Tuesday, June 12, 2018

Pyhät miehet & naiset ja heidän pyhyytensä

Olen ollut useamman kerran sellaisessa tilanteessa, että joku jossain kaukomaassa käynyt tuttavani kummeksuu siitä, että tavatessaan matkallaan ihmisiä joiden pitäisi olla pyhiä miehiä - sadhuja, rastoja, joogeja, sanyasseja, fakiireja ... -  he käyttäytyivät täysin epäpyhimysmäisellä tavalla. Olivat ynseitä, pummasivat rahaa tai kaupittelivat kannabista - eivätkä edes löpisseet mitään sielullisiin sfääreihin liittyviä läppiä. Lisäksi olen netistä lukenut muutamia naisten kirjoittamia matkakertomuksia, joihin sisältyy mainintoja aktiivisesti mimmeille seksiä tyrkyttäneistä sadhuista ja buddhalaista erakkojoogeista.


Onko pyhien miesten pyhyys pelkkää legendaa? Onko "oikeiden pyhimysten" aika jo ohi? Vai onko takaperoista arvioida mystisiin ja muinaisiin kultteihin inititoituneiden ihmisten toimintaa normiarvojen ja vallitsevan moraalin pohjalta?

Ensimmäiseksi on tietysti huomattava se, etteivät pyhät ihmiset ole missään maassa homogeeninen joukko, jonka kaikki jäsenet käyttäytyisivät samalla tavalla. Selvää pitäisi olla myös esimerkiksi sen, että jos kohtaa yhteiskunnalliset rakenteet ja vakiintuneet sosiaalisen elämän säännöt hylänneen, alastoman, sukuelimiinsä kettingin kiinnittäneen dreadlock
naga baba, niin on yltiöpäistä olettaa tälläisen henkilön olevan valmis heittämään small talkkia jokaisen satunnaisen turistin kanssa - tai olemaan heti valmis yhteiseeen, universaalin rakkauden meditaatioon maailmanrauhan puolesta... 


Edellä sanotusta huolimatta sadhut eivät kuitenkaan elä pelkästään itselleen omakohtaiseen jumalyhteytensä toteuttamiseen eristäytyneinä. He ovat ihmisten palveluksessa. Sadhut ovat joogeja, jotka eivät yleensä juurikaan harjoita jooga-asanoiden tekemistä, vaan tuovat Shivan ja muiden intialaisissa  mytologioissa leikkivien ja mystisiä urotekoja tekevien jumalien läsnäololeveliä maan päälle. Siunausten ja voimansiirtojen jakaminen ihmisille on se tapa, jolla sadhubabat ja -naiset osallistuvat yhteiskuntaan.

Siunauksen sijasta joogibabalta saattaa singahtaa kirous päin lähimmäisen pläsiä, ja se ei välttämättä ole huono, vaan voimaannuttava, herättävä, suojeleva asia. Maagin kiroukseen on usein upotettu siunauksellinen energia ja sillä on kohteenaan olevan ihmisen värähtelyjä - väitetään jopa että karmaa - puhdistava vaikutus. Sadhujen myötätunto ihmisiä kohtaan ei välttämättä tarkoita kilttiä hymistelyä, vaan se ilmenee myös outoina ja rajuina tekoina, jotka ovat täyttäneet tehtävänsä, jos ne sysäävät niiden näkijän ja kokijan terästyneen huomion tilaan.



Amerikkalainen, 60-luvulla Intiaan muuttanut, Baba Rampuri nimittää Autobiography of a Sadhu -kirjassaan sadhuja "intialaisen hengellisyyden Helvetin Enkeleiksi". Länkkärijoogaajien omaksumaan ikipositiiviseen ihanteellisuuteen ja sivistyneeseen  kanssakäymiseen suhteutettuna sadhujen uskonnollisuus on  samalla tavalla rajua ja villiä, kuin on hardcore-bikersien lainsuojaton elämäntapa normikuntopyöräilijän kokemus-ja toimintasasoon verrattuna. Sadhut voivat keskuudessaan petturuutta havaitessaan yltyä jopa väkivaltaisiin tekoihin toisiaan kohtaan.

Kuten Hells Angelsseilla on sadhuillakin omat, tiukat sääntönsä. Sadhut ovat sitoutuneet naimattomuuteen ja ehdottomaan lojaalisuuteen omaa guruaan kohtaan, he ovat sitoutuneet tietynlaiseen diettiin, ja yleensä heidän jokapäiväisessä elämässään on keskeistä - pyhien - rituaalien suorittaminen. Pitkät istunnot tulilla, dhunilla, ovat  sadhun työtä, sadhun meditaatiota, ritualismia  ja joogaa

Hylätessään elämän yhteiskunnallisen koneiston osana sadhut sinetöivät itsensä vapaaehtoiseen köyhyyteen.  Sadhujen muodostamilla seurakunnilla, akharoilla, on tosin kautta aikojen ollut niitä rahoittavia mesenaatteja Intian varakkaamman väestön keskuudessa. Yksittäisille sadhuille tavallisimmat tavat hankkia toimeentuloa ovat hasiksen myynti ja istuminen palkkiota vastaan turistien ottamissa valokuvissa. Molemmat toimet luontuvat baboille hyvin, koska ne eivät ole "oikeaa työtä", vaan pyhimyksenä patsastelun leikinomaista oheistoimintaa.

Edelleenkin iso määrä sadhuja asuu ashrameissa tai luolissa oman akharansa tai normikansalaisten antamien ruokalahjoitusten varassa. Nykypäivän Intiassa (/Nepalissa) sadhu babojen on kuitenkin yhä vaikeampi tulla toimeen ilman minkäänlaista kosketusta rahaan. Pyhimysten kerjuukulhoihin suhtaudutaan entistä nihkeämmin ja vaeltavan sadhun saapuessa johonkin kylään, häntä ei välttämättä kestitä eikä ylipäätään huomioida mitenkään -  koska kyläläiset ovat löytäneet televisiosta ja digilaitteista sadhujen tarinoita kiehtovampaa materiaalia.  Junat ja bussitkaan eivät enää kuljeta sadhuja ilmaiseksi kuten ennen oli tapa.

Joogeille ja guruille on tapana antaa heiltä saatujen mantrojen, rukousten, siunausten ja opetusten vastineeksi rahaa. Tämän käytännön ei ajatella mitenkään sotivan spirituaalisen energian korkeaa, aineetonta ja pyyteetöntä olemusta vastaan - pikemminkin niin, että idässä  ajatellaan rahan olevan riittämätön korvaus darshanista.



Baba Rampurin elämä sadhuveljeskunnan yhteydessä alkoi siitä, kun hän kohtasi oman gurunsa Haripuri Baban, "Tietäjän". Baban päämaja oli vuoren sisässä ja sinne mentiin vaginan muotoisen aukon läpi. Ensimmäistä kertaa Rampurin mennessä luolaan yksi sadhu pysäytti hänet ja sanoi: "Ticket". Rampuri selitti ettei hänellä ole rupian rupiaa, mutta ovivahti pysyi tiukkana ja vaati tikettiä. Lopulta Rampuri kaivoi palan hasista kassistaan ja antoi sen sadhulle. Se kelpasi pääsylipuksi Haripurin Baban valtakuntaan.

"Toinen Buddha", Guru Rinpoche, on sanonut ettei joogina oleminen tarkoita vain teeskentelemätöntä, selkeää käytöstä, vaan myös yhdistymistä dharmataan (ehdollistumattomaan todellisuuteen). Näin ei käy käden käänteessä oli sitten kyse Buddha Dharman harjoittajista tai Shivaa palvovista sadhuista - ja vastikään sanyassiksi initioitu ihminen on vasta tien, omistautumisen tien, alussa. Näyttää myös siltä, että läpimurto ehdollistumattomaan tietoisuuteen ei automaattisesti muuta ihmisen luonnetta, käyttövälinettä, toisenlaiseksi. Humoristi pysyy vitsiveikkona ja hiljainen hemmo hiljaisena.




"Kultaan ja naisiin" sortumista pidetään Intiassa perinteisesti suurimpana vaaratekijänä joogien elämässä - ja edes askeettisimmat joogit eivät tosiaankaan aina kykenee vastustamaan maailmallisia houkutteita. Intialaisten sadhubabojen kohdalla seksuaalisista kontakteista kieltäymyksen vaikeusastetta on lisännyt hippi-ja joogaturismi, jonka myötä länkkärinaisia on ilmaantunut babojen chilumirinkeihin (intialaiset/nepalilaiset naisethan eivät näin tuttavallisesti sadhujen kanssa ole koskaan käyttäytyneet).

Yksi paljon kohua naissuhteillaan aiheuttanut baba on  Narayan Giri. Hän  oli moninkertaisesti naimisissa länsimaalaisten nuorikkojen kanssa  ja muutti sitten Italiaan uusimman puolisonsa kanssa kunnes rouva muista avioliitoista kuultuaan lemppasi sadhun pihalle.  Samoihin aikoihin kun Narayan Girin edesottamuksia puitiin lehdistössä, Intian suurin ja vanhin sadhuseurakunta Juna Akhara ilmoitti asettaneensa kiellon  ulkomaalaisten naisten ja ylipäätään länkkäreiden tulemiselle Juna Akharan leiriin Khumba Mela -festivaaleilla 2013. Näin haluttiin estää se, etteivät nuoret sanyasit joutuisi kiusaukseen solmia romanttisia suhteita naisten kanssa.  Kielto kylläkin  peruttiin, mutta Juna Akharan leiriin nimettiin valvojat, jotka tarkkasivat etteivät asiat etene siellä sopimattomaan suuntaan. Akharan äänitorvena mediassa toiminut Mahanat Prem Giri sanoi, etteivät he kaikiaan nauti siitä, että ulkomaalaista jengiä tulee sadhujen tulille sillä ajatuksella, että chilumia babojen ringissä pössyttelemällä tulee itsekin pyhimykseksi ja heidän leirinsä jäseneksi.

