Monday, October 23, 2017

Jorma Elovaara, psykedeelisen mystiikan tähtituottaja

Me olemme underground-tutkijoita, ja tämä julkaisu kertoo niistä tuloksista, joihin työmme on johtanut ... Tähden toimitus toivottaa lukijan tervetulleeksi kauniiseen maailmaan.
Tähti 7 / 1972


Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika (Mysteeni, 1971)


niin viimeinkin, tähti syttyy viimeinkin
Hector - Herra Mirandos

Okkultismin, teosofian ja mystiikan harrastus sai uudenlaisen auran ympärilleen 60-luvulla.  Mystinen maailmankuva pullahti pinnalle nuorison psykedeelisen heräämisen ansiosta ja vakiintui äkkiä hippikulttuurin henkiseksi alustaksi. Suomessa tämän käänteen moottorina oli Jorma Elovaara. Hänen radio-ohjelmansa, esitelmänsä ja kirjallinen tuotantonsa välittivät meille Amerikasta universaliin liitoon lähteneitä "Vesimiehen ajan" aatteita.



Jorma Elovaaralla oli omaperäisiä tulkintoja ikiaikaisesta, "salatusta tiedosta", mutta mitään uutta oppia hän ei punonut, eivätkä hänen ajatusvirtansa edenneet etäälle vanhan kaartin - Blavatsky, Leadbeater ym - ideologisilta lähteiltä. Tosin sellaiset uudet, urbaanit psykonautit kuin Timothy Leary ja Alan W. Watts tulivat hänen toimestaan kirjatuiksi tietäjien kastiin. Elovaara kauhaisi rinnakkaiseen käsittelyyn miltei kaikki ns rajatiedon alueet teosofiasta ja blavatskisesta okkultismista astrologian ja parapsykologian kautta kosmologiaan, kummituksiin ja lentäviin lautasiin.

Elovaara toivotti ihmiset tervetulleeksi kauniiseen maailmaan, jossa esineet, ilmiöt ja ihmiset hohtavat astraalivaloa, ajatuksensiirto ja aikamatkustus on mahdollista; jossa oudot olennot ilmestyvät ihmisille ja lentokoneet katoavat mustiin aukkoihin; jossa ydinfysiikka, magiikka ja alkemia omaavat jokainen yhdenlaista pätevyyttä. Tajunnan laajentaminen oli Elovaaran agenda ja viittaukset hasikseen ja lsd:hen näyttäytyivät hänen selostuksissaan tässä yhteydessä (vaikka hän toistuvasti mainitsikin, ettei suosittele kenellekään huumausaineiden käyttöä).


Parapsykologit kysyvät, ovatko yliluonnolliset kyvyt mahdollisia. Minä haluaisin kysyä, miten ne parhaiten oppii.
Jorma Elovaara - Vesimiehen aika


"Yliluonnollisilla kyvyillä" tarkoitetaan tässä suunnilleen kaikkia havaintoja ja tajunnallisia prosesseja, jotka ylittävät kiinteään, fysikaaliseen toteen ja  psykologiseen minään ankkuroituneen arkikokemisen. Elovaara siis promotoi juuri sitä harrastetta, josta pekkaervastit ynnä muut kirkasotsaiset salatieteilijät olivat varoittaneet. Vanhan koulun teosofiset päälliköt omasivat ns psyykkisiä kykyjä kyllä, mutta he eivät halunneet oppilaidensa kehittävän niitä itselleen. Normioloissa meille näkymätön astraalimaailma kuvattiin petolliseksi värähtelyvyöhykkeeksi, jossa on vaarana joutua harhojen huijaamaksi. Tätä Elovaarakaan ei kiistänyt - ja käsittääkseni juuri tämän takia hän halusi ohjeistaa nuoria tajunnanmatkaajia ja summata omia kokemuksiaan hienovärähteisistä energiamaailmoista.


Astraalinen tila on hyvin valoisa. On kuin valo olisi syttynyt huoneeseen tai aurinko alkanut paistaa, kun havaintojen tekijä lähtee nostamaan värähtelyjä ylemmille astraalitasoille. Portti näille tasoille on aikatajun muuttuminen.

