Me olemme underground-tutkijoita, ja tämä julkaisu kertoo niistä tuloksista, joihin työmme on johtanut ... Tähden toimitus toivottaa lukijan tervetulleeksi kauniiseen maailmaan.
Tähti 7 / 1972
Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika (Mysteeni, 1971)
niin viimeinkin, tähti syttyy viimeinkin
Hector - Herra Mirandos
Okkultismin, teosofian ja mystiikan harrastus sai uudenlaisen auran ympärilleen 60-luvulla. Mystinen maailmankuva pullahti pinnalle nuorison psykedeelisen heräämisen ansiosta ja vakiintui äkkiä hippikulttuurin henkiseksi alustaksi. Suomessa tämän käänteen moottorina oli Jorma Elovaara. Hänen radio-ohjelmansa, esitelmänsä ja kirjallinen tuotantonsa välittivät meille Amerikasta universaliin liitoon lähteneitä "Vesimiehen ajan" aatteita.
Jorma Elovaaralla oli omaperäisiä tulkintoja ikiaikaisesta, "salatusta tiedosta", mutta mitään uutta oppia hän ei punonut, eivätkä hänen ajatusvirtansa edenneet etäälle vanhan kaartin - Blavatsky, Leadbeater ym - ideologisilta lähteiltä. Tosin sellaiset uudet, urbaanit psykonautit kuin Timothy Leary ja Alan W. Watts tulivat hänen toimestaan kirjatuiksi tietäjien kastiin. Elovaara kauhaisi rinnakkaiseen käsittelyyn miltei kaikki ns rajatiedon alueet teosofiasta ja blavatskisesta okkultismista astrologian ja parapsykologian kautta kosmologiaan, kummituksiin ja lentäviin lautasiin.
Elovaara toivotti ihmiset tervetulleeksi kauniiseen maailmaan, jossa esineet, ilmiöt ja ihmiset hohtavat astraalivaloa, ajatuksensiirto ja aikamatkustus on mahdollista; jossa oudot olennot ilmestyvät ihmisille ja lentokoneet katoavat mustiin aukkoihin; jossa ydinfysiikka, magiikka ja alkemia omaavat jokainen yhdenlaista pätevyyttä. Tajunnan laajentaminen oli Elovaaran agenda ja viittaukset hasikseen ja lsd:hen näyttäytyivät hänen selostuksissaan tässä yhteydessä (vaikka hän toistuvasti mainitsikin, ettei suosittele kenellekään huumausaineiden käyttöä).
Parapsykologit kysyvät, ovatko yliluonnolliset kyvyt mahdollisia. Minä haluaisin kysyä, miten ne parhaiten oppii.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika
"Yliluonnollisilla kyvyillä" tarkoitetaan tässä suunnilleen kaikkia havaintoja ja tajunnallisia prosesseja, jotka ylittävät kiinteään, fysikaaliseen toteen ja psykologiseen minään ankkuroituneen arkikokemisen. Elovaara siis promotoi juuri sitä harrastetta, josta pekkaervastit ynnä muut kirkasotsaiset salatieteilijät olivat varoittaneet. Vanhan koulun teosofiset päälliköt omasivat ns psyykkisiä kykyjä kyllä, mutta he eivät halunneet oppilaidensa kehittävän niitä itselleen. Normioloissa meille näkymätön astraalimaailma kuvattiin petolliseksi värähtelyvyöhykkeeksi, jossa on vaarana joutua harhojen huijaamaksi. Tätä Elovaarakaan ei kiistänyt - ja käsittääkseni juuri tämän takia hän halusi ohjeistaa nuoria tajunnanmatkaajia ja summata omia kokemuksiaan hienovärähteisistä energiamaailmoista.
Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa, kun havaintojen tekijä lähtee nostamaan värähtelyjä ylemmille astraalitasoille. Portti näille tasoille on aikatajun muuttuminen.
- Vesimiehen aika
"Vanhauskoinen" henkinen kehitys oli hidasta, unelmoinnin omaista valmistautumista äärettömän monien jälleensyntymien päässä häämöttävään valaistumisvihkimykseen. "Henkiset kokemukset" merkitsivät (/merkitsevät) yhdelle tonttujen ilmaantumista näköpiiriin, toiselle akaasisten aikakirjojen auki lävähtämistä, tai kristusvalon huumaa. Kaikkiaan nyt puhutaan ilmestyksistä, jotka eivät keskimääräisesti ole olleet teosofisen totuudenetsijän lähtökohtana polullaan, vaan ikään kuin mannaa, jonka leijailua alas taivaista toivorikkaasti odotetaan ja yhtä paljon myös pelätään. Elovaara puolestaan kirjoitti näin:
Kun tunnette, että jotain alkaa tapahtua, antakaa sen tapahtua. Jännitys on suurin juuri silloin kun tapahtumat alkavat lähteä liikkeelle. Sitten kun olette irti ette enää tunne mitään jännitystä ja kihelmöintiä.
