Wednesday, August 17, 2016

Oliko Buddha buddhisti, Muhammad muslimi, Jeesus kristitty?

Antakaa sadan kukan kukkia ja sadan koulukunnan kilpailla.
puhemies Mao-tse-tung, 1956

"Buddha ei ollut buddhalainen, Muhammad ei ollut muslimi, Jeesus ei ollut kristitty ... heidän kaikkien uskonto oli rakkaus". Tähän, vaihtelevilla kuvituksilla varustettuun tiedonantoon törmään sos-mediassa usein. Se edustaa käsittääkseni erittäin korkeaa filosofisen höpsismin astetta.



Siddhārtha Gautama (Buddha) oli veedisen kulttuurin kasvatti. Gautaman otettua hatkat ylellisestä hovielämästä hänen ensimmäisenä mentorinaan toimi askeettijoogi Ārāḷa Kālāmaa, joka opetti dualistista sāṃkhya-filosofiaa. Heräämisensä jälkeen Gautamasta tuli Buddha ja hän ryhtyi levittämään omaa, ei-teististä dharmaansa.

Totta varmaan on, ettei G Buddha itse koskaan itseään "buddhalaiseksi" määritellyt. Buddhahan ei uskonut ylipäätään mihinkään pysyvään identtiteettiin. Tämä on kuitenkin po paradigmaa analysoitaessa epäoleellista, koska oman uskontokunnan, sanghan, Buddha joka tapauksessa ensimmäisten opetuslastensa kera perusti.


Rakkaus ja myötätunto ovat tärkeitä kriteereitä ja laatuja buddhalaisuudessa. Eivät ne silti Buddhan opin kärkenä työnny sutrista silmiin. Buddhismissa rakastava myötätunto sisältyy valaistumisen ihanteeseen ja pyrintöihin. "Buddhan uskonto" on pyrkimystä valaistumiseen, joka tarkoittaa tiivistetysti ilmaistuna kaikkien ajatusmuotojen ja ilmiöiden perimmäisen tyhjyyden suoraa näkemistä ja elämänjanon sammumista.



Islamin perustajan, Muhammadin, kelat kiersivät huomattavasti kapeampaa kehää kuin Siddhārtha Gautamalla. Onhan Muhammadin aloittamassa uskonnossa minättömyyden ja tyhjyyden tiedostamisen sijaan keskeistä personaallisten minuuksien tai, sielujen, kuoleman jälkeinen hyvinvointi (paratiisissa), jonne pääsyn ehtona on Koraanin lakien noudattaminen.

Rakkauden merkitystä inhimillisessä elämässä Muhammad ei tietääkseni kiistänyt, mutta kyllä hänen oppinsa ydin on aivan selkeästi väite:  "Jumala on yksi".  Olihan se Muhammadin ensimmäinen ilmoitus ihmisille hänen  profeetaksi alettuaan. Mekkan kaupungista hävitettiin profeetan käskystä mekkalaisten palvomien jumalien patsaat ja monet sotaretket Muhammadin käskystä tehtiin vääräuskoisia heimoja vastaan.


Koska sana "islam" tarkoittaa alistumista (Allahille) ja koska islamin uskonnon harjoittajia sanotaan muslimeiksi, voidaan täysin perustellusti sanoa, että Allahin käskyille alistunut Muhammad oli uskonnoltaan muslimi.



Sekä Buddhan että Muhammadin elämäntarinassa on runsaasti mytologisia ja sepitteellisiä aineksia. Ilmeistä kuitenkin on, että molemmat henkilöt ovat olleet olemassa. Toisin on Jeesuksen laita. Todennäköisesti  kristillinen Jeesus-kultti on syntynyt moniin eri henkilöihin liittyvistä anekdooteista ja legendoista. 

Jeesuksen historiallisella aspektilla ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole merkitystä. Sillä puhuttaessa Jeesuksesta tarkoitetaan Uuden testamentin tarinoiden päähenkilöä. Hän ei tietenkään ollut kristitty, vaan juutalaisen uskonnon harjoittaja. Tätä uskontoa Jeesus ei Raamatun mukaan tullut kumoamaan, vaan täydentämään. Ja tässä kohtaa voitaisiin ajatella, että "rakkaus" on tämä täydentävä elementti. Onhan juutalaisuus - kuten islamkin - perin juurin lain ja oikeuden uskonto. 


