Tämä haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Pohjolan Leijona -lehdessä 1/1991. Sen jälkeen on tapahtunut erinäisiä asioita. Osolta on ilmestynyt kaksi kirjaa, Taivasmatkaaja ja Zawahal - kulkijan sielu ja hän oli käsikirjoittamassa Olli Aurinko Ylisen vuonna 2008 julkaistua elokuvaa Korkein oikeus.
Elämästä voi selvitä hengissä - löytämällä tajunnantilat, jotka lepää kuolemattomuudessa, ikuisuudessa, sanailee mystikko ja raskaan sarjan mietiskelijä K. Oso Laakso.
Psykedeelinen todellisuus alkoi avautua Osolle 60-luvun lopulla. Samoihin aikoihin hän perusti Mysteenin ja okkultisen Tähti-lehden yhdessä Jorma Elovaaran kanssa. 70-luvulla Oso siirtyi Helsingin Kasvisravintolan kuvioihin. Hänestä tuli ensin tiskaaja ja myöhemmin ravintolan vastaava hoitaja. Kasviksen kustantamassa Uuden Ajan Aurassa julkaistiin Oson hengentieteellisiä tutkimuksia ja aineistoa Oson keskusteluista muun muassa Juha Olavisen ja professorien, Reijo Wilenius ja Matti "aivo" Bergström, kanssa. 80-luvun alussa Oso oli mukana perustamassa uuden tyyppistä työyhteisöä Siuntioon.
Oso, miten mietiskelystä tuli osa sinun elämääsi?
Se oli hyvin nuorena, 20-vuotiaana. Mä koin, että eihän elämä olekaan sitä mitä noi on yrittänyt selittää, vaan tää on elävä, värähtelevä todellisuus. Mua on niinku petetty. Siitä hetkestä alkaen olen tajunnut, että elämässä on kysymys tajunnantilasta, siitä mitä sä koet, kun sä elät. Mä tajusin, että mun täytyy kehittää yhä paremman laatuinen tajunnantila. Se on mun elämän tarkoitus. Tajusin, että sä voit tehdä jotain elämällesi, sen ei oo pakko olla vaan kulkua kohti hautaa. Sä voit vaikuttaa laadullisesti siihen niin, että lopputulos ei ole esimerkiksi hauta, vaan ikuinen elämä, kuolemattomuus. Sä voit selvitä elämästä hengistä löytämällä ne tajunnantilat, jotka lepää kuolemattomuudessa, ikuisuudessa.
Tää on aivan tajunnantilakysymys, eikä mikään muu. Ja okei, mä aloin etsiä tuollasia tajunnantiloja ja kehitin ihan omat menetelmät. Mä olin silloin innostunut teosofiasta ja mä luin teosofisia kirjoja ja mietiskelin jokaista asiaa. Mä en lukenut nopeesti mitään lausetta, vaan luin aina yhden lauseen ja mietiskelin sitten, mitä tää tarkoittaa. Näin mä opin mietiskelytekniikan. Huomasin, että hei, aivan hullu idea vaihtaa koko ajan ajatusta. Länsimainen tapa, alle sekuntti per ajatus - eihän sillä pääse mihinkään. Paljon nerokkaampi tapa: keskity jokaiseen ajatukseen pitkään, äläkä vaihda niitä. Huomas, että asioista saa paljon irti kun antaa niiden vaikuttaa. Kun sulle tulee joku juttu vastaan, anna sen vaikuttaa suhun, ota siitä sen oma vastaus.
Veljeyttä atomitasolla
Huomasin, että on järjetöntä hankkia tietoa ajattelemalla, koska jos sä vertaat sitä, mitä sä joka hetki näet siihen, minkä tyyppinen kyky sun mielellä on luoda abstrakti ajatus, niin kyllähän tää mikä on sun edessäsi on aivan ylivoimainen sun mieltämiskykyyn verrattuna. Vastaus kaikkeen on suoraan silmien edessä, hä-hä-hä. Kannattaa siis suuntautua, keskittyä siihen, mikä on. Mä rupesinkin käyttämään meditaatiota ikään kuin tiedonhankkimismenetelmänä. En suostunutkaan vaihtamaan ajatuksia sekuntti per ajatus.
Ja silloin kun ihminen ei pyöritä enää ajatuskelaa, niin se on tajunnantilassa, jossa kaikki sitä ympäröivä on olemassa yhtä aikaa tasavertaisesti, ei peräkkäin niin kuin normaalissa mielentilassa. Silloin ihminen saapuu niinku hetkeen, lähtee mukaan elämän aaltoon. Se on atomitason tilanne tavallaan. Sä oot ympäristös kanssa yhtä niin, että mitään raja-aitaa ei olemassa. Silloin sä olet kuolematon. Sun kehos painaa yhtä paljon kuin ilma, sä oot osa atomaalista merta. Sieltä alkaa olentojen veljeys, atomitasolta, koska atomitasolla kaikki on yhtä kuolematonta. Tää on kuolemattomuuden avain, että sä et luo itsellesi mielteitä todellisuudesta, vaan olet elämässä mukana tasavertaisesti kaiken muun kanssa, ikään kuin kuorossa. Silloin tajuaa, että haa, mikä on tilanne. Ekan kerran.
Avaruuden juhlahuoneet
Ja tää onkin huippujuttu tavallaan, kun sä pamahdat tähän, että mikä on tilanne, tulet tähän. Silloin tajuat, mikä on ihmisen mahdollisuus ja laajennat yhtäkkiä näkökulmaa: sä oot tämmösessä fysikaalisessa kehossa, tämmöisellä planeetalla, tälläsessä aurinkokunnassa, tälläsessä galaksissa, tämmöisessä universumissa. Mitkä mahtavat juhlahuoneet! Mitkä salit! Ajattele. Jah! Sä oot kerralla mukana pääpotissa, isossa näytelmässä. Ajattele mikä onni, jos sä pääsit mukaan näin suureen universumiin näin pienenä olentona. Todella onni on sinua potkaissut. Jumala on suuri, ihminen on pieni. Jänneväli on mahtava. Tää on paras mahdollinen maailma, mihin me ikinä voitais kuvitella törmäävämme.
Luulen, että aika harvat ihmiset kokee noin. Yleensä kai ajatellaan, että avaruus ja universumi on jossain tuolla kaukana ja ihminen niin kuin...
...Täällä, heh-heh.
Niin, ikään kuin jossain muualla kuin se avaruus.
Se on mahtava ajatus (taputtaa käsiään yhteen), mutta miten tommonen voi olla? Se on ihan miten sen ottaa. Ihmiset ei tiedä, miten hemmetin hienovarainen tää on. Sellanen vertaus on olemassa, että jos aurinko on appelsiinin kokoinen, niin maa on hiekanjyväsen kokoinen ja kiertää sitä 9 metrin päässä. Näin hieno on tää gravitaatiovoima. Miten kevyt järjestelmä! Sit sä meet ihan pieneen, atomitasolle. Se on sama: äärimmäisen kevyt järjestelmä. Ydin on pieni kuin hyttynen ja elektroni kiertää niinku jalkapallokentällä hyttysen ympärillä. Atomeissa väljää, avaruudessa väljää. Ihminen on sen takia skitsahtanut, että se on jäänyt keskikokoisuuden harhaan. Lähtee se kumpaan suuntaan vaan, molemmissa suunnissa on hänen kannaltaan ikuisuus. Aurinkokunta elää 10 miljardia vuotta ja atomit elää vielä paljon kauemmin. Ihminen on lyhytikäinen tässä keskinkertaisessa olennossa ja tässä on tietysti äärimmäinen tuska. Ajattele, jos sä olet tähti, niin mikäs sulla, 10 miljardia vuotta. Jos sä oot atomi, niin mikäs sulla, vielä pitempi aika. Tää on identtiteettikysymys.