... Astraalitaso on jatkuvasti mahdollista havaita, milloin tahansa ja missä tahansa. Se tulee esiin kun fysikalisen maailman tapahtumat pysäytetään. Siihen on olemassa lukematon määrä keinoja alkaen keskittymisestä pyörivässä liikkeessä olevaan kuviteltuun pyhään kuvioon ja aina puhtaasti mekaanisiin keinoihin kuten värähtelevä valo. Helpoin tapa on yksinkertaisesti istua alas ja lakata ajattelemasta juuri niitä asioita joita näkee edessään ...
Ilmeisesti se että lakkaa ajattelemasta edessään olevia esineitä ei tarkoita tässä eristäytyvää vetätytymistä sisäiseen maailmaan, vaan myös ympäristön havainnointia omista ajatusmekanismeista etääntyneessä mielentilassa. Elovaara näet kuvaa myös ulkoisessa todellisuudessa, kuten toisen ihmisen kasvoissa havaittavia muutoksia, ja tilan sähköistymistä kaiken kaikkiaan. Hän toteaa Alan Wattsin antavan "nykyaikaisen kuvan tajunnan laajentamisesta" David Solomon toimittamassa kirjassa LSD - the Consciousness- Expanding Drug:
Minän rajojen muuttuminen alkaa ... aistien kaikupohjan muuttumisesta. Värien voimistuminen ja syveneminen ja äänien ja pintojen terävöittyminen antaa niille outoa läpinäkyvyyttä. Niiden läsnäolon tuntee tavallista enemmän värähtelynä, sähköisenä ja itsestään loistavana ... nämä värähtelyt ovat suorassa jatkuvuudessa oman tietoisuuden kanssa .... ulkopuolinen maailma on jollakin kummallisella tavalla omassa mielessä. Käy selville myös se, että ulkopuoli ja sisäpuoli eivät sulje pois toisiaan eivätkä ole erossa toisistaan.
Jorma Elovaaran teos on koottu aineistosta, jota hän oli käyttänyt vuosina 1969 - 1971 radio-ohjelmassaan Vesimiehen aika. Pink Floyd ja muu psykedeelinen musiikki limittyi ohjelmassa tarinoihin kaukaa ajasta ja kaukaa idästä (- ehkä myös Hong Kongista: tuntuu niin kovin kylmältä tänään ...). Ohjelmat lähetettiin eetteriin juuri ennen keskiyötä. Vesimiehen ajan jälkeen vuorossa oli enää jokailtainen Maamme-laulu.
Parhaat Vesimiehen ajan lähetyksistä olivat - Elovaaran ääni väristen luotsaamaa - hypnoottista ja kihelmöivän jännittävää, salatieteellisissä sfääreissä seilaamista. Aina ohjelmat olivat jyrkästi muun mediatarjonnan maailmankuvasta irtaantuvia kuulokuvia. Täten ei ollut ihme, että YLE lopetti Vesimiehen ajan hyvin pian sen "epäinformatiivisen" sisällön vuoksi.
Vesimiehen ajan lakkauttamisen jälkeen Jorma Elovaara ryhtyi toimittamaan okkultistista lehteä TÄHTI. Ensimmäinen numero ilmestyi 1971. Elovaaran lisäksi lehteä olivat tekemässä mm K Oso Laakso ja taiteilija Kari/Gari Sipilä, jonka sarjakuvia julkaistiin myöhemmin myös kahtena Tähden erikoisnumerona: Aika Ibizalla ja Aika Ibizalla II. Molemmat suomalaisen underground-sarjiksen klassikoita.
Tähden aihepiiri oli laaja. Eurooppalainen okkultismi. Suomalainen sisäpolitiikka. Huumausaineet. Aasia. Hamppuköysi. Tarot. Paperintuotanto. Musiikki. Ufot. Gurukultit. Sciense fiction. Intian uskonnot. Christiania. Nikolas Tesla. Timothy Leary. Edgar Allan Poe. Lukijoiden kirjeitä oli joka numerossa ja novelleja julkaistiin mm Tuula Heimalta ja Yrjö Koivukarilta.
Tähti oli Yhdysvalloissa perustetun Underground Press Syndicaten jäsen ja julkaisi runsaasti UPS:n materiaalia sivuillaan. Näin tapahtumia ja viboja Amerikassa - esim Timothy Learyn edesottamuksia - pystyttiin seuraamaan tuoreeltaan myös Suomessa.
Osa jutuista oli painoteknisistä syistä - jotkut muista syistä - lähes lukukelvottomia. Tähden tavaramerkiksi muodostuivat "astraalisesti" värittyneet, psykedeeliset kuvat. Niiden astraalinen väritys ei ollut tarkoituksellista, vaan syynä oli se, että lehden tekijät eivät osanneet tehdä kuvien värierottelua. Näin on minulle kertonut Arttu eli taiteilija H. I. Hirvonen, joka kuului vähän aikaa lehden toimitukseen ("en ikinä tottunut siihen Elovaaran mustaan huoneeseen") ja oli ainut graafisen alan koulutusta (amiksen kuvanvalmistajan linja) saanut hemmo ryhmässä.