- Vesimiehen aika




"Vanhauskoinen" henkinen kehitys oli hidasta, unelmoinnin omaista valmistautumista äärettömän monien jälleensyntymien päässä häämöttävään valaistumisvihkimykseen. "Henkiset kokemukset" merkitsivät (/merkitsevät) yhdelle tonttujen ilmaantumista näköpiiriin, toiselle akaasisten aikakirjojen auki lävähtämistä, tai kristusvalon huumaa. Kaikkiaan nyt puhutaan ilmestyksistä, jotka eivät keskimääräisesti ole olleet teosofisen totuudenetsijän lähtökohtana polullaan, vaan ikään kuin mannaa, jonka leijailua alas taivaista toivorikkaasti odotetaan ja yhtä paljon myös pelätään. Elovaara puolestaan kirjoitti näin:

Kun tunnette, että jotain alkaa tapahtua, antakaa sen tapahtua. Jännitys on suurin juuri silloin kun tapahtumat alkavat lähteä liikkeelle. Sitten kun olette irti ette enää tunne mitään jännitystä ja kihelmöintiä.


...  Astraalitaso on jatkuvasti mahdollista havaita, milloin tahansa ja missä tahansa. Se tulee esiin kun fysikalisen maailman tapahtumat pysäytetään. Siihen on olemassa lukematon määrä keinoja alkaen keskittymisestä pyörivässä liikkeessä olevaan kuviteltuun pyhään kuvioon ja aina puhtaasti mekaanisiin keinoihin kuten värähtelevä valo. Helpoin tapa on yksinkertaisesti istua alas ja lakata ajattelemasta juuri niitä asioita joita näkee edessään ...


Ilmeisesti se että lakkaa ajattelemasta edessään olevia esineitä ei tarkoita tässä eristäytyvää vetätytymistä sisäiseen maailmaan, vaan myös ympäristön havainnointia omista ajatusmekanismeista etääntyneessä mielentilassa. Elovaara näet kuvaa myös ulkoisessa todellisuudessa, kuten toisen ihmisen kasvoissa havaittavia muutoksia, ja tilan sähköistymistä kaiken kaikkiaan. Hän toteaa Alan Wattsin antavan "nykyaikaisen kuvan tajunnan laajentamisesta" David Solomon toimittamassa kirjassa LSD - the Consciousness- Expanding Drug:


Minän rajojen muuttuminen alkaa ... aistien kaikupohjan muuttumisesta. Värien voimistuminen ja syveneminen ja äänien ja pintojen terävöittyminen antaa niille outoa läpinäkyvyyttä. Niiden läsnäolon tuntee tavallista enemmän värähtelynä, sähköisenä ja itsestään loistavana ... nämä värähtelyt ovat suorassa jatkuvuudessa oman tietoisuuden kanssa .... ulkopuolinen maailma on jollakin kummallisella tavalla omassa mielessä. Käy selville myös se, että ulkopuoli ja sisäpuoli eivät sulje pois toisiaan eivätkä ole erossa toisistaan.


Jorma Elovaaran teos on koottu aineistosta, jota hän oli käyttänyt vuosina 1969 - 1971 radio-ohjelmassaan Vesimiehen aika. Pink Floyd ja muu psykedeelinen musiikki limittyi ohjelmassa tarinoihin kaukaa ajasta ja kaukaa idästä (- ehkä myös Hong Kongista: tuntuu niin kovin kylmältä tänään ...). Ohjelmat lähetettiin eetteriin juuri ennen keskiyötä. Vesimiehen ajan jälkeen vuorossa oli enää jokailtainen Maamme-laulu.


Parhaat Vesimiehen ajan lähetyksistä olivat -  Elovaaran ääni väristen luotsaamaa - hypnoottista ja kihelmöivän jännittävää, salatieteellisissä  sfääreissä seilaamista. Aina ohjelmat olivat jyrkästi muun mediatarjonnan maailmankuvasta irtaantuvia kuulokuvia. Täten ei ollut ihme, että YLE lopetti Vesimiehen ajan hyvin pian sen "epäinformatiivisen" sisällön vuoksi.