Miljoonan vihkimyksen potti
Sulla on mukana kaikki atomit ja sun atomit ei ainakaan kuole ikinä, ne on vanhempia, vahvempia, niiden perusta on vahvempi kuin tähtien. Sä olet hyvin ikuinen atomipainoltasi, mielettömän ikuinen kaveri, ajattele.Tää on miljoonan taalan väline tää fysiikka. Ohhoh! Kun sen tajuaa, tajuaa kehon arvon tavallaan. Ei tätä käy tappaminen. Mielettömän arvokas. Me ollaan todella Jumalan poikia sillä tavalla, että, aattele, aurinkokunta ja maapallo on nähnyt melkein viisi miljardia vuotta muovatakseen meidät ja tässä on kaikki tasot atomi-ja solutasolta saakka. Onpa mahtava vempain.
Ajattele, jos sun tajuntasi hallitsisi kaikki sun kehon osat, jokaisen atomin ja solun - silloin sun tajunta olisi miljoonaan vihkimykseen virittynyt, Ja jos tän kehon on saanut, kannattaa ryhtyä tavoittelemaan tätä miljoonan taalan paikkaa, yrittää lunastaa kehon salaisuus, tulla sen herraksi.
Timanttivaunun tarina
Tää on timanttivaunu tää meidän fysiikka. Ja mä itse sanon vaan, että olen hyvin onnellinen mies ihan sen takia, että mä saan kävellä maaplaneetalla ja ajaa tälläsessä hienossa timanttivaunussa; todella tajuta, että mä oon mahtavassa temppelissä. Herran luomuksessa, suuressa Jumalan mahtityössä, universumissa, vierailemassa mitä hienoimmalla välineellä. Katsomassa Luojan kunniaa. Haluut sä muuten kuulla timanttivaunun lopun? Se on kaikkein hienoin. Lopulta sä näet saavutat timanttivaunun viimeisen päivän. Miljoona jämähtää tauluun, sä oot ratkaissut kehos arvoituksen. On aika sanoa hyvästit. Ja ne on upeat...
Sä tajuat seisovasi koko sun kehon energiavarannon päällä ja sä katsot avaruuteen ja sun edessä on mysteeri. Sä näät tähdet ja galaksit ja sä näät paljon enemmän kuin tämän päivän kuolevaiset. Siinä on luojasi, siinä on sun synnyttäjäsi. Sussa herää ihmetys, miks te [tähdet ja galaksit] ootte niinku erinäköisiä kuin minä, mut sit sä tajuut, ahaa, sä katsot universumia sisältä ja sä olet itsekin sisältä ihan samannäköinen, pienoiskuva, jossa atomit vastaa galakseja. Sit sä tajuat, että universumikin on Jumalan muoto, kehon muoto ja sä räjähdät. Lähdet ponnistamaan tästä pienestä atomiminiatyyrista kohti suurta universumia.
Atomeista alkaa sun ties tähtiin. Sä lähdet tätä jänneväliä rakentaan suoraan kaavalla atomit vastaa tähtiä, solut galakseja. Sä lähdet hakemaan suurta Jumalaa. Se on kehon viimeinen päivä, timanttivaunun ratkaisu. Näin astuu kunniallinen mies kehostaan. Silloin sä sanot: se on täytetty. Se on mahtava tie, usko vaan! Usko vaan, että miljoona vihkimystä tuntuu todella. Meidän meditaatiomatkat ja kaikki huippukokemukset, ne on voinut nousta, kato, pariin tonniin, joskus voi kymppitonnia tavoitella, mutta miljoona on sellainen seteli, että semmosta me ei olla vielä nähty ollenkaan.
Tarkoitatko miljoonan vihkimyksen tajunnalla sellaista tajuntaa, joka pystyy käsittelemään yhtä aika rinnakkain poikkeuksellisen paljon tosiasioita?
Joo, mä oon kuvaillut sitä sillä tavalla, että miljoona vihkimystä vois tarkoittaa sitä, että sulla on miljoona tajuntapistettä käytössä yhtä aikaa - nythän ihmisillä on keskimäärin yksi tajuntapiste käytössä.
Meditaation metodit
Tajunanlaajennuksen tiellä on ohjaamassa monet koulukunnat ja systeemit. Mitä mieltä olet niistä? Onko ne ihan humpuukkia niin kuin Krishnamurti heitti?
En mä voi ajatella sillä lailla. Jokainen luo sen oman juttunsa. Ajattele nyt, että keskimääräisellä tajunnalla on vaan yksi tietoisuuden käyttöpiste olemassa, ja ajattele, jos sulla on vaikka viisi sellaista, niin kyllähän viiden tähden mies näyttää toiselta kuin yhden - ja viiden tähden miehen kannalta sen kannattaa ruveta jotakin markkinoimaan sille yhden tähden miehelle. Näin ne koulukunnat syntyy. Ne on hienoja veijareita jotkut. Mä olen aina pitänyt esimerkiksi tästä Guru Maharajista, veijarina. Sillä on ihan jännittävä mietiskelymenetelmä mitä hän tarjoaa oppilailleen. Hänellä on valloittava, hyvä energia. Hyvät vibat Sä voit ymmärtää, että tajunnan laajennuksessa ei ole metodista kysymys. Sä et voi käyttää metodia, vaan sitä mikä soveltuu kussakin suorassa tilassa käyttöön. Musta on typerää panna silmät kiinni ja hymistä.
Siis meditaatio ei mielestäsi ole vain tiettyjen harjoitusten tekemistä?
Niin, otetaan tää hieno, yksinkertainen kysymys: mitä on meneillään? Sä meet tonne kadun kulmaan, että hei, mitäs tässä on meneillään. Katselet ihmisiä ja kyselet ja ihmettelet, ja sä huomaat sen ilmapiirin, että juuri mitään ei ole meneillään: ei mitään sen kummempaa. Mitäs tässä, siinähän se. Tällä tasolla koko tapahtuma. Ja sit jännevälin toinen pää. Koko tää hurja näytelmä, tää kokonaisuus, kaikki. Jokainen hetki on valtava ilon hetki, jos sä tajuat sen kokonaisuuden kannalta. Nää on valtavia hetkiä. Koko juttu. Aivan huikea.