Iso osa Tähden kuvista esitti nuoria, pitkätukkaisia miehiä ilman paitaa ja usein tuolloin muotia olleet hai-saappaat jalassaan.Paljas yläkroppa paljastaa tärkeitä hermokeskuksia ja sallii niiden toiminnan. Saappaat, raskaat jalkineet ... tasapainottavat verenkierron alaruumiissa palelultumisen estämiseksi , eristävät maan vaikutukselta (sähköiskuilta) ja antavat turvallisen voiman tunteen (staattisen biosähköisen latauksen). Näin on Jorma Elovaara asiaa selvittänyt.
Elovaara oli 70-luvulla myös julkihomo ja homoaatejärjestötoiminnan aktiivi. Hänen Tähdessä suosimansa kuvitustyyliin yksi motiivi liittyy epäilemättä tähän.
Tähden toimituksessa ja sen julkaisijan, Mysteeni-yhdistyksen, "kivipainossa" työskentelevä poppoo paiskoi hommia ruoka ja patjapaikka palkkanaan. Mysteeni oli siis myös kommuuni. Ensin Mikonkadulla, myöhemmin Laivanvarustajankadulla. Helsingin Sanomat teki 70-luvun alussa kohujutun Mysteenistä ja kivipainon orjatyövoimasta. Hasiksen käryä oli ilmassa ja lastensuojelu iski kun oli käynyt selville, että orjatyövoimaan lukeutui yksi alaikäinen naisihminen.
(Suomalaisen alakulttuurin historiaa on esitelty monissa haastattelukirjoissa, lehtijutuissa ja dokumenttifilmeissä, mutta koskaan ei informanttien joukossa ole ollut em "alaikäinen tyttö". Hänellä olisi paljon kerrottavaa, sillä tiedän kyseisen henkilön seuranneen hyvin läheltä urbaanin vaihtoehtokulttuuriin, ja erityisesti sen psykedeelisen siiven, erään/eräiden keskeishenkilön/henkilöiden edesottamuksia Tähden ajoista vähintäänkin 80-luvun puoliväliin saakka.)
Mysteenin uunista tuli Tähden ohella ulos anarkistien Loimua, useita romaaneja ja kirjoja esim telepatiasta, Atlantiksesta ja henkilökohtaisesta vetovoimasta. Varhaisin suomenkielellä painettu Urantia-kanavointi ilmestyi kirjana nimeltä Ajatus (1971). Ilmeisesti automaattikirjoituksella syntynyt vuodatus julkaistiin tekijänimellä H. N. Virta. Tämän tieteellisen selostuksen on antanut Virran aivoituskaavailun johdon alaisena Ajatus.
Mysteeni julkaisi myös yhden tärkeimmistä suomalaistekoa olevista salatieteellisistä kirjoista: teosofisen yksityisajattelijan, pasifistin ja vegetaristin, Anselm Kasteen Einsteinia ja Blavatskya syntetisoivan tutkielman Tietäjän testamentti.
Elovaaralta itseltään ilmestyi Vesimiehen ajan jatkeeksi kirja Sisäavaruuden lapsi (1974) aiheinaan mm aktiivinen keskittyminen astraalitasolla, neliulotteinen tajunta, seremoniallisen magian avain ja maagisen teatterin kuningasvelho. Kirjan kustantaja oli vaihtunut Mysteenistä Syndicate Pressiin. Teoksen alkusivulle on painettu seuraavat rivit:
Tämän kirjan omistuskirjoitus kuuluu,
edelleen,
Asematunnelin iltavuoron
paahtotiskin myyjälle,
sille paidattomalle.
Yksi kirjan erikoisimmista arvailuista koskee sitä, onko maapallolla on pohjoisnavan kohdalla aukko, painauma: onko Maa todella ollut kaiken aikaa pallon muotoinen... Tässä yhteydessä Elovaara viittaa mm muistioihin, joita ovat laatineet 1600-luvulla elänyt Cyrano de Bergerac ja ilmapalloilija Hans Piaallin päiväkirjan muistiinmerkitsijänä toiminut Edgar Allan Poe. Lisäksi Elovaara oli itselleen karttapallon hankittuaan havainnut, että pohjoisnapaa esittävä karttapallon osa on painunut sisäänpäin kuin päärynässä näkyvä terälehtien kohta, joka on tikkua vastapäätä.
Siitä huolimatta, että kirjan nimi on Sisäavaruuden lapsi kirja käsittelee kosolti ulkoavaruudellisia asioita. Lisäksi Elovaara huomauttaa - aiheellisesti - ihmisen olemusta analysoidessaan, että ihminen ei ole sisällään. Siellä ei ole muuta kuin koossa pitäviä elimiä, koneisto, sähköjohtoja sekä pää, joka on jonkinlainen kojelauta ja mittaritaulu.
Olemme lähempänä totuutta, jos sanomme, että ihminen on siinä kohdassa, missä hän ja häntä ympäröivä ilma kohtaaavat. Jos sähköinen valonhohde ympäröi ihmistä, sen huomaamme ensin eikä sitä mitä on sisällä. Mutta tämä on vain tuote olemassaolosta.