Vesimiehen ajan lakkauttamisen jälkeen Jorma Elovaara ryhtyi toimittamaan okkultistista lehteä TÄHTI. Ensimmäinen numero ilmestyi 1971. Elovaaran lisäksi lehteä olivat tekemässä mm K Oso Laakso ja taiteilija Kari/Gari Sipilä, jonka sarjakuvia julkaistiin myöhemmin myös kahtena Tähden erikoisnumerona: Aika Ibizalla ja Aika Ibizalla II. Molemmat suomalaisen underground-sarjiksen klassikoita.




Tähden aihepiiri oli laaja. Eurooppalainen okkultismi. Suomalainen sisäpolitiikka. Huumausaineet. Aasia. Hamppuköysi. Tarot. Paperintuotanto. Musiikki. Ufot. Gurukultit. Sciense fiction. Intian uskonnot. Christiania. Nikolas Tesla. Timothy Leary. Edgar Allan Poe. Lukijoiden kirjeitä oli joka numerossa ja novelleja julkaistiin mm Tuula Heimalta ja Yrjö Koivukarilta. 

Tähti oli Yhdysvalloissa perustetun Underground Press Syndicaten jäsen ja julkaisi runsaasti UPS:n materiaalia sivuillaan. Näin tapahtumia ja viboja Amerikassa - esim Timothy Learyn edesottamuksia - pystyttiin seuraamaan tuoreeltaan myös Suomessa.




Osa jutuista oli painoteknisistä syistä - jotkut muista syistä - lähes lukukelvottomia. Tähden tavaramerkiksi muodostuivat "astraalisesti" värittyneet, psykedeeliset kuvat. Niiden astraalinen väritys ei ollut tarkoituksellista, vaan syynä oli se, että lehden tekijät eivät osanneet tehdä kuvien värierottelua. Näin on minulle kertonut Arttu eli taiteilija H. I. Hirvonen, joka kuului vähän aikaa lehden toimitukseen ("en ikinä tottunut siihen Elovaaran mustaan huoneeseen") ja oli ainut graafisen alan koulutusta (amiksen kuvanvalmistajan linja) saanut hemmo ryhmässä.




Iso osa Tähden kuvista esitti nuoria, pitkätukkaisia miehiä ilman paitaa ja usein tuolloin muotia olleet hai-saappaat jalassaan.Paljas yläkroppa paljastaa tärkeitä hermokeskuksia ja sallii niiden toiminnan. Saappaat, raskaat jalkineet ... tasapainottavat verenkierron alaruumiissa palelultumisen estämiseksi , eristävät maan vaikutukselta (sähköiskuilta) ja antavat turvallisen voiman tunteen (staattisen biosähköisen latauksen). Näin on Jorma Elovaara asiaa selvittänyt. 

Elovaara oli 70-luvulla myös julkihomo ja homoaatejärjestötoiminnan aktiivi. Hänen Tähdessä suosimansa kuvitustyyliin yksi motiivi liittyy epäilemättä tähän.




Tähden toimituksessa ja sen julkaisijan, Mysteeni-yhdistyksen, "kivipainossa" työskentelevä poppoo paiskoi hommia ruoka ja patjapaikka palkkanaan. Mysteeni oli siis myös kommuuni. Ensin Mikonkadulla, myöhemmin Laivanvarustajankadulla. Helsingin Sanomat teki 70-luvun alussa kohujutun Mysteenistä ja kivipainon orjatyövoimasta. Hasiksen käryä oli ilmassa ja lastensuojelu iski kun oli käynyt selville, että orjatyövoimaan lukeutui yksi alaikäinen naisihminen. 
(Suomalaisen alakulttuurin historiaa on esitelty monissa haastattelukirjoissa, lehtijutuissa ja dokumenttifilmeissä, mutta koskaan ei informanttien joukossa ole ollut em "alaikäinen tyttö". Hänellä olisi paljon kerrottavaa, sillä tiedän kyseisen henkilön seuranneen hyvin läheltä urbaanin vaihtoehtokulttuuriin, ja erityisesti sen psykedeelisen siiven, erään/eräiden keskeishenkilön/henkilöiden edesottamuksia Tähden ajoista vähintäänkin 80-luvun puoliväliin saakka.)

