvun alkupuolella hän omisti useita hevosia ja teki tiliä vedonlyönnillä hevoskilpailuissa. Jos kisoista ropisi rahaa oikein roimasti, Vimalanandalla oli tapana mennä torille ja ostaa kyyhkysiä ja muita eläimiä ja päästää ne vapauteen.



Vimalananda identifioitui aghoreihin, uskonnolliseen extreme-kastiin, jolle mikään ei ole epäpyhää ja likaista. Aghorit toteuttavat hengellistä kutsumustaan usein hyvin räikeillä ja vulgaareilla tavoilla, kuten kannibalismilla. Vimalanandakin oli syönyt ihmisen lihaa, asustellut ruumiinpolttopaikoilla ynnä muuta vastaavaa, mutta sadhuvaiheensa jälkeen hän ei ulkoisesti ja elämäntavaltaan muistuttanut pelkästään tuhkalla ja ihomaalauksilla puettuja, pääkallo kädessä hihhuloivia aghoreja. Hän pukeutui kuten intialaiset miehet yleensäkin, oli naimisissa ja eli päällisin puolin järjelliseltä näyttävää elämää järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenenä.

Vimalanandalla olikin oma määritelmänsä aghora-elämäntavalle. Se ei ole sidoksissa mihinkään oppijärjestelmään. Vimalanandalle aghorina oleminen tarkoitti hellittämättömän intensiivistä uskollisuutta ei-dualistiselle tietoisuudelle ja täysin avointa, kaikenlaisiin koetuksiin valmista asennetta Dharman harjoittamiseen.

Vimalananda ei ole tohtori Svobodan opettajan "oikea" nimi. Aghorin passiin kirjoitettua nimeä Svoboda ei ole halunnut paljastaa suojellakseen hänen sukulaisiaan, jotka eivät erityisen riemuissaan olleet Vimalanandan kuvioista. Hänen vaimonsakin eli suurimman osan aikaa eri osoitteessa. Vimalananda oli kotoisin varakkaasta perheestä, jonka sanotaan kerran omistaneen melkein koko Bombayn.

Kun Svobodaa haastateltiin ensimmäistä  kertaa Intian televisiossa hänen ayurveda-opintojensa vuoksi (Svoboda on ensimmäinen länsimaalainen, joka saanut virallisen luvan pitää ayurvedista praktiikaa Intiassa) hän mainitsi kaikki muut mentorinsa paitsi ei Vimalanandaa. Koska ajatteli Vimalanandan vierastavan julkisuutta. Kävi kuitenkin niin, että Svobodan katsoessa televisiohaastattelua yhdessä Vimalanandan kanssa, Aghori ihmetteli kovasti paljon sitä, että hänen nimeään ei mainittu.

Tämä show ei ole katsomisen arvoinen! Vimalananda jyrähti ja samassa tv-vastaanotin pimeni. Seuraavana päivänä Svoboda luki Indian Timesista, että Bombayn alueella televisiolähetykset olivat loppuneet koko illan ajaksi lähetysyksikössä tapahtuneen, selittämättömän sähkökatkon takia.
 



Vimalananda oli joogi, jolle jooga ei merkinnyt fyysisiä harjotteita, vaan henkisiä pyrintöjä. Joogan tarkoitus on tehdä jokaisesta kodista onnellinen koti, Vimalananda julisti. Kun jokainen perheenjäsen tekee parhaansa pitääkseen perheen yhtenäisenä ja saadakseen sen menestymään, se on todellista joogaa.

Vimalanandan mielestä on mahdoton ajatus, että päällään seisomalla tai muita jooga-asanoita tekemällä voisi saavuttaa valaistumisen tai samadhin. Tuntemuksia joista joogan harrastajat ja muut henkisen polun kulkijat kertovat todisteena kundaliinin heräämisestä olemuksessaan Vimalananda arveli oireiksi ruoansulatushäiriöistä. Lisäksi hän suhtautui kriittisesti swameihin, jotka väittivät samadhin olevan (joogan) korkein päämäärä - sillä mitä tekoa heidän samahdi-spurttauksillaan oikeastaan on?

Sinä menet transsiin, mutta pudotessasi takaisin alas maahan, olet sellainen kuin olit aikaisemminkin. Tämän tyyppinen samadhitila pysyttelee erillään normaalista, tajuissaan olevasta "sinusta". Minun mielestäni  on parempi pitää tajunta tällä [arkitietoisuuden] tasolla jopa silloin kun siirrät fokuksen muihin realiteetteihin.

Tässä minä pelaan shakkia kanssasi, mutta samalla kun pelaan voin käväistä Amerikassa katsomassa mitä vanhemmillesi kuuluu, tai  vierailla Patalassa (alisessa maailmassa), Venus-planeetalla, minun Guru[ni] Maharajin luona, tai missä vaan haluan, ja silti istun täällä ja käyttäydyn kuin en tietäisi mitään. Ollaksesi todella tiedostava, sinun on tiedettävä mitä tapahtuu kaukana tästä päivästä, mitä tapahtui kauan sitten ja mitä tulee tapahtumaan missä tahansa kosmoksen kolkassa tulevien vuosikymmenten aikana... Tietoisuus kaikilla tasoilla kaiken aikaan - tälläisellä valaistumisella on jotain käyttöä.
 



Robert E. Svoboda on kirjoittanut Vimalanandasta kolme kirjaa. Eräs kaikissa teoksissa toistuva teema on seksuaalisuus. Sitä Vimalananda tarkastelee tantran ja ayurvedan näkökulmasta. Näin nähdään, että todellisuudessa sukupuolia ei ole olemassa,  mutta niin kauan kuin elämme tässä fysikaalisessa maailmassa olemme vääjäämättä sidoksissa  kaksijakoiseen malliin. Siksi ei ole mitään viisautta siinä, että yritetään häivyttää sukupuolten erilaisuudet ja teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Sinun täytyy tietää juttu ennen kuin menet sen tuolle puolen.

Sukupuolielämän Vimalananda näki Shivan ja Shaktin lemmenleikkinä. Ilman tälläistä, metafyysistä tasoa seksuaalinen kanssakäyminen on hengetöntä touhua eikä anna sen osapuolille todellista tyydytystä. Shivan ja Shaktin peuhatessa Shiva on aina päällä ja Shakti alla.  Jos nainen on miehen päällä, Shakti ikään kuin kontroloi yhdyntää - mutta Shakti ei kykene kontrolointiin, se ei ole hänen juttunsa. Ja mitä tästä seuraa? Miehestä saattaa tulla perverssi, koska vapaana virtaava Shakti[-energia] saa miehen korruptoituneen karman säteilemään ulos hänen syykehostaan [the causal body]. Sellainen ajatus, että naisen pitäisi aktiivisena kivuta miehen päälle on täysin Luonnon vastainen.

Tantrassa ja kundaliinijoogassa kaksi prinsiippiä, mieheys ja naiseus, yhdistyvät - mutta eivät sulaudu toisiinsa. Sillä siitähän seuraisi koko kisailun loppuminen ja sehän ei olisi lainkaan hauskaa.


Vimalananda harjoitti pitkään vajrolia, "seksijoogaa", jota tehtäessä sperma ja vulvanesteet imetään lingaan tai yoniin lihasvoimalla. Mutta sitten hän tapasi voimallisen olennon - Mahapurushan - joka nimitti Vimalanandaa pihvin purijaksi. Vimalananda kiisti syytöksen jyrkästi. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi syöneensä pihviä, koska oli ollut yhdynnässä lihaa syövien naisten kanssa ja näin imenyt heidän pihviä sisältävää Shakti-olemusta itseensä. Hän alkoi valita partreninsa tarkemmin, kunnes lopetti vajrolin harjoittamisen tyystin. 


Päinvastoin kuin Freud väitti seksualisuus ei ole ihmiselämän määräävin impulssi, eikä siihen ole syytä kiinnittää ylenmäärin huomiota:

Jos unelmoit seksistä päivittäin läpi elämäsi se vie siihen, että kuoleman hetkelläkin himoitset seksiä, ja niinpä Ma (Äiti) sanoo sulle, "okei, poikani, jos haluat seksiä niin ota sitä niin paljon kuin sielu sietää" ja siten sinusta tulee [seuraavassa inkarnaatiossa] sika, kukko tai varpunen.

Tantran periaatteisiin kuuluu se, että syöminen, ulostaminen, seksuaalisuuden ilmentäminen ja sadhana (henkiset harjoitukset) ovat asioita, jotka kuuluvat visusti kunkin ihmisen yksityisyyden piiriin. Sekä itä että länsi ovat liukuneet pois tästä doktriinistä, mutta eri tavoilla. Lännessä seksuaalisuudesta on tehty julkista -  Intiassa taas ei välitetä esim siitä mihin milloinkin virtsataan. (Vaan entä jos olet vanha mies? Olet vaikeuksissa jos pidättelet virtsaamista kovin kauan.  Mutta avoimeen seksiin emme usko, vaan uskomme että rakkauden pitää olla salaista.)




Svoboda kertoo, että  Vimalanandalla oli elämässään kaksi keskeistä  missiota. Myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja oman karmallisen orjuuden & karmisen velan määrän tiedostaminen. 

Vimalanandan mukaan suurin osa siitä, mitä sanotaan karmaksi on kirousten ja siunausten aikaansaamaa. Yleensä kiroukset ja siunaukset eivät ole harkittuja tekoja. Jos jelppaat avun tarpeessa olevaa ihmistä, niin hänestä lähtevät kiitollisuuden aallot osuvat sinuun siunauksen kaltaisesti. Jos taas kohtelet jotain lähimmäistäsi kurjasti, niin hänen tuskaisen itkunsa vibraatiot sekaantuvat sinun elämääsi.


Yhdysvaltojen maailmalla käymien sotien takia Amerikan kansakunnalla on runsaasti kamalaa karmaa kollektiivisesti kannettavanaan, mutta sitä keventävät jumalalliset siunaukset, joihin Vimalananda sanoi USAn valta-aseman pallollamme perustuvan.

