Sunday, February 26, 2017

Kymmenen samantekevää asiaa

Tiibetissä tuli 1100-luvulla julki mietelausekokoelma Tässä on kunnianarvoisan Gampopan ylin polku, nimeltään Arvokas rukousnauha. Teoksen kokooja, Gampopa, oli Tiibetin suuren joogin, Milarepan oppilas.

Mietelmät ilmestyivät suomeksi v 1978 otsikolla Kallisarvoinen rukousnauha - tiibettiläisten opettajien ohjeet (Samsara-kirja) . Kirja luettelee mm kymmenen asiaa, jotka tulee tehdä, joita tulee välttää ja jotka tulee tietää. Tässä näytteeksi 


Kymmenen samantekevää asiaa


Sille, joka on vilpittömästi omistautunut henkiselle elämälle, on samantekevää, luopuuko hän maailmallisista toiminnoista vai ei.


Sille, joka on ymmärtänyt tajunnan transsendenttisen luonteen, on samantekevää, mietiskeleekö hän vai ei.


Sille, joka on vapautunut kiintymyksestä maailmalliseen ylellisyyteen, on samantekevää, harjoittaako hän askeesia vai ei.


Sille, joka on tajunnut todellisuuden oikean luonteen, on samantekevää, asuuko hän eristettynä yksinäisyydessä, vai vaelteleeko hän paikasta paikkaan kuin munkki.


Sille, joka on saanut tajunnan hallintaansa, on samantekevää ottaako hän osaa maailman iloihin vai ei.


Sille, joka on täynnä myötätuntoa, on samantekevää, harjoittaako hän yksinäisyydessä mietiskelyä vai tekeekö hän työtä toisten hyväksi yhteiskunnan keskellä.


Sille, jonka nöyryys ja luottamus on horjumaton, on samantekevää, asuuko hän gurunsa kanssa vai ei.


Sille, joka ymmärtää perusteellisesti saamansa opetuksen, on samantekevää, kohtaako häntä onni vai epäonni.


Sille, joka on luopunut maailmallisesta elämästä ja ryhtynyt harjoittamaan henkisiä totuuksia, on samantekevää, noudattaako hän sovinnaisia käyttäytymissääntöjä vai ei.


Sille, joka on saavuttanut korkeimman viisauden, on samantekevää, pystyykö hän tekemään ihmetekoja vai ei.


Nämä ovat kymmenen samantekevää asiaa.
(suomennos: FWBO:n kääntäjäryhmä)




Useita Kallisarvoisen rukousnauhan ajatelmia yhdistää se näkemys, ettei uskonnollisen ja ns maallisen elämän välillä ei ole välttämättä ristiriitaa. Tämä herättää ihmetyksen: miksi esim hän, joka on vapautunut kiintymyksestä maailmalliseen ylellisyyteen yhä ottaa osaa maailman iloihin?

Kirjassa The Guru Drinks Bourbon bhutanilainen elokuvaohjaaja ja lama Dzongsar Jamyang Khyentse tarkastelee sakraalin ja profaanin suhdetta (tantrisen) Vajrayana-buddhalaisuuden näkökulmasta.  


Vajrayana on suoraan kohti "tulosta" osoittava suuntaus. Se ei opeta, että kaikissa ihmisissä on ainekset Buddhaksi, vaan niin, että me kaikki olemme buddhia. Joka heppu. Donald Trump, Hillary Clinton, Jussi Halla-aho, Pekka Haavisto, Madonna, Danny... Pedofiilit, murhaajat, kiduttajat ja vihanlietsojatkin ovat buddhia. Jos olemme astuneet valaistumispyrkimysten virtaan meidän tulee heihin buddhina myös suhtautua. 



Meidän pitäisi joka käänteessä käyttäytyä Buddhan tavoin. Olimme sitten coctail-kutsuilla, temppelissä, kassajonossa, bordellissa, reiveissä, ampumaradalla tai Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Mutta miten Buddha mahtaa käyttäytyä? Tai, mikäli ajatellaan Buddhan ja gurun olevan yhtä kuten Vajrayanassa tehdään: miten gurun tulisi käyttäytyä?


Ystävällisyys ja myötätunto ovat buddhistien vaalimia ominaisuuksia. Gurussa ne puhkeavat täyteyteensä. Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö gurut ikinä pulttaisi. Gurun ystävällisyys merkitsee sitä, että hän pyrkii keinoja kaihtamatta herättämään oppilaansa ja toisinaan raivoaminen palvelee tätä tarkoitusta.


Lisäksi on niin, että Vajrayanassa, ja Dzogchen-buddhalaisuudessa, ei kehoiteta taistelemaan mieleen pullahtaneita tunteita ja ajatuksia vastaan, koska niillä ei todellista olemassaoloa. Ne ovat vain kuin karjuntaa tyhjässä avaruudessa (Dilgo Khyentse Rinpoche). 