Intialaisten (usein englantia taitamattomien) muinaismielisten babojen ja joogamielisten, länsimodernismin kasvattijien kohtaaminen ei siis kaikkiaan ole aina simppeli ja iisi rasti.  Usein on myös niin, että satunnainen matkaaja kohtaa Intiassa ja Nepalissa helpoimmin miehiä, jotka näyttävät sadhuilta, mutta ovat itse asiassa enemmän tai vähemmän räjähtäneitä ja/tai ovelia häslääjiä, jotka koettavat käyttää elonpiirimme uskonnollista tasoa ekonomisesti hyväkseen.



Rastojen julkinen imago määräytyy paljolti romanttista Jah Jah -uskovaisuutta ja parannusta köyhien tilanteeseen  musiikissaan uhkuvien reggaeartistien tekemisten ja sanomisten perusteella. Tälle tolalle asiat kääntyivät 70- ja 80-luvuilla, jolloin iso joukko artisteja julistautui rastoiksi havaittuaan sen kaupallisesti oivalliseksi imagoksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ulkomaalaisen käsitystä rastoista ei mitenkään selkeytä jamaikalainen rent-a-dread -ilmiö. Rent-a-dreadeiksi sanotaan  turistirannoilla dreadlocksit päässä sääteleviä rattopoikia, jotka ovat valmiita pelehtimään kaiken ikäisten ja kokoisten länkkärinaisten kanssa. Mutta törmäsi valkoihoinen Jamaikalla sitten kaupalliseen tai ei-kaupalliseen dreadiin, ei ole lainkaan tavatonta että varainsiirtoon liittyvät asiat tulevat esille, sillä Jamaika elää turismista ja ulkomaalainen on kävelevä raha, jota monet köyhät ihmiset ovat valmiita jelppaamaan tavalla tai toisella.

Pyhä ja pyhyys ovat joka tapauksessa runsaasti käytettyjä käsitteitä rastojen puheissa. Monesti vaan on vaikeata havaita rastoiksi ilmoittautuvien ihmisten tekemisissä aspekteja, jotka häikäisisivät silmiä "pyhyydellään" tai jotka edes silmiinpistävästi poikkeaisivat baldheadien [ei-rastojen] elämäntavasta. Tätä kummallisuutta on helpompi ymmärtää ja jäsentää, jos tajutaan rastaporukan jakaantuvan karkeasti ottaen kahteen osastoon.

Rastaliikkeen enemmistö koostuu ihmisistä, jotka ajattelevat olevansa rastoja sen vuoksi, että ovat omaksuneet Haile Selassien hengellisen elämänsä ykkösikoniksi ja kannattavat tai sympatisoivat tiettyjä rastakulttuuriin liittyviä asioita, kuten pyhää yrttiä, kasvissyöntiä, universaalia rakkautta  ja afrikkalaisiin juuriin ja epäoikeudenmukaisen "Babylonin" kaatumiseen liittyviä teesejä.  He voivat olla hartaita ja moraaliltaan korkeita ihmisiä -tai sitten eivät. Oleellista on se että he eivät identifioi itseään "päivien muinaisina",  jumalina ja pyhimyksinä, ja viritä toimintaansa sen mukaisesti, kuten rastaliikkeen perinnetietoiset dreadit. 


Vanhan liiton dreadit edustavat monia erilaisia, filosofisia katsomuksia ja seurakuntia, mutta yhteistä heille on se, että heille rastana oleminen merkitsee täyttä omistautumista hengellisille pyrkimyksille ja yhtä totaalista  irtaantumista sekulaarista maailmanselityksestä ja elämäntavasta oli kyse sitten lääkinnästä, ravinnosta, hygieniakäsityksistä, pukeutumisesta, osallistumisesta yhteiskuntaelämään tai miehen ja naisen välisestä suhteesta. Heille Mooses on Mooses ja he ovat liikkeellä samoin asetuksin kuin Mooses ja muut profeetat.

Lisäulottuvaisuuden po. asiaan antaa se, että yhtälailla rastojen ja neorastojen & rastasymppareiden keskuudessa on ihmisiä, jotka puhuvat afrikkalaista syntyperää olevista, mustista ihmisistä Jahin valittuna ja pyhänä kansana ...




Olivatpa kyseessä sitten rastat, sadhut tai buddhalaiset joogit, muinaisten energiaoppien harjoittajat ja mystisten veljeskuntien jäsenet  kaihtavat oman traditionsa määritysten mukaisesti epäpuhtaina pidettyjä asioita. (Tantra-kulttien harrastajat rikkovat  kyllä rituaaleissaan sopivaisuussäännöksiä, mutta he eivät voisi rikkoa niitä elleivät he muuten elämässään niitä noudattaisi.) Pyhyys on puhtautta - Holiness is the cleanliness (myös havaitsemisen ja aistimisen sektoreilla). Likaisiksi mielletyt substanssit eivät kuitenkaan ole  likaisia absoluuttisesti, vaan niistä tulee saastaa niiden esiintyessä väärässä yhteydessä (kuten esim. suola, sienet ja hunaja ovat saastaisia  aineksia rastavegaanin ruokakulhossa, koska ne eivät kuulu kasvikuntaan). 


Kehon ja mielen puhtautta vaalivan ja ilmentävän etiketin ja elämäntavan harjoittaminen sinänsä ei tee kenestäkään pyhää tai jumalallista toimijaa. Kuten hyväntekijäni ja (adoptio)isäni rastatohtori Bongo Hue (Divine Government Rastafari Omega Tafari)  kerran rastakuningattarista puhuttaessa tokaisi: "Ei nainen muutu rastaksi laittamalla huivin päähänsä". Tällä hän halusi sanoa, että todellinen elämä "Rastafarin poikana ja tyttärenä" lähtee siitä, että sinulla on jumalainen visio ja oikea orientaatio.

Rasta ei omaksu elämäntapaansa mistään sääntökirjasta, sillä "säännöt ovat syntisiä varten". Sen sijaan hän tutkii  Elämän kirjaa ja näkee ja tunnistaa omakohtaisesti puhtaat laadut maailmassa  ja sen miten muinaisiin ihmisiin identifioituva ihminen elää harmoniassa näiden laadullisuuksien kanssa. Näin rastan toimintaa ei perimmiltään ohjaa moraali, vaan käytännön tason mystiikka. "Kukaan ei voi seurata minua sinne minne minä menen, ellei elä niin kuin minä elän", on kuultu Bongo Huen (/Hu-I:n) sanovan. Minulle hän kerran saneli osoitteekseen: Eternity, street: Perfection


Bongo Huen maailmanselityksessä muutos rastaksi tarkoittaa ihmisen psykofyysisessä olemuksessa tapahtuvaa, laadullista harppausta, joka johtaa siihen että Kaikkivaltias alkaa käyttää ihmistä mediumina. Ymmärrän tämän niin, että Muinainen mystinen olento - "Rasta" -  ottaa energeettisen puhdistumisen läpikäyneen ihmisen käyttövälinekseen, possessoi  itsensä hänen rakenteeseensa.

Guru Rinpochen opetusten mukaan kaikki ihmiset jotka menevät naimisiin ja keskittyvät huushollinsa hoitamiseen upottavat itsensä surkeuden suohon ilman mitään mahkuja henkiseen  vapautumiseen. Yhtä ankaralta kuulostaa Bongo Huen usein kuultu tokaisu: "Rastalla ei ole aikaa perhe-elämään!" Tämä ei tarkoita etteikö rastalla voisi olla perhettä - olenhan itsekin osa Rastatohtorin perhettä - vaan sitä, että rastan fokus ei ole esimerkiksi lapsissa ja laatuajan viettämisessä perheen kesken. Seksuaalisuudesta Rastan opetukset sanovat, että sillä on hyvin vähäinen osa elämässä, ja kun biologinen ihminen on muuttunut rastaksi hän etääntyy seksuaalisuudesta:  "Rasta ei penetroi" (mutta joskus rasta voi ylivarjostaa, overshadow, rastakuningattaren).



Kristillisessä maailmassa munkit ja nunnat elävät vapaaehtoisessa köyhyydessä jumalalleen pyhitettyä elämää ja kirkko saattaa julistaa jonkun ansioituneen palvelijansa - yleensä käsittääkseni vasta hänen kuolemansa jälkeen - pyhimykseksi. Buddhalaisuudessa pyhyys ei ole erityisen tiheästi käytetty käsite, vaikka pyhinä pidettäviä asioita buddhalaisuuden piirissä onkin paljon. Tiibetinbuddhalaisuudessa pyhinä ihmisinä pidetään ainakin gurujen ja ansioituneiden joogien jälleensyntymiä, tulkuja, ja Dalai Laman kaltaisia Valaistuneen olennon inkarnaatioita. Heitä ei kuitenkaan ole mielekästä rinnastaa sadhuihin, fakiireihin, rastoihin ynnä muihin pesäeron yhteiskunnan kanssa tehneisiin askeetteihin, pyhimyksiin ja  profeettoihin.
 



Se on aina raaka ratkaisu kun ihminen eroaa elämänpiiristään ja alkaa vaeltaa yhtä jalkaa vaikapa sadhujen kaltaisen mystisen veljeskunnan kanssa. Yksi mahdollinen suhtaumistapa asiaan on se, että pidetään tälläistä  elämänmuotoa fanatismina ja  merkityksettömänä pyhyyden saavuttamisen kannalta. Silloin asetetaan omanlainen referenssi sille millaista elämän pitää olla ja myös sille mitä on pyhyys. Näin tietysti kaikki teemme. Ja juuri siksi keskuudessamme tarvitaan muinaivärähteestä visionsa ja virtansa saavia, henkiselle harjoittamiselle omistautuneita pyhimyksiä. He hajoittavat pakkaa ja puhkovat kuplaa.