Amerikan siunaukset ovat lähtöisin jumalkuningas Ramalta. Ramayana-eepoksessa Rama siunaa kotkan, joka yritti pelastaa hänen puolisonsa Sitan demonikuningas Ravanan kynsistä - ja kotkahan on Amerikan Yhdysvaltojen symboli. Toiseksi hän siunasi Sitan pelastustöihin osallistuneet apinat luvaten niille, että he tulevat hallitsemaan koko maailmaa. Näin on myös tapahtunut, sillä amerikkalaiset ovat apinoiden jälkeläisiä - he jopa uskovat itsekin  periytyvänsä apinoista! Kolmas siunaus oli lupaus Sitalle siitä, että naiset tulevat menemään eteenpäin Kali Yuga -maailmankauden aikana - tämä liittyy Vimalanandan tulkinnassa siihen, että  Amerikka on johtava maa siinä mitä tulee miehen ja naisen tasa-arvoisuuteen.

Intiassa on karman lain seurauksena koettu paljon poliittista väkivaltaa, lakkoja ja levottomuuksia jo vuosikymmenten ajan. Intian itsenäistyminen ei näet Vimalanandan mielestä ollut ei-väkivaltainen tapahtuma. Gandhi kyllä hylkäsi fyysisen väkivallan - mutta miten on ei-fyysisen väkivallan laita? Gandihan pakotti ihmisiä toimimaan tahtonsa mukaan uhkaamalla tappaa itsensä paastoamalla.

Vimalananda nimesi Gandin yhdeksi elämänsä koetinkivistä. Toinen koetinkivi oli Paramahamsa Ramakrishna, joka Vimalanandan tavoin uskoi persoonalliseen Jumalaan. Jokainen joka tuli tekemisiin Ramakrishna Paramahamsan kanssa muuttui hengelliseksi ihmiseksi, ja jokainen joka oli tekemisissä Gandhin kanssa tuli todelliseksi materialistiksi, ahneeksi maineelle tai rahalle, tai molemmille.

Gandhia Vimalananda piti onnekkaana, koska hänen vastustajiaan olivat edes jonkinlaista säädyllisyyttä omaavat britit. Jos saksalaiset tai japanilaiset olisivat hallinneet Intiaa, niin kuinka kauan Gandhi olisi luullaksesi voinut kestää? Ei kovin kauan! Heti kun hän olisi noussut esille ja alkanut pitää meteliä, he olisivat yksinkertaisesti ampuneet hänet kuoliaaksi.


Vimalananda käytti alkoholia, poltti marihuanaa ja hasista - joitain kertoja jopa arsenikilla terästettynä - ja oli tupakkamies viimeisen päälle. Hänen opasteensa oppilailleen kuului: tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen. Alkoholia Vimalananda piti erityisen vaarallisena aineena. Siksi se on kolmasti kirottu jumalallisella tasolla. Kirouksen julistajat ovat luoja Brahman, asuroiden guru Shukracharya (Venus-planeetta) ja Herra Krishna.

Jos haluaa käyttää alkoholia ja kannabista, on oltava täysin terve ja mieleltään kultivoitunut. Tämä oli Vimalanandan julistama vaade. Muussa tapauksessa näiden aineiden hyödyntäminen osana henkistä  harjoittamista on mahdotonta. Vimalananda itse kertoi muuttavansa alkoholin aina mantran avulla somaksi ennen sen juomista.

Aghori Vimalanandalle olivat uskonnollisen elämän ulkoiset muodot vähempiarvoisia verrattuna sisäiseen työhön ja henkilökohtaiseen suhteeseen jumaluuden kanssa. Hän kuitenkin korosti sitä, että vakiintuneisiin standardeihin sitoutuneen uskonelämän hylkääminen on  hedelmällistä vain silloin, kun konventionaalisten uskonnon oppien seuraaminen kompensoidaan kaikki elämän tasot läpäisevällä, intensiivisellä ja jatkuvalla henkisellä harjoittamisella ja vilpittömällä jumaluudelle omistautumisella. 



Ainut Vimalanandaa esittävä potretti on Dr. Vasant T. Ladin valokuvan perusteella tekemä piirros.

Tohtori Svobodalla on netissä kotisivut ja youtubessa useita videoita, lyhyitä ja pitkiä. Tässä Tantra and Purifying the Five Elements by Dr. Robert Svoboda

Sunday, February 26, 2017

Kymmenen samantekevää asiaa

Tiibetissä tuli 1100-luvulla julki mietelausekokoelma Tässä on kunnianarvoisan Gampopan ylin polku, nimeltään Arvokas rukousnauha. Teoksen kokooja, Gampopa, oli Tiibetin suuren joogin, Milarepan oppilas.

Mietelmät ilmestyivät suomeksi v 1978 otsikolla Kallisarvoinen rukousnauha - tiibettiläisten opettajien ohjeet (Samsara-kirja) . Kirja luettelee mm kymmenen asiaa, jotka tulee tehdä, joita tulee välttää ja jotka tulee tietää. Tässä näytteeksi 


Kymmenen samantekevää asiaa


Sille, joka on vilpittömästi omistautunut henkiselle elämälle, on samantekevää, luopuuko hän maailmallisista toiminnoista vai ei.


Sille, joka on ymmärtänyt tajunnan transsendenttisen luonteen, on samantekevää, mietiskeleekö hän vai ei.


Sille, joka on vapautunut kiintymyksestä maailmalliseen ylellisyyteen, on samantekevää, harjoittaako hän askeesia vai ei.


Sille, joka on tajunnut todellisuuden oikean luonteen, on samantekevää, asuuko hän eristettynä yksinäisyydessä, vai vaelteleeko hän paikasta paikkaan kuin munkki.


Sille, joka on saanut tajunnan hallintaansa, on samantekevää ottaako hän osaa maailman iloihin vai ei.


Sille, joka on täynnä myötätuntoa, on samantekevää, harjoittaako hän yksinäisyydessä mietiskelyä vai tekeekö hän työtä toisten hyväksi yhteiskunnan keskellä.


Sille, jonka nöyryys ja luottamus on horjumaton, on samantekevää, asuuko hän gurunsa kanssa vai ei.


Sille, joka ymmärtää perusteellisesti saamansa opetuksen, on samantekevää, kohtaako häntä onni vai epäonni.


Sille, joka on luopunut maailmallisesta elämästä ja ryhtynyt harjoittamaan henkisiä totuuksia, on samantekevää, noudattaako hän sovinnaisia käyttäytymissääntöjä vai ei.


Sille, joka on saavuttanut korkeimman viisauden, on samantekevää, pystyykö hän tekemään ihmetekoja vai ei.


Nämä ovat kymmenen samantekevää asiaa.
(suomennos: FWBO:n kääntäjäryhmä)




Useita Kallisarvoisen rukousnauhan ajatelmia yhdistää se näkemys, ettei uskonnollisen ja ns maallisen elämän välillä ei ole välttämättä ristiriitaa. Tämä herättää ihmetyksen: miksi esim hän, joka on vapautunut kiintymyksestä maailmalliseen ylellisyyteen yhä ottaa osaa maailman iloihin?

Kirjassa The Guru Drinks Bourbon bhutanilainen elokuvaohjaaja ja lama Dzongsar Jamyang Khyentse tarkastelee sakraalin ja profaanin suhdetta (tantrisen) Vajrayana-buddhalaisuuden näkökulmasta.  


Vajrayana on suoraan kohti "tulosta" osoittava suuntaus. Se ei opeta, että kaikissa ihmisissä on ainekset Buddhaksi, vaan niin, että me kaikki olemme buddhia. Joka heppu. Donald Trump, Hillary Clinton, Jussi Halla-aho, Pekka Haavisto, Madonna, Danny... Pedofiilit, murhaajat, kiduttajat ja vihanlietsojatkin ovat buddhia. Jos olemme astuneet valaistumispyrkimysten virtaan meidän tulee heihin buddhina myös suhtautua. 



Meidän pitäisi joka käänteessä käyttäytyä Buddhan tavoin. Olimme sitten coctail-kutsuilla, temppelissä, kassajonossa, bordellissa, reiveissä, ampumaradalla tai Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Mutta miten Buddha mahtaa käyttäytyä? Tai, mikäli ajatellaan Buddhan ja gurun olevan yhtä kuten Vajrayanassa tehdään: miten gurun tulisi käyttäytyä?


Ystävällisyys ja myötätunto ovat buddhistien vaalimia ominaisuuksia. Gurussa ne puhkeavat täyteyteensä. Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö gurut ikinä pulttaisi. Gurun ystävällisyys merkitsee sitä, että hän pyrkii keinoja kaihtamatta herättämään oppilaansa ja toisinaan raivoaminen palvelee tätä tarkoitusta.


Lisäksi on niin, että Vajrayanassa, ja Dzogchen-buddhalaisuudessa, ei kehoiteta taistelemaan mieleen pullahtaneita tunteita ja ajatuksia vastaan, koska niillä ei todellista olemassaoloa. Ne ovat vain kuin karjuntaa tyhjässä avaruudessa (Dilgo Khyentse Rinpoche). 


Kirjan Dzogchen - The Self-Perfected State kirjoittanut Chögyal Namkhai Norbu mainitsee Dzogchenin harjoittamisen vaaraksi sen, että oppilas ei ymmärrä korrektisti mitä tarkoittaa se, että tajunnan tilaa "ei korjata". Hylättäessä yleisimmät metodit - omien aggressioiden tumppaamisen tahdonvoimalla ja psykoterapia-vetoisen "tunteiden läpikäymisen" - käy helposti niin, että jatketaan eteenpäin suuttumuksen tai jonkun toisen emootion vallassa sisäisen ristiriitaisuuden tilaa ylittämättä.


Vihastumisesta tulee valaistumista, jos vihastumisen hetkellä näemme agression(kin) olevan meidän alkuperäisen, itsessään täydellisen, valohohteisen tajuntamme säteilyä. Hyvin samalla tavoin asiaa lähestytään Kashmirin shaivismissakin.


Guru voi ottaa raivarit tai toimia muuten epäsovinnaisella tavalla myös siinä tarkoituksessa, että haluaa oppilaansa tajuavan, ettei hän voi pitää ketään ihmistä omat, ehdollistuneet odotuksensa täyttävänä roolimallina. Guru pitää käsittää oppilaansa ylimpänä ystävänä, jonka tehtävä on töniä harjoittajaa kohti puhtaan maan pohjattomuutta.