Kirjan Dzogchen - The Self-Perfected State kirjoittanut Chögyal Namkhai Norbu mainitsee Dzogchenin harjoittamisen vaaraksi sen, että oppilas ei ymmärrä korrektisti mitä tarkoittaa se, että tajunnan tilaa "ei korjata". Hylättäessä yleisimmät metodit - omien aggressioiden tumppaamisen tahdonvoimalla ja psykoterapia-vetoisen "tunteiden läpikäymisen" - käy helposti niin, että jatketaan eteenpäin suuttumuksen tai jonkun toisen emootion vallassa sisäisen ristiriitaisuuden tilaa ylittämättä.


Vihastumisesta tulee valaistumista, jos vihastumisen hetkellä näemme agression(kin) olevan meidän alkuperäisen, itsessään täydellisen, valohohteisen tajuntamme säteilyä. Hyvin samalla tavoin asiaa lähestytään Kashmirin shaivismissakin.


Guru voi ottaa raivarit tai toimia muuten epäsovinnaisella tavalla myös siinä tarkoituksessa, että haluaa oppilaansa tajuavan, ettei hän voi pitää ketään ihmistä omat, ehdollistuneet odotuksensa täyttävänä roolimallina. Guru pitää käsittää oppilaansa ylimpänä ystävänä, jonka tehtävä on töniä harjoittajaa kohti puhtaan maan pohjattomuutta.

Malliesimerkki epäsovinnaisesta gurusta on edesmennyt Chögyam Trungpa Rinpoche. Hän oli ahkerasti tupakoiva juoppo, jolla oli nuoren vaimonsa lisäksi suhteita useisiin naispuolisiin oppilaisiinsa. Hän nappaili LSD-matkoja, lipitti olutta Dharma-puheita pitäessään, viuhahti tärkeisiin juhliin ilkosen alastomana jne.


Trungpan läheinen oppilas, amerikkalainen nunna Pema Chödron on sanonut:

Trungpa Rinpoche oli ärsyttävä henkilö. Kirjassaan Cutting Thorugh Spiritual Materialism hän sanoo, että henkisen ystävän tehtävä on loukata oppilasta, ja sellainen kaveri hän oli. Jos tilanteet kävivät liian mukaviksi, hän järjesti kaaoksen. Kaikki mitä voin sanoa on, että tarvitsin sitä. En pitänyt prässäämisestä ja ärsyttämisestä, mutta se oli mitä tarvitsin. Se näyttti minulle miten olin juuttunut totunnaisiin kaavoihin. Mitä lähemmäksi häntä pääsin, sitä suuremmaksi kasvoi luottamukseni häneen.
- Ani Pema Chödron: Ei oikeaa, ei väärää - Tiikerinsilmä 4/1993




Buddha Dharman harjoittajan on siis hyväksyttävä gurunsa sellaisena kuin hän on. Tämän vuoksi on syytä olla tarkkana kenet pyytää gurukseen. Ennen kuin otat ketään guruksesi, vahdi häntä päivin ja öin, opasti Ramakrishnakin. Dzongsar Khyentse antaa opuksessaan vinkkejä gurun testaamiseen. Hän esim kehoittaa lainaamaan gurulta rahaa,  jättämään se eräpäivään mennessä maksamatta ja katsastamaan sitten miten henkinen ystävä tähän suhtautuu...

Mutta jos gurumme lisäksi hyväksymme myös "itsemme sellaisena kuin olemme" (kuten on muodikasta ajatella) ja olemme takertuneita uskomukseen, että minun polkuni on yhtä kelvollinen kuin kenen tahansa toisen - silloin sullomme henkisyyden sisällön oman astiamme mittaan, poljemme paikoillamme narsististen harhojen sumussa ja hylkäämme äkillisen vapautumisen option. 



Dzongsar Khyentse asettaa kysymyksen näin: Monet tiibettiläiset lamat ... saattavat sanoa, että Vajrayanassa meidän ei tarvitse pidättäytyä maallisesta elämästä ja sensuroida nautintojamme, niin kauan kun emme ole takertuneet niihin. Mutta mistä tiedämme, että joku ei ole takertunut?


Chögyam Trungpasta on helppo sanoa, että hän ei ollut täysin sidonnaisuuksista vapaa, koska hän mitä ilmeisemmin oli alkoholisti. Tästä huolimatta - tai jopa osittain sen vuoksi - hänen analyysinsa ihmisen tilasta ovat briljantteja ja vinkkinsä Dharman harjoittamiseen veitsenteräviä. Hän oli innostava opettaja, joka vaikutti suuresti Pema Chödrön ja monien muiden ihmisten tajunnan avartumiseen. 


Pema Chödron uskoo, että  Trungpan perimmäinen vaikutin oli toisten ihmisten auttaminen, mutta samalla hän toteaa: En tiedä kuka hän oli. Ja ehkä hän ei tehnyt kaikkea auttaakseen kaikkia, mutta hän varmasti auttoi minua.


Trungpa rikkoi monia uskontonsa sääntöjä, mutta ei yllyttänyt ketään tekemään samoin. Päinvastoin. Hänen filosofiansa oli yhteneväinen buddhalaisten perusteesien kanssa: henkisessä itsenäisyydessä ei ole kyse vapaudesta tehdä mitä tahansa päähän pälkähtää, vaan henkilökohtaisesta vastuusta: siitä, että ihminen oppii toimimaan oman tietoisuutensa varassa.