Pyhät ihmiset ovat erehtyväisiä ja ristiriitaisia ihmisiä kuten muutkin. Oleellista onkin se, että he kannattelevat virallisen maailman ja virallistetun uskonnollisuuden rinnalla mystistä, maagista, ei-rationaalia, mytologista, metafyysistä, kaikkiaan epätavallista maailmaa (ja elämäntapaa). Sen läsnäololla on pyhä tarkoitus ja iso merkitys. Näin uskon. Sillä on hyvä tilanne, jos vielä digiaikanakin ihmisillä on mahdollisuus saada näkymää syvempäänkin elotasoon kuin vain sekulaarirationaaliseen, perhe-, työ ja huvittelukeskeiseen yhteiskuntaelämään ja kaavoihinsa kuivahtaneeseen kirkollisuuteen. Niille jotka ovat lähteneet pyrkimysten polulle joogan, meditaation, tutkimuksen ynnä muun harjoittamisen puitteissa, pyhät ihmiset ja heidän veljeskuntansa ovat vähintäänkin terveellinen muistutus ja visainen koan koskien henkisen harjoittamisen ja muuntuneiden tietoisuudentilojen moninaisia variaatioita: ikkuna joka on myös peili, johon heijastaa omia pyrkimyksiään, luulojaan, tietoisuuttaan ja kokemuksiaan. 





Thursday, January 11, 2018

Uushenkisyyden ja uskonnon Jaakobin paini

Muutoin monenkirjavia uususkonnollisia suuntauksia yhdistää ajatus "omasta polusta"- etääntyminen uskonnollisten instituutioden kehyksistä.

Uskonto on uskomista jonkun toisen kokemukseen, henkisyys on sitä että sinulla on omia kokemuksia.

Uskonnon sijasta ja rinnalla voimme  tässä yhteydessä käyttää sanaa henkinen (uskonnollinen / mystinen) traditio



Yksilöllinen spirituaalisuus on suvaitsevasti kaikkiin katsomuksiin katsovaa, ei-dogmaattista minä olen! mystismiä ... Uskonnot - perinteet, perimyslinjat, opetuslinjat - puolestaan individuaalit visiot haalentavaa, pysähtynyttä kulttuuria: uskomista ja uskossa olemista ... Hmm.

Päällisin puolin suuret maailmanuskonnot näyttävätkin samanlaisilta sikäli, että mikään niistä ei täysin pätevästi toteuta sellaista mielikuvituksen tieteen ja mytologisten tosiasioiden synteesiä, kuin mitä uskonto voisi täyttymyksen tilassaan olla. Hengellisten opetusten, riittien ja rituaalien alkuperäisenä lähteenä oleva, yliaistillinen ja ylijärjellinen tajuntatila konkretisoituu harvoin uskontoelämässä.


Psykedeeliset aineet ovat läpi ihmisen historian olleet tie uskonnollisen kokemuksen mesilöylyihin.  Nykyisinhän on myös virallisia kirkkoja, joiden piirissä ihmiset hakevat yliaistillista taajuutta ja omakohtaista visiota vanhan tutun, vaalean velhon, Jeesus Kristuksen, yhteydessä. Niistä tunnetuimmat ovat ayahuascaa sakramenttinaan käyttävä Santo Daime ja synkretistinen, peyotekulttia vaaliva Native American Church. Mutta jos sinisilmäinen, kristittyjen Jeesus herra onkin feikkiä, niin onko psykedeelinen Jeesus itse Harhan johtaja?

Taivaallisten jumalten autenttisuuden voi todentaa taivaisiin menemällä. Sen sijaan jumalten historiallisen todenperäisyyden ja heidän oppiensa kvaliteettien koetteleminen tapahtuu uskontojen uskomusjärjestelmän ulkopuolella. Olen siellä juuri nyt. Täällä on sikäli erikoinen asetelma yllä, että vaikka kaikki tietävät Jeesuksen eläneen vain juutalaisten ennustuksissa ja Uuden testamentin lehdillä, niin valtavan iso jengi Jeesus-purkkaa kehuu. Maun uskoo olevan peräisin aidosta Paratiisin hedelmästä - ei Pappilan hätävarasta - muutkin ihmiset kuin vain kristityt. Monimakuinen Jeesuspurkka onkin siitä hyvä tuote, että sitä voi venytellä ja paukutella vaikka olisit Äiti Amman klaanissa tai tee-se-itse - samaani.

Suosituimmat jumalat omien uskontojensa ulkopuolella ovat laupiaat olennot. Karitsan kaltaisen Jeesuksen lisäksi Buddha ja Krishna.  Tosin todellisuudessa Buddha valaistuneena ihmisenä ja Krishna jumalana ovat kammotuksia tämän maailman kannalta. Buddha kyseenalaisti koko inhimillisen toiminnan perustan - uskon itseen tai sieluun - ja Krishna pitää leikkinä sitä, mitä me pidämme suurena kärsimyksenä ja josta kaipaamme vähintäänkin nirvanaan.

Epistolejaan erittäinkin epäselvästi artikuloinut Jeesus on kristinopin mukaan messias, joka haluaa pelastaa meidät syntisten osaksi tulevalta kadotukselta ja vaatii tästä laupeuden työstään palkakseen, ei enempää eikä vähempää kuin meidän koko elämämme. Tätä oppia ei moderni, new agen aamuruskoa kohti kurkottava kilvoittelija tietenkään hyväksy. Hän keksii Jeesuksen uudestaan sellaisena kuin hän sen haluaa. Jeesus voi olla vaikka joogi, joka vietti "salaiset vuotensa" Intiassa.

Koska Elvis - meidän ei tarvitse kysyä miten käy Jeesukselta rock & roll. Mutta miten käy Jeesukselta zazen? Katoliset siskot sen tietävät. Ne nunnat jotka zen-meditaatiota harjoittavat.  Silmät auki liikkumatta istuminen on silmät auki liikkumatta istumista. Kun istuminen liitetään uskonnolliseen kontekstiin, valaistumisen päämääriin, se on Buddha Dharman harjoittamista, joka saa innnoituksensa buddhalaisesta filosofiasta.


Buddhalaisuudessa on iso määrä erilaisia suuntauksia ja samankin koulukunnan sisällä opetetaan useita, erilaisia meditaatiotekniikoita. Sanotaan että olemassa 84,000 dharmaa tai tapaa ymmärryksen herättämiseen. Niitä ei ole kuitenkaan tapana harjoittaa yhtä aikaa ja rinnakkain, sillä ei ole mitään mieltä ryhtyä harjoittamaan montaa dharmaa yhtä aikaa jos ei ole ymmärtänyt vielä ensimmäistäkään. Tämä on tietysti vain "dogmi". Henkisyyden läpäisemä pyrkimysten virtaan astunut kuulostelee sisäistä viisauttaan ja tekee sen minkä tekee koska sydän sanoo niin.

Jos opettelee samalla ajanjaksolla lukemaan ja laskemaan, niin onnistuuhan se ilman traumoja kyllä. Samalla tavoin me voimme harjoittaa vaikkapa yhteyden synnyttämistä luonnonhenkiin, homeopatiaa ja mielen perimmäisen tyhjyyden käsittämistä. Mutta jos kaikki nämä harjoitteet ja niiden taustaoletukset sekoitetaan omin maustein yhdeksi sopaksi, se on sitten soppaa. Ei elävää vettä. Sakeaa soossia syntyy silloinkin, jos aletaan mielivaltaisesti sekoittelemaan toisiinsa eri opetuslinjojen piirissä harjoitettavia meditaatiotekniikoita.


Etsittäköön kaikista kunnioitetuimpia opetuksia laajalti
ja älköön Opetusta sekoitettako! Suorittakoon jokainen koulukunta sen erillään.
- Padmasambhava




Nepalissa on syrjäseuduilla miehiä, jotka ovat sekä buddhalaisia lamoja että samaaneja. Hoitavat kumpaakin virkaa kysynnän mukaan. Olisiko Dalai Lama - joka on neuvoa noidilta ja poppamiehiltä udellut yhden jos toisenkin kerran - sittenkin oikeassa väittäessään, että Tangomarkkinoillakin soi viimeisenä valssina ekumeeninen jenkka?

Uususkonnollinen henkisyys on uskontokriittisyydestään huolimatta myös ekumeenisuuden korkea veisu. Kaikki ovat oikeassa - koska: ykseys, itse, karma, oma polku ... Elämme aikaa jolloin kuka tahansa voi olla kuka tahansa. Mutta pohjimmiltasi sinä olet sisäinen sankari. Jungkin sanoi niin, suunnilleen, ja Joseph Campbell.

Sinun elämäsi on kosminen, arkkityyppisiä kuvajaisia kuhiseva seikkailu jonka päämääränä on suurenmoinen sisäinen eheys ja psykologinen kylläisyys. Se on henkisyysihmisen kielelle käännettynä: valaistuminen.

Valaistuminen on siitä kätevä termi että sillä voi tarkoittaa melkein mitä tahansa mielenmuutosta. Yhdelle se on itsetietoisuuteen heräämistä, toiselle itsen sulautumista Valoon, jumalaan, jumaluuteen. Lisäksi on useiden uus-hengellisten hemmojen ihannoimia kultteja, kuten samanismi, jotka eivät alkuperäisessä oloasussaan kytkeydy yksilölliseen valaistumiseen, henkistymiseen tai täydellistymiseen suoranaisesti mitenkään.

Narsismiksi ja feikiksi uushenkisyys kääntyy silloin, kun omilla, haperoilla mielikuvilla ja käsitteillä itsepintaisesti korvataan pitkän linjan, henkisten ja maagisten järjestelmien peri-ideat ja proseduurit.  Feikkiä on se jos henkilö väittää olevansa samaani ilman, että on käynyt läpi samaanin koulutusta ja initiataatiota muuta kuin mielikuvituksen tasolla. Feikkiä on tantra-opettaja, joka ei tiedä tantran ja "tantrisen" eroa ja toimii ilman gurua ja initiaatiota tantraan. jne.

Jos uskonto perustuu "yhden ihmisen kokemukseen" se on totta kai rajoite. Samoin jos arkaais-samanistis-tantriset säpinät eivät synkkaa yhteen modernin tasa-arvokäsityksen ja sukupuolineutralismin oppien kanssa, niin onhan se rajoite. Niin kuin autoilijoiden turvavyöpakkokin on rajoite. Yksilölliselle henkilölle.