Malliesimerkki epäsovinnaisesta gurusta on edesmennyt Chögyam Trungpa Rinpoche. Hän oli ahkerasti tupakoiva juoppo, jolla oli nuoren vaimonsa lisäksi suhteita useisiin naispuolisiin oppilaisiinsa. Hän nappaili LSD-matkoja, lipitti olutta Dharma-puheita pitäessään, viuhahti tärkeisiin juhliin ilkosen alastomana jne.


Trungpan läheinen oppilas, amerikkalainen nunna Pema Chödron on sanonut:

Trungpa Rinpoche oli ärsyttävä henkilö. Kirjassaan Cutting Thorugh Spiritual Materialism hän sanoo, että henkisen ystävän tehtävä on loukata oppilasta, ja sellainen kaveri hän oli. Jos tilanteet kävivät liian mukaviksi, hän järjesti kaaoksen. Kaikki mitä voin sanoa on, että tarvitsin sitä. En pitänyt prässäämisestä ja ärsyttämisestä, mutta se oli mitä tarvitsin. Se näyttti minulle miten olin juuttunut totunnaisiin kaavoihin. Mitä lähemmäksi häntä pääsin, sitä suuremmaksi kasvoi luottamukseni häneen.
- Ani Pema Chödron: Ei oikeaa, ei väärää - Tiikerinsilmä 4/1993




Buddha Dharman harjoittajan on siis hyväksyttävä gurunsa sellaisena kuin hän on. Tämän vuoksi on syytä olla tarkkana kenet pyytää gurukseen. Ennen kuin otat ketään guruksesi, vahdi häntä päivin ja öin, opasti Ramakrishnakin. Dzongsar Khyentse antaa opuksessaan vinkkejä gurun testaamiseen. Hän esim kehoittaa lainaamaan gurulta rahaa,  jättämään se eräpäivään mennessä maksamatta ja katsastamaan sitten miten henkinen ystävä tähän suhtautuu...

Mutta jos gurumme lisäksi hyväksymme myös "itsemme sellaisena kuin olemme" (kuten on muodikasta ajatella) ja olemme takertuneita uskomukseen, että minun polkuni on yhtä kelvollinen kuin kenen tahansa toisen - silloin sullomme henkisyyden sisällön oman astiamme mittaan, poljemme paikoillamme narsististen harhojen sumussa ja hylkäämme äkillisen vapautumisen option. 



Dzongsar Khyentse asettaa kysymyksen näin: Monet tiibettiläiset lamat ... saattavat sanoa, että Vajrayanassa meidän ei tarvitse pidättäytyä maallisesta elämästä ja sensuroida nautintojamme, niin kauan kun emme ole takertuneet niihin. Mutta mistä tiedämme, että joku ei ole takertunut?


Chögyam Trungpasta on helppo sanoa, että hän ei ollut täysin sidonnaisuuksista vapaa, koska hän mitä ilmeisemmin oli alkoholisti. Tästä huolimatta - tai jopa osittain sen vuoksi - hänen analyysinsa ihmisen tilasta ovat briljantteja ja vinkkinsä Dharman harjoittamiseen veitsenteräviä. Hän oli innostava opettaja, joka vaikutti suuresti Pema Chödrön ja monien muiden ihmisten tajunnan avartumiseen. 


Pema Chödron uskoo, että  Trungpan perimmäinen vaikutin oli toisten ihmisten auttaminen, mutta samalla hän toteaa: En tiedä kuka hän oli. Ja ehkä hän ei tehnyt kaikkea auttaakseen kaikkia, mutta hän varmasti auttoi minua.


Trungpa rikkoi monia uskontonsa sääntöjä, mutta ei yllyttänyt ketään tekemään samoin. Päinvastoin. Hänen filosofiansa oli yhteneväinen buddhalaisten perusteesien kanssa: henkisessä itsenäisyydessä ei ole kyse vapaudesta tehdä mitä tahansa päähän pälkähtää, vaan henkilökohtaisesta vastuusta: siitä, että ihminen oppii toimimaan oman tietoisuutensa varassa.




En ole buddhalainen ( - tai mitään muutakaan uskoa). Inspiroidun buddhien, bodhisattvojen, lamojen, yoginien ja joogien opetuksista havaitessani niissä yleispäteviä huomioita ja johtopäätöksiä, jotka eivät edellytä koko buddhalaisen doktriinin omaksumista.

Ymmärrykseni mukaan Vajrayanan ja Dzogchenin opettajat osuvat naulan kantaan mm siinä, että tajunnan laajentamisen taiturin saattaa löytää lähes mistä tahansa: raksalta, huoran sängystä, drinkkibaarista, luolasta, temppelistä, tilitoimistosta, eduskunnasta... Näin on, koska syvätajuisia havahtumisia tapahtuu moninaissa olosuhteissa: yksi saa satorin kokkina neljän tähden hotellin keittiössä, toinen on ekonomisti, joka kokee ekstaasin palon meditaatiossa buddhalaisen retriitin aikana.


Yleensä isot pallot, joutsenet ja kotkat ovat kylläkin alan ammattilaisia. Milarepa, Ramakrishna, Padma Rinpoche, Adi Shankara, Ayu Khandro,
Tenzin Palmo, Dilgo Khyentse Rinpoche, Gögyam Trungpa, Krishnamurti... Arkinen, sosio-ekonomisia pyrkimyksiä palveleva raadanta ei ollut heidän juttunsa.

Kun tiibettiläisten gurujen ohjeissa todetaan, että on yksi hailee osallistuuko myötätuntoa ja tietoisuutta säteilevä henkilö maalliseen hyörintään vai ei, tilannetta ei tarkastella etiikan ja moraalin kannalta. Se ja yhdeksän muuta  samantekevää asiaa ovat samantekeviä sen vuoksi, että ne eivät hetkauta mihinkään suuntaan Dharman harjoittajaa, jonka mieli on aivan jotain muuta kuin ulkoisia impulsseja itseensä imevä kärpäspaperi.



Yleviin, eettisiin periaatteisiin nojaaminen tekee helposti jumaluuden todistajasta jumalattomien tuomarin. Eettinen ehdottomuus voi myös maalata meidät nurkkaan: jos pidämme sotimista absoluuttisesti pahana asiana, saattaa käydä niin, että emme voi lähettää edes postikorttia, koska postimerkin ostamisella rahoitamme sotakoneistoa ylläpitävää valtiota. 

Uljaiden eettisten prinsiippien -  esim tasa-arvon - kannattaminen ei sitä paitsi automaattisesti takaa sitä, etteikö ihminen voisi mainipuloitua jostain silkkoa sisältä -ideologiasta, päätyä puolinaisiin johtopäätöksiin ja uppoutua näennäispositiiviseen puuhasteluun.


Mutta onko mahdollista hylätä eettinen katsanto ilman nihilismiin vajoamista? Tähän kysymykseen jokaisen on vastattava itse omalta paikaltaan. Ja missä on meidän paikkamme? Tyhjän päällä. Olemme metafyysisesti tyhjän päällä joka iikka. Se on visainen, jopa kauhistuttava asetelma ja ihmiskunnan suurella enemmistölla ei ole kapasiteettia tilanteen selvittämiseen. Siksi massat ovat  pimeyden omia. Tämä on objektiivinen tosiasia.


Mielipiteemme eivät voi ikinä olla objektiivisia, mutta ei meillä myöskään muuta tietä tietämiseen ole kuin mieli. Mielentilaa muuttamalla uudistuu ja tarkentuu kuva maailmasta, maailmankuva, elämänymmärrys. 


Oppiessamme operoimaan mielipidetason tuolla puolen olevissa tajunnan kerroksissa, viriää siitä elämän peruskuvioiden paljastuminen ja kasvaa tietämys sisäisen ja ulkoisen yhteenrakentumisesta. Tämä tietämys heijastuu siihen, miten puhumme, pukeudumme, kosketamme, mitä syömme, kuuntelemme ja mihin katsomme  - nämä ovat seikkoja, jotka käsittävät suurelta osin sen mitä me olemme maailmassa.


Emme tee virhettä, jos pidämme puhtautta kriteerinä sille, kuinka puhumme, mitä syömme, mihin aktioihin, prosesseihin lähdemme mukaan... Puhtauden vaalimisella ei tarkoiteta tässä neuroottista likaisuuden pakoilua, vaan elämänilmiöiden orgaanisten yhteyksien tiedostamista ja erilaisten substanssien hyödyntämistä niiden ollessa turmeltumattomassa kuosissa. Tällä tavoin virittynyt elämäntapa synkronoituu pyrkimykseen ylläpitää mieliavaruuden alkuperäinen, ja siten luonnollinen, säteilevä puhtaus. 


Välittämättä siitä elämekö puhtaasti vai saastassa edessämme on sama eksistentiaalinen kompa, buddhalaisittain sanottuna: kärsimyksen pyörästä, samsarasta, vapautuminen. Yhteiskunta, instituutiot, työ, kaupallisuus, sosiaaliset hierarkiat  eivät ole samsara, vaan pikemminkin elementtejä ja ulottuvaisuuksia elämämme, labyrintin kaltaisessa mandalassa - joka on tavalla tai toisella selvitettävä. Tämä huomio sopii mainiosti sitkoksi sille käsitykselle, ettei kannata vältellä osallistumista
addiktiiviseen nykykulttuuriin sen vinoutuneesta ihmiskuvasta ja materialistisista arvoista huolimatta. Siihen sisältyy selitys siihen, miksi monet henkisen tien vaeltajatkin painavat duunissa pitkää päivää, dokaavat parin viikon putkia baareissa, ottavat osaa missikisoihin, karnevaaleihin (carnal) ja Pride-marsseihin, miksi poliittiset intohimot, tosi-tv, pakkojoulu, patriotismi, päiväkahvit... miksi kaikki on hyvää (tutti bueno - paavi/Warhol) arjen (karman?) shankaroille.

Asumme reunaehdoiltaan (elämä/kuolema) ehdottomassa, mutta samalla ehdonvaraisessa todellisuudessa, jossa myös asioiden väliset suhteet määrittävät niiden olemusta ja merkitystä. Siksi voimme huoleti juoda  bodhisattvojen seurassa bourbon-viskiä, jos kutsu kemuihin tulee, vaikka emme väkijuomista piittaisikaan. - Alkoholia on yleensäkin turvallista nauttia vain pyhien yhteydessä. Tosin tavallisesti henkiset harjoittajat janoavat eniten pyhimysten läsnäolosta tiukuvaa nektaria. Sitä suosittelee virvokkeeksi myös persialainen runoilija ja sufimystikko Jalāl ad-Dīn Muhammad Rūmī eräässä runossaan: Drink from the presence of saints, not from those other jars.