Kuolemattomuuden soturit
Kaiken kanssa on tultava tutuksi. Ei kuolemattomuuteen vaeltaminen ole lainkaan riskitön taival. Mä tiedän sen hyvin. Olen nähnyt monen nuoren miehen seisomassa psykedeelisen maailman avautumisen edessä ja mä oon tajunnut, että se on niille niin kova pähkinä, että mitäs nyt tehdään. Ajattele, kaikki aukee, koko maailma on sun edessäsi: saat, mene, astu ja rakenna ja löydä ja vaella, ole hyvä. Sille merelle ei purjehdita helposti. Helpommin jäädään yleisiin uskomuksiin, turvallisiin kuvioihin, pieniiin keloihin. Harva lähtee tavoittelemaan taivaita. Harva luo itse oman todellisuutensa. Mutta mä tiedän, että ei kannata olla samoilla laduilla kuin yleensä ihmiset. Oon oppinut sen, että jos ihmisten elämä päättyy kuolemaan ja niiden jutut on sellaisia, että ne ei sisällä mitään mikä poistais ne tuolta väistämättömältä tieltä, niin mä en voi olla siinä jutussa mukana.
Tää on raaka ratkaisu. Kato, ihmiskunta vaeltaa kuoleman kuiluun, jyrkänteeltä alas - ei selvinnyt kukaan hengissä - ja sä toteatkin, että ei, en aio mennä tuota tietä. Mutta mitä sulla on panna vastaan kuoleman saatolle? Mitä tarjoat, mikä on sellainen, jonka varassa voit itse elää, jos erkanet sun veljistäsi? Tää on jokaisen kuolemattomuuden soturin edessä tää kysymys. Nyt sä oot on your own. Sun on koko ajan keksittävä jotakin, joka vie eteenpäin. Mitä ikinä tulee mun eteeni, yritän tehdä sen paremmin ja paremmin. Ei tuu sitä kysymystä, että onko oikein vai väärin. Tehdä paremmin on sitä, että toimii kaikin puolin tajuntaa kohentaen, ei vain yhtä puolta kehittäen. Ja siinä työssä täytyy olla elämän oikea suunta. Mistä sen tunnistaa? Se on tietysti tajunnan laajentamisen suunta. Jos sä koet, että sä heräät kuukausi kuukaudelta yhä paremmin kolahtavaan, syvempään olemassaoloon, silloin sä olet oikealla tiellä. Jos sä joka päivä heräät kurjemmissa ja kurjemmissa fiiliksissä, olet väärällä tiellä.
Hitlerin psykedeelinen tajunta
Mutta eikö kuitenkin ole mahdollista, että sun tajuntasi on laajentunut ja silti olet huonoissa fiiliksissä? Ajatellaan nyt vaikka Hitleriä. Oliko Hitlerin tajunta laajentunut?
Kyllä mä uskon näin. Ei paljon, mutta suhteellisesti. Ei pienet miehet tee tommosia tekoja. Se oli maagi. Noita. Mutta sillä oli hullut aatteet. Ja hän eli aika huonoissa fiiliksissä. Totta kai, paskat jutut kun suunnitteli. Toihan onkin muuten mahtava asia tajunnan maailman rakenteessa, tää maailman demoninen puoli, joka tavallaan ylläpitää muotoja, suljettuja systeemejä.
Onko demoniset voimat sama kuin alitajunta?
Niin, alitajuntahan muodostuu siitä, mitä me ei olla kyetty kohtaamaan. Ne on kerroksia, jotka jujuttaa meitä ja kyllä mä koen, että ne on demonisia voimia. Ja se on katkera kamppailu ihmiselle, kun se käy kamppailua omia demonisia voimiaan vastaan, koska menee pitkä aika ennen kuin hän huomaa, kuinka niiden kanssa on pelattava. Aluksi väkisinkin vihaan vastataan vihalla, ja niin kauan kuin ollaan reaktiivisia, tilanne on toivoton. Kysymys on siitä, että uskaltaa kohdata ne voimat, jotka ylläpitää alitajuntaa ja siitä miten niihin suhtautua muulla tavoin kuin olla niiden reaktiivisessa kusetuksessa. Mä olen itse joutunut paljon tollasia vartijatyyppisiä demonisia voimia kohtaamaan omilla retkilläni. Se on tavallaan tietoisuuskoe. Sun edessäs on voima, miten sä pääset sen ohi? Sun pitää saada se hölmistymään ja mennä sitten ohi.
Rauhallisessa tajunnantilassa nähtynä demoninen voima... sehän on säälittävä olento. Ajattele, se on kuitenkin kakku, rangaistus. Se on vankila, se on pesti. Se on maaorja! Ei se oo kiva homma hoitaa, vartioida jotakin, et saa päästää ketään. Mä oon jututtanut tollasia jätkiä. Mielellään ne puhuvat. Eivät ole pitkään aikaan kenenkään kanssa puhuneet, yksin vaan ovat seisseet vartiossa yössä, tuhansia vuosia. Sit kun ne pääsee puhumaan, ne on lopulta äärimmäisen hyvillään. Ne rentoutuu ja sä voit jakaa elämänkokemusta. Toverille on helpompi jatkaa, saa tukee ja toisenlaista näkökulmaa, ehkä keksii... jonakin päivänä lähtee.
Nää on hienoja juttuja. Demonisen voiman jalostuminen on merkittävä luku ihmisen tajunnan historiassa. Ajattele nyt vaikka sotimista. Sodat on mysteerii ihmisille. Kaikki ajattelee arkisesti, että eihän kukaan halua sotaa, mutta silti sotia käydään. Ne on tavallaan demoniset voimat, jotka käy sotia ja ne sotaa käyvät hahmot ovat hyvin uljaita korkeissa muodoissaan. Kuulut Siriuksen kenraalit etenkin. Ne on hyvin laajoja tajuntoja, paljon suurempia kuin Hitler. Niin laajoja sotapäälliköitä ei ole maan päällä nähtykään kuin Siriuksen kenraalit.
Kenen kanssa ne sotii?
Ne sotii muun muassa maassa. Pelaavat näitä sotapelejään. Järjestävät tilanteita ja johtavat ihmisiä taisteluihin, mielettömyyksiin. He hallitsevat monia planeettoja. Siriuksen kenraalit on mahtava ylempi olentoluokka kuin ihmiset. Ne on tavallaan kosmiset poliisivoimat.
Monista voi tuntua aika vieraalta ajatukselta, että jotkut Siriuksen kenraalit järjestelevät planeettamme asioita.
Joo, kyllä se varmasti on vieras ajatus, mutta eihän ihmiset tarvitse mitään tollasta, ei ne tuu ajatelleeksi tota ristiriitaa, että kukaan ei halua sotaa ja silti niitä käydään. Siriuksen kenraalit eivät näyttäydy ulko- vaan sisämaailman kautta. Tutumpi saman kaltainen joukko ovat kreikkalaiset jumalat tai Walhallan sankarit.
Miten olet saanut kontaktin Siriuksen kenraaleihin?
Mietiskelemällä. Niin, tästähän voisikin puhua lisää. Tässä on yksi menetelmistö, mitä me ei olla oikeastaan kajottu. Kerronks mä noin kaskunomaisesti ensimmäisiä tapaamisia...ne on aika keveitä. Ensimmäinen kontakti oli sellainen, että mä olin nuorena kiivas mies ja mulla oli psykedeelinen tajunta. Mä olin jotain 30 ja mä koin suuren epäoikeudenmukaisuuden maailmassa ja aloin sisäisesti manaamaan; kuka tästä on vastuussa? Mä halusin vastauksen henkivoimilta. Silloin mä törmäsin ensimmäisen kerran Siriuksen kenraaleihin. Se oli hienoa. Ihmeellinen sotajoukko kuljetti mua kenraalin, tai en mä tiedä kenraalin, mut komentajan eteen, ja mä rupesin huutamaan siinä ja puimaan nyrkkiä, että jumalauta, tää on todella väärin.