Uskonnosta ihminen nappaa herkästi itselleen identiteetin. Siksi uskonto on jopa tavan vuoksi kirkkoon kuuluvalle materialistillekin turvaa tuottava asia. Turva on illusorinen. Onhan elämässä kaikki uhanalaista, identtiteetti etenkin. Uskonnon olisikin hyvä olla hengellinen yhteisö, joka suo yksilöille turvalliset puitteet riisuutua omaksumastaan, ehdollistuneesta identiteetistä ja kohdata esim. tuntemattomia, pyhiä entiteettejä niiden omassa todellisuudessa, ei oman, rajoittuneen mielensä sisällä.

Uskonnot ovat kietoutuneet niin tiiviisti yhteiskunnallisen vallankäytön koneistoon, että on vaikea uskoa niiden muuttuvan - uskonnolliseen suuntaan. Tästä kirkollisuuden pysähtyneisyyden tilasta juuri syntyy tämä paine ja virike uudenlaiseen henkisyyteen, sellaiseen jossa on mukana real thing: pyhyyden leimahdus.

Löytyykö tämä leimahdus vanhoilta voimapaikoilta, Stonehengestä,  Saarakalliolta ... ? Yksi virtaus uskonnoista pois päin tapahtuu  "uus-pakanallisuuden" värähteissä.  Uus-pakanallisuudella tarkoitan ei-materialistista elämänymmärrystä, jossa moralististen narratiivien ja ylikansallisten jumalhahmojen sijasta pääosassa ovat esoterinen mytologia, paikalliset legendat, luontomystiikka ja muinaisten merkkien, äänteiden ja symbolien semioottinen läpivalaisu.



Itse en usko että tulevaisuuden uskonnot sitoutuvat maahan, kuuhun ja aurinkoon, kuten me ihmiset yhä teemme, vaikka palloamme ympäröivän avaruuden valtavuus on ollut selvillä jo iät ajat. Uudet, isot uskonnot tulevat olemaan  hengentieteellisiä tutkimuskomissioita ja kansanliikkeitä, jotka pitävät kohtalonkysymyksenä ihmiskunnan integroitumista kosmiseen avaruuskulttuuriin ja tutustumista galaktisen tason mahteihin.

Uusista - kuten ei nykyisistäkään - uskonnoista tuskin on vastalääkkeeksi länsikulttuurin vulgaarille, äärimmäisen seksualisoidulle sekulaarisuudelle. Tämä on yksi syy siihen, miksi uskontojen merkitys ihmisten henkisten kokemusten ympäristönä tulee entisestäänkin vähenemään.

Uskontokuntien ulkopuolella henkinen kasvu jatkaa epäilemättä versoilujaan, mutta mikäli spirituaalin kehityksen nimissä tapahtuva touhu on loputonta rentoutumista, stressin poistoa, itsen hyväksymistä ja chakrojen puhdistusta, voiko se ikinä olla muuta kuin haaveellinen, hyvinvointi-ideologinen harraste? Omistautuneisuutta ei henkisissä sfääreissä sääteleviltä välttämättä puutu, mutta usein se on omistautumista falskeille ihanteille ja teoreettiselle jargonille (ihmisen olemuksesta ja tietoisuuden evoluutiosta).

Sekä moraalinen että narsistinen suhde elämään lukitsee meidän mielemme. Molemmat ovat ominaisuuksia, jotka usuttavat meidät vertailemaan kokemuksiamme toisten henkilöiden kokemaan ja kutakin tajunnantilaamme johonkin aikaisempaan tajunnantilaan. Silloin meistä tulee epäröiviä ja tuhlaamme aikaa kökköjen kelojen kelaamiseen, eikä rauhantila tai todellinen uskonnollinen mielenlaatu voi täyttää sisäistä avaruuttamme.

Uskonnollinen mielenlaatu virittää meissä kaikki elämänalueet kattavan, pakosta ja itse-erinomaisuudesta vapaan, pragmaattisen ja luonnollisen omistautumisen toisenlaisuudelle. Uskollisuuden tajunnan ja sen energian täyden esteettömyyden saavuttamisen aikeelle.

Aikeen alku on suloinen: puhtaat kädet ja puhdas mieli. Aikeen keskikohta on suloinen: puhtaat kädet ja puhdas mieli. Aikeen loppu on myös suloinen: puhtaat kädet ja puhdas mieli.



Monday, October 23, 2017

Jorma Elovaara, psykedeelisen mystiikan tähtituottaja

Me olemme underground-tutkijoita, ja tämä julkaisu kertoo niistä tuloksista, joihin työmme on johtanut ... Tähden toimitus toivottaa lukijan tervetulleeksi kauniiseen maailmaan.
Tähti 7 / 1972


Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika (Mysteeni, 1971)


niin viimeinkin, tähti syttyy viimeinkin
Hector - Herra Mirandos

Okkultismin, teosofian ja mystiikan harrastus sai uudenlaisen auran ympärilleen 60-luvulla.  Mystinen maailmankuva pullahti pinnalle nuorison psykedeelisen heräämisen ansiosta ja vakiintui äkkiä hippikulttuurin henkiseksi alustaksi. Suomessa tämän käänteen moottorina oli Jorma Elovaara. Hänen radio-ohjelmansa, esitelmänsä ja kirjallinen tuotantonsa välittivät meille Amerikasta universaliin liitoon lähteneitä "Vesimiehen ajan" aatteita.



Jorma Elovaaralla oli omaperäisiä tulkintoja ikiaikaisesta, "salatusta tiedosta", mutta mitään uutta oppia hän ei punonut, eivätkä hänen ajatusvirtansa edenneet etäälle vanhan kaartin - Blavatsky, Leadbeater ym - ideologisilta lähteiltä. Tosin sellaiset uudet, urbaanit psykonautit kuin Timothy Leary ja Alan W. Watts tulivat hänen toimestaan kirjatuiksi tietäjien kastiin. Elovaara kauhaisi rinnakkaiseen käsittelyyn miltei kaikki ns rajatiedon alueet teosofiasta ja blavatskisesta okkultismista astrologian ja parapsykologian kautta kosmologiaan, kummituksiin ja lentäviin lautasiin.

Elovaara toivotti ihmiset tervetulleeksi kauniiseen maailmaan, jossa esineet, ilmiöt ja ihmiset hohtavat astraalivaloa, ajatuksensiirto ja aikamatkustus on mahdollista; jossa oudot olennot ilmestyvät ihmisille ja lentokoneet katoavat mustiin aukkoihin; jossa ydinfysiikka, magiikka ja alkemia omaavat jokainen yhdenlaista pätevyyttä. Tajunnan laajentaminen oli Elovaaran agenda ja viittaukset hasikseen ja lsd:hen näyttäytyivät hänen selostuksissaan tässä yhteydessä (vaikka hän toistuvasti mainitsikin, ettei suosittele kenellekään huumausaineiden käyttöä).


Parapsykologit kysyvät, ovatko yliluonnolliset kyvyt mahdollisia. Minä haluaisin kysyä, miten ne parhaiten oppii.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika


"Yliluonnollisilla kyvyillä" tarkoitetaan tässä suunnilleen kaikkia havaintoja ja tajunnallisia prosesseja, jotka ylittävät kiinteään, fysikaaliseen toteen ja  psykologiseen minään ankkuroituneen arkikokemisen. Elovaara siis promotoi juuri sitä harrastetta, josta pekkaervastit ynnä muut kirkasotsaiset salatieteilijät olivat varoittaneet. Vanhan koulun teosofiset päälliköt omasivat ns psyykkisiä kykyjä kyllä, mutta he eivät halunneet oppilaidensa kehittävän niitä itselleen. Normioloissa meille näkymätön astraalimaailma kuvattiin petolliseksi värähtelyvyöhykkeeksi, jossa on vaarana joutua harhojen huijaamaksi. Tätä Elovaarakaan ei kiistänyt - ja käsittääkseni juuri tämän takia hän halusi ohjeistaa nuoria tajunnanmatkaajia ja summata omia kokemuksiaan hienovärähteisistä energiamaailmoista.


Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa, kun havaintojen tekijä lähtee nostamaan värähtelyjä ylemmille astraalitasoille. Portti näille tasoille on aikatajun muuttuminen.

- Vesimiehen aika




"Vanhauskoinen" henkinen kehitys oli hidasta, unelmoinnin omaista valmistautumista äärettömän monien jälleensyntymien päässä häämöttävään valaistumisvihkimykseen. "Henkiset kokemukset" merkitsivät (/merkitsevät) yhdelle tonttujen ilmaantumista näköpiiriin, toiselle akaasisten aikakirjojen auki lävähtämistä, tai kristusvalon huumaa. Kaikkiaan nyt puhutaan ilmestyksistä, jotka eivät keskimääräisesti ole olleet teosofisen totuudenetsijän lähtökohtana polullaan, vaan ikään kuin mannaa, jonka leijailua alas taivaista toivorikkaasti odotetaan ja yhtä paljon myös pelätään. Elovaara puolestaan kirjoitti näin:

Kun tunnette, että jotain alkaa tapahtua, antakaa sen tapahtua. Jännitys on suurin juuri silloin kun tapahtumat alkavat lähteä liikkeelle. Sitten kun olette irti ette enää tunne mitään jännitystä ja kihelmöintiä.


...  Astraalitaso on jatkuvasti mahdollista havaita, milloin tahansa ja missä tahansa. Se tulee esiin kun fysikalisen maailman tapahtumat pysäytetään. Siihen on olemassa lukematon määrä keinoja alkaen keskittymisestä pyörivässä liikkeessä olevaan kuviteltuun pyhään kuvioon ja aina puhtaasti mekaanisiin keinoihin kuten värähtelevä valo. Helpoin tapa on yksinkertaisesti istua alas ja lakata ajattelemasta juuri niitä asioita joita näkee edessään ...


