TÄMÄ TAPAHTUI - Tivolissa sain ensimmäisen johdatuksen Taikaan ja Voimaan

Ensimmäisen tönäisyni konventionaalisen, oletetun & jaetun todellisuuden tuolle puolen sain 1960-luvulla Sariolan tivolissa. Setäni Kauko kiersi tivoliporukassa kuuluttajan ominaisuudessa ja siten Sarioloiden sirkukset ja tivolit tulivat jo nuorena hyvin tutuiksi miljöiksi.

Kuusikymmenluvun alussa tivolissa oli Neekeriteltta. Siellä tulenlieskat suihkusivat lavan sivuilla olleista pöntöistä ja mustat miehet ja naiset tanssivat, lauloivat ja rummuttivat kaislahameet yllään. Täysin uudentyyppinen, villisti värisevä todellisuus puoliksi artaudilaisessa, puoliksi muuten vaan absurdissa teatraalisuudessaan, tuli hetkeksi minua liki. Olin vaikuttunut. 

Shown jälkeen setäni ohjasi perheemme backstagelle. Siellä yksi mustista miehistä kaivoi tupakka-askin esille ja tarjosi minulle savuketta. Vaikka en ollut silloin vielä edes viiden vanha! Minua ja kaikkia läsnäolijoita nauratti. En ottanut huomioon lainkaan sellaista mahdollisuutta, että noin neljännesvuosikymmen myöhemmin tanssisin nyabinghia mustien patriarkkojen ja matriarkkojen kanssa Jamaikan vuoristossa, tabernaakkeleissa, joissa yrtin savu suitsuaa taukoamatta kymmenistä chaliceista rukousten ja kirousten myötä. Enpä tiennyt sitäkään, että suhteeni tupakkaan tulisi kasvamaan uskonnollisiin mittoihin ja asettumaan maagisiin meridiaaneihin.

Sen lisäksi että setäni räppäsi illasta iltaan ääni ruvella tivolitelttojen mainostusläppää hänen vastuullaan oli käärmevaunun asukkaiden huollinta. Terraarioissa loikovien isojen käärmeiden katselu imaisi minut samalla tavalla toiseen, Voiman, maailmaan kuin initiaatio Neekeriteltalla. Vaarallisen oloinen hiljaisuus, viidakko kaikkine salaisuuksineen oli aistittavissa matelijoiden läheisyydessä. Minä lumouduin, hypnotisoiduin käärmeistä, tajusin niiden jollain tavalla liittyvän elämän perimmäisiin olomuotoihin ja lähteisiin.

... Kuten kundaliini, käärmetuli, on primaari asia elämän ja etenkin joogin elämän kannalta. Tämän olen lapsuusvuosien jälkeen tajunnut kirkkaasti. Kundaliinin avautuminen on iso potti, optio, bonus. Sitä minulle ei ole tapahtunut, mutta olen oppinut tietämään miten käärme, miten käärmeet virtaavat energiakehossa. -  Ja psykedeelisessä energiamaailmassa - jossa esimerkiksi shamaanit ja noidat työskentelevät - ei tapahdu ratkaisevia siirtoja ilman nagojen apua. Sen verran olen itse käärmehenkien kanssa konsultoinut, että tiedän ne omanarvontuntoisiksi liittolaisiksi, jotka tykkäävät siitä kun nille toistetaan: kyllä, kyllä, ilman nagoja me ihmiset emme olisi mitään...

 

Matkani maagiseen tapahtui myös Sariolan tivolin Taikateltassa, jossa 60-luvulla usein esiintyi saksalainen, fetsihattuinen taikuri. Olisikohan ollut itse Spinoza? Hänen bravuurinsa oli leijuva tyttö. Hän asetti hypnotisoidun, vartaloltaan täysin jäykistyneen tytön kolmen tai neljän puusauvan varaan makaamaan noin metrin korkeudelle ilmaan ja veti sitten jokaisen tuen pois. Tyttö leijui. Taikuri liikutti vielä vannetta  hänen kehonsa ympärille näyttäen, että minkään lankojen varassa tyttö ei ole. Siinä oli silmieni edessä mysteeri, siitä oli otettava tarkempi selko. Jo hypnoosi itsessään oli kiehtova ilmiö; oli siis olemassa muitakin tajunnantiloja kuin uni ja perusvalve...