Mysteenin uunista tuli Tähden ohella ulos anarkistien Loimua, useita romaaneja ja kirjoja esim telepatiasta, Atlantiksesta ja henkilökohtaisesta vetovoimasta. Varhaisin suomenkielellä painettu Urantia-kanavointi ilmestyi kirjana nimeltä Ajatus (1971). Ilmeisesti automaattikirjoituksella syntynyt vuodatus julkaistiin tekijänimellä H. N. Virta. Tämän tieteellisen selostuksen on antanut Virran aivoituskaavailun johdon alaisena Ajatus.
Mysteeni julkaisi myös yhden tärkeimmistä suomalaistekoa olevista salatieteellisistä kirjoista: teosofisen yksityisajattelijan, pasifistin ja vegetaristin, Anselm Kasteen Einsteinia ja Blavatskya syntetisoivan tutkielman Tietäjän testamentti.


Elovaaralta itseltään ilmestyi Vesimiehen ajan jatkeeksi kirja Sisäavaruuden lapsi (1974) aiheinaan mm aktiivinen keskittyminen astraalitasolla, neliulotteinen tajunta, seremoniallisen magian avain ja maagisen teatterin kuningasvelho. Kirjan kustantaja oli vaihtunut Mysteenistä Syndicate Pressiin. Teoksen alkusivulle on painettu seuraavat rivit:

Tämän kirjan omistuskirjoitus kuuluu,
edelleen,
Asematunnelin iltavuoron
paahtotiskin myyjälle,
sille paidattomalle.



Yksi kirjan erikoisimmista arvailuista koskee sitä, onko maapallolla on pohjoisnavan kohdalla aukko, painauma: onko Maa todella ollut kaiken aikaa pallon muotoinen...  Tässä yhteydessä Elovaara viittaa mm muistioihin, joita ovat laatineet 1600-luvulla elänyt Cyrano de Bergerac ja ilmapalloilija Hans Piaallin päiväkirjan muistiinmerkitsijänä toiminut Edgar Allan Poe. Lisäksi Elovaara oli itselleen karttapallon hankittuaan havainnut, että pohjoisnapaa esittävä karttapallon osa on painunut sisäänpäin kuin päärynässä näkyvä terälehtien kohta, joka on tikkua vastapäätä.

Siitä huolimatta, että kirjan nimi on Sisäavaruuden lapsi kirja käsittelee kosolti ulkoavaruudellisia asioita. Lisäksi Elovaara huomauttaa - aiheellisesti - ihmisen olemusta analysoidessaan, että ihminen ei ole sisällään. Siellä ei ole muuta kuin koossa pitäviä elimiä, koneisto, sähköjohtoja sekä pää, joka on jonkinlainen kojelauta ja mittaritaulu.

Olemme lähempänä totuutta, jos sanomme, että ihminen on siinä kohdassa, missä hän ja häntä ympäröivä ilma kohtaaavat. Jos sähköinen valonhohde ympäröi ihmistä, sen huomaamme ensin eikä sitä mitä on sisällä. Mutta tämä on vain tuote olemassaolosta.


Okkultistista havaitsemista verrataan kolmiulotteisen elokuvan katselemiseen. Siihen tarvitaan erikoiset lasit tai kolmiulotteinen valkokangas. Pitää siis itse myös osata jotain. Tässä tapauksessa osaaminen merkitsee taitoa olla yhtä aikaa äärimmäisen tarkkaavainen ja täysin rento; kykyä keskittyä valittuihin kohteisiin ilman jännitteitä ja ajatuksellisia rajoitteita. 


... tajunta voi kehittää erittäin suuren nopeuden tehdessään havaintoja silloin kun tälläinen on erityisistä syistä tarpeen. Normaali-ihmisen tajunta on uppoutunut sisäisten mielikuvien parissa askarteluun, ja aistit välittävät hänelle vain karkean ja viittauksenomaisen kuvan siitä, missä tilanteessa hän kulloinkin on.  Huomatessaan tämän riittämättömäksi ihminen kehittää itsessään kiihkeän halun oppia tekemään parempia havaintoja, ja se suuntaa paljon energiaa havaintojen tekoon tärkeällä hetkellä: tämä on keskittyminen. Huomiokyky voi tulla neulanteräväksi ja erottaa sekunnin murto-osat. Aavistus tulee todelliseksi. Tajunta koskettaa tarkastelumme esinettä. Kokemus opettaa meille, kuinka hyvin tällä tavalla saadut vaikutelmat pitävät paikkansa.