Ilmeisesti se että lakkaa ajattelemasta edessään olevia esineitä ei tarkoita tässä eristäytyvää vetätytymistä sisäiseen maailmaan, vaan myös ympäristön havainnointia omista ajatusmekanismeista etääntyneessä mielentilassa. Elovaara näet kuvaa myös ulkoisessa todellisuudessa, kuten toisen ihmisen kasvoissa havaittavia muutoksia, ja tilan sähköistymistä kaiken kaikkiaan. Hän toteaa Alan Wattsin antavan "nykyaikaisen kuvan tajunnan laajentamisesta" David Solomon toimittamassa kirjassa LSD - the Consciousness- Expanding Drug:


Minän rajojen muuttuminen alkaa ... aistien kaikupohjan muuttumisesta. Värien voimistuminen ja syveneminen ja äänien ja pintojen terävöittyminen antaa niille outoa läpinäkyvyyttä. Niiden läsnäolon tuntee tavallista enemmän värähtelynä, sähköisenä ja itsestään loistavana ... nämä värähtelyt ovat suorassa jatkuvuudessa oman tietoisuuden kanssa .... ulkopuolinen maailma on jollakin kummallisella tavalla omassa mielessä. Käy selville myös se, että ulkopuoli ja sisäpuoli eivät sulje pois toisiaan eivätkä ole erossa toisistaan.


Jorma Elovaaran teos on koottu aineistosta, jota hän oli käyttänyt vuosina 1969 - 1971 radio-ohjelmassaan Vesimiehen aika. Pink Floyd ja muu psykedeelinen musiikki limittyi ohjelmassa tarinoihin kaukaa ajasta ja kaukaa idästä (- ehkä myös Hong Kongista: tuntuu niin kovin kylmältä tänään ...). Ohjelmat lähetettiin eetteriin juuri ennen keskiyötä. Vesimiehen ajan jälkeen vuorossa oli enää jokailtainen Maamme-laulu.


Parhaat Vesimiehen ajan lähetyksistä olivat -  Elovaaran ääni väristen luotsaamaa - hypnoottista ja kihelmöivän jännittävää, salatieteellisissä  sfääreissä seilaamista. Aina ohjelmat olivat jyrkästi muun mediatarjonnan maailmankuvasta irtaantuvia kuulokuvia. Täten ei ollut ihme, että YLE lopetti Vesimiehen ajan hyvin pian sen "epäinformatiivisen" sisällön vuoksi.




Vesimiehen ajan lakkauttamisen jälkeen Jorma Elovaara ryhtyi toimittamaan okkultistista lehteä TÄHTI. Ensimmäinen numero ilmestyi 1971. Elovaaran lisäksi lehteä olivat tekemässä mm K Oso Laakso ja taiteilija Kari/Gari Sipilä, jonka sarjakuvia julkaistiin myöhemmin myös kahtena Tähden erikoisnumerona: Aika Ibizalla ja Aika Ibizalla II. Molemmat suomalaisen underground-sarjiksen klassikoita.




Tähden aihepiiri oli laaja. Eurooppalainen okkultismi. Suomalainen sisäpolitiikka. Huumausaineet. Aasia. Hamppuköysi. Tarot. Paperintuotanto. Musiikki. Ufot. Gurukultit. Sciense fiction. Intian uskonnot. Christiania. Nikolas Tesla. Timothy Leary. Edgar Allan Poe. Lukijoiden kirjeitä oli joka numerossa ja novelleja julkaistiin mm Tuula Heimalta ja Yrjö Koivukarilta. 

Tähti oli Yhdysvalloissa perustetun Underground Press Syndicaten jäsen ja julkaisi runsaasti UPS:n materiaalia sivuillaan. Näin tapahtumia ja viboja Amerikassa - esim Timothy Learyn edesottamuksia - pystyttiin seuraamaan tuoreeltaan myös Suomessa.




Osa jutuista oli painoteknisistä syistä - jotkut muista syistä - lähes lukukelvottomia. Tähden tavaramerkiksi muodostuivat "astraalisesti" värittyneet, psykedeeliset kuvat. Niiden astraalinen väritys ei ollut tarkoituksellista, vaan syynä oli se, että lehden tekijät eivät osanneet tehdä kuvien värierottelua. Näin on minulle kertonut Arttu eli taiteilija H. I. Hirvonen, joka kuului vähän aikaa lehden toimitukseen ("en ikinä tottunut siihen Elovaaran mustaan huoneeseen") ja oli ainut graafisen alan koulutusta (amiksen kuvanvalmistajan linja) saanut hemmo ryhmässä.




Iso osa Tähden kuvista esitti nuoria, pitkätukkaisia miehiä ilman paitaa ja usein tuolloin muotia olleet hai-saappaat jalassaan.Paljas yläkroppa paljastaa tärkeitä hermokeskuksia ja sallii niiden toiminnan. Saappaat, raskaat jalkineet ... tasapainottavat verenkierron alaruumiissa palelultumisen estämiseksi , eristävät maan vaikutukselta (sähköiskuilta) ja antavat turvallisen voiman tunteen (staattisen biosähköisen latauksen). Näin on Jorma Elovaara asiaa selvittänyt. 

Elovaara oli 70-luvulla myös julkihomo ja homoaatejärjestötoiminnan aktiivi. Hänen Tähdessä suosimansa kuvitustyyliin yksi motiivi liittyy epäilemättä tähän.




Tähden toimituksessa ja sen julkaisijan, Mysteeni-yhdistyksen, "kivipainossa" työskentelevä poppoo paiskoi hommia ruoka ja patjapaikka palkkanaan. Mysteeni oli siis myös kommuuni. Ensin Mikonkadulla, myöhemmin Laivanvarustajankadulla. Helsingin Sanomat teki 70-luvun alussa kohujutun Mysteenistä ja kivipainon orjatyövoimasta. Hasiksen käryä oli ilmassa ja lastensuojelu iski kun oli käynyt selville, että orjatyövoimaan lukeutui yksi alaikäinen naisihminen. 
(Suomalaisen alakulttuurin historiaa on esitelty monissa haastattelukirjoissa, lehtijutuissa ja dokumenttifilmeissä, mutta koskaan ei informanttien joukossa ole ollut em "alaikäinen tyttö". Hänellä olisi paljon kerrottavaa, sillä tiedän kyseisen henkilön seuranneen hyvin läheltä urbaanin vaihtoehtokulttuuriin, ja erityisesti sen psykedeelisen siiven, erään/eräiden keskeishenkilön/henkilöiden edesottamuksia Tähden ajoista vähintäänkin 80-luvun puoliväliin saakka.)

Mysteenin uunista tuli Tähden ohella ulos anarkistien Loimua, useita romaaneja ja kirjoja esim telepatiasta, Atlantiksesta ja henkilökohtaisesta vetovoimasta. Varhaisin suomenkielellä painettu Urantia-kanavointi ilmestyi kirjana nimeltä Ajatus (1971). Ilmeisesti automaattikirjoituksella syntynyt vuodatus julkaistiin tekijänimellä H. N. Virta. Tämän tieteellisen selostuksen on antanut Virran aivoituskaavailun johdon alaisena Ajatus.
Mysteeni julkaisi myös yhden tärkeimmistä suomalaistekoa olevista salatieteellisistä kirjoista: teosofisen yksityisajattelijan, pasifistin ja vegetaristin, Anselm Kasteen Einsteinia ja Blavatskya syntetisoivan tutkielman Tietäjän testamentti.


Elovaaralta itseltään ilmestyi Vesimiehen ajan jatkeeksi kirja Sisäavaruuden lapsi (1974) aiheinaan mm aktiivinen keskittyminen astraalitasolla, neliulotteinen tajunta, seremoniallisen magian avain ja maagisen teatterin kuningasvelho. Kirjan kustantaja oli vaihtunut Mysteenistä Syndicate Pressiin. Teoksen alkusivulle on painettu seuraavat rivit:

Tämän kirjan omistuskirjoitus kuuluu,
edelleen,
Asematunnelin iltavuoron
paahtotiskin myyjälle,
sille paidattomalle.



Yksi kirjan erikoisimmista arvailuista koskee sitä, onko maapallolla on pohjoisnavan kohdalla aukko, painauma: onko Maa todella ollut kaiken aikaa pallon muotoinen...  Tässä yhteydessä Elovaara viittaa mm muistioihin, joita ovat laatineet 1600-luvulla elänyt Cyrano de Bergerac ja ilmapalloilija Hans Piaallin päiväkirjan muistiinmerkitsijänä toiminut Edgar Allan Poe. Lisäksi Elovaara oli itselleen karttapallon hankittuaan havainnut, että pohjoisnapaa esittävä karttapallon osa on painunut sisäänpäin kuin päärynässä näkyvä terälehtien kohta, joka on tikkua vastapäätä.

Siitä huolimatta, että kirjan nimi on Sisäavaruuden lapsi kirja käsittelee kosolti ulkoavaruudellisia asioita. Lisäksi Elovaara huomauttaa - aiheellisesti - ihmisen olemusta analysoidessaan, että ihminen ei ole sisällään. Siellä ei ole muuta kuin koossa pitäviä elimiä, koneisto, sähköjohtoja sekä pää, joka on jonkinlainen kojelauta ja mittaritaulu.

Olemme lähempänä totuutta, jos sanomme, että ihminen on siinä kohdassa, missä hän ja häntä ympäröivä ilma kohtaaavat. Jos sähköinen valonhohde ympäröi ihmistä, sen huomaamme ensin eikä sitä mitä on sisällä. Mutta tämä on vain tuote olemassaolosta.


Okkultistista havaitsemista verrataan kolmiulotteisen elokuvan katselemiseen. Siihen tarvitaan erikoiset lasit tai kolmiulotteinen valkokangas. Pitää siis itse myös osata jotain. Tässä tapauksessa osaaminen merkitsee taitoa olla yhtä aikaa äärimmäisen tarkkaavainen ja täysin rento; kykyä keskittyä valittuihin kohteisiin ilman jännitteitä ja ajatuksellisia rajoitteita. 