Samat asiat eivät ole yhtäläisesti samantekeviä eivätkä tärkeitä. Edes kaikki ekstaasit eivät ole yhtä ja samaa. Tätä Rūmī `kin tähdentää: Don’t think all ecstasies are the same! Elämä on moniselitteinen asia. Kaikki selitykset eivät voi olla oikeassa, mutta onko jokainen niistä väärä? Tätä kannattaa tutkia, mutta tärkeämpää kuin koetella jonkun gurun tai filosofian antaman elämänselityksen oikeellisuutta, on analysoida oman selityksemme pätevyyttä ja kantavuutta. Hyvät opetustekstit, kuten Kallisavoinen rukousnauha, ovat kullanarvoisia aapisia ja peilejä meditaation ja itseymmärryksen harjoittajalle.




Saturday, September 10, 2016

Kundaliinikuumotusta ja pyhää seksiä

Tapasin gurun .... joka neuvoi opetuslapsiaan, että he voivat päästä samadhiin, kun laittavat kaiken energiansa seksikeskukseen, herättävät Kundaliinin ja saavat suurenmoisen, kosmisen orgasmin. Täyttä hölynpölyä! Onko Kundaliinista tullut noin halpaa? Tiedäthän, Intiassa voit heittää mitä tahansa läppää uskonnon nimissä.
- Aghori Vimalananda


Keho tulisi nähdä kaikkien muiden polkujen tavoin täydellisenä polkuna, joka on täyttynyt ajan moninaisista toiminnoista; se on istuin kaikelle ajan ja avaruuden liikunnolle. Näin nähtynä keho itsessään on kaikista jumalallisuuksista koostuva asia ja tämän takia sen on oltava kontemplaation ja täyttymystä tavoittavan palvonnan ja riittien kohde. Hän joka tunkeutuu kehoon saavuttaa vapautumisen.

- Abhinavagupta, Tantrāloka 



Henkisyyden ja seksuaalisuuden synteesi on nykyajassa iso, uus-uskonnollinen trendi. Mystiset opit kundaliinin olemuksesta ja potentiaalista ovat levinneet laajalti ja on paljon ihmisiä, joita kiinnostaa herätellä käärmetulta yhdynnän yhteydessä niin, että seksuaalisesta kokemisesta tulee myös uskonnollinen kokemus.


Hyvin usein pyhän seksin oppeja esitellään netissä ja muissa medioissa tantra-otsakkeen alla. Tarjolla on "tantrista" opastusta mm parisuhteen kehittämiseen, oman seksuaalisuuden ilmaisemiseen, jumalatarenergiaan ja tsakrojen puhdistamiseen.
 

Yhteistä kaikille em kaltaisia palveluja myyville elämäntapaohjastajille  on se, että aikuisten oikeesti heillä ei ole mitään tekemistä tantran kanssa. Sana "tantrinen" on termi, jonka käyttö on läpikotaisin hukassa, toteaa historioitsija David Gordon White kirjassaan Kiss of the Yogini - Tantric Sex in its South Asian Contexts:

Kuvitelkaapa vastaavasti sellainen skenaario, että joku yritteliäs intialainen alkaa pyörittää "kristillisiä seksi-seminaareja" Etelä-Aasiassa, väittäen että ne perustuvat Jeesuksen ja Maria Magdalenan salaisiin opetuksiin, jotka (1100 - ja 1200 -luvuilla Ranskassa vaikuttaneiden) albigensialaisten kautta ovat välittyneet eteenpäin...




Tantra (āgama)  tarkoittaa "kirjaa" (/"opetuslinjaa") ja tantrat ovat satoja vuosia vanhoja, etevien joogien ja joginien laatimia  kirjoituksia, joita gurujen suullinen opetus täydentää. Kirjoituksissa esitellään mantrojen, visualisoinnin ja mandaloiden käytölle rakentuvaa, ritualistista systeemiä, johon  kauhistuttavien jumalhahmojen ilmaantuminen usein liittyy ja jonka läpikäyvänä periaattena on feminiinisten jumalien miellyttäminen. Tämän systeemin lähtökohtana on käsitys, jonka mukaan ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden ja koko ilmenevän universumin välillä vallitsee fundamentaali vastaavuus ja ykseys: ihminen on pienoiskuva, mikrokosmos, maailmankaikkeudesta. 

Tantriset kultit ja niitä lähellä olevat, erilaisten naisjumaluuksien palvontaseremoniat olivat vielä 1800-luvulla esim pohjois-Intiassa hyvin yleisiä: n 40 prosenttia väestöstä harjoitti uskontoa näiden kulttien puitteissa. Vielä suositumpaa tantra on ollut Nepalissa, jossa kuningashuonekin oli vihitty tantraan. Nepalin ohella myös Bhutan ollut maa, jossa tantrisia roolipelejä on joskus voitu pelata siten, että mandalan keskellä on oikea kuningas.


Buddhalaisella ja hindulaisella tantralla on erilaiset filosofiset asetukset: Yksi monismi olettaa subjektin katoamisen, toinen saarnaa objektin katoamista (Octavio Paz). Molemmissa koulukunnissa pyritään  vastakohtien kumoamiseen tietoisuudessa.


Seksuaalisuus liittyy symbolisella tai fyysisellä tasolla tantran harjoittamiseen. Tantra ei kuitenkaan ole aistinautintojen vaalimisen tekniikka. Se ei ole kama sutraa. Rakkaus on aihe, jota tantroissa käsitellään aniharvoin. Tantrat eivät myöskään sisällä neuvoja hellimiseen ja toisen ihmisen "avoimeen kohtaamiseen".


Länkkärihindumunkki Agehananda Bharati on todennut, että yleiset käsitykset tantrasta romanttisena, lämminhenkisenä ja intohimoisena rakasteluna ovat hölynpölyä, koska tantrassa seksiakti on "raju..  manipuloiva rituaali, jossa ei mitenkään oteta huomioon siihen osallistuvia ihmisiä". 


Bharati antaa tantrasta sellaisen käsityksen, että se on
seksuaalista suorittamista ja naiset ovat miespuolisten tanrikoiden suorittamisen objekteja. Tämä kuva ei ole harmoniassa tantristen kirjoitusten kanssa, sillä tantroissa nainen on aina keskus, jumalatar, shakti - hän tekee aloitteen aktiin ja häntä palvotaan.  Tosin Mahanirvana Tantrassa opastetaan. että "shakteja" on rituaalissa kahdenlaisia: heitä, joista nautitaan (bhogya) ja heitä, joita palvotaan (pujya). Jos palvoja antaa myöten halulleen palvottavaa shaktia kohtaan, se on yhtäläinen rikos kuin yhtyminen omaan äitiin.


Tiibettiläisten naisten tantran harjoittamista tutkinut Miranda Shaw kirjoittaa kirjassaan Passionate Enlightenment - Women in Tantric Buddhism näin:

Buddhalaisen ja hindulaisen (tantran) harjoittamisen teoreettisena perusta on usko siihen, että naiset ovat jumalattarien ilmentymiä ja että naisten palvominen on omistautumisen muoto, jollaista nimenomaan feminiiniset jumalat palvojiltaan edellyttävät.

Ideaalit eivät välttämättä toteudu tässäkään traditiossa, ja Bharatin kuvaama toiminnan taso kuuluu kyllä tantran maailmaan sekin. Samoin on epäilemättä totta, että tantrisiin menoihin osallistuneista naisista monet ovat olleet prostituoituja. Tantra uhmaa uskonnollisia tabuja ja vakiintunutta, yhteiskunnallista arvojärjestystä  - kuten kastijakoa. Sen takia tantrisiin rituaaleihin on otettu mieluusti mukaan myös huoria ja muita alempiin kasteihin kuuluvia naisia.



Prostituoitujen osuutta tantrassa  - varsinkin buddhalaisessa tantrassa,
vajrayānassa - on kuitenkin liioiteltu ja väärinkäsitetty useissa  tutkimuksissa. Tantra on mystinen ja monimutkainen systeemi - siksi  esoteeriseen tantra pujaan ei kellään naisella tai miehellä ole pääsyä vain sillä meriitillä, että hän on valmis seksiin: riittiin osallistujien on oltava tantraan vihittyjä harjoittajia. Myös prostituoitujen. Tantrisissa kuvioissa huorakin voi olla guru ja pyhimys. Yksi toisen Buddhan, Padmasambhavan, opettajistakin oli ammatiltaan prostituoitu.

Miranda Shawin mukaan "naiset harjoittivat (tantraa) monta vuotta, monet heistä olivat korkeasti koulutettuja ja lisäksi useat olivat valaistuneita. He tiesivät paljon, ja me voimme ottaa heistä oppia... "


Monet tiibettiläisnaiset ovat toteuttaneet tantraa oman puolisonsa kanssa, mutta tantran olemukseen ei sinänsä kuulu se, että  yhdyntämeditaatioita harjoittavan miehen ja naisen pitäisi olla toisiinsa rakastuneita. Tantriset opit tyrmäävät kiintymisen inhimillisen kanssakäymisen psykologisiin ja sosiaalisiin aspekteihin.

Kun seksuaalisia suhteita tarkastellaan länsimaisesta perspektiivistä korostetaan "tasa-arvoisuutta", jolla tarkoitetaan aivan toista asiaa kuin mitä tasa-arvoisuus Vajrayāna buddhalaisuudessa merkitsee. Siinä missä tasa-arvoisuus lännessa perustuu siihen, että kaksi osapuolta tavoittelee yhtäläistä pohjaa, Vajrayānassa mennään kaikkiaan tuolle puolen "kakseuden " tai dualisuuden.
- Dzongsar Khyentse Rinpoche



Perinteisesti joogit ovat tantran avulla pyrkineet maagisten toimien suorittamiseen ja ihmeiden - kuten kuolemattomuuden - aikaansaamiseen, mutta yhtä vähän kuin tantra on kama sutraa , se on aghorismia, tai seksuaalimagiaa. 