En ole buddhalainen ( - tai mitään muutakaan uskoa). Inspiroidun buddhien, bodhisattvojen, lamojen, yoginien ja joogien opetuksista havaitessani niissä yleispäteviä huomioita ja johtopäätöksiä, jotka eivät edellytä koko buddhalaisen doktriinin omaksumista.

Ymmärrykseni mukaan Vajrayanan ja Dzogchenin opettajat osuvat naulan kantaan mm siinä, että tajunnan laajentamisen taiturin saattaa löytää lähes mistä tahansa: raksalta, huoran sängystä, drinkkibaarista, luolasta, temppelistä, tilitoimistosta, eduskunnasta... Näin on, koska syvätajuisia havahtumisia tapahtuu moninaissa olosuhteissa: yksi saa satorin kokkina neljän tähden hotellin keittiössä, toinen on ekonomisti, joka kokee ekstaasin palon meditaatiossa buddhalaisen retriitin aikana.


Yleensä isot pallot, joutsenet ja kotkat ovat kylläkin alan ammattilaisia. Milarepa, Ramakrishna, Padma Rinpoche, Adi Shankara, Ayu Khandro,
Tenzin Palmo, Dilgo Khyentse Rinpoche, Gögyam Trungpa, Krishnamurti... Arkinen, sosio-ekonomisia pyrkimyksiä palveleva raadanta ei ollut heidän juttunsa.

Kun tiibettiläisten gurujen ohjeissa todetaan, että on yksi hailee osallistuuko myötätuntoa ja tietoisuutta säteilevä henkilö maalliseen hyörintään vai ei, tilannetta ei tarkastella etiikan ja moraalin kannalta. Se ja yhdeksän muuta  samantekevää asiaa ovat samantekeviä sen vuoksi, että ne eivät hetkauta mihinkään suuntaan Dharman harjoittajaa, jonka mieli on aivan jotain muuta kuin ulkoisia impulsseja itseensä imevä kärpäspaperi.



Yleviin, eettisiin periaatteisiin nojaaminen tekee helposti jumaluuden todistajasta jumalattomien tuomarin. Eettinen ehdottomuus voi myös maalata meidät nurkkaan: jos pidämme sotimista absoluuttisesti pahana asiana, saattaa käydä niin, että emme voi lähettää edes postikorttia, koska postimerkin ostamisella rahoitamme sotakoneistoa ylläpitävää valtiota. 

Uljaiden eettisten prinsiippien -  esim tasa-arvon - kannattaminen ei sitä paitsi automaattisesti takaa sitä, etteikö ihminen voisi mainipuloitua jostain silkkoa sisältä -ideologiasta, päätyä puolinaisiin johtopäätöksiin ja uppoutua näennäispositiiviseen puuhasteluun.


Mutta onko mahdollista hylätä eettinen katsanto ilman nihilismiin vajoamista? Tähän kysymykseen jokaisen on vastattava itse omalta paikaltaan. Ja missä on meidän paikkamme? Tyhjän päällä. Olemme metafyysisesti tyhjän päällä joka iikka. Se on visainen, jopa kauhistuttava asetelma ja ihmiskunnan suurella enemmistölla ei ole kapasiteettia tilanteen selvittämiseen. Siksi massat ovat  pimeyden omia. Tämä on objektiivinen tosiasia.


Mielipiteemme eivät voi ikinä olla objektiivisia, mutta ei meillä myöskään muuta tietä tietämiseen ole kuin mieli. Mielentilaa muuttamalla uudistuu ja tarkentuu kuva maailmasta, maailmankuva, elämänymmärrys. 


Oppiessamme operoimaan mielipidetason tuolla puolen olevissa tajunnan kerroksissa, viriää siitä elämän peruskuvioiden paljastuminen ja kasvaa tietämys sisäisen ja ulkoisen yhteenrakentumisesta. Tämä tietämys heijastuu siihen, miten puhumme, pukeudumme, kosketamme, mitä syömme, kuuntelemme ja mihin katsomme  - nämä ovat seikkoja, jotka käsittävät suurelta osin sen mitä me olemme maailmassa.


Emme tee virhettä, jos pidämme puhtautta kriteerinä sille, kuinka puhumme, mitä syömme, mihin aktioihin, prosesseihin lähdemme mukaan... Puhtauden vaalimisella ei tarkoiteta tässä neuroottista likaisuuden pakoilua, vaan elämänilmiöiden orgaanisten yhteyksien tiedostamista ja erilaisten substanssien hyödyntämistä niiden ollessa turmeltumattomassa kuosissa. Tällä tavoin virittynyt elämäntapa synkronoituu pyrkimykseen ylläpitää mieliavaruuden alkuperäinen, ja siten luonnollinen, säteilevä puhtaus. 