... tajunta voi kehittää erittäin suuren nopeuden tehdessään havaintoja silloin kun tälläinen on erityisistä syistä tarpeen. Normaali-ihmisen tajunta on uppoutunut sisäisten mielikuvien parissa askarteluun, ja aistit välittävät hänelle vain karkean ja viittauksenomaisen kuvan siitä, missä tilanteessa hän kulloinkin on.  Huomatessaan tämän riittämättömäksi ihminen kehittää itsessään kiihkeän halun oppia tekemään parempia havaintoja, ja se suuntaa paljon energiaa havaintojen tekoon tärkeällä hetkellä: tämä on keskittyminen. Huomiokyky voi tulla neulanteräväksi ja erottaa sekunnin murto-osat. Aavistus tulee todelliseksi. Tajunta koskettaa tarkastelumme esinettä. Kokemus opettaa meille, kuinka hyvin tällä tavalla saadut vaikutelmat pitävät paikkansa.


Elovaara ei kirjoissaan esittele järjestelmällistä ohjelmaa mielen ikkunoiden avaamiseen. Tai määrittele tajunnan laajennuksen eksaktia päämäärää. Esseistä kuitenkin kuulta läpi visio ihmisen heräämisestä jumalaisena energiaolentona. Elovaara kirjoittaa "uudelleen yhdistyvästä ihmisestä", joka lähettää nuolensa kohti korkeampaa ihannetta, johon se kokee yhteyden, ja antaa sille lisää energiaa. Luova toiminta (synteesi) tapahtuu seuraavasti: Viisauden ja kokemuksen ohjaamana tahto luo mielikuvituksen kautta suuntaviivat, joita halu noudattaa toteuttaakseen automaattisesti sille määrättyä kaavaa, jolla se voi vaikuttaa ulkoisten tapahtumien kulkuun.




Jorma Elovaaran tuotteliain ja luovin kausi - 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin - synnytti tutkimusta, visioita ja ajatuskuvioita, joissa höpsismi ja tahaton huumori sekoittuivat vakavaan mystiikkaan ja syvällisen näkemykseen tajunnasta ja mielestä. Myös runoilijana Elovaara tuli mainittuna ajanjaksona esiin muuallakin kuin Mysteenin painatuksissa. Hector julkaisi v 1973 Herra Mirandos -albumillaan ystävänsä Elovaaran sanoittaman kappaleen Sisämaan retkellä.


Tähti-lehden viimeinen numero tuli myyntiin 1977. Vuotta aikaisemmin lehteä vastaan oli nostettu painovapauskanne, koska Tähden epäiltiin yllyttävän nuoria huumausaineiden käyttöön. Timothy Learyn haastatteluja sisältäneet Tähden numerot takavarikoitiin. Vuosia myöhemmin kaikki syytteet hylättiin korkeimmassa oikeudessa. 



Elovaara elvytti Tähden 1983 - tosin Tähti tuikahti vain yhden ainokaisen kerran. Elovaaran lisäksi ulkoasultaan suuria muutoksia kokeneen painotuotteen puikoissa olivat V-P Hämäläinen ja Tapio Pelttari. Tähden nimestä oli pudotettu pois alaotsikko okkultinen lehti ja salatieteilyn sijasta aviisin sisältö täyttyi suomirockista ja punkista, ympäristöasioista, viestintäpolitiikasta ja hamppukulttuurista. Jälkimmäiseen teemaan kytkeytyy Pelle Miljoonan kitaristin, Stefan Piesnackin haastattelu otsikolla Stefan ei kadu! (dullajuttuja, joiden takia oli käväissyt vankilassa.)


1980-luvun puolivälin jälkeen Elovaara pestattiin Radio Cityyn, jonne hän teki vauhdikkaalla ja eksentrisellä otteella ohjelmia otsikoilla Vesimiehen aika ja Sininen rapsodia. Niiden musiikkivalinnat olivat pääsääntöisesti kaameita, eivätkä ohjelmat muutenkaan vanhojen vesimiesten suggestiiviseen tenhoon  yltäneeet.  Sittemin hän on työskennellyt Helsingin lähiradiossa. Sen tiloissa Elovaara vilautti minulle n vuosi sitten käsikirjoitusprujua, josta on tarkoitus tulla kirja.




Tähti ja muut Elovaaran luomukset olivat aikansa (kristalli)lapsia. Tämä ei tietenkään madalla niiden arvoa. Pikemminkin päinvastoin. 

2000-luvun psykedeelisessä uskonnollisuudessa ja mystiikassa painotukset ovat erilaiset kuin 40 - 50 vuotta sitten ja tietoa alan asioista on saatavilla aivan toisenlaisessa mittakaavasssa kuin silloin. Sisäavaruuden auringon esteetön loiste on kuitenkin Mysteeni-jengin tavoin keskeinen teema ja visio myös Terence McKennan ja  Rick Strassmanin innoittamille uus-psykedeelikoilla. Ehkä siksi että


Sisäavaruuden auringon löytyminen (joka on siis sisäisten vetovoimien keskipiste, samoin kuin astraalivalo muodostaa Maan sisälle sen vetovoimien keskipisteenä valon, joka hieman muistuttaa aurinkoa) tarjoaa levon aikana passiivisen keskittymisen välineen projektion muodossa, ja tajuisena aikana kuusikärkisen tähden keskipisteen, joka merkitsee ikuisuustajuntaa. Meidän ei tarvitse silloin milloinkaan sammuttaa tajuntaamme: sisäauringossa on kuolemattomuuden salaisuus (Jorma Elovaara).


  


                    "Tähden toimitussihteeri K. H. Björkman osoittaa sormellaan Tuula Heimaa."
                      Tähti 1 / 1974




                            Arttu Hirvonen kuvassa keskellä. Photo - Vesa Turpeinen, 1975

 
Tähden numerot pdf-tiedostoina

Jorma Elovaara YLEn elävässä arkistossa

Tuula Heiman kirjasta Hampputarha lyhyesti Purppurarinteiden ratsastaja -blogissani:
Hampputarha 

Friday, October 6, 2017

Shiva Shankara-sankarin asanat

Shiva on yksi ja kaikki. Hän on luoja ja kaikkeuden kiitäjä. Jumalsankari joka pelaa yhtäaikaisesti suunnatonta määrää erilaisia pelejä leikkikenttänään maailmankaikkeus. Jokainen meistä on nappula Shivan shakkilaudalla ja yksi Shivan triljoonista, ziljoonista rooleista.

Sinä voit imuroida kotona, pelata rulettia Monte-Carlossa, meditoida ashramissa, kantaa lautoja raksalla, rietastella huoran sängyssä, olla presidentti, salainen agentti tai kadunlakaisija - joka tapauksessa sinä olet Shiva. Koska Shiva on kaikkia olentoja ylläpitävä energia ja niiden itseys. Kosmoksen ainokainen subjekti. 


Elämä ja luominen persoonallisen jumalmahdin leikiksi käsitettynä on Kashmirin shaivismin, ei-dualistisen jumaluusopin, pääteema. Yksi tämän leikin juonteista on se, että  Shiva kätkee minuutensa itseltään rajoittuneisiin tietoisuudentiloihin ja löytää myöhemmin itsensä ykseystietoisuuteen samaistuvana individuaalina.

Valaistuminen tai
moksha tarkoittaa pelkistetysti ilmaistuna sitä, että Shivan impulssit läpäisevät esteettä tajuntasi ja mielesi värähtely on yhtä absoluuttisen olevaisen syketaajuuden kanssa. Tätä tilaa lähestytään Kashmirin shaivismissa joogisen harjoittamisen, meditaation ja ritualismin, avulla. Tärkein käsikirja joogille on Shiva Sutrat. Se on opus, jonka perimätiedon mukaan Shiva itse saneli 800-luvulla joogafilosofille nimeltä Vasugupta. Avainteoksia ovat myös Vasuguptan oppilaan Somanandan kirjoittama Sivadristi ja  Abhinavaguptan Tantraloka.

Koska Shiva on todellinen olio, absoluuttinen todellisuus itse, on myös hänen luomuksensa, ulosvirtauksensa,  reaalinen. Siksi Kashmirin shaivismin piirissä torjutaan tiukasti se käsitys, että maailmankaikkeus on harhaa. Objektiivinen todellisuus on Shivan subjektiivinen luomus ja olemus. Mayaksi sanotun, tilapäisten ilmiöiden ilmennyksen avulla Shiva saturoi tyhjän avaruuden ja tekee itsensä tiettäväksi.


Mayan kosketus saa meidät tuntemaan itsemme yksilöiksi. Samalla se sysää meidät hajamielisyyden sumuun, jossa tajunnan aktivisuus on minimaalisella tasolla. Shivan impulssit läpäisevät kyllä egomme kovan kuoren, mutta me vääristämme mielessämme impulssien värähteet ja virikkeet:


Kaikkitietävyys supistuu meissä avaruudellisen sijaintimme paikallistamiseen: Asun Suomessa, olen suomalainen.


Ikuisuuskäsitys supistuu tilapäiseen sijaintiimme eläytymiseen: Olen 60-vuotias ihminen vuonna 2017.


Täyseydestä tulee vajavaisuutta, epätäydellisyyttä, jonka vuoksi meillä on kyltymätön halu täyttää (elämämme) tyhjyys.


Intuitiivinen tietäminen kutistuu rajoittuneeksi tajuisuudeksi (vidyātattva) joka on riittämättömyytensä takia aina  jotakin vailla.


Spontaani effuusio ja flow supistuu vaillinaiseksi luovuudeksi jota rajoittaa sirpaloitumisen (kalātattva) energia.


Samaistuminen fyysiseen kehoon tekee meistä rajoittuneita minuuksia ja  mahdollistaa erillisyyden erheen, mutta samalla kehomme -  suurenmoinen mysteeri, emme tiedä siitä juuri mitään -  on kosmisten, sähköisten aaltojen värähtelevä kenttä, jonka energiaan tunkeutuminen johtaa henkiseen vapautumiseen:


Keho on nähtävä kaikkien polkujen kokonaisuutena, joka on täytetty ajan moninaisilla operaatioilla ja on kaikkien ajan ja avaruuden liikkeiden alusta. Keho nähtynä tällä tavoin sisällyttää itseensä kaikki jumaluudet. Tämän vuoksi sen tulee olla kontemplaation, palvonnan ja täyttymystä tavoittelevien riittien objekti.
- Abhinavagupta: Tantraloka



Joogaohjaaja Christian Pisano on kirjoittanut lähes 400-sivuinen kirjan, jossa hän esittelee joogien filosofiaa ja joogaliikkeitä Kashmirin shaivismin ja edesmenneen legendan, B.K. S. Iyengarin opetuksiin nojautuen. Kirja kantaa ylvästä nimeä The Hero´s Contemplation (Yogawords, 2011). 