Vähän aikaa se jätkä vaan katso mua, katso ja kuunteli. Sit se viittas kädellään ja samassa mä lensin ikuiseen kadotukseen. Mä todella lensin! Stressi, joka oli samassa huoneessa näki, kun mä istuin mietiskelyssä ja yhtäkkiä mun huulet kalpenivat. Yksinkertainen ajatus pelasti mut: eihän tän pitänyt näin käydä - ja samassa mä istuin taas huoneessa nojatuolissa. Monien vuosien jälkeen tuli tää huimin retki. Se oli ihmeellinen. Se muutt ikaiken. Oli syyskuu 85, mä luin tähtitieteellisiä kirjoja ja yhtäkkiä mä huomasin, että mulla on jo kuukauden mennyt saatanan lujaa. Sit mä ajauduin näihin tähtitieteellisiin maailmoihin. Tajusin, että universumi avautui ja mä lähdin menemään kohti läheisiä tähtiä tajunnanlaajennusmenetelmällä. Mä mietiskelin ja etsin kaikinpuolin parempia tajunnantiloja, ja ehkä kuukauden kuluttua törmäsin näihin Siriuksen kenraaleihin uudestaan ja sain viettää heidän kanssaan kolmisen viikkoa Siriuksen sotakoulussa.
Kolmen valtakunnan vieraana
Mä kävin kyllä töissä, mutta mä en nukkunut kuin kolme tuntia yössä. En syönyt enkä juonut juuri mitään. Kolme viikkoa mä vaan kelailin siellä Siriuksen sotakoulussa. Ihmiset piti varmaan mua hulluna. Se päättyi siihen, että eräänä päivänä sinne saapui kreikkalainen jumala ja mä tiesin, että nyt on joku mahdollisuus olemassa ja lyöttäydyin sen seuraan. Siten pääsin tutustumaan heidän valtakuntaansa. Näin siellä paljon korkeampia olentoja kuin Siriuksen kenraalit, miten niitä nyt kuvailisi, no, kunnollisia jumalia joka tapauksessa maailmoita ohjailemassa. Se oli hieno buumi, johon mä pääsin mukaan ja sain mahdollisuuden vierailla vieläkin korkeammassa valtakunnassa. Mä hankkiuduin siihen matkaan. Valtavia olentoja. Mä koin, että ne oli todella isoja jumalia, mä ajattelin, että ne on titaaneja.
Sitä buumia kesti pari - kolme viikkoa. Sit mä ajattelin, että mulla on mennyt niin lujaa, että nyt mun on parasta ruveta syömään ja juomaan jotain ja nukkumaan. Me lennetään just New Yorkiin, mä olin tilannut matkat sinne. Sinne mä laskin tän hienon matkani. Kolme kuukautta sitä kesti ja mä laskin sen Manhattanin kevääseen. Se oli semmoinen paketti: kolme kuukautta tajunnanmatkaa ja sitten New Yorkin todella kuumeiseen ilmapiirin. Se oli supermietiskely, joka kannatti tehdä. Mä löysin tommosen tien jumalien tarhaan ja sellanen tajunnantila on itselle tullut, että tulevaisuus on siinä, että kasvaa sellasiin tajunnan laajuuksiin, kuin mitä noilla kaikilla jumalilla on hallussaan. Sitä voi kutsua mietiskelytekniikaksi. Joka tapauksessa se on polku. Olemassaolon, sisäisen maailman rakenne.
Onko kaikissa elämän olosuhteissa mahdollista löytää ikuiseen onneen vievä polku?
Niin, elämän olosuhteet, nehän on hienot. Vapaan tahdon olemus on se että ihminen saa juuri sitä, mitä on itselleen luonut. Sun elämäsi on sun oma luomus. Ei ole elämän olosuhteita, vaan on oma luomus, jota on syytä luoda paremmaksi ja paremmaksi. Jokainen itse luo oman olemuksensa, jokainen saa katsella maailmaa niin kuin itse tykkää. Se on asia, mihin sä voit vaikuttaa. Mä en usko sitä, että mä voisinkaan elää kenenkään muun todellisuudessa kuin omassani. Olet sä ajatellut tätä planeettaa inkarnaatiopaikkojen kannalta?
Pääasiallinen inkarnaatiopaikka vielä joitakin vuosia sitten oli maaorja. Ajattele nyt minkä tyyppistä tajuntaa sä voit kehittää, jos sä otat maaorjan inkarnaation. Hah-hah. Mutta tänä päivänä se on ainakin länsimaissa aika kiva, vapaa olento. Tää merkitsee sitä, että ihmisten tietyn tyyppinen tajunnallinen murros on tapahtumassa. Tänne on kehittymässä parempia olosuhteita elää yhä enemmille ihmisryhmille.
Taivas maan päälle
Paljon hienommat olennot on kiinnittäneet huomion siihen, miten oivallinen planeetta maa on ja tää on otettu pois Siriuksen alaisuudesta. Tää on ihmeellinen myytti, mutta niin se vaan tapahtuu. Nää titaanit, nää jumalat, joilla on 50 - 100 tuhatta vihkimystä, heidän tarkoituksenaan on inkarnoitua ihmisten joukkoon, jolloin maa planeetan olosuhteet muuttuvat radikaalisti. Tää on nyt sitä. Se todella tarkoittaa sitä, että ihmisten tajunnantilat kohoaa ja heidän mielen rakenteensa muuttuu sillä tavalla, että minkään tyyppistä negatiivista kokemusta ei enää esiinny. Maa astuu universaaliseen perheeseen ja tänne tulee paljon tietoisempi johto.
Uhat väistyy. Kaikki uhkaavalta näyttävä, se on poikkeustila yleisessä onnessa. Tää on ehkä ihmisille kaikkein vaikeinta ymmärtää. Ne on tottuneet, että elämässä käy kalpaten, että tää on periaatteessa paha juttu, joka vie rappeutumiseen, kuihtumiseen, kuolemiseen ja hautaan. Se luo peruslohduttomuuden. Ihmiset on takertuneet siihen uskomukseen, että se on yleinen tila. Mutta kaikki menee ohi. Ihmisten on vaikea uskoa, että he pääsevät taivaaseen, siis pian. Hetki on koittanut.
Se näkyy jo. Kansat vapautuu. Mä oon ennustanut, että tää on vasta ensimmäinen vuosi. 14 yhtä huikeaa päälle ja taivasten valtakunta on meidän. Valtava prosessi. Yksi vuosi on kulunut ja näin paljon on tapahtunut. Mä koen, että tää on kaikkien aikojen juttu, suurimmista suurin tapahtuma kussakin maailmankaikkeudessa. Koen, että tässä on tän maailmankauden grand final. Se ei lopu tässä, vaan ratkeaa tässä. Tähän asti tultiin ikään kuin alas, laskeuduttiin kohti maata ja yksilöllisyyttä ja nyt noustaan kohti taivasta ja jumalia. Jumalat tulee mukaan nyt. Tää on tän viidentoista vuoden anti, valtavat tajunnantilat.