Välittämättä siitä elämekö puhtaasti vai saastassa edessämme on sama eksistentiaalinen kompa, buddhalaisittain sanottuna: kärsimyksen pyörästä, samsarasta, vapautuminen. Yhteiskunta, instituutiot, työ, kaupallisuus, sosiaaliset hierarkiat  eivät ole samsara, vaan pikemminkin elementtejä ja ulottuvaisuuksia elämämme, labyrintin kaltaisessa mandalassa - joka on tavalla tai toisella selvitettävä. Tämä huomio sopii mainiosti sitkoksi sille käsitykselle, ettei kannata vältellä osallistumista
addiktiiviseen nykykulttuuriin sen vinoutuneesta ihmiskuvasta ja materialistisista arvoista huolimatta. Siihen sisältyy selitys siihen, miksi monet henkisen tien vaeltajatkin painavat duunissa pitkää päivää, dokaavat parin viikon putkia baareissa, ottavat osaa missikisoihin, karnevaaleihin (carnal) ja Pride-marsseihin, miksi poliittiset intohimot, tosi-tv, pakkojoulu, patriotismi, päiväkahvit... miksi kaikki on hyvää (tutti bueno - paavi/Warhol) arjen (karman?) shankaroille.

Asumme reunaehdoiltaan (elämä/kuolema) ehdottomassa, mutta samalla ehdonvaraisessa todellisuudessa, jossa myös asioiden väliset suhteet määrittävät niiden olemusta ja merkitystä. Siksi voimme huoleti juoda  bodhisattvojen seurassa bourbon-viskiä, jos kutsu kemuihin tulee, vaikka emme väkijuomista piittaisikaan. - Alkoholia on yleensäkin turvallista nauttia vain pyhien yhteydessä. Tosin tavallisesti henkiset harjoittajat janoavat eniten pyhimysten läsnäolosta tiukuvaa nektaria. Sitä suosittelee virvokkeeksi myös persialainen runoilija ja sufimystikko Jalāl ad-Dīn Muhammad Rūmī eräässä runossaan: Drink from the presence of saints, not from those other jars.

Samat asiat eivät ole yhtäläisesti samantekeviä eivätkä tärkeitä. Edes kaikki ekstaasit eivät ole yhtä ja samaa. Tätä Rūmī `kin tähdentää: Don’t think all ecstasies are the same! Elämä on moniselitteinen asia. Kaikki selitykset eivät voi olla oikeassa, mutta onko jokainen niistä väärä? Tätä kannattaa tutkia, mutta tärkeämpää kuin koetella jonkun gurun tai filosofian antaman elämänselityksen oikeellisuutta, on analysoida oman selityksemme pätevyyttä ja kantavuutta. Hyvät opetustekstit, kuten Kallisavoinen rukousnauha, ovat kullanarvoisia aapisia ja peilejä meditaation ja itseymmärryksen harjoittajalle.




Wednesday, February 1, 2017

Viidakon kuningatar ja samanismin alennusmyynti

Isojen uskontojen hegemoniasta ja kaikkinaisesta tieteellistymisestä huolimatta on samanismi säilyttänyt vetovoimansa maailmassa.

Suomessakin on tällä hetkellä "samaaneja" luultavasti enemmän kuin koskaan maan historian aikana. Samaanikursseja  järjestetään jatkuvalla syötöllä ja lisäksi tyrkyllä on mm "samanistista" meditaatiota ja retkeilyä. 


Samanismista on tullut yleisnimitys erilaisillle, usein transsiin tai sen sukuisiin tiloihin tähtääville tekniikoille, joiden uskotaan sytyttävän ihmisessä itseoivalluksen kipinän tai vähintäänkin edistävän ns henkistä kasvua. 


Kokonaan pallolta ei ole kadonnut aidosti perinnetietoinen, esi-historialliset juuret omaava samanismikaan. Latinalaisessa Amerikassa samanismi rönsyilee koko maanosan henkisessä aluskasvillisuudessa. Etelä-Amerikassa sijaitsee useita maita, joissa samanismiin orgaanisesti ja olennaisesti liittyy ayahuasca-juoman ja muiden subtrooppisten luonnonesineiden käyttö.


Amazoninajahuaskaliaanista keitettävä ayahuasca-uute vetää puoleensa kuin magneetti tajunnallisen toisenlaisuuden tavoittelijoita länsimaista. Erityisesti Brasiliaan, Peruun, Boliviaan, Kolumbiaan ja Ecuadoriin suuntautuva ayahuasca-turismi on ikään kuin jatko-osa invaasiolle, joka 50- ja 60 -luvuilla koettiin Meksikossa. 


Meksikoon vaelsi etnologi Robert Gordon Wassonin jalanjäljissä iso määrä beatnikkeja ja kukkaiskansaa maagisista psilosybiini-sienistä vaikuttumaan. Heidän emäntänään toimi parantaja Maria Sabina. Hän tosin alusta asti oudoksui sitä, että ulkomaalaiset tulivat psilosybiini-sessioihin "etsimään Jumalaa". Se tuntui Maria Sabinasta  absurdilta agendalta. Meksikolaiset itse tulivat sienirituaaliin toivoen ja rukoillen, että saisivat siellä heitä heikentävät taudit paranemaan. Jumalaa he lähestyivät katolisessa messussa.


Myöhemmin Maria Sabina katui yhteistyötään länkkäreiden kanssa, koska siitä hetkestä lähtien, jolloin ulkomaalaiset saapuivat etsimään Jumalaa, pyhimyslapset (sienet) menettivät puhtautensa ja voimansa.