Pisanon lähtökohtana on kuuluisan Kashmirin shaivistin, Ksemarajan näkemys siitä, että asana ei ole psykofyysinen asia, vaan tietoisuuden valona ilmentyvä, ylimmän Shaktin voima ilman ajan, paikan tai fyysisten raamiemme rajoitteita: se mihin joogi asettuu ollessaan täysin tietoisesti identifioitunut jumalaiseen on asana tai istuin. Istuin tässä kontekstissa on korkeimman Shaktin voima.


Hero´s Contemplation sisältää hymnejä, anekdootteja ja faabeleita muinaisten joogien maailmasta, shaivistista filosofointia ja selityksiä joogaliikkeiden metafyysisistä merkityksistä ja asanoiden nimiin kätkeytyvästä symboliikasta. Kauniisti kuvitettu teos ohjeistaa kymmenien jooga-asanoiden ja mudrien tekemiseen. Kaikkien asanakuvausten lomaan on sijoitettu Kashmirin shaivismin kirjallisesta kultakannasta kotoisin olevia mietelauseita ja ohjeita.




Joogaliikkeiden esittely käsittää kolmasosan kirjasta. Pisano aloittaa asanakimaran seisonta-asennoista: Samasthiti ja Urdhva Namaskarasana. Niiden jälkeen Utthita Trikonasan. Tämän asennon ilmaan piirtämä sakraali geometria liittyy absoluutin (feminiinisenä) Shaktina ilmeneviin tahdon, tietoisuuden ja aktiivisuuden energioihin. Asanassa sulautuvat toisiinsa tietoisuuden energiaa (jñānaśakti) manifestoiva Shiva Trikona ja aktivisuuden energia (kriyāśakti) Shakti Trikona.

Toinen näyte Pisanon metodista syntetisoida mytologia ja joogan harjoittaminen olkoon makuulla tehtävän Savasanan metafyysinen tulkinta. Pisson kytkee asanan ikoniseen visioon Kalista tanssimassa Shivan ruumiin päällä. 


Shiva palvelee ylintä Jumalatarta olemalla hänen rahinsa ja hänet tunnetaan nimellä  `Suurenmoinen Edesmennyt´. Hän ilmentää Sadāśivaa [ylintä jumaluutta]. Sanaa ´prahasantam´ (hymyileminen) on käytetty Sadāśivasta siinä tarkoituksessa, että hän näyttää ilonsa palvellessaan parā´a, transkendentaalista Shaktia hänen alustanaan. Vaikka hän [Shiva] on subjektiivisuuden puhdas elementti on hänenkin kuoltava.


Alkulauseen kirjaan on kirjaillut Pisanon joogaopettaja B.K.S. Iyengar ja Kashmirin shaivismia käsittelevän johdannon alan tietäjä Mark Dyczkowski. 

Johdanto on laaja ja Dyczkowskillle tyypilliseen tapaan isoja sisältöjä tiiviissä tahdissa purkavaa analyysia monilla detaljeilla ja alaviitteillä varustettuna. Tutkielma voi olla niukasti filosofisiin tai yleensä akateemisiin asiakirjoihin perehtyneelle lukijalle rankka pieti lukea läpi, mutta sen parissa puurtaminen kannattaa kyllä. 


Pisanon oma teksti on luistavaa, lyyristä ja huokoista ja välillä varsin säkenöivää. Syvällinen asiantuntemus ja omistautunut asianharrastus välittyy ja inspiroi. The Heroes Contemplation on dharma-aarre, jossa piisaa tutkittavaa monen kierroksen ajaksi.

Tuesday, August 1, 2017

Aghori Vimalananda - mystinen veijari & pyhimys; kundaliinijoogi & tantran tietäjä

Robert E. Svoboda:
Aghora - At the Left Hand of God
Aghora II - Kundalini
Aghora III - The Law of Karma


Intialainen Aghori Vimalananda ryhtyi yhdessä vaiheessa elämäänsä sadhuksi. Hän asui metsissä, kierteli ympäriinsä alastomana ja antoi hiustensa rönsytä maahan asti ulottuvina dreadlockseina. Tämä periodi vapaana vaeltajana päättyi aikanaan ja Vimalananda palasi takaisin taloonsa Bombayssa. Siellä hän istui ympäri vuorokauden mustaksi maalatussa huoneessa musta lannevaate yllään ja lipitti aamusta iltaan viskiä ja poltti hasista.

Vimalanandan tuttavapiiri alkoi pitää miestä alkoholistina ja heidän juoruilunsa kantautui myös hänen vanhempiensa korviin. Tämän vuoksi Vimalananda päätti tehdä vierailun isänsä ja äitinsä huusholliin. Siellä hän päivällisen jälkeen kaivoi viinaputelin esiin ja alkoi esitelmöidä  Upanisadeista. Vimalanandan mennessä seuraavan kerran tapaamaan vanhempiaan, hänen äitinsä iski heti viskipullon pöytään ja kehoitti poikaansa puhumaan heille.

Vuonna 1983 kuollut Vimalanda omaksui elämänsä aikana monia rooleja ja ammatteja. Hän toimi mm upseerina armeijassa ja meijerin omistajana. Yhden pätkän taipaleestaan hän oli  tiukassa henkisessä koulutuksessa. Hän oli perehtynyt kundaliinijoogaan, bhaktijoogaan ja moniin muihin joogasysteemeihin ja oli sekä tantran että ayurvedan tuntija. Amerikkalaisen Robert E. Svobodan tutustuessa Vimalanandaan 70-luvun alkupuolella hän omisti useita hevosia ja teki tiliä vedonlyönnillä hevoskilpailuissa. Jos kisoista ropisi rahaa oikein roimasti, Vimalanandalla oli tapana mennä torille ja ostaa kyyhkysiä ja muita eläimiä ja päästää ne vapauteen.



Vimalananda identifioitui aghoreihin, uskonnolliseen extreme-kastiin, jolle mikään ei ole epäpyhää ja likaista. Aghorit toteuttavat hengellistä kutsumustaan usein hyvin räikeillä ja vulgaareilla tavoilla, kuten kannibalismilla. Vimalanandakin oli syönyt ihmisen lihaa, asustellut ruumiinpolttopaikoilla ynnä muuta vastaavaa, mutta sadhuvaiheensa jälkeen hän ei ulkoisesti ja elämäntavaltaan muistuttanut pelkästään tuhkalla ja ihomaalauksilla puettuja, pääkallo kädessä hihhuloivia aghoreja. Hän pukeutui kuten intialaiset miehet yleensäkin, oli naimisissa ja eli päällisin puolin järjelliseltä näyttävää elämää järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenenä.

Vimalanandalla olikin oma määritelmänsä aghora-elämäntavalle. Se ei ole sidoksissa mihinkään oppijärjestelmään. Vimalanandalle aghorina oleminen tarkoitti hellittämättömän intensiivistä uskollisuutta ei-dualistiselle tietoisuudelle ja täysin avointa, kaikenlaisiin koetuksiin valmista asennetta Dharman harjoittamiseen.

Vimalananda ei ole tohtori Svobodan opettajan "oikea" nimi. Aghorin passiin kirjoitettua nimeä Svoboda ei ole halunnut paljastaa suojellakseen hänen sukulaisiaan, jotka eivät erityisen riemuissaan olleet Vimalanandan kuvioista. Hänen vaimonsakin eli suurimman osan aikaa eri osoitteessa. Vimalananda oli kotoisin varakkaasta perheestä, jonka sanotaan kerran omistaneen melkein koko Bombayn.

Kun Svobodaa haastateltiin ensimmäistä  kertaa Intian televisiossa hänen ayurveda-opintojensa vuoksi (Svoboda on ensimmäinen länsimaalainen, joka saanut virallisen luvan pitää ayurvedista praktiikaa Intiassa) hän mainitsi kaikki muut mentorinsa paitsi ei Vimalanandaa. Koska ajatteli Vimalanandan vierastavan julkisuutta. Kävi kuitenkin niin, että Svobodan katsoessa televisiohaastattelua yhdessä Vimalanandan kanssa, Aghori ihmetteli kovasti paljon sitä, että hänen nimeään ei mainittu.

Tämä show ei ole katsomisen arvoinen! Vimalananda jyrähti ja samassa tv-vastaanotin pimeni. Seuraavana päivänä Svoboda luki Indian Timesista, että Bombayn alueella televisiolähetykset olivat loppuneet koko illan ajaksi lähetysyksikössä tapahtuneen, selittämättömän sähkökatkon takia.
 



Vimalananda oli joogi, jolle jooga ei merkinnyt fyysisiä harjotteita, vaan henkisiä pyrintöjä. Joogan tarkoitus on tehdä jokaisesta kodista onnellinen koti, Vimalananda julisti. Kun jokainen perheenjäsen tekee parhaansa pitääkseen perheen yhtenäisenä ja saadakseen sen menestymään, se on todellista joogaa.

Vimalanandan mielestä on mahdoton ajatus, että päällään seisomalla tai muita jooga-asanoita tekemällä voisi saavuttaa valaistumisen tai samadhin. Tuntemuksia joista joogan harrastajat ja muut henkisen polun kulkijat kertovat todisteena kundaliinin heräämisestä olemuksessaan Vimalananda arveli oireiksi ruoansulatushäiriöistä. Lisäksi hän suhtautui kriittisesti swameihin, jotka väittivät samadhin olevan (joogan) korkein päämäärä - sillä mitä tekoa heidän samahdi-spurttauksillaan oikeastaan on?