Tää on jokaisen olennon nyt tai ei koskaan tilanne. Nyt jokainen saa niin paljon. Nyt rauta on kuuma, sitä pitää takoa. Me pedataan omat sielumme sellaisten taivaiden kaltaisuuteen, jotka on meille taivaita. Nyt ne taivaat taotaan. Tää on se suuri joulu tavallaan. Me astutaan taivasten valtakuntaan.
Eli, on päädytty ikään kuin siihen juttuun, mitä esimerkiksi rastat painottaa, only the fittest of the fittest will survive... Ja jos toi sun ennustuksesi pitää paikkansa, niin tässähän on jokaisella hoppu taata itselleen todella hieno, ikuinen taivastila, eikä vaan tyytyä siihen muutokseen tajunnantilassa joka...
...tulee ilmaiseksi kaikille. Kansaneläke. Heh-heh. Joo, ei kansaneläkettä kannata jäädä odottelemaan.
[haastattelu & teksti copyright Kari Kosmos]
Kosmos & Oso kesällä 2013
OSON RADIOHAASTATTELU 1992
KORKEIN OIKEUS TRAILER
Elämästä voi selvitä hengissä - löytämällä tajunnantilat, jotka lepää kuolemattomuudessa, ikuisuudessa, sanailee mystikko ja raskaan sarjan mietiskelijä K. Oso Laakso.
Psykedeelinen todellisuus alkoi avautua Osolle 60-luvun lopulla. Samoihin aikoihin hän perusti Mysteenin ja okkultisen Tähti-lehden yhdessä Jorma Elovaaran kanssa. 70-luvulla Oso siirtyi Helsingin Kasvisravintolan kuvioihin. Hänestä tuli ensin tiskaaja ja myöhemmin ravintolan vastaava hoitaja. Kasviksen kustantamassa Uuden Ajan Aurassa julkaistiin Oson hengentieteellisiä tutkimuksia ja aineistoa Oson keskusteluista muun muassa Juha Olavisen ja professorien, Reijo Wilenius ja Matti "aivo" Bergström, kanssa. 80-luvun alussa Oso oli mukana perustamassa uuden tyyppistä työyhteisöä Siuntioon.
Oso, miten mietiskelystä tuli osa sinun elämääsi?
Se oli hyvin nuorena, 20-vuotiaana. Mä koin, että eihän elämä olekaan sitä mitä noi on yrittänyt selittää, vaan tää on elävä, värähtelevä todellisuus. Mua on niinku petetty. Siitä hetkestä alkaen olen tajunnut, että elämässä on kysymys tajunnantilasta, siitä mitä sä koet, kun sä elät. Mä tajusin, että mun täytyy kehittää yhä paremman laatuinen tajunnantila. Se on mun elämän tarkoitus. Tajusin, että sä voit tehdä jotain elämällesi, sen ei oo pakko olla vaan kulkua kohti hautaa. Sä voit vaikuttaa laadullisesti siihen niin, että lopputulos ei ole esimerkiksi hauta, vaan ikuinen elämä, kuolemattomuus. Sä voit selvitä elämästä hengistä löytämällä ne tajunnantilat, jotka lepää kuolemattomuudessa, ikuisuudessa.
Tää on aivan tajunnantilakysymys, eikä mikään muu. Ja okei, mä aloin etsiä tuollasia tajunnantiloja ja kehitin ihan omat menetelmät. Mä olin silloin innostunut teosofiasta ja mä luin teosofisia kirjoja ja mietiskelin jokaista asiaa. Mä en lukenut nopeesti mitään lausetta, vaan luin aina yhden lauseen ja mietiskelin sitten, mitä tää tarkoittaa. Näin mä opin mietiskelytekniikan. Huomasin, että hei, aivan hullu idea vaihtaa koko ajan ajatusta. Länsimainen tapa, alle sekuntti per ajatus - eihän sillä pääse mihinkään. Paljon nerokkaampi tapa: keskity jokaiseen ajatukseen pitkään, äläkä vaihda niitä. Huomas, että asioista saa paljon irti kun antaa niiden vaikuttaa. Kun sulle tulee joku juttu vastaan, anna sen vaikuttaa suhun, ota siitä sen oma vastaus.
Veljeyttä atomitasolla
Huomasin, että on järjetöntä hankkia tietoa ajattelemalla, koska jos sä vertaat sitä, mitä sä joka hetki näet siihen, minkä tyyppinen kyky sun mielellä on luoda abstrakti ajatus, niin kyllähän tää mikä on sun edessäsi on aivan ylivoimainen sun mieltämiskykyyn verrattuna. Vastaus kaikkeen on suoraan silmien edessä, hä-hä-hä. Kannattaa siis suuntautua, keskittyä siihen, mikä on. Mä rupesinkin käyttämään meditaatiota ikään kuin tiedonhankkimismenetelmänä. En suostunutkaan vaihtamaan ajatuksia sekuntti per ajatus.
Ja silloin kun ihminen ei pyöritä enää ajatuskelaa, niin se on tajunnantilassa, jossa kaikki sitä ympäröivä on olemassa yhtä aikaa tasavertaisesti, ei peräkkäin niin kuin normaalissa mielentilassa. Silloin ihminen saapuu niinku hetkeen, lähtee mukaan elämän aaltoon. Se on atomitason tilanne tavallaan. Sä oot ympäristös kanssa yhtä niin, että mitään raja-aitaa ei olemassa. Silloin sä olet kuolematon. Sun kehos painaa yhtä paljon kuin ilma, sä oot osa atomaalista merta. Sieltä alkaa olentojen veljeys, atomitasolta, koska atomitasolla kaikki on yhtä kuolematonta. Tää on kuolemattomuuden avain, että sä et luo itsellesi mielteitä todellisuudesta, vaan olet elämässä mukana tasavertaisesti kaiken muun kanssa, ikään kuin kuorossa. Silloin tajuaa, että haa, mikä on tilanne. Ekan kerran.
Avaruuden juhlahuoneet
Ja tää onkin huippujuttu tavallaan, kun sä pamahdat tähän, että mikä on tilanne, tulet tähän. Silloin tajuat, mikä on ihmisen mahdollisuus ja laajennat yhtäkkiä näkökulmaa: sä oot tämmösessä fysikaalisessa kehossa, tämmöisellä planeetalla, tälläsessä aurinkokunnassa, tälläsessä galaksissa, tämmöisessä universumissa. Mitkä mahtavat juhlahuoneet! Mitkä salit! Ajattele. Jah! Sä oot kerralla mukana pääpotissa, isossa näytelmässä. Ajattele mikä onni, jos sä pääsit mukaan näin suureen universumiin näin pienenä olentona. Todella onni on sinua potkaissut. Jumala on suuri, ihminen on pieni. Jänneväli on mahtava. Tää on paras mahdollinen maailma, mihin me ikinä voitais kuvitella törmäävämme.
Luulen, että aika harvat ihmiset kokee noin. Yleensä kai ajatellaan, että avaruus ja universumi on jossain tuolla kaukana ja ihminen niin kuin...
...Täällä, heh-heh.
Niin, ikään kuin jossain muualla kuin se avaruus.