Vuorisaarnassa Jeesus kehoittaa ihmisiä rakastamaan vihollisiaan ja motivoi heitä tähän lupauksella, että näin tehdessään ihminen lunastaa itselleen paikan "Isän lapsena" taivasten valtakunnassa. Lähimmäisenrakkaus ei siis omaa täyttä itseisarvoa, vaan se on keino, jonka avulla ihminen todistaa rakastavansa nöyrästi Herra Jumalaa ja alistuvansa hänen määräyksiinsä.


Vuorisaarna  - kuten Jeesuksen puheet yleensäkin -  sisältää monia yhteensopivuusongelmia. Heikohkosti rajattoman rakkauden julistuksen kanssa ruuvautuu samoille kierteille esim Jeesuksen hetkeä aikaisemmin sinkauttama sutkaus: se joka ottaa vaimokseen hyljätyn naisen tekee huorin (- ja huorin tekeminenhän ei ole paras mahdollinen aktio sielun pelastumisen kannalta...).


Vuorisaarnan performoituaan Jeesus kutsuu oman tiimiinsä koolle ja tekee heille tiettäväksi, että on yksi, aikaisemmin kansalle kerrottua rakkausjulistusta merkityksellisempi asia: "... jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä."


Erityisen johdonmukaisesti Jeesus ei muutenkaan Uudessa testamentissa rakkauden apostolina häärää. Hän ajaa demonit ihmisestä sikoihin, häätää raivoisasti ruoskaa heiluttaen oman elinkeinonsa harjoittajia temppelistä, ruokkii ihmisiä (hedelmien tai kasvisten sijasta) kalan lihalla (Mooseksen jumala sen sijaan lähettii Israelin heimoille mannaa taivaasta ravinnoksi) jne.


Toistuvasti Uudessa testamentissa tulee julki Jeesuksen ylenkatse  fariseuksia ja "kirjanoppineita" kohtaan. Jeesus ei tunnu rakastavan näitä vihollisiaan, vaan laittaa heitä niin ankarasti alta lipan, että nykyaikana hänet mielipiteidensä takia bannattaisiin äkkiä universaalin rakkauden ja keskinäisen hyvyyden internet-ryhmistä.


Jeesus kritisoi kirjanoppineita, mutta hänen palvojilleen kirja - Pyhä Raamattu - on kaikki kaikessa. Raamattu on jumalan tahdon ilmoitusta. Näin ajattelevat muslimitkin omasta raamatustaan. Buddhalaisuudessa pyhät kirjoitukset eivät ole pyhiä samasta syystä kuin Aabrahamin traditiossa, johon kristinusko, juutalaisuus ja islam kuuluvat:


Totuutta ei ole tallennettu minnekään siinä mielessä kuin luterilaisten piirissä saatetaan sanoa Raamatusta, että totuus on siihen tallennettu. Buddhalainen perinne ei sisällä talletettua totuutta, joka olisi paljastettu uskollisille kuulijajoukoille ja jota välitettäisiin eteenpäin sukupolvesta sukupolveen ... Buddhalaisuus ei ole tässä mielessä "ilmoitususkonto". Siihen sisältyy ilmoitus siinä mielessä, että kaikki tieto on eräänlaista ilmoitusta. Ei kuitenkaan ole jotain tiettyä asiaa, joka ilmotettaisiin ja välitettäisiin muuttumattomana eteenpäin.
- Sangharakshita: Timanttisutra ja buddhalainen viisauden perinne.


Rakkaus-universalistien mielestä kaikki uskontojen "pyhät kirjat" ovat syntyneet korkeimman tahon vaikutuksesta ja niistä löytyy yhteneväiset totuudet. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikkiin maailmassa kirjoitettuihin kirjoihin on piilotettu jumalallinen tieto... Minun on näet vaikea käsittää, miten pyhiä piblioita tosi tarkoituksella tutkiessaan voi olla havaitsematta, että Muhammad, Raamatun Jeesus ja Buddha tarjosivat jokainen hyvin omanlaisiaan ratkaisumalleja olemassaolon peruskysymyksiin. 