Elovaara ei kirjoissaan esittele järjestelmällistä ohjelmaa mielen ikkunoiden avaamiseen. Tai määrittele tajunnan laajennuksen eksaktia päämäärää. Esseistä kuitenkin kuulta läpi visio ihmisen heräämisestä jumalaisena energiaolentona. Elovaara kirjoittaa "uudelleen yhdistyvästä ihmisestä", joka lähettää nuolensa kohti korkeampaa ihannetta, johon se kokee yhteyden, ja antaa sille lisää energiaa. Luova toiminta (synteesi) tapahtuu seuraavasti: Viisauden ja kokemuksen ohjaamana tahto luo mielikuvituksen kautta suuntaviivat, joita halu noudattaa toteuttaakseen automaattisesti sille määrättyä kaavaa, jolla se voi vaikuttaa ulkoisten tapahtumien kulkuun.




Jorma Elovaaran tuotteliain ja luovin kausi - 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin - synnytti tutkimusta, visioita ja ajatuskuvioita, joissa höpsismi ja tahaton huumori sekoittuivat vakavaan mystiikkaan ja syvällisen näkemykseen tajunnasta ja mielestä. Myös runoilijana Elovaara tuli mainittuna ajanjaksona esiin muuallakin kuin Mysteenin painatuksissa. Hector julkaisi v 1973 Herra Mirandos -albumillaan ystävänsä Elovaaran sanoittaman kappaleen Sisämaan retkellä.


Tähti-lehden viimeinen numero tuli myyntiin 1977. Vuotta aikaisemmin lehteä vastaan oli nostettu painovapauskanne, koska Tähden epäiltiin yllyttävän nuoria huumausaineiden käyttöön. Timothy Learyn haastatteluja sisältäneet Tähden numerot takavarikoitiin. Vuosia myöhemmin kaikki syytteet hylättiin korkeimmassa oikeudessa. 



Elovaara elvytti Tähden 1983 - tosin Tähti tuikahti vain yhden ainokaisen kerran. Elovaaran lisäksi ulkoasultaan suuria muutoksia kokeneen painotuotteen puikoissa olivat V-P Hämäläinen ja Tapio Pelttari. Tähden nimestä oli pudotettu pois alaotsikko okkultinen lehti ja salatieteilyn sijasta aviisin sisältö täyttyi suomirockista ja punkista, ympäristöasioista, viestintäpolitiikasta ja hamppukulttuurista. Jälkimmäiseen teemaan kytkeytyy Pelle Miljoonan kitaristin, Stefan Piesnackin haastattelu otsikolla Stefan ei kadu! (dullajuttuja, joiden takia oli käväissyt vankilassa.)


1980-luvun puolivälin jälkeen Elovaara pestattiin Radio Cityyn, jonne hän teki vauhdikkaalla ja eksentrisellä otteella ohjelmia otsikoilla Vesimiehen aika ja Sininen rapsodia. Niiden musiikkivalinnat olivat pääsääntöisesti kaameita, eivätkä ohjelmat muutenkaan vanhojen vesimiesten suggestiiviseen tenhoon  yltäneeet.  Sittemin hän on työskennellyt Helsingin lähiradiossa. Sen tiloissa Elovaara vilautti minulle n vuosi sitten käsikirjoitusprujua, josta on tarkoitus tulla kirja.




Tähti ja muut Elovaaran luomukset olivat aikansa (kristalli)lapsia. Tämä ei tietenkään madalla niiden arvoa. Pikemminkin päinvastoin. 

2000-luvun psykedeelisessä uskonnollisuudessa ja mystiikassa painotukset ovat erilaiset kuin 40 - 50 vuotta sitten ja tietoa alan asioista on saatavilla aivan toisenlaisessa mittakaavasssa kuin silloin. Sisäavaruuden auringon esteetön loiste on kuitenkin Mysteeni-jengin tavoin keskeinen teema ja visio myös Terence McKennan ja  Rick Strassmanin innoittamille uus-psykedeelikoilla. Ehkä siksi että


Sisäavaruuden auringon löytyminen (joka on siis sisäisten vetovoimien keskipiste, samoin kuin astraalivalo muodostaa Maan sisälle sen vetovoimien keskipisteenä valon, joka hieman muistuttaa aurinkoa) tarjoaa levon aikana passiivisen keskittymisen välineen projektion muodossa, ja tajuisena aikana kuusikärkisen tähden keskipisteen, joka merkitsee ikuisuustajuntaa. Meidän ei tarvitse silloin milloinkaan sammuttaa tajuntaamme: sisäauringossa on kuolemattomuuden salaisuus (Jorma Elovaara).