Okkultistista havaitsemista verrataan kolmiulotteisen elokuvan katselemiseen. Siihen tarvitaan erikoiset lasit tai kolmiulotteinen valkokangas. Pitää siis itse myös osata jotain. Tässä tapauksessa osaaminen merkitsee taitoa olla yhtä aikaa äärimmäisen tarkkaavainen ja täysin rento; kykyä keskittyä valittuihin kohteisiin ilman jännitteitä ja ajatuksellisia rajoitteita.
... tajunta voi kehittää erittäin suuren nopeuden tehdessään havaintoja silloin kun tälläinen on erityisistä syistä tarpeen. Normaali-ihmisen tajunta on uppoutunut sisäisten mielikuvien parissa askarteluun, ja aistit välittävät hänelle vain karkean ja viittauksenomaisen kuvan siitä, missä tilanteessa hän kulloinkin on. Huomatessaan tämän riittämättömäksi ihminen kehittää itsessään kiihkeän halun oppia tekemään parempia havaintoja, ja se suuntaa paljon energiaa havaintojen tekoon tärkeällä hetkellä: tämä on keskittyminen. Huomiokyky voi tulla neulanteräväksi ja erottaa sekunnin murto-osat. Aavistus tulee todelliseksi. Tajunta koskettaa tarkastelumme esinettä. Kokemus opettaa meille, kuinka hyvin tällä tavalla saadut vaikutelmat pitävät paikkansa.
Elovaara ei kirjoissaan esittele järjestelmällistä ohjelmaa mielen ikkunoiden avaamiseen. Tai määrittele tajunnan laajennuksen eksaktia päämäärää. Esseistä kuitenkin kuulta läpi visio ihmisen heräämisestä jumalaisena energiaolentona. Elovaara kirjoittaa "uudelleen yhdistyvästä ihmisestä", joka lähettää nuolensa kohti korkeampaa ihannetta, johon se kokee yhteyden, ja antaa sille lisää energiaa. Luova toiminta (synteesi) tapahtuu seuraavasti: Viisauden ja kokemuksen ohjaamana tahto luo mielikuvituksen kautta suuntaviivat, joita halu noudattaa toteuttaakseen automaattisesti sille määrättyä kaavaa, jolla se voi vaikuttaa ulkoisten tapahtumien kulkuun.
Jorma Elovaaran tuotteliain ja luovin kausi - 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin - synnytti tutkimusta, visioita ja ajatuskuvioita, joissa höpsismi ja tahaton huumori sekoittuivat vakavaan mystiikkaan ja syvällisen näkemykseen tajunnasta ja mielestä. Myös runoilijana Elovaara tuli mainittuna ajanjaksona esiin muuallakin kuin Mysteenin painatuksissa. Hector julkaisi v 1973 Herra Mirandos -albumillaan ystävänsä Elovaaran sanoittaman kappaleen Sisämaan retkellä.
Tähti-lehden viimeinen numero tuli myyntiin 1977. Vuotta aikaisemmin lehteä vastaan oli nostettu painovapauskanne, koska Tähden epäiltiin yllyttävän nuoria huumausaineiden käyttöön. Timothy Learyn haastatteluja sisältäneet Tähden numerot takavarikoitiin. Vuosia myöhemmin kaikki syytteet hylättiin korkeimmassa oikeudessa.
Elovaara elvytti Tähden 1983 - tosin Tähti tuikahti vain yhden ainokaisen kerran. Elovaaran lisäksi ulkoasultaan suuria muutoksia kokeneen painotuotteen puikoissa olivat V-P Hämäläinen ja Tapio Pelttari. Tähden nimestä oli pudotettu pois alaotsikko okkultinen lehti ja salatieteilyn sijasta aviisin sisältö täyttyi suomirockista ja punkista, ympäristöasioista, viestintäpolitiikasta ja hamppukulttuurista. Jälkimmäiseen teemaan kytkeytyy Pelle Miljoonan kitaristin, Stefan Piesnackin haastattelu otsikolla Stefan ei kadu! (dullajuttuja, joiden takia oli käväissyt vankilassa.)
1980-luvun puolivälin jälkeen Elovaara pestattiin Radio Cityyn, jonne hän teki vauhdikkaalla ja eksentrisellä otteella ohjelmia otsikoilla Vesimiehen aika ja Sininen rapsodia. Niiden musiikkivalinnat olivat pääsääntöisesti kaameita, eivätkä ohjelmat muutenkaan vanhojen vesimiesten suggestiiviseen tenhoon yltäneeet. Sittemin hän on työskennellyt Helsingin lähiradiossa. Sen tiloissa Elovaara vilautti minulle n vuosi sitten käsikirjoitusprujua, josta on tarkoitus tulla kirja.
Tähti ja muut Elovaaran luomukset olivat aikansa (kristalli)lapsia. Tämä ei tietenkään madalla niiden arvoa. Pikemminkin päinvastoin.