Sinä menet transsiin, mutta pudotessasi takaisin alas maahan, olet sellainen kuin olit aikaisemminkin. Tämän tyyppinen samadhitila pysyttelee erillään normaalista, tajuissaan olevasta "sinusta". Minun mielestäni  on parempi pitää tajunta tällä [arkitietoisuuden] tasolla jopa silloin kun siirrät fokuksen muihin realiteetteihin.

Tässä minä pelaan shakkia kanssasi, mutta samalla kun pelaan voin käväistä Amerikassa katsomassa mitä vanhemmillesi kuuluu, tai  vierailla Patalassa (alisessa maailmassa), Venus-planeetalla, minun Guru[ni] Maharajin luona, tai missä vaan haluan, ja silti istun täällä ja käyttäydyn kuin en tietäisi mitään. Ollaksesi todella tiedostava, sinun on tiedettävä mitä tapahtuu kaukana tästä päivästä, mitä tapahtui kauan sitten ja mitä tulee tapahtumaan missä tahansa kosmoksen kolkassa tulevien vuosikymmenten aikana... Tietoisuus kaikilla tasoilla kaiken aikaan - tälläisellä valaistumisella on jotain käyttöä.
 



Robert E. Svoboda on kirjoittanut Vimalanandasta kolme kirjaa. Eräs kaikissa teoksissa toistuva teema on seksuaalisuus. Sitä Vimalananda tarkastelee tantran ja ayurvedan näkökulmasta. Näin nähdään, että todellisuudessa sukupuolia ei ole olemassa,  mutta niin kauan kuin elämme tässä fysikaalisessa maailmassa olemme vääjäämättä sidoksissa  kaksijakoiseen malliin. Siksi ei ole mitään viisautta siinä, että yritetään häivyttää sukupuolten erilaisuudet ja teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Sinun täytyy tietää juttu ennen kuin menet sen tuolle puolen.

Sukupuolielämän Vimalananda näki Shivan ja Shaktin lemmenleikkinä. Ilman tälläistä, metafyysistä tasoa seksuaalinen kanssakäyminen on hengetöntä touhua eikä anna sen osapuolille todellista tyydytystä. Shivan ja Shaktin peuhatessa Shiva on aina päällä ja Shakti alla.  Jos nainen on miehen päällä, Shakti ikään kuin kontroloi yhdyntää - mutta Shakti ei kykene kontrolointiin, se ei ole hänen juttunsa. Ja mitä tästä seuraa? Miehestä saattaa tulla perverssi, koska vapaana virtaava Shakti[-energia] saa miehen korruptoituneen karman säteilemään ulos hänen syykehostaan [the causal body]. Sellainen ajatus, että naisen pitäisi aktiivisena kivuta miehen päälle on täysin Luonnon vastainen.

Tantrassa ja kundaliinijoogassa kaksi prinsiippiä, mieheys ja naiseus, yhdistyvät - mutta eivät sulaudu toisiinsa. Sillä siitähän seuraisi koko kisailun loppuminen ja sehän ei olisi lainkaan hauskaa.


Vimalananda harjoitti pitkään vajrolia, "seksijoogaa", jota tehtäessä sperma ja vulvanesteet imetään lingaan tai yoniin lihasvoimalla. Mutta sitten hän tapasi voimallisen olennon - Mahapurushan - joka nimitti Vimalanandaa pihvin purijaksi. Vimalananda kiisti syytöksen jyrkästi. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi syöneensä pihviä, koska oli ollut yhdynnässä lihaa syövien naisten kanssa ja näin imenyt heidän pihviä sisältävää Shakti-olemusta itseensä. Hän alkoi valita partreninsa tarkemmin, kunnes lopetti vajrolin harjoittamisen tyystin. 


Päinvastoin kuin Freud väitti seksualisuus ei ole ihmiselämän määräävin impulssi, eikä siihen ole syytä kiinnittää ylenmäärin huomiota:

Jos unelmoit seksistä päivittäin läpi elämäsi se vie siihen, että kuoleman hetkelläkin himoitset seksiä, ja niinpä Ma (Äiti) sanoo sulle, "okei, poikani, jos haluat seksiä niin ota sitä niin paljon kuin sielu sietää" ja siten sinusta tulee [seuraavassa inkarnaatiossa] sika, kukko tai varpunen.

Tantran periaatteisiin kuuluu se, että syöminen, ulostaminen, seksuaalisuuden ilmentäminen ja sadhana (henkiset harjoitukset) ovat asioita, jotka kuuluvat visusti kunkin ihmisen yksityisyyden piiriin. Sekä itä että länsi ovat liukuneet pois tästä doktriinistä, mutta eri tavoilla. Lännessä seksuaalisuudesta on tehty julkista -  Intiassa taas ei välitetä esim siitä mihin milloinkin virtsataan. (Vaan entä jos olet vanha mies? Olet vaikeuksissa jos pidättelet virtsaamista kovin kauan.  Mutta avoimeen seksiin emme usko, vaan uskomme että rakkauden pitää olla salaista.)




Svoboda kertoo, että  Vimalanandalla oli elämässään kaksi keskeistä  missiota. Myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja oman karmallisen orjuuden & karmisen velan määrän tiedostaminen. 

Vimalanandan mukaan suurin osa siitä, mitä sanotaan karmaksi on kirousten ja siunausten aikaansaamaa. Yleensä kiroukset ja siunaukset eivät ole harkittuja tekoja. Jos jelppaat avun tarpeessa olevaa ihmistä, niin hänestä lähtevät kiitollisuuden aallot osuvat sinuun siunauksen kaltaisesti. Jos taas kohtelet jotain lähimmäistäsi kurjasti, niin hänen tuskaisen itkunsa vibraatiot sekaantuvat sinun elämääsi.


Yhdysvaltojen maailmalla käymien sotien takia Amerikan kansakunnalla on runsaasti kamalaa karmaa kollektiivisesti kannettavanaan, mutta sitä keventävät jumalalliset siunaukset, joihin Vimalananda sanoi USAn valta-aseman pallollamme perustuvan.

Amerikan siunaukset ovat lähtöisin jumalkuningas Ramalta. Ramayana-eepoksessa Rama siunaa kotkan, joka yritti pelastaa hänen puolisonsa Sitan demonikuningas Ravanan kynsistä - ja kotkahan on Amerikan Yhdysvaltojen symboli. Toiseksi hän siunasi Sitan pelastustöihin osallistuneet apinat luvaten niille, että he tulevat hallitsemaan koko maailmaa. Näin on myös tapahtunut, sillä amerikkalaiset ovat apinoiden jälkeläisiä - he jopa uskovat itsekin  periytyvänsä apinoista! Kolmas siunaus oli lupaus Sitalle siitä, että naiset tulevat menemään eteenpäin Kali Yuga -maailmankauden aikana - tämä liittyy Vimalanandan tulkinnassa siihen, että  Amerikka on johtava maa siinä mitä tulee miehen ja naisen tasa-arvoisuuteen.

Intiassa on karman lain seurauksena koettu paljon poliittista väkivaltaa, lakkoja ja levottomuuksia jo vuosikymmenten ajan. Intian itsenäistyminen ei näet Vimalanandan mielestä ollut ei-väkivaltainen tapahtuma. Gandhi kyllä hylkäsi fyysisen väkivallan - mutta miten on ei-fyysisen väkivallan laita? Gandihan pakotti ihmisiä toimimaan tahtonsa mukaan uhkaamalla tappaa itsensä paastoamalla.

Vimalananda nimesi Gandin yhdeksi elämänsä koetinkivistä. Toinen koetinkivi oli Paramahamsa Ramakrishna, joka Vimalanandan tavoin uskoi persoonalliseen Jumalaan. Jokainen joka tuli tekemisiin Ramakrishna Paramahamsan kanssa muuttui hengelliseksi ihmiseksi, ja jokainen joka oli tekemisissä Gandhin kanssa tuli todelliseksi materialistiksi, ahneeksi maineelle tai rahalle, tai molemmille.

Gandhia Vimalananda piti onnekkaana, koska hänen vastustajiaan olivat edes jonkinlaista säädyllisyyttä omaavat britit. Jos saksalaiset tai japanilaiset olisivat hallinneet Intiaa, niin kuinka kauan Gandhi olisi luullaksesi voinut kestää? Ei kovin kauan! Heti kun hän olisi noussut esille ja alkanut pitää meteliä, he olisivat yksinkertaisesti ampuneet hänet kuoliaaksi.


Vimalananda käytti alkoholia, poltti marihuanaa ja hasista - joitain kertoja jopa arsenikilla terästettynä - ja oli tupakkamies viimeisen päälle. Hänen opasteensa oppilailleen kuului: tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen. Alkoholia Vimalananda piti erityisen vaarallisena aineena. Siksi se on kolmasti kirottu jumalallisella tasolla. Kirouksen julistajat ovat luoja Brahman, asuroiden guru Shukracharya (Venus-planeetta) ja Herra Krishna.

Jos haluaa käyttää alkoholia ja kannabista, on oltava täysin terve ja mieleltään kultivoitunut. Tämä oli Vimalanandan julistama vaade. Muussa tapauksessa näiden aineiden hyödyntäminen osana henkistä  harjoittamista on mahdotonta. Vimalananda itse kertoi muuttavansa alkoholin aina mantran avulla somaksi ennen sen juomista.

Aghori Vimalanandalle olivat uskonnollisen elämän ulkoiset muodot vähempiarvoisia verrattuna sisäiseen työhön ja henkilökohtaiseen suhteeseen jumaluuden kanssa. Hän kuitenkin korosti sitä, että vakiintuneisiin standardeihin sitoutuneen uskonelämän hylkääminen on  hedelmällistä vain silloin, kun konventionaalisten uskonnon oppien seuraaminen kompensoidaan kaikki elämän tasot läpäisevällä, intensiivisellä ja jatkuvalla henkisellä harjoittamisella ja vilpittömällä jumaluudelle omistautumisella. 



Ainut Vimalanandaa esittävä potretti on Dr. Vasant T. Ladin valokuvan perusteella tekemä piirros.

Tohtori Svobodalla on netissä kotisivut ja youtubessa useita videoita, lyhyitä ja pitkiä. Tässä Tantra and Purifying the Five Elements by Dr. Robert Svoboda