Ayahuasca-turismin volyymi on isompi kuin varhaisten psykedeelikkojen Meksiko-matkailussa, mutta ilmiöiden kaavio on samantyyppinen. Länsimaalaiset ihmiset eivät kirmaa Brasiliaan ja Peruun oppiakseen esim ayahuasca-samaanien maailmanselitystä, vaan juomaan ayahuascaa hengellisen janonsa tyydyttämisen tarkoituksessa.


Ayahuasca-turismi on aiheuttanut esim Amazonin alueen alkuperäisväestön keskuudessa traditionaalisen samaanikulttuurin surkastumista, koska nykyisin suuri määrä  parantajia ja maageja keskittyy gringojen palvelemiseen.



Ayahuasca-kultin yleismaailmallinen tunnettavuus on paljolti seuraamusta aya-rituaalien kuvaamiseen erikoistuneen perulaistaiteilija Pablo Amaringon (1943 - 2009) kansainvälisestä läpimurrosta 80-luvulla. 

Amaringon "löysi" vuonna 1981 armoitettu mystikko ja psykonautti Terence McKenna. Hän esitteli taiteilijan antropologi Luis Eduardo Lunalle, jonka innostuksen siivin Amaringon maalaukset lensivät nähtäviksi aina Suomeen saakka - jossa yksi maalaus päätyi Sielun Veljien albumin Softwood Music Under Slow Pillars (1989) kansikuvaksi.


Taiteellisen työn Amaringo aloitti rahanväärentäjänä. Hän jäi siitä kiinni ja joutui vankilaan. Sieltä päästyään Amaringo alkoi toden teolla syventyä hänelle entuudestaankin tutun ayahuasca-viinin maagiseen hyödyntämiseen opettajanaan samaani nimeltä Don Pascual Pichiri. Tarkkaan ottaen Pichiri ei ollut samaani, sillä tämä termi ei ole Etelä-Amerikassa(kaan) käytössä, vaan vegetalista.



Amaringo toimi vegetalistina vuodet 1970 - 1976. Hän lopetti samanismin harjoittamisen, koska monet vegetalistat ja etenkin noidat (brujo´t) olivat kateellisia hänelle ja Amaringo pelkäsi heidän surmaavan hänet, jos hän jatkaa työtään. 

Pablo Amaringon yhtä aikaa naivistisia, surrealistisia ja psykedeelisiä maalauksia on painettu kirjoihin Ayauacca Visions - The Religous Iconography of a Peruvian Shaman (1991)  ja Ayahuasca Visions of Pablo Amaringo (2011). Molemmat teokset sisältävät laajat selvitykset visioiden olennoista, olemuksesta ja taustoista.


Pablo Amaringo uskoi olevansa delfiinilapsi. Hänen kotiseuduillaan näet ajatellaan, että veden alla sijaitsee salainen maailma, jonne sen asukkaat toisinaan kaappaavat ihmisiä ja ovat heidän kanssaan seksuaalisessa kontaktissa. Ihmisiä muistuttavien vesiolentojen lisäksi syvyyksissä piileskelevät kalapyrstöiset merenneidot ja jokidelfiinit, joilla on kyky ottaa itselleen ihmisen hahmo.

Ilmestyessään ihmisten keskuuteen jokidelfiinillä on valkoinen puku ja päässä huopahattu. Hän viihtyy baareissa ja bailuissa, tarjoaa auliisti kierroksia kaikille, vitsailee ja tanssittaa  naisia - kunnes sitten katoaa yhtä äkkinäisesti kuin kylään ilmestyikin. Sitä ennen hän on saattanut jonkun leidin raskaaksi tai jopa kaapannut luokseen veden alle asumaan.


Myös delfiininaaraat parittelevat ihmisten kanssa. Samaani Don Augustin Riva kertoo sekstailleensa 13-vuotiaana hänen veneeseensä pompanneen naisdelfiinin kanssa; sillä oli pienet rinnat ja häpykarvat aivan kuten tavallisellakin naisella


Augustin Rivan kertomus sisältyy kirjaan Singing to the Plants - A Guide to Mestizo Shamanism in the Upper Amazon (2009). Se on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys ylä-Amazonin alueen ayahuasca-kulttuurista. Kirjoittaja on Stephan V. Beyer, uskontoihin ja psykologiaan erikoistunut yliopistomies. Hän on viipynyt pitkään sademetsissä ja saanut initiaation ayhuasca-kulttiin Don Roberto Acho Juramalta, joka on paikallisessa hierarkiassa korkeimman asteen samaani, banco ayahuasquero. Beyer on kartuttanut tietämystään monien tietäjien tulilla, mutta Roberto Jurama ja edesmennyt vegetalista Dona Maria Luisa Tuesta Flores ovat hänen pääopettajansa.


Intiaaniväestö saapuu Juraman ja muiden samaanien sessioihin saadakseen apua sairauksiinsa ja fyysisiin vaivoihinsa. Toinen tärkeä motiivi osallistumiselle vegetalistin taikapiiriin on halu nähdä visio, joka paljastaa ihmiselle miksi hänen asiansa ovat huonolla tolalla ja mitä niiden korjaamiseksi voisi tehdä.