Se on mahtava ajatus (taputtaa käsiään yhteen), mutta miten tommonen voi olla? Se on ihan miten sen ottaa. Ihmiset ei tiedä, miten hemmetin hienovarainen tää on. Sellanen vertaus on olemassa, että jos aurinko on appelsiinin kokoinen, niin maa on hiekanjyväsen kokoinen ja kiertää sitä 9 metrin päässä. Näin hieno on tää gravitaatiovoima. Miten kevyt järjestelmä! Sit sä meet ihan pieneen, atomitasolle. Se on sama: äärimmäisen kevyt järjestelmä. Ydin on pieni kuin hyttynen ja elektroni kiertää niinku jalkapallokentällä hyttysen ympärillä. Atomeissa väljää, avaruudessa väljää. Ihminen on sen takia skitsahtanut, että se on jäänyt keskikokoisuuden harhaan. Lähtee se kumpaan suuntaan vaan, molemmissa suunnissa on hänen kannaltaan ikuisuus. Aurinkokunta elää 10 miljardia vuotta ja atomit elää vielä paljon kauemmin. Ihminen on lyhytikäinen tässä keskinkertaisessa olennossa ja tässä on tietysti äärimmäinen tuska. Ajattele, jos sä olet tähti, niin mikäs sulla, 10 miljardia vuotta. Jos sä oot atomi, niin mikäs sulla, vielä pitempi aika. Tää on identtiteettikysymys.
Miljoonan vihkimyksen potti
Sulla on mukana kaikki atomit ja sun atomit ei ainakaan kuole ikinä, ne on vanhempia, vahvempia, niiden perusta on vahvempi kuin tähtien. Sä olet hyvin ikuinen atomipainoltasi, mielettömän ikuinen kaveri, ajattele.Tää on miljoonan taalan väline tää fysiikka. Ohhoh! Kun sen tajuaa, tajuaa kehon arvon tavallaan. Ei tätä käy tappaminen. Mielettömän arvokas. Me ollaan todella Jumalan poikia sillä tavalla, että, aattele, aurinkokunta ja maapallo on nähnyt melkein viisi miljardia vuotta muovatakseen meidät ja tässä on kaikki tasot atomi-ja solutasolta saakka. Onpa mahtava vempain.
Ajattele, jos sun tajuntasi hallitsisi kaikki sun kehon osat, jokaisen atomin ja solun - silloin sun tajunta olisi miljoonaan vihkimykseen virittynyt, Ja jos tän kehon on saanut, kannattaa ryhtyä tavoittelemaan tätä miljoonan taalan paikkaa, yrittää lunastaa kehon salaisuus, tulla sen herraksi.
Timanttivaunun tarina
Tää on timanttivaunu tää meidän fysiikka. Ja mä itse sanon vaan, että olen hyvin onnellinen mies ihan sen takia, että mä saan kävellä maaplaneetalla ja ajaa tälläsessä hienossa timanttivaunussa; todella tajuta, että mä oon mahtavassa temppelissä. Herran luomuksessa, suuressa Jumalan mahtityössä, universumissa, vierailemassa mitä hienoimmalla välineellä. Katsomassa Luojan kunniaa. Haluut sä muuten kuulla timanttivaunun lopun? Se on kaikkein hienoin. Lopulta sä näet saavutat timanttivaunun viimeisen päivän. Miljoona jämähtää tauluun, sä oot ratkaissut kehos arvoituksen. On aika sanoa hyvästit. Ja ne on upeat...
Sä tajuat seisovasi koko sun kehon energiavarannon päällä ja sä katsot avaruuteen ja sun edessä on mysteeri. Sä näät tähdet ja galaksit ja sä näät paljon enemmän kuin tämän päivän kuolevaiset. Siinä on luojasi, siinä on sun synnyttäjäsi. Sussa herää ihmetys, miks te [tähdet ja galaksit] ootte niinku erinäköisiä kuin minä, mut sit sä tajuut, ahaa, sä katsot universumia sisältä ja sä olet itsekin sisältä ihan samannäköinen, pienoiskuva, jossa atomit vastaa galakseja. Sit sä tajuat, että universumikin on Jumalan muoto, kehon muoto ja sä räjähdät. Lähdet ponnistamaan tästä pienestä atomiminiatyyrista kohti suurta universumia.
Atomeista alkaa sun ties tähtiin. Sä lähdet tätä jänneväliä rakentaan suoraan kaavalla atomit vastaa tähtiä, solut galakseja. Sä lähdet hakemaan suurta Jumalaa. Se on kehon viimeinen päivä, timanttivaunun ratkaisu. Näin astuu kunniallinen mies kehostaan. Silloin sä sanot: se on täytetty. Se on mahtava tie, usko vaan! Usko vaan, että miljoona vihkimystä tuntuu todella. Meidän meditaatiomatkat ja kaikki huippukokemukset, ne on voinut nousta, kato, pariin tonniin, joskus voi kymppitonnia tavoitella, mutta miljoona on sellainen seteli, että semmosta me ei olla vielä nähty ollenkaan.
Tarkoitatko miljoonan vihkimyksen tajunnalla sellaista tajuntaa, joka pystyy käsittelemään yhtä aika rinnakkain poikkeuksellisen paljon tosiasioita?
Joo, mä oon kuvaillut sitä sillä tavalla, että miljoona vihkimystä vois tarkoittaa sitä, että sulla on miljoona tajuntapistettä käytössä yhtä aikaa - nythän ihmisillä on keskimäärin yksi tajuntapiste käytössä.
Meditaation metodit
Tajunanlaajennuksen tiellä on ohjaamassa monet koulukunnat ja systeemit. Mitä mieltä olet niistä? Onko ne ihan humpuukkia niin kuin Krishnamurti heitti?
En mä voi ajatella sillä lailla. Jokainen luo sen oman juttunsa. Ajattele nyt, että keskimääräisellä tajunnalla on vaan yksi tietoisuuden käyttöpiste olemassa, ja ajattele, jos sulla on vaikka viisi sellaista, niin kyllähän viiden tähden mies näyttää toiselta kuin yhden - ja viiden tähden miehen kannalta sen kannattaa ruveta jotakin markkinoimaan sille yhden tähden miehelle. Näin ne koulukunnat syntyy. Ne on hienoja veijareita jotkut. Mä olen aina pitänyt esimerkiksi tästä Guru Maharajista, veijarina. Sillä on ihan jännittävä mietiskelymenetelmä mitä hän tarjoaa oppilailleen. Hänellä on valloittava, hyvä energia. Hyvät vibat Sä voit ymmärtää, että tajunnan laajennuksessa ei ole metodista kysymys. Sä et voi käyttää metodia, vaan sitä mikä soveltuu kussakin suorassa tilassa käyttöön. Musta on typerää panna silmät kiinni ja hymistä.
Siis meditaatio ei mielestäsi ole vain tiettyjen harjoitusten tekemistä?