Siinä missä tantra määrittyy seksualisoiduksi ritualismiksi, seksuaalimagia on ritualisoitua seksiä. Esimerkiksi kuuluisa seksimagian harjoittaja Alister Crowley ei ollut tantrikko.  Hänen touhunsa oli etäällä tantrisista ympyröistä jo pelkästään sen vuoksi, että perinteisen seksin lisäksi Crowley harrasti homoseksiä.


Tantra-opetukset eivät ole sukupuolineutraaleja. Tantrisen strategian lähtökohtana ovat sukupuolten välinen vetovoima ja miehen ja naisen erilaiset, psykofyysiset ominaisuudet. Tantrassa kaikki, mineraaleista lähtien, on luokiteltu sukupuolisilla merkeillä.



Miehisyys ja naiseus ovat suhteellisia, kulttuurisidonnaisia  ja muuntuvaisia  käsitteitä, mutta miehen ja naisen keho ovat anatomisesti ja biologisesti ajasta aikaan tietyillä ominaisuuksilla varustettuja temppeleitä ja kulkuneuvoja. 

Ajatellaanpa vaginaa, sisällyksetöntä elintä. Sisällyksetön tarkoittaa tyhjää. Naisessa on hyvin perustavanlaatuinen tyhjyys, jota hän alati haluaa täyttää ja joka on kaikkein paras täyttää miehellä. Miehellä on kiinteä, vankka penis, joka on aina hakemassa tyhjyyttä, jonka se voi täyttää. Vagina on laajeneva elin; se voi muuttaa kokoaan jokaisen peniksen mukaan. Penis ei voi vaihtaa kokoaan vaginan mukaan, muista tämä, vaan se on vagina, joka tekee säädöt ja tarraa
tiukasti kiinni penikseen. Aivan kuten protoni on verhottu sen ympärillä kieppuvalla "elektronipilvellä", on Shiva Shaktin ympäroimä, ja niin on myös mies tällä tavoin naisen saartama, fyysisesti ja mentaalisesti... Shiva on impulssi. Shakti on se mikä rajoittaa tätä impulssia.
- Aghori Vimalananda


Joogit, joginit, dakinit, tantrikot, kaikki valppaat, vakavat, tajuntaansa laajentaneet Dharma-tyypit ymmärtävät, että millään identiteetillä - mies, nainen, lapsi, aikuinen, amerikkalainen, suomalainen jne. - ei ole pysyvää  olemassaoloa ja ydintä. Juuri ihmisen kiintymys väliaikaisia, persoonallisia tuntemuksia ja muistoja kohtaan pitää samsaran pyörän kieppumassa. Tantra ei kuitenkaan taistele donquijotemaisesti, transsendenttisen ykseyden puolesta ilmiömaailman binäärisuutta vastaan. Tantrassa elonkehän luonnollista, kaksinapaista olemusta käytetään katapulttina hyppyyn tuolle puolen ykseyden ja kakseuden.

Näin kuuluisa, 1000-luvulla elänyt, naispuolinen tantraopettaja Niguma kuvaa kundaliinin heräämistä ja kahden tantrikon yhteistä siirtymää puhtaaseen maahan, tajunnan alkuperäiseen, puhdasta valoa säteilevää tilaan:

Kun salainen (seksuaalisen yhdistymisen) uhrilahja on annettu
ja (valaistuneen tietoisuuden) luonnollinen uhraus  tehty,
tuottaa jumalallisen parin liitto
valkoista eliksiiriä, jossa on punertava hehku.
Virtaus siirtyy kruunuun harjoittajan omassa päässä.
Neljä (jumalatarta) Pyörän päällä
yhdistyvät heidän khatvangas´iensa [miestä symbolisoivia sauvoja] kanssa.
Eliksiirin virtaukset soljuvat ulos heidän salaisista paikoistaan
ja tulevat yhteen (meditoijan) kruunussa.
Valuvat alas neljään paikkaan (pää, kurkku, sydän, ja napa)
ja puhdistavat esteet valaistumisen tieltä.


Yksi harvoista säilyneistä, tiibettiläisten naisten kirjoittamista tantroista, Vyaktabhiiviinugata-tattvasiddhi, alkaa juhlallisella julistuksella sukupuolisten ilmentymien, sekä mies- että naispuolisten, merkityksellisyydestä. Tantran kirjoittaja, jogini Sahajayoginicinta, vakuuttaa, että sukupuolisuus on olennainen tekijä valaistumisen polulla,  sillä ekstaasia ei voi erottaa kehosta, eikä kehoa sukupuolesta.

Tantran kantavaksi ideaksi ja motiiviksi nimetään usein maskuliniisen ja feminiinisyyden, vajran ja mandalan, transsendenttinen ykseys. Tarkkaan ottaen näin ei välttämättä ole. Parempi olisi ehkä puhua kahden sukupuolen ilmentämien/symbolisoimien ominaisuuksien - viisauden ja rakkauden, tiedon ja taidon, siunauksen ja tyhjyyden ... - integraatiosta, joka ei ole yhteen sulautumista, tai androgynismiä, vaan tiettyjen suureiden ja laatujen esteetöntä, valaistuneen tajunnan, ei-dualistisella tasolla toteutuvaa yhteistoimintaa...


Vajrayānassa tantrista, intiimillä tasolla toteuttettavaa yhteistoimitusta nimitetään kirnuamiseksi. Mies ja nainen kirnuavat itsestään ja partneristaan pintaan puhdasta tietoisuuden kultaa. Ideaali buddhalaisessa tantrassa on se, että tantrikat luopuvat seksuaalisen mielihyvän tavoittelusta ja ymmärtävät meditaation valossa, että kaikki - niin siunaus kuin intohimo -  on vailla kiinteitä, sisäsyntyisiä ominaisuuksia: että kaikki ilmiöt ovat perimmiltään tyhjiä.


Kaikesta edellä sanotusta huolimatta tantran harjoittaminen ei vaadi sitä, että sinulla on kumppani, jonka kanssa voit olla sukupuoliyhteydessä. Tantrisia harjoituksia tehdään paljolti yksin.  Siten homot voivat ainakin teoriassa lähestyä tantraa filosofisella tasolla ja meditaatiossa. Vaikea vain on uskoa, että tantrisista viisauksista ja visioista - joissa seksuaalinen prosessi on aina vertauskuva henkiselle prosessille - voisi olla isommin iloa muille kuin heteroille.  

Sillä jos homojen tavoin on vieraantunut koko kosmoksen läpäisevästä, polaarisesta toimintaprinsiipistä - jota kahden sukupuolen välinen dynamiikka ilmentää - miten silloin on mitenkään mahdollista eläytyä tantran ilmentämään elämänymmärrykseen?




Tantrassa Shiva ja Shakti, tai Heruka ja Vajrayogini, mielletään yhtenä, hahmona. Shiva ja Shakti elävät ikuisesssa, keskeytymättömän yhdynnän näytelmässä. Huomionarvoista on se, että lapsi ei ole heidän symbioosinsa hedelmä. Shivalla ja puolisollaan Parvatilla (Shakti) on kyllä lapsia, mutta ne eivät ole syntyneet jumalduon seksuaalisten kohtaamisten tuloksena, ja hyvin harvoin kukaan jumalatar näyttäytyy hinduikoneissa äidillisissä puuhissa. Vastaavasti: vaikka Krishna-jumalalla on vaimo, lentää hän linga tanassa kukasta kukkaan...

Tantrat eivät ole parisuhdeoppaita, eikä niistä löydy esikuvallista tasoa miehen ja naisen liitolle perheen muodostamisen tarkoituksessa. Silti tantra käsittää koko elämäntapahtuman. Tantrassa on mietiskelyä 


1, "Ruumiiden polttohautauspaikalla" keskellä yötä savuavien ruumiinosien ympäröimänä.
2, Yksin tai "kuusitoista vuotiaan tytön kanssa, jolla on mantelinmuotoiset silmät".
3, Eristyneenä metsässä tai vuorenhuipulla "syvimmässä yksinäisyydessä".
4, Perhe-elämässä: tähän meidän on suurimmalta osin kaikkien syvennyttävä, tulkitsemme sitä arkipäivän elämäksi (elän sitä joogin korkeammalla tarkkaavaisuudella) kaikkine vastakohtineen, myös elämäksi ashramissa.
Mestari kykenee näyttämään sinulle perustavat inhimilliset ongelmasi mikäli olet tarpeeksi vahva pysyäksesi mukana, ettei käy niin, että pakenet häntä koipien välissä silloin, kun olet kasvotusten joka päiväisessä tilanteessa jonkin perustavan voiman kanssa. Tantriset kohtaamiset tapahtuvat arkipäivässäsi, kotona, työssä, tässä ja nyt.

- Swami Janakananda Saraswati



Tantra tarkoittaa kirjaa, mutta sitä ei voi täydesti ymmärtää ja omaksua kirjoja lukemalla. Tantraa on mahdollista opiskella vain joogan esoteerisiin taajuuksiin initioidun mestarin opastamana. Siten ensimmäinen askel tantran tiellä on aloittaa valmistautuminen tantrika gurun kohtaamiseen - vuoden, kymmenen tai sadan vuoden kuluttua, milloin ikinä se sallimuksen oikusta tapahtuukaan ...  

Jos haluaa käyttää sukupuolielämää sādhana´na, henkisenä harjoituksena, se ei onnistu mikäli ylläpitää eroottisia mielikuvia ja elää seksuaalisten halujen vallassa. Siksi  Aghori Vimalananda - tohtori Robert E. Svobodan mentori, josta Svoboda on kirjoittanut kolme kirjaa  - neuvoo tantra gurun kohtaamista odottavia aloittelijoita viskaamaan seksin kokonaan pois elämästään!


Rakastavaisten spontaani, seksuaalinen kontaktointi ei kuulu tantraan. Sitä ei pidä harrastaa lainkaan, jos tahtoo erikoistua kundaliinin aktivoimiseen ja hyödyntämiseen seksuaalisessa meditaatiossa. Itsekeskeisen nautinnonhalun ja himokkuuden on haihduttava kokonaan - vasta sitten joogilla on todellista kapasiteettia ryhtyä opiskelemaan seksuaalista sādhanaa. Vimalanandan vinkki tantrasta kiinnostuneille pariskunnille onkin, se että heidän kannattaa opetella suhtautumaan toisiinsa ikään kuin he olisivat Äiti ja poika.