Ayahuasca ei ole lääkinnällinen yhdiste samassa merkityksessä kuin aspiriini tai antibiootit. Siksi potilas ei aina edes juo sitä, vaan kuppia kallistaa pelkästään kasvien henkien kanssa liittoutunut vegetalista, brujo tai curandero. Ayahuascaa otettuaan samaani näkee pahan paikat potilaan kehossa ja myös vaivojen syyn ja aiheuttajan. Hyvin usein fyysistenkin ongelmien syynä ovat jonkun lähimmäisen voimalliset kiroukset tai sitten noidannuolet, eli jonkun noidan ihmiseen viskaamat näkymättömät väkäset.


Ihmiset Amazonin alueella ovat tietoisia sairauksien ja kuoleman fysiologisesta perustasta ja he tietävät kyllä miten epidemiat leviävät, mutta tämä ei estä heitä kysymästä:  Miksi tämä sairaus tuli juuri minulle? Kuka sen on aiheuttanut? Aivan samalla tavoin ihmiset, jotka ovat kokeneet elämässään petosta ja epäonnea - menestyneet huonosti bisneksissään yms - tulevat ayahuasca-samaanin sessioon saadakseen vision siitä, kuka tai ketkä ovat hänen huonon tuurinsa takana. Tai, kuka on se heppu, joka on maannut hänen vaimonsa kanssa.


Samaani kutsuu parannusperformaatioonsa sellaisten kasvien henkiä, joiden hallitsija ayahuasca on. Hän laulaa loitsulauluja ja hymnejä - icaro-virsiä - ja saattaa tehdä tämän välillä hyvin hiljaisella soinnilla, ettei vaan kukaan kuule ja kaappaa itselleen hänen voimallista icarostaan. Päinvastoin kuin Siperian samaanit Amazonilla parantajat eivät tee matkoja henkimaailmaan, vaan puiden, eläinten ja kasvien henget ilmaantuvat tapahtumapaikalle. Yleensä ihmishahmoisina. Ayahuascaa itseään kutsutaan usein "Viidakon kuningattareksi", mutta hän saattaa ilmestyä ihmiselle myös miehenä. 


Samaanit ovat aina tietoisia henkien läsnäolosta, mutta - samaani Don Romulo Maginia lainaten - ayahuascan juominen on heille kuin laittaisi silmälasit silmilleen.


Oksentaminen on tavallista ayahuascan siemaisemisen jälkeen ja intiaaneille se on session varsinainen päämäärä, koska yrjöämisellä katsotaan olevan puhdistava vaikutus. Puhdistavaa tehoa on myös samaanin yltiömäisesti sauhuttelemalla mapacho-tupakalla, jossa on rutkasti enemmän nikotiinia kuin mitä länkkärilääkäri määrää. Mapacho on samaanien keskuudessa pyhempi kuin itse ayahuasca. Ilman sitä et voi käyttää mitään kasvia hyödyksesi, sanovat samaanit. 


Aikansa kessua tupruteltuaan ja lauluja laulettuaan samaani iskeytyy suullaan kiinni potilaan kehon kipeään kohtaan ja alkaa imeä kovalla paineella vaivaa pois ihmisestä. Mitään lääkejuomia samaanit eivät siis potilaille tarjoa, vaan lääkintä tapahtuu puhaltamalla, imemällä ja laulamalla. Yrteillä ja rohdoilla parantavat lääkemiehet  ja -naiset ovat oma ammattikuntansa Amazonin alueen mestitsien ja intiaanien keskuudessa ja heidän työssään ayahuascalla ei ole osaa.



Kasvien ja eläinten henkien lisäksi sessioon voi osallistua - kuten Pablo Amaringon maalauksista näkee - mm merenneitoja, muinaisia kuninkaita, enkeliolentoja, astraalisia yksisarvisia ja ulkoavaruudellisia lääkäreitä. Taivaalliset tohtorit ohjeistavat samaaneja, mutta he eivät puhu mitään ihmisten kieltä. Beyerin samaanioppaiden mukaan he puhuvat "tietokonekieltä"... beeb boop beeb boop ... tai, ping ping dan dan...

Valmius ulkoavaruudellisen computer-kielen tajuamiseen ja kontaktointiin kasvihenkien kanssa ei tietenkään synny tuossa tuokiossa. Sitä edeltää useita vuosia kestävä koulutus samaanin oppilaana. Koulutusjaksoon kuuluu vähintään kuusi kuukautta kestävä eristäytymisperiodi. Silloin samaanikokelaan on noudatettava hyvin tarkkaa, niukkaa ruokavaliota ja pidättäydyttävä sukupuolielämästä.


Stephan V. Beyerin oman kokemuksen mukaan samaaniopetus ei ole ihmisen astraaliolemukseen ym vastaaviin salaisuuksiin perehdyttävää mystismiä, vaan sitä voi arkisuudessaan verrata kauppiaan tai mekaanikon koulutukseen. Tämä ei  tarkoita sitä, etteikö samanismilla olisi yhteyttä mystisten tosiasioisen näkemiseen. 