Niin, otetaan tää hieno, yksinkertainen kysymys: mitä on meneillään? Sä meet tonne kadun kulmaan, että hei, mitäs tässä on meneillään. Katselet ihmisiä ja kyselet ja ihmettelet, ja sä huomaat sen ilmapiirin, että juuri mitään ei ole meneillään: ei mitään sen kummempaa. Mitäs tässä, siinähän se. Tällä tasolla koko tapahtuma. Ja sit jännevälin toinen pää. Koko tää hurja näytelmä, tää kokonaisuus, kaikki. Jokainen hetki on valtava ilon hetki, jos sä tajuat sen kokonaisuuden kannalta. Nää on valtavia hetkiä. Koko juttu. Aivan huikea.
Kuolemattomuuden soturit
Kaiken kanssa on tultava tutuksi. Ei kuolemattomuuteen vaeltaminen ole lainkaan riskitön taival. Mä tiedän sen hyvin. Olen nähnyt monen nuoren miehen seisomassa psykedeelisen maailman avautumisen edessä ja mä oon tajunnut, että se on niille niin kova pähkinä, että mitäs nyt tehdään. Ajattele, kaikki aukee, koko maailma on sun edessäsi: saat, mene, astu ja rakenna ja löydä ja vaella, ole hyvä. Sille merelle ei purjehdita helposti. Helpommin jäädään yleisiin uskomuksiin, turvallisiin kuvioihin, pieniiin keloihin. Harva lähtee tavoittelemaan taivaita. Harva luo itse oman todellisuutensa. Mutta mä tiedän, että ei kannata olla samoilla laduilla kuin yleensä ihmiset. Oon oppinut sen, että jos ihmisten elämä päättyy kuolemaan ja niiden jutut on sellaisia, että ne ei sisällä mitään mikä poistais ne tuolta väistämättömältä tieltä, niin mä en voi olla siinä jutussa mukana.
Hitlerin psykedeelinen tajunta
Mutta eikö kuitenkin ole mahdollista, että sun tajuntasi on laajentunut ja silti olet huonoissa fiiliksissä? Ajatellaan nyt vaikka Hitleriä. Oliko Hitlerin tajunta laajentunut?
Kyllä mä uskon näin. Ei paljon, mutta suhteellisesti. Ei pienet miehet tee tommosia tekoja. Se oli maagi. Noita. Mutta sillä oli hullut aatteet. Ja hän eli aika huonoissa fiiliksissä. Totta kai, paskat jutut kun suunnitteli. Toihan onkin muuten mahtava asia tajunnan maailman rakenteessa, tää maailman demoninen puoli, joka tavallaan ylläpitää muotoja, suljettuja systeemejä.
Onko demoniset voimat sama kuin alitajunta?
Niin, alitajuntahan muodostuu siitä, mitä me ei olla kyetty kohtaamaan. Ne on kerroksia, jotka jujuttaa meitä ja kyllä mä koen, että ne on demonisia voimia. Ja se on katkera kamppailu ihmiselle, kun se käy kamppailua omia demonisia voimiaan vastaan, koska menee pitkä aika ennen kuin hän huomaa, kuinka niiden kanssa on pelattava. Aluksi väkisinkin vihaan vastataan vihalla, ja niin kauan kuin ollaan reaktiivisia, tilanne on toivoton. Kysymys on siitä, että uskaltaa kohdata ne voimat, jotka ylläpitää alitajuntaa ja siitä miten niihin suhtautua muulla tavoin kuin olla niiden reaktiivisessa kusetuksessa. Mä olen itse joutunut paljon tollasia vartijatyyppisiä demonisia voimia kohtaamaan omilla retkilläni. Se on tavallaan tietoisuuskoe. Sun edessäs on voima, miten sä pääset sen ohi? Sun pitää saada se hölmistymään ja mennä sitten ohi.
Rauhallisessa tajunnantilassa nähtynä demoninen voima... sehän on säälittävä olento. Ajattele, se on kuitenkin kakku, rangaistus. Se on vankila, se on pesti. Se on maaorja! Ei se oo kiva homma hoitaa, vartioida jotakin, et saa päästää ketään. Mä oon jututtanut tollasia jätkiä. Mielellään ne puhuvat. Eivät ole pitkään aikaan kenenkään kanssa puhuneet, yksin vaan ovat seisseet vartiossa yössä, tuhansia vuosia. Sit kun ne pääsee puhumaan, ne on lopulta äärimmäisen hyvillään. Ne rentoutuu ja sä voit jakaa elämänkokemusta. Toverille on helpompi jatkaa, saa tukee ja toisenlaista näkökulmaa, ehkä keksii... jonakin päivänä lähtee.
Nää on hienoja juttuja. Demonisen voiman jalostuminen on merkittävä luku ihmisen tajunnan historiassa. Ajattele nyt vaikka sotimista. Sodat on mysteerii ihmisille. Kaikki ajattelee arkisesti, että eihän kukaan halua sotaa, mutta silti sotia käydään. Ne on tavallaan demoniset voimat, jotka käy sotia ja ne sotaa käyvät hahmot ovat hyvin uljaita korkeissa muodoissaan. Kuulut Siriuksen kenraalit etenkin. Ne on hyvin laajoja tajuntoja, paljon suurempia kuin Hitler. Niin laajoja sotapäälliköitä ei ole maan päällä nähtykään kuin Siriuksen kenraalit.
Kenen kanssa ne sotii?
Ne sotii muun muassa maassa. Pelaavat näitä sotapelejään. Järjestävät tilanteita ja johtavat ihmisiä taisteluihin, mielettömyyksiin. He hallitsevat monia planeettoja. Siriuksen kenraalit on mahtava ylempi olentoluokka kuin ihmiset. Ne on tavallaan kosmiset poliisivoimat.
Monista voi tuntua aika vieraalta ajatukselta, että jotkut Siriuksen kenraalit järjestelevät planeettamme asioita.
Joo, kyllä se varmasti on vieras ajatus, mutta eihän ihmiset tarvitse mitään tollasta, ei ne tuu ajatelleeksi tota ristiriitaa, että kukaan ei halua sotaa ja silti niitä käydään. Siriuksen kenraalit eivät näyttäydy ulko- vaan sisämaailman kautta. Tutumpi saman kaltainen joukko ovat kreikkalaiset jumalat tai Walhallan sankarit.
Miten olet saanut kontaktin Siriuksen kenraaleihin?
Mietiskelemällä. Niin, tästähän voisikin puhua lisää. Tässä on yksi menetelmistö, mitä me ei olla oikeastaan kajottu. Kerronks mä noin kaskunomaisesti ensimmäisiä tapaamisia...ne on aika keveitä. Ensimmäinen kontakti oli sellainen, että mä olin nuorena kiivas mies ja mulla oli psykedeelinen tajunta. Mä olin jotain 30 ja mä koin suuren epäoikeudenmukaisuuden maailmassa ja aloin sisäisesti manaamaan; kuka tästä on vastuussa? Mä halusin vastauksen henkivoimilta. Silloin mä törmäsin ensimmäisen kerran Siriuksen kenraaleihin. Se oli hienoa. Ihmeellinen sotajoukko kuljetti mua kenraalin, tai en mä tiedä kenraalin, mut komentajan eteen, ja mä rupesin huutamaan siinä ja puimaan nyrkkiä, että jumalauta, tää on todella väärin.