  Yllä oleva kuvaa on käytetty Robert E. Svobodan kirjan Aghora I etu- ja takakannessa. Kirja kertoo Aghori Vimalanandasta, eksentrisestä ayurvedan tuntijasta ja joogista. Aghori Vimalananda ei ollut tantrikko eikä (tekaistusta) nimestään huolimatta varsinaisesti aghorakaan, mutta hänellä oli kyllä kokemusta aghorien riiteistä, kuten meditoinnista kuolleen tytön alastoman ruumiin päällä ja ihmislihan syömisestä.
 
UMMAGUMMASSA aikaisemmin julkaistuja, tantraan liittyviä artikkeleita:
Tantrika Yeshe Tsogyalin joukkoraiskaus
Ensimmäinen ja Toinen Buddha keskitiellä
 Kumpi on tantra oikea - vasemman käden vai oikean?
 Jumalan fallos Jumalattaren vaginassa

Tuesday, February 23, 2016

Tantrika Yeshe Tsogyalin joukkoraiskaus

Yeshe Tsogyal / Tsogyel (757–817?) on kuuluisa ja paljon palvottu tiibettiläinen yogini, dakini ja tantrika. Kaksi tärkeää, Tiibetin buddhalaista koulukuntaa pitää häntä Valaistuneena. Hän harjoitti vajrayāna-buddhismiin sisältyviä, seksuaalisia karmamudrā-tekniikoita "Toisen Buddhana" tunnetun Guru Rinpochen partnerina (kts blogiteksti Ensimmäinen ja toinen Buddha keskitiellä).

Suuren osan elämästään Yeshe Tsogyal eli karuissa olosuhteissa ja koki kovia koettelemuksia. Häntä syrjittiin ja pilkattiin ja hän joutui useita kertoja ryöstetyksi ja väkivallan uhriksi.  Kerran hän päätyi vaelluksellaan seitsemän maantierosvon raiskaamaksi.
 

Yeshe Tsogyal muunsi mielessään raiskaajat omaksi gurukseen ja resitoi roistoille raiskauksen jälkeen laulun, jossa hän kertoo initioineensa raiskaajat mystiseen "neljän ilon tasoon". 

Äärimmäisissä olosuhteissakin mahāmudrā´aan  - suureen symboliin - perehtynyt Yeshe Tsogyal siis käytti seksuaalisuutta välineenä myötätunnon ilmentämiseen ja tietoisuuden tilan laajentamiseen. Hänen nimensä tarkoittaakin Viisauden Meren Kuningatarta. Runossaan hän manifestoi dzogchen-buddhalaista viisautta, jonka mukaan kaikki tunteet ja mielentilat voidaan ymmärtää, kokea ja käsittää mielen alkuperäisen tyhjyyden ja puhtauden säteilynä.



                         NAMO GURU PADMA SIDDHI HRI!

Poikani, te olette tavanneet ylhäisen puolison, Suuren Äidin.
Teidän aikaisemmista ansioistanne kertyneiden voimavarojen avulla
ja sallimuksen oikusta, olette vastaanottaneet neljä voimaannuttamista;
ilon neljän tason kehityskulkuun keskittynyttä.

Te iskitte välittömästi silmänne minun kehomandalaani.
Teidän mielenne oli himokkaan luontumuksen vallassa
ja itsevarmuudellanne te voititte initiaation Maljan.
Ymmärrettyänne himon olemuksen
tunnistakaa se luovana näkynä jumalattaresta.
Se ei ole kukaan muu kuin Yidam-jumaluus itse.
Meditoikaa himokasta mieltänne Jumalallisena Olentona.

Yhdistyminen avaruuden, teidän partnerinne salaisen mandalan kanssa
herättää hermokeskuksenne hyrisemään puhtaasta mielihyvästä;
Siksi teidän hyökkäävyytenne oli tyyntynyt ja rakastava ystävällisyys syntynyt.
Sen voimalla voititte itsellenne Mystisen Initiataation.
Ymmärrettyänne ilon sisimmän olemuksen
sekoittakaa se elämän energiaanne ja pitäkää sitä yllä hetkinen.
Ja jos tämä ei ole mahāmudrā´a, niin mikään ei sitä ole.
Kokekaa nautinto kuin se olisi mahāmudrā.

Kun olette yhdistyneet puolisonne puhtaan mielihyvän sfääriin
ja inspiroituneet vastentahtoiseen ponnisteluun
teidän mielenne sulaa minun mieleeni.
Se on siunaus, jolla voitatte itsellenne Viisauden initiataation.
Huojumatta vartioikaa mielihyvän sisintä olemusta.
Samaistakaa puhdas mielihyvä Tyhjyyteen.
Se on sitä mikä tunnetaan virheettömänä, tyhjänä mielihyvänä
Kokekaa puhdas mielihyvä ylivertaisena ilona.

Ollessanne yhtyneenä kumppaninne autuaaseen hermoon
meidän kaksi nektariamme sulavat yhdeksi eliksiiriksi.
Itsen ja toisten ilmaantuminen on lakannut.
Tämän tiedostaminen initioi teidät Luovaan Viestintään.
Vartioikaa luonnollista puhtautta ilmaantumisten maailmassa.
Tämä ei ole mitään muuta kuin dzogchen ´ia kuten se on.
Kokekaa luontainen ilo ei-ilona.

Tämä on epätavallinen, ylhäinen ja salainen opetus siitä,
kuinka tämän metodin tietoinen harjoittaminen tuo tuhon tullessaan,
mutta sattumalta kohdattuna se antaa ihmeellisen vapautuksen.
Te hankitte neljä voimaantumista yhdellä kertaa
ja neljä ilon tasoa soi kypsyyden onnistumisellenne.

Tuesday, January 5, 2016

Jumalan subjektiivisen mielen kaikkeus

Antakoon Shiva, joka on ottanut minun yksilöllisen olentoni muodon,  tervehdyksen Hänen universaalille Olemukselleen, joka on myös Shiva, poistaakseen esteet, jotka - toden totta -  ovat yhtä Shivan kanssa.
- Somananda


Meillehän on monelta taholta teroitettu sellaista viisautta, että subjektiivisuus on tietämisen ja tiedostamisen suppeutta. Kenenkään ei pitäisi pitäytyä subjektiivisiin käsityksiin elämästä, vaan pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman objektiivinen maailmankuva. 

Minä kuitenkin opin 70-luvulla taiteilija, tajuntaprosessori J. O. Mallanderilta, että  "subjektiivisuus on vaan vähän rennompi tapa olla objektiivinen". 


Kashmirin shaivismi - jota sen harjoittajat pitävät "maailman vanhimpana uskontona" - hylkää Mallanderin tavoin objektiivisuuden ihannoinnin. Sen piirissä on vallitseva elämänkatsomus, jonka mukaan koko universumi on korkeimman jumaluuden, Shivan, subjektiivinen kuva itsestään. Me voimme ymmärtää tämän herätessämme Shivan subjektiiviseen tajunnantilaan. Silloin ihminen ja Shiva ovat yhtä: kaikki yksilön ajattelu ja toiminta on Shivan subjektiivista ajattelua ja toimintaa.



Vuosisatojen kuluessa on Kashmirin shaivismin piirissä syntynyt hyvin sofistikoitunut, uskonnollis-filosofisten visioiden ja teorioiden mandala. Se on eräänlainen lasihelmipeli, johon sijoittuu peräkkäin, lomittain ja sisäkkäin sekä toisiaan täydentäviä  että toisiaan ylittäviä opetuksia. 

Seuraavassa sitaatissa 40 vuotta Intiassa asunut tohtori Mark Dyczkowski esittelee tantrisen shaiviitin Utpaladevan todellisuuskäsitystä. Utpaladeva oli suuresti arvostetun ajattelijan ja tantrikon, Siddha Somanandan, oppilas. Hän laajensi ja tarkensi mestarinsa filosofiaa, jonka keskeisin teesi on se, että tietoisuus on yhtä aikaa sekä subjekti että (subjektin) objekti. 


Utpaladeva eli maan päällä runsaat tuhat vuotta sitten, mutta mielestäni hänen (teistisessä) teologiassaan on yhä mietiskelyyn ja miettimiseen innoittavaa jytyä.


Utpaladeva sanoo tietoisuuden olevan aina "puhdas", koska se itse manifestoituu objektina. Ei ole olemassa mitään tietoisuudesta erillään olevaa, joka voisi liata sen. Yksi ainut, puhdas valo loistaa kaikessa.  Muut koulukunnat sanovat tätä mahdottomaksi, koska, mitä ilmeisemmin, objektit ovat havaintoja. Dualistien mielestä ne kuuluvat objektiivisuuden sfääriin, joka on oma, erillinen todellisuutensa. Sen sijaan ei-dualistinen Vedanta -  joka Utpaladevan tavoin puolustaa sitä käsitystä, ettei ole olemassa mitään erillistä todellisuutta - toteaa objektiivisuuden olevan illuusio. 

Olemme nähneet Utpaladevan väittävän, että Valolla on valta, sen  synnynnäinen vapaus säteillä kaikessa. Sillä on mahti heijastua itseensä. Tätä muut koulut pitävät mahdottomana sanoen, että silloinhan tietoisuus alentuisi objektiksi. Mutta, juupa juu, tätä juuri onkin sen vapaus: vapaus "tehdä mahdottomia".


Tietoisuuden Valo näkee sen lukemattomat manifestaatiot itsessään ja itsenään. Siten tämä "tietoisuus" on "heijastava" sanan molemmissa merkityksissä. Yksi niistä on se, että se heijastaa  oman Valonsa ilmentymiä ja tietää mitä ne ovat -  tunnistaa niiden olevan "sitä" ja "tätä", kohde, havaitsija tai havainto. Tämä erityisen tietäväinen ja määrittelevä tietoisuus on iskostunut  ajatusrakenteisiin ja se se on läsnä siinä alueessa,  jossa yksilölliset havaitsijat "reflektoivat" eli, havainnoivat heidän kohteitaan. 


Valo myös "heijastuu" takaisin itseensä. Suoraan kokeva Shiva, tajunnan valo, on  itsensä ja kaikki asiat kattava tietoisuus,  joka heijastuu takaisin Häneen itseensä. Shivan heijastava tietoisuus on hänen vapautensa, erityisesti Hänen itsenäisyytensä suhteessa kaikkiin syihin ja olosuhteisiin yhdistyneenä siihen, että Häneen sisältyvät kaikki asiat. Se on myös hänen kosmisen manifestaationsa ulosvirtauksen pulssi ja Valon säteily joka valaisee itsensä. Lyhyesti sanottuna, heijastava tietoisuus, vapaus, hehkuva Valon säteily on sen (tajunnan valon) voima - Shakti ...