2000-luvun psykedeelisessä uskonnollisuudessa ja mystiikassa painotukset ovat erilaiset kuin 40 - 50 vuotta sitten ja tietoa alan asioista on saatavilla aivan toisenlaisessa mittakaavasssa kuin silloin. Sisäavaruuden auringon esteetön loiste on kuitenkin Mysteeni-jengin tavoin keskeinen teema ja visio myös Terence McKennan ja Rick Strassmanin innoittamille uus-psykedeelikoilla. Ehkä siksi että
Sisäavaruuden auringon löytyminen (joka on siis sisäisten vetovoimien keskipiste, samoin kuin astraalivalo muodostaa Maan sisälle sen vetovoimien keskipisteenä valon, joka hieman muistuttaa aurinkoa) tarjoaa levon aikana passiivisen keskittymisen välineen projektion muodossa, ja tajuisena aikana kuusikärkisen tähden keskipisteen, joka merkitsee ikuisuustajuntaa. Meidän ei tarvitse silloin milloinkaan sammuttaa tajuntaamme: sisäauringossa on kuolemattomuuden salaisuus (Jorma Elovaara).
"Tähden toimitussihteeri K. H. Björkman osoittaa sormellaan Tuula Heimaa."
Tähti 1 / 1974
Arttu Hirvonen kuvassa keskellä. Photo - Vesa Turpeinen, 1975
Tähden numerot pdf-tiedostoina
Jorma Elovaara YLEn elävässä arkistossa
Tuula Heiman kirjasta Hampputarha lyhyesti Purppurarinteiden ratsastaja -blogissani:
Hampputarha
Tähti 7 / 1972
Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika (Mysteeni, 1971)
niin viimeinkin, tähti syttyy viimeinkin
Hector - Herra Mirandos
Okkultismin, teosofian ja mystiikan harrastus sai uudenlaisen auran ympärilleen 60-luvulla. Mystinen maailmankuva pullahti pinnalle nuorison psykedeelisen heräämisen ansiosta ja vakiintui äkkiä hippikulttuurin henkiseksi alustaksi. Suomessa tämän käänteen moottorina oli Jorma Elovaara. Hänen radio-ohjelmansa, esitelmänsä ja kirjallinen tuotantonsa välittivät meille Amerikasta universaliin liitoon lähteneitä "Vesimiehen ajan" aatteita.
Jorma Elovaaralla oli omaperäisiä tulkintoja ikiaikaisesta, "salatusta tiedosta", mutta mitään uutta oppia hän ei punonut, eivätkä hänen ajatusvirtansa edenneet etäälle vanhan kaartin - Blavatsky, Leadbeater ym - ideologisilta lähteiltä. Tosin sellaiset uudet, urbaanit psykonautit kuin Timothy Leary ja Alan W. Watts tulivat hänen toimestaan kirjatuiksi tietäjien kastiin. Elovaara kauhaisi rinnakkaiseen käsittelyyn miltei kaikki ns rajatiedon alueet teosofiasta ja blavatskisesta okkultismista astrologian ja parapsykologian kautta kosmologiaan, kummituksiin ja lentäviin lautasiin.
Elovaara toivotti ihmiset tervetulleeksi kauniiseen maailmaan, jossa esineet, ilmiöt ja ihmiset hohtavat astraalivaloa, ajatuksensiirto ja aikamatkustus on mahdollista; jossa oudot olennot ilmestyvät ihmisille ja lentokoneet katoavat mustiin aukkoihin; jossa ydinfysiikka, magiikka ja alkemia omaavat jokainen yhdenlaista pätevyyttä. Tajunnan laajentaminen oli Elovaaran agenda ja viittaukset hasikseen ja lsd:hen näyttäytyivät hänen selostuksissaan tässä yhteydessä (vaikka hän toistuvasti mainitsikin, ettei suosittele kenellekään huumausaineiden käyttöä).
Parapsykologit kysyvät, ovatko yliluonnolliset kyvyt mahdollisia. Minä haluaisin kysyä, miten ne parhaiten oppii.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika
"Yliluonnollisilla kyvyillä" tarkoitetaan tässä suunnilleen kaikkia havaintoja ja tajunnallisia prosesseja, jotka ylittävät kiinteään, fysikaaliseen toteen ja psykologiseen minään ankkuroituneen arkikokemisen. Elovaara siis promotoi juuri sitä harrastetta, josta pekkaervastit ynnä muut kirkasotsaiset salatieteilijät olivat varoittaneet. Vanhan koulun teosofiset päälliköt omasivat ns psyykkisiä kykyjä kyllä, mutta he eivät halunneet oppilaidensa kehittävän niitä itselleen. Normioloissa meille näkymätön astraalimaailma kuvattiin petolliseksi värähtelyvyöhykkeeksi, jossa on vaarana joutua harhojen huijaamaksi. Tätä Elovaarakaan ei kiistänyt - ja käsittääkseni juuri tämän takia hän halusi ohjeistaa nuoria tajunnanmatkaajia ja summata omia kokemuksiaan hienovärähteisistä energiamaailmoista.
Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa, kun havaintojen tekijä lähtee nostamaan värähtelyjä ylemmille astraalitasoille. Portti näille tasoille on aikatajun muuttuminen.
- Vesimiehen aika
"Vanhauskoinen" henkinen kehitys oli hidasta, unelmoinnin omaista valmistautumista äärettömän monien jälleensyntymien päässä häämöttävään valaistumisvihkimykseen. "Henkiset kokemukset" merkitsivät (/merkitsevät) yhdelle tonttujen ilmaantumista näköpiiriin, toiselle akaasisten aikakirjojen auki lävähtämistä, tai kristusvalon huumaa. Kaikkiaan nyt puhutaan ilmestyksistä, jotka eivät keskimääräisesti ole olleet teosofisen totuudenetsijän lähtökohtana polullaan, vaan ikään kuin mannaa, jonka leijailua alas taivaista toivorikkaasti odotetaan ja yhtä paljon myös pelätään. Elovaara puolestaan kirjoitti näin:
Kun tunnette, että jotain alkaa tapahtua, antakaa sen tapahtua. Jännitys on suurin juuri silloin kun tapahtumat alkavat lähteä liikkeelle. Sitten kun olette irti ette enää tunne mitään jännitystä ja kihelmöintiä.
... Astraalitaso on jatkuvasti mahdollista havaita, milloin tahansa ja missä tahansa. Se tulee esiin kun fysikalisen maailman tapahtumat pysäytetään. Siihen on olemassa lukematon määrä keinoja alkaen keskittymisestä pyörivässä liikkeessä olevaan kuviteltuun pyhään kuvioon ja aina puhtaasti mekaanisiin keinoihin kuten värähtelevä valo. Helpoin tapa on yksinkertaisesti istua alas ja lakata ajattelemasta juuri niitä asioita joita näkee edessään ...
Ilmeisesti se että lakkaa ajattelemasta edessään olevia esineitä ei tarkoita tässä eristäytyvää vetätytymistä sisäiseen maailmaan, vaan myös ympäristön havainnointia omista ajatusmekanismeista etääntyneessä mielentilassa. Elovaara näet kuvaa myös ulkoisessa todellisuudessa, kuten toisen ihmisen kasvoissa havaittavia muutoksia, ja tilan sähköistymistä kaiken kaikkiaan. Hän toteaa Alan Wattsin antavan "nykyaikaisen kuvan tajunnan laajentamisesta" David Solomon toimittamassa kirjassa LSD - the Consciousness- Expanding Drug:
Minän rajojen muuttuminen alkaa ... aistien kaikupohjan muuttumisesta. Värien voimistuminen ja syveneminen ja äänien ja pintojen terävöittyminen antaa niille outoa läpinäkyvyyttä. Niiden läsnäolon tuntee tavallista enemmän värähtelynä, sähköisenä ja itsestään loistavana ... nämä värähtelyt ovat suorassa jatkuvuudessa oman tietoisuuden kanssa .... ulkopuolinen maailma on jollakin kummallisella tavalla omassa mielessä. Käy selville myös se, että ulkopuoli ja sisäpuoli eivät sulje pois toisiaan eivätkä ole erossa toisistaan.
Jorma Elovaaran teos on koottu aineistosta, jota hän oli käyttänyt vuosina 1969 - 1971 radio-ohjelmassaan Vesimiehen aika. Pink Floyd ja muu psykedeelinen musiikki limittyi ohjelmassa tarinoihin kaukaa ajasta ja kaukaa idästä (- ehkä myös Hong Kongista: tuntuu niin kovin kylmältä tänään ...). Ohjelmat lähetettiin eetteriin juuri ennen keskiyötä. Vesimiehen ajan jälkeen vuorossa oli enää jokailtainen Maamme-laulu.
Parhaat Vesimiehen ajan lähetyksistä olivat - Elovaaran ääni väristen luotsaamaa - hypnoottista ja kihelmöivän jännittävää, salatieteellisissä sfääreissä seilaamista. Aina ohjelmat olivat jyrkästi muun mediatarjonnan maailmankuvasta irtaantuvia kuulokuvia. Täten ei ollut ihme, että YLE lopetti Vesimiehen ajan hyvin pian sen "epäinformatiivisen" sisällön vuoksi.
Vesimiehen ajan lakkauttamisen jälkeen Jorma Elovaara ryhtyi toimittamaan okkultistista lehteä TÄHTI. Ensimmäinen numero ilmestyi 1971. Elovaaran lisäksi lehteä olivat tekemässä mm K Oso Laakso ja taiteilija Kari/Gari Sipilä, jonka sarjakuvia julkaistiin myöhemmin myös kahtena Tähden erikoisnumerona: Aika Ibizalla ja Aika Ibizalla II. Molemmat suomalaisen underground-sarjiksen klassikoita.
Tähden aihepiiri oli laaja. Eurooppalainen okkultismi. Suomalainen sisäpolitiikka. Huumausaineet. Aasia. Hamppuköysi. Tarot. Paperintuotanto. Musiikki. Ufot. Gurukultit. Sciense fiction. Intian uskonnot. Christiania. Nikolas Tesla. Timothy Leary. Edgar Allan Poe. Lukijoiden kirjeitä oli joka numerossa ja novelleja julkaistiin mm Tuula Heimalta ja Yrjö Koivukarilta.