  


                    "Tähden toimitussihteeri K. H. Björkman osoittaa sormellaan Tuula Heimaa."
                      Tähti 1 / 1974




                            Arttu Hirvonen kuvassa keskellä. Photo - Vesa Turpeinen, 1975

 
Tähden numerot pdf-tiedostoina

Jorma Elovaara YLEn elävässä arkistossa

Tuula Heiman kirjasta Hampputarha lyhyesti Purppurarinteiden ratsastaja -blogissani:
Hampputarha 

Friday, October 6, 2017

Shiva Shankara-sankarin asanat

Shiva on yksi ja kaikki. Hän on luoja ja kaikkeuden kiitäjä. Jumalsankari joka pelaa yhtäaikaisesti suunnatonta määrää erilaisia pelejä leikkikenttänään maailmankaikkeus. Jokainen meistä on nappula Shivan shakkilaudalla ja yksi Shivan triljoonista, ziljoonista rooleista.

Sinä voit imuroida kotona, pelata rulettia Monte-Carlossa, meditoida ashramissa, kantaa lautoja raksalla, rietastella huoran sängyssä, olla presidentti, salainen agentti tai kadunlakaisija - joka tapauksessa sinä olet Shiva. Koska Shiva on kaikkia olentoja ylläpitävä energia ja niiden itseys. Kosmoksen ainokainen subjekti. 


Elämä ja luominen persoonallisen jumalmahdin leikiksi käsitettynä on Kashmirin shaivismin, ei-dualistisen jumaluusopin, pääteema. Yksi tämän leikin juonteista on se, että  Shiva kätkee minuutensa itseltään rajoittuneisiin tietoisuudentiloihin ja löytää myöhemmin itsensä ykseystietoisuuteen samaistuvana individuaalina.

Valaistuminen tai
moksha tarkoittaa pelkistetysti ilmaistuna sitä, että Shivan impulssit läpäisevät esteettä tajuntasi ja mielesi värähtely on yhtä absoluuttisen olevaisen syketaajuuden kanssa. Tätä tilaa lähestytään Kashmirin shaivismissa joogisen harjoittamisen, meditaation ja ritualismin, avulla. Tärkein käsikirja joogille on Shiva Sutrat. Se on opus, jonka perimätiedon mukaan Shiva itse saneli 800-luvulla joogafilosofille nimeltä Vasugupta. Avainteoksia ovat myös Vasuguptan oppilaan Somanandan kirjoittama Sivadristi ja  Abhinavaguptan Tantraloka.

Koska Shiva on todellinen olio, absoluuttinen todellisuus itse, on myös hänen luomuksensa, ulosvirtauksensa,  reaalinen. Siksi Kashmirin shaivismin piirissä torjutaan tiukasti se käsitys, että maailmankaikkeus on harhaa. Objektiivinen todellisuus on Shivan subjektiivinen luomus ja olemus. Mayaksi sanotun, tilapäisten ilmiöiden ilmennyksen avulla Shiva saturoi tyhjän avaruuden ja tekee itsensä tiettäväksi.


Mayan kosketus saa meidät tuntemaan itsemme yksilöiksi. Samalla se sysää meidät hajamielisyyden sumuun, jossa tajunnan aktivisuus on minimaalisella tasolla. Shivan impulssit läpäisevät kyllä egomme kovan kuoren, mutta me vääristämme mielessämme impulssien värähteet ja virikkeet:


Kaikkitietävyys supistuu meissä avaruudellisen sijaintimme paikallistamiseen: Asun Suomessa, olen suomalainen.


Ikuisuuskäsitys supistuu tilapäiseen sijaintiimme eläytymiseen: Olen 60-vuotias ihminen vuonna 2017.


Täyseydestä tulee vajavaisuutta, epätäydellisyyttä, jonka vuoksi meillä on kyltymätön halu täyttää (elämämme) tyhjyys.