Valon heijastava tietoisuus on ylimmän subjektiviisuuden puhdas "minä"tietoisuus, joka Shivalla on itsestään transsendenttisena "minä olen"-olevaisuutena  ja sen kaikkiallisesti läsnäolevina aspekteina -  "Minä olen tämä maailmankaikkeus ja kaikki tässä maailmankaikkeudessa on minua". Tämä on ylimmän subjektin ylintä subjektiivisuutta.


Rajoitettu subjektiivisuus,  jonka aiheuttavat tietämättömyys korkeammasta subjektiivisuudesta ja virheellinen samaistuminen kehoon, aisteihin ja mieleen - tietämättömyyden tila, joka sulkee sisäänsä yksilöllisen tietoisuuden -  on perimmiltään tätä samaa subjektiivisuutta. Tietoisuuden suppeus kuitenkin kahlitsee subjektin kehoon ja persoonallisuuteen,  jotka ovat todellisuudessa objektiivisia, eivät subjektiivisia ilmiöitä, ja joiden väistämätön tarkoitus on lopulta päättyä.


Katkelma on Mark Dyczkowskin kirjoittamasta esipuheesta Christian Pisanon kirjaan The Heroes Contemplation (YogaWords, 2011). Vastuu käännöksestä ja mahdollisista kömmähdyksistä: Kosmo. Kuvat: Kosmo.


                                         Shiva Pashupati

 
                Shiva Bhairava

Sunday, December 13, 2015

Bhagavan Das kävi Suomessa

Bhagavan Das, "Vaginan Herra", on amerikkalainen joogi, nāda joogan opettaja ja vuonna 1973 kuolleen hinduguru Neem Karoli Baban opetusten lähettiläs. Hän suuntasi 60-luvun alussa Intiaan hengen valoa etsimään, viipyi reissullaan vuosikausia ja tapasi sen aikana useita, suuresti arvostettuja, uskonnollisia auktoriteetteja.  

Guru-urallaan Bhagavan Das on tullut tunnetuksi mieltymyksestään nuoriin naisiin ja seksisuhteistaan oppilaidensa kanssa. Amerikkalainen joogaopettajajulkkis Seane Corn onkin vitsaillut, että kunhan karman laki iskee, niin Bhagavan Das löytää itsensä seuraavassa elämässä 18-vuotiaana kiltsinä.



Joulukuussa 2015 Bhagavan Das vieraili Suomessa. Näkemässäni kolmiososaisen tapahtuman mainoksessa annettiin ymmärtää, että ns. satsang-iltana Vaginan Herra kertoo Neem Karoli Babasta. Olisi siis mahdollisuus saada ensikäden tietoa oudosta babasta, joka 60-luvulla lumosi myös Timothy Learyn LSD-looshiin kuuluneen, Richard Albertin ( Ram Dass) ja joka tiputti happoa itsekin. Näin asian ajattelin.

Mitään kulttuurihistoriallista, tahi filosofista katsausta Karoli Baban maailmoihin ilta ei kuitenkaan sisältänyt. Bhagavan Dasin joogakoulu Shantissa järjestetty satsang oli uskonnollinen herätyskokous, jonka ohjelmasta puolet oli laulua ja puolet puhetta. Bhagavanin rinnalla kunniatuolissa korokkeella istui hänen järjestyksessä kolmas puolisonsa Sharada Devi.


Jos on Bhagavan Dasin tavoin saanut opetusta ja inititaatioita mm.  Karmapa Rangjung Rigpe Dorjelta, Chögyam Trungpa Rinpochelta ja Tarthang Tulkulta, niin miten tämän kanssa synkkaa yhteen se, että miehen filosofointi kuulostaa LSD-matkan Goalla ottaneen teiniprofeetan viisauksilta? Tätä ihmettelin Bhagavan Dasin pakinoita kuunnellessani. 


Bhagavan Dasin esitys kuhisi new age -gurujen kuluneimpia kliseitä ja latteuksia romanttisen hengellisyyden väreen yhteen sitomina. Olemme kaikki jumalia. Tajutaksemme tämän meidän on elettävä nykyhetkessä - ja samalla kuitenkin mentävä takaisin (!) todelliseen itseemme. Sieltä löytyy rakkaus, joka vapauttaa meidät itsekkyydestä ja muuntaa meidät onnellisiksi olennoiksi jne. jne.


Lapset elävät Bhagavan Dasin ja Sharada Devin mukaan tässä ja nyt (joka on heidän elämänkatsomuksensa mukaan ihmisen ihannetila). Väitteen velttous ja onttous paljastuu hiemankin lähemmin asiaan syventyessämme. Samat sanat koskien esim Bhagavan Dasin julistusta, jonka mukaan Buddha, Jeesus, Krishna ynnä muut uskonnolliset figuurit "soittavat kaikki samaa biisiä eri virityksellä". Sillä ovathan mm. Buddhan ja Krishnatietoisten gurujen näkemykset tajunnan olemuksesta ja ihmiselämän tarkoituksesta radikaalisisti erilaiset. -Ja mistä Jeesuksesta Bhagavan Das oikein puhuu? Ainut Jeesus, jonka historiankirjat tuntevat on Lubeckin Jeesus eli, orjalaiva, joka kuskasi orjia Afrikasta Karibialle. Raamattujohdannaisia, myyttisiä Jeesus-hahmoja puolestaan on lukemattomia erilaisia.


Olisi ollut hyvinkin hyödyllistä, jos Bhagavan Dasin teeseistä olisi gurun ja hänen vaimonsa puheenvuorojen jälkeen saanut käydä keskustelua. Silloin olisi ehkä saatu tarkempaa selkoa vaikkapa siitä, mitä pariskunta tarkoittaa "puhtaudella", jonka tärkeyttä he painottivat. Puhtaudesta elämäntapana on näet hyvin monenlaisia käsityksiä. Bhagavan Das -illan aikana niistä ei tullut esiin konkreettisesti yksikään.




Dialogi on ammoisista ajoista asti ollut toimintakulttuuri dharman ja filosofian opiskelussa. Sokrates ja Platon opettivat keskustelun kautta. Intialaiset Upanisadi-tekstit kirjoittivat talteen pyhimysten ja joogien oppilaat samalla kun he keskustelivat niiden aiheista opettajiensa kanssa. Jiddu Krishnamurti määritteli uskonnon (religion) tarkoittavan sitä, että ihmiset tulevat yhteen ja dialogia harjoittamalla selvittävät, mikä on totta.

Bhagavan Das -illassa keskustelun korvasi hengellinen laulu, joka toki myös on vanha perinne henkistä opetusta eteenpäin siirrettäessä. Bhagavan Das esitti valittuja paloja kirtan/bhajan-levyiltään, joita hän on omissa nimissään tai yhdessä muiden performoijien kanssa tehnyt tähän mennessä viisitoista. Uusin  on 2014 ilmestynyt Mother Light.  


Bhagavan Das ja Sharada Devi eivät ole erityisen taitavia laulajia, enkä itse ole isommin innostunut Dasin yhtä aikaa teatraalisesta ja fiilistasoltaan tasaviivaisesta, sulkeutuneesta laulutyylistä. Minulle olikin kaksikon kirtania kuunnellessa valaistumisen paikka se hetki, jolloin tajusin oman hölmöyteni: olin maksanut reilut 20 euroa sisäänpääsystä filosofiseen tupailtaan, mutta löydän itseni seuroista, joissa Hare Krishna -humppa raikaa kuin ISKCONin katupartion keikalla konsanaan!


Yleisö lauloi ahneesti mukana ja taputti mestarinsa pyynnöstä käsillä tahtia. Itse en Krishnan ylistyskuoroon yhtynyt, koska en Krishnan palvoja ole. Ei minulla silti mitään Krishnaa vastaan ole ja osaan kyllä iloita kuullessani korkeatasoista, Krishnan inspiroimaa musiikkia livenä tai levyltä. Alan klassikkoa, Bhaja Govindamia, rakastan valtavasti edesmenneen Intian satakielen, M.S.Subbalakshmin, laulaessa sitä koruttomasti ja puhtaasti niin kuin se on. Bhagavan Dasin esitykset vaan ovat sen laatuisia, että niistä hekumoituakseen täytyy kuulijan jakaa laulajan uskonto ja usko.



Bhagavan Dasin satsang oli äärettömän vakavan, muodollisen ja (näennäis)juhlallisen tärkeilyn vallassa toteutunut tapahtuma. Huumoria siihen ei sisältynyt pilkahduksen vertaa, ei edes kosmisen ilon särmää. Gurun ja hänen parinsa resitaatiot olivat kuin haalea huntu, jonka he rutiininomaisesti omasta haltioitumisestaan haltioituneina heittivät yleisön kasvoille. 

Ihmisillä on tarve syttyä, innostua ja palvoa. Tämän ymmärrän kyllä. Mutta sitä en käsitä, miten Bhagavan Dasilla ja muilla vastaavilla guruilla kestää pokka yhä uudestaan nousta alttarille ihmisten eteen ihailua ja palvontaa odottamaan ja itseensä imemään.



PS. Nimitys Vaginan Herra (Lord of the Vagina) perustuu Bhagavan Dasin omaan käännökseen/väännökseen nimestään.

Thursday, November 5, 2015

Ensimmäinen ja Toinen Buddha keskitiellä

Oṃ Āḥ Hūṃ Vajra Guru Padma Siddhi Hūṃ.

Buddhalaisen polun alku sijaitsee Siddhartha Gautaman valaistumisen kohdalla. Valaistuminen oli maaliin saapuminen Buddhan omalla polulla. 


Ennen kuin Siddharta Gautaman kupla poksahti puhki bodhipuun alla oli hän kulkenut pitkän tien missionaan tajunnan laajennus ja täydellisen vapauden saavutus.


Buddahan oli varakkaan perheen vesa, yltäkylläisyyden keskellä elänyt prinssi, joka hylkäsi äkisti perheensä, sosiaalisen asemansa ja varallisuutensa. Hän tahtoi nähdä miten asiat ovat ja tästä missiosta tuli hänelle kaiken muun syrjäyttävä elämäntehtävä.