Vähän aikaa se jätkä vaan katso mua, katso ja kuunteli. Sit se viittas kädellään ja samassa mä lensin ikuiseen kadotukseen. Mä todella lensin! Stressi, joka oli samassa huoneessa näki, kun mä istuin mietiskelyssä ja yhtäkkiä mun huulet kalpenivat. Yksinkertainen ajatus pelasti mut: eihän tän pitänyt näin käydä - ja samassa mä istuin taas huoneessa nojatuolissa. Monien vuosien jälkeen tuli tää huimin retki. Se oli ihmeellinen. Se muutt ikaiken. Oli syyskuu 85, mä luin tähtitieteellisiä kirjoja ja yhtäkkiä mä huomasin, että mulla on jo kuukauden mennyt saatanan lujaa. Sit mä ajauduin näihin tähtitieteellisiin maailmoihin. Tajusin, että universumi avautui ja mä lähdin menemään kohti läheisiä tähtiä tajunnanlaajennusmenetelmällä. Mä mietiskelin ja etsin kaikinpuolin parempia tajunnantiloja, ja ehkä kuukauden kuluttua törmäsin näihin Siriuksen kenraaleihin uudestaan ja sain viettää heidän kanssaan kolmisen viikkoa Siriuksen sotakoulussa.
Kolmen valtakunnan vieraana
Mä kävin kyllä töissä, mutta mä en nukkunut kuin kolme tuntia yössä. En syönyt enkä juonut juuri mitään. Kolme viikkoa mä vaan kelailin siellä Siriuksen sotakoulussa. Ihmiset piti varmaan mua hulluna. Se päättyi siihen, että eräänä päivänä sinne saapui kreikkalainen jumala ja mä tiesin, että nyt on joku mahdollisuus olemassa ja lyöttäydyin sen seuraan. Siten pääsin tutustumaan heidän valtakuntaansa. Näin siellä paljon korkeampia olentoja kuin Siriuksen kenraalit, miten niitä nyt kuvailisi, no, kunnollisia jumalia joka tapauksessa maailmoita ohjailemassa. Se oli hieno buumi, johon mä pääsin mukaan ja sain mahdollisuuden vierailla vieläkin korkeammassa valtakunnassa. Mä hankkiuduin siihen matkaan. Valtavia olentoja. Mä koin, että ne oli todella isoja jumalia, mä ajattelin, että ne on titaaneja.
Sitä buumia kesti pari - kolme viikkoa. Sit mä ajattelin, että mulla on mennyt niin lujaa, että nyt mun on parasta ruveta syömään ja juomaan jotain ja nukkumaan. Me lennetään just New Yorkiin, mä olin tilannut matkat sinne. Sinne mä laskin tän hienon matkani. Kolme kuukautta sitä kesti ja mä laskin sen Manhattanin kevääseen. Se oli semmoinen paketti: kolme kuukautta tajunnanmatkaa ja sitten New Yorkin todella kuumeiseen ilmapiirin. Se oli supermietiskely, joka kannatti tehdä. Mä löysin tommosen tien jumalien tarhaan ja sellanen tajunnantila on itselle tullut, että tulevaisuus on siinä, että kasvaa sellasiin tajunnan laajuuksiin, kuin mitä noilla kaikilla jumalilla on hallussaan. Sitä voi kutsua mietiskelytekniikaksi. Joka tapauksessa se on polku. Olemassaolon, sisäisen maailman rakenne.
Onko kaikissa elämän olosuhteissa mahdollista löytää ikuiseen onneen vievä polku?
Niin, elämän olosuhteet, nehän on hienot. Vapaan tahdon olemus on se että ihminen saa juuri sitä, mitä on itselleen luonut. Sun elämäsi on sun oma luomus. Ei ole elämän olosuhteita, vaan on oma luomus, jota on syytä luoda paremmaksi ja paremmaksi. Jokainen itse luo oman olemuksensa, jokainen saa katsella maailmaa niin kuin itse tykkää. Se on asia, mihin sä voit vaikuttaa. Mä en usko sitä, että mä voisinkaan elää kenenkään muun todellisuudessa kuin omassani. Olet sä ajatellut tätä planeettaa inkarnaatiopaikkojen kannalta?
Pääasiallinen inkarnaatiopaikka vielä joitakin vuosia sitten oli maaorja. Ajattele nyt minkä tyyppistä tajuntaa sä voit kehittää, jos sä otat maaorjan inkarnaation. Hah-hah. Mutta tänä päivänä se on ainakin länsimaissa aika kiva, vapaa olento. Tää merkitsee sitä, että ihmisten tietyn tyyppinen tajunnallinen murros on tapahtumassa. Tänne on kehittymässä parempia olosuhteita elää yhä enemmille ihmisryhmille.
Taivas maan päälle
Paljon hienommat olennot on kiinnittäneet huomion siihen, miten oivallinen planeetta maa on ja tää on otettu pois Siriuksen alaisuudesta. Tää on ihmeellinen myytti, mutta niin se vaan tapahtuu. Nää titaanit, nää jumalat, joilla on 50 - 100 tuhatta vihkimystä, heidän tarkoituksenaan on inkarnoitua ihmisten joukkoon, jolloin maa planeetan olosuhteet muuttuvat radikaalisti. Tää on nyt sitä. Se todella tarkoittaa sitä, että ihmisten tajunnantilat kohoaa ja heidän mielen rakenteensa muuttuu sillä tavalla, että minkään tyyppistä negatiivista kokemusta ei enää esiinny. Maa astuu universaaliseen perheeseen ja tänne tulee paljon tietoisempi johto.
Se näkyy jo. Kansat vapautuu. Mä oon ennustanut, että tää on vasta ensimmäinen vuosi. 14 yhtä huikeaa päälle ja taivasten valtakunta on meidän. Valtava prosessi. Yksi vuosi on kulunut ja näin paljon on tapahtunut. Mä koen, että tää on kaikkien aikojen juttu, suurimmista suurin tapahtuma kussakin maailmankaikkeudessa. Koen, että tässä on tän maailmankauden grand final. Se ei lopu tässä, vaan ratkeaa tässä. Tähän asti tultiin ikään kuin alas, laskeuduttiin kohti maata ja yksilöllisyyttä ja nyt noustaan kohti taivasta ja jumalia. Jumalat tulee mukaan nyt. Tää on tän viidentoista vuoden anti, valtavat tajunnantilat.
Tää on jokaisen olennon nyt tai ei koskaan tilanne. Nyt jokainen saa niin paljon. Nyt rauta on kuuma, sitä pitää takoa. Me pedataan omat sielumme sellaisten taivaiden kaltaisuuteen, jotka on meille taivaita. Nyt ne taivaat taotaan. Tää on se suuri joulu tavallaan. Me astutaan taivasten valtakuntaan.
Eli, on päädytty ikään kuin siihen juttuun, mitä esimerkiksi rastat painottaa, only the fittest of the fittest will survive... Ja jos toi sun ennustuksesi pitää paikkansa, niin tässähän on jokaisella hoppu taata itselleen todella hieno, ikuinen taivastila, eikä vaan tyytyä siihen muutokseen tajunnantilassa joka...
...tulee ilmaiseksi kaikille. Kansaneläke. Heh-heh. Joo, ei kansaneläkettä kannata jäädä odottelemaan.
[haastattelu & teksti copyright Kari Kosmos]
OSON RADIOHAASTATTELU 1992
KORKEIN OIKEUS TRAILER