Intuitiivinen tietäminen kutistuu rajoittuneeksi tajuisuudeksi (vidyātattva) joka on riittämättömyytensä takia aina  jotakin vailla.


Spontaani effuusio ja flow supistuu vaillinaiseksi luovuudeksi jota rajoittaa sirpaloitumisen (kalātattva) energia.


Samaistuminen fyysiseen kehoon tekee meistä rajoittuneita minuuksia ja  mahdollistaa erillisyyden erheen, mutta samalla kehomme -  suurenmoinen mysteeri, emme tiedä siitä juuri mitään -  on kosmisten, sähköisten aaltojen värähtelevä kenttä, jonka energiaan tunkeutuminen johtaa henkiseen vapautumiseen:


Keho on nähtävä kaikkien polkujen kokonaisuutena, joka on täytetty ajan moninaisilla operaatioilla ja on kaikkien ajan ja avaruuden liikkeiden alusta. Keho nähtynä tällä tavoin sisällyttää itseensä kaikki jumaluudet. Tämän vuoksi sen tulee olla kontemplaation, palvonnan ja täyttymystä tavoittelevien riittien objekti.
- Abhinavagupta: Tantraloka



Joogaohjaaja Christian Pisano on kirjoittanut lähes 400-sivuinen kirjan, jossa hän esittelee joogien filosofiaa ja joogaliikkeitä Kashmirin shaivismin ja edesmenneen legendan, B.K. S. Iyengarin opetuksiin nojautuen. Kirja kantaa ylvästä nimeä The Hero´s Contemplation (Yogawords, 2011). 


Pisanon lähtökohtana on kuuluisan Kashmirin shaivistin, Ksemarajan näkemys siitä, että asana ei ole psykofyysinen asia, vaan tietoisuuden valona ilmentyvä, ylimmän Shaktin voima ilman ajan, paikan tai fyysisten raamiemme rajoitteita: se mihin joogi asettuu ollessaan täysin tietoisesti identifioitunut jumalaiseen on asana tai istuin. Istuin tässä kontekstissa on korkeimman Shaktin voima.


Hero´s Contemplation sisältää hymnejä, anekdootteja ja faabeleita muinaisten joogien maailmasta, shaivistista filosofointia ja selityksiä joogaliikkeiden metafyysisistä merkityksistä ja asanoiden nimiin kätkeytyvästä symboliikasta. Kauniisti kuvitettu teos ohjeistaa kymmenien jooga-asanoiden ja mudrien tekemiseen. Kaikkien asanakuvausten lomaan on sijoitettu Kashmirin shaivismin kirjallisesta kultakannasta kotoisin olevia mietelauseita ja ohjeita.




Joogaliikkeiden esittely käsittää kolmasosan kirjasta. Pisano aloittaa asanakimaran seisonta-asennoista: Samasthiti ja Urdhva Namaskarasana. Niiden jälkeen Utthita Trikonasan. Tämän asennon ilmaan piirtämä sakraali geometria liittyy absoluutin (feminiinisenä) Shaktina ilmeneviin tahdon, tietoisuuden ja aktiivisuuden energioihin. Asanassa sulautuvat toisiinsa tietoisuuden energiaa (jñānaśakti) manifestoiva Shiva Trikona ja aktivisuuden energia (kriyāśakti) Shakti Trikona.

Toinen näyte Pisanon metodista syntetisoida mytologia ja joogan harjoittaminen olkoon makuulla tehtävän Savasanan metafyysinen tulkinta. Pisson kytkee asanan ikoniseen visioon Kalista tanssimassa Shivan ruumiin päällä. 


Shiva palvelee ylintä Jumalatarta olemalla hänen rahinsa ja hänet tunnetaan nimellä  `Suurenmoinen Edesmennyt´. Hän ilmentää Sadāśivaa [ylintä jumaluutta]. Sanaa ´prahasantam´ (hymyileminen) on käytetty Sadāśivasta siinä tarkoituksessa, että hän näyttää ilonsa palvellessaan parā´a, transkendentaalista Shaktia hänen alustanaan. Vaikka hän [Shiva] on subjektiivisuuden puhdas elementti on hänenkin kuoltava.