Ensimmäinen oppaani taikuuteen oli Solmu Mäkelän Suuri taikakirja, jossa temppujen lisäksi esitellään taikatemppujen historiaa. Tarina alkaa faarao Kheopsin hovista. Taikuri katkaisee hanhelta kaulan, mutta hanhi jää elämään, ja taikuri liittää hanhen pään takaisin sen ruumiseen. Ajattelin, se ei ollut temppu, se oli taikuutta. Tämä erottelukyky on iän myötä tarkentunut.

Mainitsematta ei voi jättää Pelle Jalia ja muita Sirkus Sariolan klovneja. He asettivat arjen asiat ylösalaisin ja olivat maskiensa takana yhtä salaperäisiä karakteereja kuin taikuri - niin kuin koko sirkuksen maailma on salaperäinen, satumainen: sinä menet sinne nauramaan ja jännittämään, kokemaan illuusioita. Lisäksi tivolista saa taivaallista, illusorista, utuista evästä,  hattaraa, makeaa siinä määrin kuten jumalten herkkujen olla pitääkin. Väkevyyttä ja ulottuvaisuuksia klovien, taikurien, eläinten ja huvilaitteiden toteuttamaan tapahtumiseen antaa taustalla raikuva bahtinilainen markkinatorin nauru. Hulluus ja kreisi karkeus ovat usein lähistöllä luuraamassa tietoisuuden alueen laajetessa ja ekstaasin syttyessä. Ystäväni, avaruusmietiskelijä K. Oso Laakso onkin joskus todennut omasta mietiskelymetodistaan, että hän on lähtenyt "maallisen möyrinnän" keskeltä kohti korkeuksia hakemaan suurta jumalaa.

Tivolin ohella lapsena ja varhaisnuoruudessa tuli muitakin kovia sykäyksiä pois ympäröivästä keskiarvoisuudesta ja vulgaarimaterialistisesta maailmanselityksestä. Tarzan, Mustanaamio, Taika-Jim ja Perheraamattuun Dorén taiteilemat, voimalliset ja salaperäiset kuvat. Kaikki sykäykset ikään kuin vaativat syventymään siihen, mikä olen ja missä olen mukana, samaten ne yllyttivät toimintaan. Siten joogan ja mietiskelyn aloittaminen 10 vuotiaana oli luonteva jatkumo kaikelle edeltäneelle. Se oli ensimmäinen tietoinen askeleeni kohti itseoivalluksen opiskelua ja Voiman tajua.

En usko kohtaloon. Se on liian iso ja juhlallinen käsite ainakin minun kohdallani. Karman lakia en pidä uskottavana mekanismina siinä laajuudessa, kuin mitä esimerkiksi buddhlaisuudessa ja hindulaisuudessa ajatellaan. Luulen monien asoiden tapahtuvan sattuman oikusta, mutta nään elämässä myös tietyn vääjäämättömyyden: on asioita, tilanteita ja ihmisiä jotka tulevat kohdallesi halusit tai et. Se miten otat hetkestä kiinni, se on oma ratkaisusi.

Isossa kuvassa voi nähdä yksittäisten asioiden liittyvän toisiinsa, ja havaita miten omaan elämään on sisältynyt enteitä, johdatusta, impulsseja, siirtymiä, teleportteja ... Päteeko tämän kaikkiin ihmisiin? En tiedä. Elämä on mysteeri. Omasta puolestani, mutta täysin yleisellä tasolla sanottuna, uskallan silti väittää, että on maailmaa kiertää Voima, se tarkkaa ihmisiä, tunnistaa ihmisiä, valitsee ihmisiä, ja antaa impulsseja, väläyttää enteitä... Mutta jos tarkkoja ollaan, niin maailmalla pyörii lukemattomia, näkymättömiä voimaympyrän kehittäjiä. - Kansakoulussa minua hirvittivät aamuhartaudessa kuulemani tarinat lähetystyöntekijöistä, jotka "Herra" oli kutsunut mustimpaan Afrikkaan saarnaamaan. Toivoin ettei minulle kävisi ikinä samalla lailla. -

Voima jota tarkoitan ei ole transsendenttinen olevaisuus ja se värisee painetta ilman että vaatii sinua palvomaan tai palvelemaan ketään. Ehkä se halajaa vain fyysistä possessoitumista ja siihen sisältyvän option maistaa hattaraa tivolissa. Fysikaalinen keho kun on arvokas auto, ja ihmisen kannalta taas; mikä on autoillessa jos sulla on [Shivan] Tiikeri tankissa, tai [Tapion] Hirvi. Voima ite.