Kolmikon näkemykset yhdeksi, rakkauden uskonnoksi vääntävää mallinnosta puoltavat ihmiset eivät ole yleensä sitoutuneet

islamiin, buddhalaisuuteen eivätkä kristinuskoon - vaan RAKKAUTEEN. Tarkemmin sanottuna: heidän omaan, ehdollistuneeseen käsitykseensä kaikkiallisesta rakkaudesta.

Jos ihmiselle usko universaaliin rakkauteen on keskeinen asia elämässä, niin epäilemättä tämä usko saa lisää lujuutta, jos vielä uskoo, että kaikki suurten uskontojen perustajat ja muut pyhät valopäät pitivät/pitävät rakastavaa mielenlaatua tai "jumalaista rakkautta" oman opetuksensa ytimenä. Ymmärettävästi on houkuttelevaa lukita mielensä tälläiseen ideologiseen kaksoissidokseen, mutta kenen mestaruussarjan valonkantajan oppiin kuuluu lankeaminen helppouden houkutuksiin?



Tuesday, August 2, 2016

Kosminen ekstaasi on pyhä jysäys

Ex-stasis: seisoa ulkopuolella. - Ja katsoa sisälle oman mielensä aarrekammioon suurenmoisen lumouksen vallassa. Siten voi sattua kelle tahansa. Ylhäiselle ja alhaiselle. Viisaalle ja vähä-älyiselle. 

Ekstaasin pyhyys puhkeaa kosmiseen kukkaan minuuden kuoren murtuessa todellisuuden abstraktin perustilan ja puhtaan tietoisuuden yli-inhimillisen energian paljastumisen hetkellä.


Jos ekstaasin jumalaiset pisarat eivät ikinä vilvoita ja ravitse olevaisuuttamme, jää meidän käsityksemme tajunnan ja elämän ominaislaadusta kuivaksi, etäiseksi ja teoreettiseksi. Silloin ihanimmat ilon tunteetkin koteloituvat henkilökohtaiselle tasolle. 


Ekstaasi ei ole transsia, hypnoosia, ylisiin tai alisiin maailmoihin vajoamista, tiedostamisen katoamista ... Se tapahtuu meditaatiossa ja rituaalissa hetkellä, jolloin olemme vakain aikein murtautuneet mekaanisen mielemme kehästä kokemuksen tuolle puolen, sisäavaruutemme äärettömään laajuuteen. Tämä voi tarkoittaa tajuntamme olennaisen sisällön - transsendenttisen, valkoisen valon kohtaamista sen omassa todellisuudessa.


Tiivis eläytyminen jumalallisen - kohteettoman ja kaikkiallisen - valon pulssiin, säteilyyn ja aaltoon sysää meidät seisomaan ulkopuolella, ex-stasis, harmaassa, mekaanisia ajattelun ja havaitsemisen kategoriota suosivassa maailmassa. 


Metafyysisessä hurmiossa vallitsee laaja aistimisen ja värähtelemisen vapaus, mutta hurmastakin voi tulla psyykkinen turva ja se on vapauden värähteiden turma.

Jos hengellisestä haltioitumisesta tulee ihmiselle elämänsisältö ja henkisten harjoitusten kohde, ollaan juututtu, kiinnytty yhteen, tiettyyn kohtaan tajunnantasojen spektrissä. Ekstaasi on kuitenkin vain yksi monista, mahdollisista valveillaolon tiloista. Se on ikään kuin vakikäsitykset kolmiulotteisesta maailmasta ylittävän, ei-dualistisen autuuden mainospala, joka väläyttää esiin mielen - miksei hermostonkin - valtaisan tajuamisen ja integroitumisen kapasiteetin, kompetenssin ja potentiaalin.


Kosminen ekstaasi on aina ainutkertainen ja välitön. Sitä ei voi toistaa. Se on katoava ilmiö kuten kaikki mielialat. Ja samalla: mystisesti ikiuusiutuva mielenvara. Olkaamme siis valppaita, olkaamme alttiita luonnolliselle hurmiolle, ja sen kohdalle sattuessa siitä ilman kiintymystä iloitkaamme. 


Hyvä olisi jokaisen syvyyssukeltajan myös oppia ekstaattisissa oloissakin säilyttämään arvokkuutensa, ja vuotaa tyynesti kultaa kuin ylväimmät Buddha-patsaat konsanaan.