Ei liene liioittelua luonnehtia nuorta Siddharthaa fanaatikoksi. Olivathan hänen toimenpiteensä ehdottomia ja jyrkimmän jälkeen kaikki. Hän antoi piutpaut tavallisten taapertajien arvoille, oli vapaaehtoisesti rahaton ja hengaili takkutukkaisten askeettien porukoissa, joista välillä erkani mietiskelyluolan yksinäisyyteen.

Ehkä jonain päivänä presidentin kansliasta tiedotetaan, että Sauli Niinistö on jättänyt erokirjeen mobile phonen ja luottokortin viereen Tamminiemen keittiön pöydälle ja liihottanut tukka hulmuten Intiaan alastomien pyhimysten leiriin opiskelemaan joogista tietoa... Yleensä tälläistä ei tapahdu valtaliitin jäsenten keskuudessa. Buddhan tekemä irtiotto on yhä erikoislaatuinen tapahtuma - olkoon se sitten tarua tai (historiallisesti) totta.


Nykyisin Tom Cruise ja monet muut upporikkaat julkkikset kantavat kyllä kultaa kulteille, mutta "itsensä kehittämisen" hössönpössön ostaminen skientologiakirkolta ym. vastaavilta instituutioilta on täysin eri asia kuin se, että ihminen tyhjentää taskunsa ja lähtee rohkealla mielellä vaeltamaan pimeälle polulle.


Buddhan vaellus vei hänet monelle eri tielle. Valaistumisensa jälkeen hän kertoi ihmisille, että paras tie on keskitie. Buddha julisti ensimmäisessä saarnassaan äärimmäisten nautintojen ja äärimmäisen askeesin olevan ”täysin turhia, arvottomia ja tuskallisia”.


Ideologina Buddha oli omana aikanaan ääriajattelija. Valaistuneen näkemykset elämän olemuksesta - opit perimmäisestä tyhjyydestä ja minän/sielun olemattomuudesta jne - olivat jyrkässä ristiriidassa hänen ympäristössään yleisen, uskonnollisen ajattelun kanssa. Ehkä juuri sen vuoksi hän halusi painottaa sitä, ettei Dharmaan syventyminen ja ehdollistumista vapautuminen edellytä ihmiseltä jyrkkää mielenlaatua ja oman sosio-ekonomisen tilansa räjäyttämistä: itsetarkoituksellista köyhyydessä kituuttamista, siteiden katkaisemista omaan perheeseen yms.


Buddha Dharman kannattajien keskuudessa on kohtuullisuuden prinsiippiä vaalittu vaihtelevissa määrin ja moninaisten tulkintojen ohjaamina. Voidaan ajatella, että merkittävä laajennus keskitiefilosofiaan tuli laajempaan tietoisuuteen 700-luvulla, jolloin näyttämölle ilmaantui uusi Buddha, Toinen Buddha, jonka otteet olivat usein kohtuullisen erikoisia ...

Buddha ennusti, että hänen jälkeensä tulee Valaistunut, joka syntyy ilman isää ja äitiä lootuksen kukan päälle. Näin tiibettiläisen tarun mukaan tapahtuikin ja uusi Valaistunut tunnetaan nyt nimillä Guru Rinpoche, Padmasambhava ja Guru Pema Jungne. 


Guru Rinpoche oli Siddharthan tavoin ylimys, joka hylkäsi oman kastinsa ja omistautui uskonnolliselle toiminnalle. Hän varttui Uddiyanan kuningaskunnassa ja matkusteli myöhemmin mm. Intian ja nykyisen Nepalin alueilla. Hänen suurenmoisena saavutuksenaan pidetään sitä, että hän toi buddhalaiset opetukset Tiibettiin ja Bhutaniin. Padmasambhavan näihin maihin välittämä buddhalaisuuden suuntaus on nimeltään vajrayāna, jota myös buddhalaiseksi tantraksi sanotaan.


Historiallisia faktoja Guru Rinpochesta ei ole nimeksikään, mutta monien legendojen ja kertomusten ansiosta hänellä on maine väkevänä manaajana, joka sai raisuimmatkin örkit aisoihin. Guru Peman metodina ei ollut manata paholaishenkiä manan majoille, vaan taivuttaa ne Dharman ja/tai Tiibetin suojelijoiksi.


Padmasambhava demonstroi vajrayāna-opetuksia mm. seksuaalisoiduilla meditaatiorituaaleilla, joita hän teki monien naispuolisten harjoittajien, yoginien ja dakinien, kanssa. Hänen kohdallaan oppi keskitien kulkemisesta ja kohtuullisuuden noudattamisesta oli siis viritetty eri asteikolle, kuin mikä buddhalaisuuden - tai minkä tahansa valtauskonnon - harjoittamisen kohdalla on tavallisimmin käytössä.


Erityisen läheisiä Guru Rinpochelle oli kaksi dakinia,  Mandarava ja Yeshe Tsogyal. Prinsessoja molemmat: Mandarava Intiassa ja Yeshe Tsogyal Tiibetissä. Jälkimmäisestä prinsessasta on enemmän tietoa, koska hän jätti jälkeensä elämäkerran.



Yeshe Tsogyalin kertomuksissa hänen suhdettaan Rinpocheen ja heidän yhteistä, henkistä harjoitustaan kuvataan lakkaamatta seksuaalisin termein. Silti emme tiedä varmuudella olivatko Guru Rinpoche ja Yeshe Tsogyal yhdynnässä keskenään vai ei, koska tantrassa seksuaalisissa prosesseissa nähdään vastaavuus henkisten prosessien kanssa ja Tsogyalin muistelmissa kielenkäyttö on sen mukaista. 

Guru Rinpochen ja Yeshe Tosygyalin ilmentämän filosofian mukaan ihmisen elintoimintoja pyörittävät elinnesteet, jotka mystisten meditaatioiden avulla puhdistetaan, ylevöitetään, siten, että ne virtaavat tajuntaan siementietoisuutena. Se on henkisen Hereillä Olon ulottuvaisuus ja on "varastoituna" säteilynä "sydänkeskukseen". Tämän malliseen anatomiaan perustuu siemennesteen yhteys ihmisen "siemenolemukseen", valaistumismieleen (bodhicitta). 


Miehen ja naisen tantrisessa yhdynnässä / seksuaalisessa meditaatiossa siemen (/sperma), energia, ikään kuin nousee nuppiin (= harjoittajien mystisiä, psykofyysisiä kiekkoja, rattaita, mandaloita pyörittämään) ja valaistumiskokemus tulee mahdolliseksi.


Guru Rinpochen opit ja riitit eivät liity eroottisen hemmotteluun tai parisuhteen virkistämiseen; kama sutraan. Hellyys ja romanttinen rakkaus eivät ole framilla tantrisen harjoittamisen opetuksissa. Päämääränä ei ole myöskään miehen ja naisen välinen, "jumalallinen" ykseys, vaan Hereillä Olemisen ja Tyhjyyden keskinäinen ykseys. Kaikki ilmiöt ovat olemukseltaan tyhjiä - myös halu ja mielihyvä - ja tantrisen touhun ideana on paljastaa harjoittajille mielen alkuperäinen puhtaus ja integroida heidät tämän, tyhjän tajunta-avaruuden kaiken läpäisevään valoon.


Toisen Buddhan sanat ja teot osoittavat suoraan kohti em. pyrkimystä muuttaa, palauttaa emootiot niiden alkuperäiseen, luonnolliseen värähtelytaajuuteen - tyhjyyden säteilyksi -  ja lisäksi vielä, kohti intentiota käyttää tämän tajunnantilan energiaa (valaistuneen mielen säteilyä) korkeimman oivalluksen saavuttamiseen.




Päinvastoin kuin usein ajatellaan, keskitiellä pysyminen on siis aivan toista kuin tunteiden, halujen, hillittömyyksien torjumista tai, niiden muuntamista vastakohdikseen. Keskitien kulkeminen merkitsee mieluimminkin sitä, että elonkehällä kulkiessaan ihminen ei hoipertele oikeaan eikä vasempaan, vaan pysyy kurssissa pakottoman keskittyneesti ja on valmis käyttämään kaikkia tunnelmiaan, mielentasojaan ja aktiviteettejaan laukaisualustoina valaistumiseen.


Padmasambhavan kohdalla valaistuminen on myös synonyymi kuolemattomuudelle. Rinpochen kuolinaika on historiallisissa katsauksissa ajoitettu 800-luvun alkuun, mutta buddhalaisten lähteiden mukaan Padmasambhava vältti kuoleman rakentamalla itselleen ns. sateenkaarikehon. Hän on siis edelleenkin, vähintäänkin 1200 vuoden ikäisenä, yhä vieläkin keskuudessamme. Epätavallisen tavallisuuden tien kulkijoille - jos nyt muillekin tajunnan laajentajille - Padmasambhava, samoin kuin sparraajansa Yeshe Tsogyel, on innoittavan ja inspiroivan opetuksen lähde.


... Aivan jumalatarten kokoontumisen keskustasta nousin minä, Jumalatar Sarasvati, ja vastasin Gurulle:

Buddha Sankari, Heruka, Mielihyvä Jumala!
Kun sinä, suurenmoinen tanssija, tanssit yhdeksän elämän tanssia,
Pyhän Lootuksen Puhdas nautinto  on kaikkialla
havaittavissa,
Ja hyvinvoinnin valtavuudessa ei ole ahdistusta;
On aika heijastaa (bodhicittan) vuodatus raakalaismaiseen maailmaan.

'SAMAYA HO!' huudahtaa Guru. "Sidos on muodostettu!"
'SAMAYASTVAM!' minä vastaan. "Sinä olet sidos!"
'SAMAYA HRI'  huudahtaa Guru. "Sidos on kaikki!"
'SAMAYA TISHTHA!' minä vastaan. "Sidos on  vahva!"
'RAHO HAM!' huudahtaa Guru. "Anna tulen palaa!"
'RAGAYAMI!' minä vahvistan. "Me palamme yhdessä!"

Näin yhdistettiin toisiinsa Gurun vajra ja Dakinin lootus, ja me menimme yhdistymisen hurmokseen.

- Katkelma yllä kirjasta The Secret Life and Songs of the Lady Yeshe Tsogyel.