Omanlaistaan mystiikkaa piilee jo siinä, että samanistinen ruokavalio ja sosiaalisesta aktiviteetista vetäytyminen tekevät henkilön helposti seksuaalisesti hyvin haluttavaksi. Joidenkin samaanien pyrkimykset ovatkin menneet mönkään juuri siksi, että he ovat kesken keskeisen prosessin sortuneet itseään tykö tekevien naisten halujen tyydyttäjiksi.


Samaanit noudattavat erikoisruokavaliota viikon, kaksikin ennen kuin aloittavat ayahuasca-rituaalin ja samaa he edellyttävät myös tapahtuman osallistujilta: ei suolaa, ei sokeria, lihaa, riisiä jne. Samoin pidättäytyminen seksistä on välttämätöntä parin viikon ajan ennen sessiota, eivätkä naiset saa osallistua siihen kuukautisjaksonsa aikana.  Ayahuasca - joka on hyvin kateellinen ja vaarallinen olento -  ei pidä sperman ja kuukautisveren hajusta, Maria Flores  kiteyttää.



Maria Flores  tunnusti katolista uskontoa, kuten suuri osa Amazonin alueen samaaneista. He eivät vain ole erityisen hyvin perillä katolisen kirkon virallisesta doktriinista, koska syrjäseuduilla kirkolliset auktoriteetit käväisevät vain kerran pari vuodessa avioliittoja vahvistamassa. 

Samaanien omaksuma kansankatolilaisuus pitää Jeesusta ja Neitsyt Mariaa parantavina ja suojelevina henkinä. Jotkut samaanit käyttävät kristillisiä rukouskirjoja pimeyden voimien hyökkäyksiä torjuessaan. Suoranaisia uskonnollisia merkityksiä ayahuascan käyttöön ovat tuoneet kolme synkretistä uskontokuntaa: Barquinha, União do Vegetal  ja Santo Daime. Jälkimmäiseksi mainittu on kaiketi kirkoista suurin. 


Hierarkisesti johdettu Santo Daime edustaa spiritualistista kristinuskoa, johon on lisätty opit karman laista ja jälleensyntymisestä. Ayahuascan juominen on seurakunnan jäsenille sakramentti. Samanistisia elementtejä ei kirkon kokoontumisiin sisälly. Yleensä Santo Daime -alttarilla on aina kahdella puolalla varustettu Caravaca-risti (nimellä cruzeiro). Ristin toinen poikkipuu viittaa Jeesuksen uuteen tulemiseen kirkon perustajan Irineu Serran hahmossa.

Santo Daimella on jäseniä myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Singing to the Plants -kirjassa arvioidaan, että Daimen ja  União do Vegetalin  seuroihin osallistuu Etelä-Amerikan ulkopuolella säännöllisesti vähintäänkin 10 000 ihmistä. 


Uskonnolliset motiivit eivät ole päällimmäisenä yllykeenä sademetsiin suuntaavilla ayahuasca-turisteilla. Enemmistö länkkäreistä lähtee samaanien maaperälle hakemaan "autenttista" ayahuasca-elämystä; mystisesti parantavaa & eheyttävää visiota & energiaa.


Gringot tulevat "ayahuasca-maihin" oman terveysoppinsa, keittiöpsykologiansa ja universalistisen filosofiansa kanssa ja värväävät samaaneja järjestämään heidän pyrkimystensä kanssa synkronissa olevia seremonioita. Yleensä Ayahuasca-turistit eivät halua vegetalistojen imevän heidän kehostaan myrkkyjä pois, vaan mieluimmin ajattelevat ayahuascan olevan taikajuoma, jonka stimuloimina he itse parantavat itsensä. Samaanit ovat havainneet, että useimmiten gringoja eivät vaivaa fyysiset kivut, vaan psyykkiset ongelmat: stressi, ahdistus, traumat jne.


Ayahuasca-diettiä ja -terveyskoodia vierailijat eivät ole innostuneita noudattamaan. Heillä ei ole edes aikaa elää viidakossa viikkoa tai kahta ilman suolaa ja sokeria ja pääasiassa paistettuja plantain-banaaneja popsien, eivätkä länkkärimimmit hevillä suostu siihen, että heidä kallis matkansa kariutuu sen vuoksi, että kuukautiset sattuvat juuri ayahuasca-rituaalin ajankohtaan. Tosin kaikki samaanit eivät suostu mistään hinnasta järjestämään sessiota, johon osallistuu naisia, joilla on kuukautiset. 


Antropologi Marlene Dobkin de Riosin mielestä Amazonilla meneillään on paha, alkuperäiskulttuuria hyväksikäyttävä hanke. Touhun luulisi tuovan vaurautta ja sen myötä hyvinvointia köyhiin intiaanikyliin, mutta näin yksioikoisesti asiat eivät ole asettuneet. Marlene de Rios toteaa, että samaanit  saavat liian paljon rahaa liian nopeasti ja ovat tämän vuoksi jatkuvasti napit vastakkain kollegojensa kanssa. Lisäksi: samaan aikaan kun valuuttaa virtaa vegetalisteille, intiaaniyhdyskuntien korinpunojat ja muut käsityöläiset ja kauppiaat tienaavat pelkkiä pennosia. Heidän elämästään ayahuasca-samanismi luisuu koko ajan kauemmaksi, koska yhä useampien parantajien aika menee hengellisen viihteen järjestämisessä turisteille. Tämä toiminta tapahtuu paljolti ulkomaalaisten perustamissa, "holistisissa" healing centereissä.