Tähti oli Yhdysvalloissa perustetun Underground Press Syndicaten jäsen ja julkaisi runsaasti UPS:n materiaalia sivuillaan. Näin tapahtumia ja viboja Amerikassa - esim Timothy Learyn edesottamuksia - pystyttiin seuraamaan tuoreeltaan myös Suomessa.
Osa jutuista oli painoteknisistä syistä - jotkut muista syistä - lähes lukukelvottomia. Tähden tavaramerkiksi muodostuivat "astraalisesti" värittyneet, psykedeeliset kuvat. Niiden astraalinen väritys ei ollut tarkoituksellista, vaan syynä oli se, että lehden tekijät eivät osanneet tehdä kuvien värierottelua. Näin on minulle kertonut Arttu eli taiteilija H. I. Hirvonen, joka kuului vähän aikaa lehden toimitukseen ("en ikinä tottunut siihen Elovaaran mustaan huoneeseen") ja oli ainut graafisen alan koulutusta (amiksen kuvanvalmistajan linja) saanut hemmo ryhmässä.
Elovaara oli 70-luvulla myös julkihomo ja homoaatejärjestötoiminnan aktiivi. Hänen Tähdessä suosimansa kuvitustyyliin yksi motiivi liittyy epäilemättä tähän.
Mysteenin uunista tuli Tähden ohella ulos anarkistien Loimua, useita romaaneja ja kirjoja esim telepatiasta, Atlantiksesta ja henkilökohtaisesta vetovoimasta. Varhaisin suomenkielellä painettu Urantia-kanavointi ilmestyi kirjana nimeltä Ajatus (1971). Ilmeisesti automaattikirjoituksella syntynyt vuodatus julkaistiin tekijänimellä H. N. Virta. Tämän tieteellisen selostuksen on antanut Virran aivoituskaavailun johdon alaisena Ajatus.
Elovaaralta itseltään ilmestyi Vesimiehen ajan jatkeeksi kirja Sisäavaruuden lapsi (1974) aiheinaan mm aktiivinen keskittyminen astraalitasolla, neliulotteinen tajunta, seremoniallisen magian avain ja maagisen teatterin kuningasvelho. Kirjan kustantaja oli vaihtunut Mysteenistä Syndicate Pressiin. Teoksen alkusivulle on painettu seuraavat rivit:
Tämän kirjan omistuskirjoitus kuuluu,
edelleen,
Asematunnelin iltavuoron
paahtotiskin myyjälle,
sille paidattomalle.
Yksi kirjan erikoisimmista arvailuista koskee sitä, onko maapallolla on pohjoisnavan kohdalla aukko, painauma: onko Maa todella ollut kaiken aikaa pallon muotoinen... Tässä yhteydessä Elovaara viittaa mm muistioihin, joita ovat laatineet 1600-luvulla elänyt Cyrano de Bergerac ja ilmapalloilija Hans Piaallin päiväkirjan muistiinmerkitsijänä toiminut Edgar Allan Poe. Lisäksi Elovaara oli itselleen karttapallon hankittuaan havainnut, että pohjoisnapaa esittävä karttapallon osa on painunut sisäänpäin kuin päärynässä näkyvä terälehtien kohta, joka on tikkua vastapäätä.
Olemme lähempänä totuutta, jos sanomme, että ihminen on siinä kohdassa, missä hän ja häntä ympäröivä ilma kohtaaavat. Jos sähköinen valonhohde ympäröi ihmistä, sen huomaamme ensin eikä sitä mitä on sisällä. Mutta tämä on vain tuote olemassaolosta.
Okkultistista havaitsemista verrataan kolmiulotteisen elokuvan katselemiseen. Siihen tarvitaan erikoiset lasit tai kolmiulotteinen valkokangas. Pitää siis itse myös osata jotain. Tässä tapauksessa osaaminen merkitsee taitoa olla yhtä aikaa äärimmäisen tarkkaavainen ja täysin rento; kykyä keskittyä valittuihin kohteisiin ilman jännitteitä ja ajatuksellisia rajoitteita.
... tajunta voi kehittää erittäin suuren nopeuden tehdessään havaintoja silloin kun tälläinen on erityisistä syistä tarpeen. Normaali-ihmisen tajunta on uppoutunut sisäisten mielikuvien parissa askarteluun, ja aistit välittävät hänelle vain karkean ja viittauksenomaisen kuvan siitä, missä tilanteessa hän kulloinkin on. Huomatessaan tämän riittämättömäksi ihminen kehittää itsessään kiihkeän halun oppia tekemään parempia havaintoja, ja se suuntaa paljon energiaa havaintojen tekoon tärkeällä hetkellä: tämä on keskittyminen. Huomiokyky voi tulla neulanteräväksi ja erottaa sekunnin murto-osat. Aavistus tulee todelliseksi. Tajunta koskettaa tarkastelumme esinettä. Kokemus opettaa meille, kuinka hyvin tällä tavalla saadut vaikutelmat pitävät paikkansa.