Stephen Beyer toteaa kirjassaan, että kaikki Amazonin alueen ayahuasca-turistit eivät tule ulkomailta, vaan joukossa on myös nuoria natiiveja, joita ei huisaa ryhtyminen vuosia kestävään samaanikoulutukseen, johon em yksinäiset retriitit ja erityisruokavalion ylläpitäminen aika ajoin kuuluvat. He lukevat mieluimmin magiaa käsitteleviä kirjoja ja oppaita - ja keksivät itse loput. Näillä avuin osa heistä ryhtyy itsekin järjestämään ayahuasca-rituaaleja sekä kotimaassaan että ulkomailla. 


Myönteisenä ilmiönä aya-matkailun alalla Beyer pitää Howard Lawlerin El Tigre Journey -organisaatiota.  El Tigre Journey ottaa ayahuasca-meetinkeihinsä vain 12 henkilöä kerrallaan ja heidän on noudatettava traditionaalista diettiä ja puhtaussäännöksiä. Sessiot ovat avoimia ja maksuttomia paikallisille ihmisille ja niitä vetävät samaanit ovat vain osa-aikaisesti organisaation palveluksessa. Toiminnasta kertyvät varat menevät Bora-, Yagua- ja Huitoto -intiaanien kylien hyväksi. 



Tigre Journeyn toiminta ei kuitenkaan pelasta ayahuasca-samanismia  sen suurimmalta ongelmalta: maageilla ei ole enää oppipoikia. Kuten jo yllä todettiin perinteistä samaanin polkua paremmin etelä-amerikkalaisella psykedelianuorisolla pelittävät vähemmän vaativat kevytversiot samanismista - sisältönään tajunnallinen transformaatio, universaali rakkaus, astraalimatkailu ynnä muut populaarit new age -teemat.

Esimerkkinä uuden ajan neo-ayahuasquerosta Beyer mainitsee mestitsi don Antonio Barrera Bandan, jonka hän vuosia sitten oppi tuntemaan kritiikittömänä ja ahnaana ulkoperulaisten himmeli-filosofioiden hotkijana.  Banda ryhtyi yhdistelemään samaanioppeihin joogan ja taistelutaitojen filosofiaa ja pian hän olikin valmis järjestämään ayahuasca-kiertueita kansainväliselle yleisölle.


Riippumatta siitä juoko ayahuascaa samaanien taikapiirissä vai hippileirissä on epäilemättä iso asia ihmiselle, jos viidakkoviini avaa hänen silmänsä näkymättömään todellisuuteen tai oman mielensä kätkettyihin ulottuvaisuuksiin. On myös paljon kertomuksia siitä, kuinka ayahuasca on ollut avuksi neuroosien ja traumojen laukeamisessa - ainakin tilapäisesti. Ei kuitenkaan ole käytössä mitään sellaista dataa, jonka perusteella voisi päätellä ayahuascan käytöstä seuraavan merkittäviä psykoterapeuttisia läpimurtoja tai radikaaleja, fundamentaaleja muutoksia ihmisten arkitietoisuudessa.


Ayahuasca-apostoli Rick Strassman järjesti 1990-luvun alussa vapaaehtoisryhmän kanssa projektin, jossa tutkittiin ayahuascan vaikuttavan aineen, DMT:n, vaikutuksia ihmisten elämään. Tutkimusraportin mukaan mitään erityisempää henkistä kasvua koehenkilöissä ei tutkimuksen kestäessä tapahtunut, vaan kaikkien elämäntavat ja -tilanteet pysyivät muuttumattomina: kukaan ei alkanut harjoittaa mitään henkisen muutoksen tai tajunnan laajentamisen metodia, vaihtanut työpaikkaansa, saanut uutta virtaa ihmissuhteisiinsa, lähtenyt mukaan yhteisölliseen tai maailman parantamiseen pyrkivään toimintaan, ei mitään tälläistä. Sen sijaan monet tutkimushenkilöt kertoivat olleensa vielä pitkään DMT-sessioiden jälkeen useita kertoja kontaktissa erilaisten, ei-inhimillisten olentojen kanssa.


Beyer ajattelee, että saattaisi olla aiheellinen mielenmuutos hylätä kokonaan opit ja odotukset valaistumisesta, itseparantamisesta ja yhteisöllisten  tunteiden voimauttamisesta DMT:n ja ayahuascan yhteydessä - ja vain yksinkertaisesti seurata ayahuascaa sinne minne se tahtoo meidät johdattaa: pimeään ja hohtavaan henkien valtakuntaan. Mutta miksi Ayahuasca tekee näin? Onko sillä ja muilla kasveilla suunnitelmia ihmisten varalle? Tämän arvuuttelun äärelle saavuimme jälleen.