Elovaara ei kirjoissaan esittele järjestelmällistä ohjelmaa mielen ikkunoiden avaamiseen. Tai määrittele tajunnan laajennuksen eksaktia päämäärää. Esseistä kuitenkin kuulta läpi visio ihmisen heräämisestä jumalaisena energiaolentona. Elovaara kirjoittaa "uudelleen yhdistyvästä ihmisestä", joka lähettää nuolensa kohti korkeampaa ihannetta, johon se kokee yhteyden, ja antaa sille lisää energiaa. Luova toiminta (synteesi) tapahtuu seuraavasti: Viisauden ja kokemuksen ohjaamana tahto luo mielikuvituksen kautta suuntaviivat, joita halu noudattaa toteuttaakseen automaattisesti sille määrättyä kaavaa, jolla se voi vaikuttaa ulkoisten tapahtumien kulkuun.
Jorma Elovaaran tuotteliain ja luovin kausi - 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin - synnytti tutkimusta, visioita ja ajatuskuvioita, joissa höpsismi ja tahaton huumori sekoittuivat vakavaan mystiikkaan ja syvällisen näkemykseen tajunnasta ja mielestä. Myös runoilijana Elovaara tuli mainittuna ajanjaksona esiin muuallakin kuin Mysteenin painatuksissa. Hector julkaisi v 1973 Herra Mirandos -albumillaan ystävänsä Elovaaran sanoittaman kappaleen Sisämaan retkellä.
Tähti-lehden viimeinen numero tuli myyntiin 1977. Vuotta aikaisemmin lehteä vastaan oli nostettu painovapauskanne, koska Tähden epäiltiin yllyttävän nuoria huumausaineiden käyttöön. Timothy Learyn haastatteluja sisältäneet Tähden numerot takavarikoitiin. Vuosia myöhemmin kaikki syytteet hylättiin korkeimmassa oikeudessa.
Elovaara elvytti Tähden 1983 - tosin Tähti tuikahti vain yhden ainokaisen kerran. Elovaaran lisäksi ulkoasultaan suuria muutoksia kokeneen painotuotteen puikoissa olivat V-P Hämäläinen ja Tapio Pelttari. Tähden nimestä oli pudotettu pois alaotsikko okkultinen lehti ja salatieteilyn sijasta aviisin sisältö täyttyi suomirockista ja punkista, ympäristöasioista, viestintäpolitiikasta ja hamppukulttuurista. Jälkimmäiseen teemaan kytkeytyy Pelle Miljoonan kitaristin, Stefan Piesnackin haastattelu otsikolla Stefan ei kadu! (dullajuttuja, joiden takia oli käväissyt vankilassa.)
1980-luvun puolivälin jälkeen Elovaara pestattiin Radio Cityyn, jonne hän teki vauhdikkaalla ja eksentrisellä otteella ohjelmia otsikoilla Vesimiehen aika ja Sininen rapsodia. Niiden musiikkivalinnat olivat pääsääntöisesti kaameita, eivätkä ohjelmat muutenkaan vanhojen vesimiesten suggestiiviseen tenhoon yltäneeet. Sittemin hän on työskennellyt Helsingin lähiradiossa. Sen tiloissa Elovaara vilautti minulle n vuosi sitten käsikirjoitusprujua, josta on tarkoitus tulla kirja.
Tähti ja muut Elovaaran luomukset olivat aikansa (kristalli)lapsia. Tämä ei tietenkään madalla niiden arvoa. Pikemminkin päinvastoin.
2000-luvun psykedeelisessä uskonnollisuudessa ja mystiikassa painotukset ovat erilaiset kuin 40 - 50 vuotta sitten ja tietoa alan asioista on saatavilla aivan toisenlaisessa mittakaavasssa kuin silloin. Sisäavaruuden auringon esteetön loiste on kuitenkin Mysteeni-jengin tavoin keskeinen teema ja visio myös Terence McKennan ja Rick Strassmanin innoittamille uus-psykedeelikoilla. Ehkä siksi että
Sisäavaruuden auringon löytyminen (joka on siis sisäisten vetovoimien keskipiste, samoin kuin astraalivalo muodostaa Maan sisälle sen vetovoimien keskipisteenä valon, joka hieman muistuttaa aurinkoa) tarjoaa levon aikana passiivisen keskittymisen välineen projektion muodossa, ja tajuisena aikana kuusikärkisen tähden keskipisteen, joka merkitsee ikuisuustajuntaa. Meidän ei tarvitse silloin milloinkaan sammuttaa tajuntaamme: sisäauringossa on kuolemattomuuden salaisuus (Jorma Elovaara).
Tähti 1 / 1974
Tähden numerot pdf-tiedostoina
Jorma Elovaara YLEn elävässä arkistossa
Tuula Heiman kirjasta Hampputarha lyhyesti Purppurarinteiden ratsastaja -blogissani:
Hampputarha