Alkulauseen kirjaan on kirjaillut Pisanon joogaopettaja B.K.S. Iyengar ja Kashmirin shaivismia käsittelevän johdannon alan tietäjä Mark Dyczkowski. 

Johdanto on laaja ja Dyczkowskillle tyypilliseen tapaan isoja sisältöjä tiiviissä tahdissa purkavaa analyysia monilla detaljeilla ja alaviitteillä varustettuna. Tutkielma voi olla niukasti filosofisiin tai yleensä akateemisiin asiakirjoihin perehtyneelle lukijalle rankka pieti lukea läpi, mutta sen parissa puurtaminen kannattaa kyllä. 


Pisanon oma teksti on luistavaa, lyyristä ja huokoista ja välillä varsin säkenöivää. Syvällinen asiantuntemus ja omistautunut asianharrastus välittyy ja inspiroi. The Heroes Contemplation on dharma-aarre, jossa piisaa tutkittavaa monen kierroksen ajaksi.

Tuesday, August 1, 2017

Aghori Vimalananda - mystinen veijari & pyhimys; kundaliinijoogi & tantran tietäjä

Robert E. Svoboda:
Aghora - At the Left Hand of God
Aghora II - Kundalini
Aghora III - The Law of Karma


Intialainen Aghori Vimalananda ryhtyi yhdessä vaiheessa elämäänsä sadhuksi. Hän asui metsissä, kierteli ympäriinsä alastomana ja antoi hiustensa rönsytä maahan asti ulottuvina dreadlockseina. Tämä periodi vapaana vaeltajana päättyi aikanaan ja Vimalananda palasi takaisin taloonsa Bombayssa. Siellä hän istui ympäri vuorokauden mustaksi maalatussa huoneessa musta lannevaate yllään ja lipitti aamusta iltaan viskiä ja poltti hasista.

Vimalanandan tuttavapiiri alkoi pitää miestä alkoholistina ja heidän juoruilunsa kantautui myös hänen vanhempiensa korviin. Tämän vuoksi Vimalananda päätti tehdä vierailun isänsä ja äitinsä huusholliin. Siellä hän päivällisen jälkeen kaivoi viinaputelin esiin ja alkoi esitelmöidä  Upanisadeista. Vimalanandan mennessä seuraavan kerran tapaamaan vanhempiaan, hänen äitinsä iski heti viskipullon pöytään ja kehoitti poikaansa puhumaan heille.

Vuonna 1983 kuollut Vimalanda omaksui elämänsä aikana monia rooleja ja ammatteja. Hän toimi mm upseerina armeijassa ja meijerin omistajana. Yhden pätkän taipaleestaan hän oli  tiukassa henkisessä koulutuksessa. Hän oli perehtynyt kundaliinijoogaan, bhaktijoogaan ja moniin muihin joogasysteemeihin ja oli sekä tantran että ayurvedan tuntija. Amerikkalaisen Robert E. Svobodan tutustuessa Vimalanandaan 70-luvun alkupuolella hän omisti useita hevosia ja teki tiliä vedonlyönnillä hevoskilpailuissa. Jos kisoista ropisi rahaa oikein roimasti, Vimalanandalla oli tapana mennä torille ja ostaa kyyhkysiä ja muita eläimiä ja päästää ne vapauteen.



Vimalananda identifioitui aghoreihin, uskonnolliseen extreme-kastiin, jolle mikään ei ole epäpyhää ja likaista. Aghorit toteuttavat hengellistä kutsumustaan usein hyvin räikeillä ja vulgaareilla tavoilla, kuten kannibalismilla. Vimalanandakin oli syönyt ihmisen lihaa, asustellut ruumiinpolttopaikoilla ynnä muuta vastaavaa, mutta sadhuvaiheensa jälkeen hän ei ulkoisesti ja elämäntavaltaan muistuttanut pelkästään tuhkalla ja ihomaalauksilla puettuja, pääkallo kädessä hihhuloivia aghoreja. Hän pukeutui kuten intialaiset miehet yleensäkin, oli naimisissa ja eli päällisin puolin järjelliseltä näyttävää elämää järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenenä.

Vimalanandalla olikin oma määritelmänsä aghora-elämäntavalle. Se ei ole sidoksissa mihinkään oppijärjestelmään. Vimalanandalle aghorina oleminen tarkoitti hellittämättömän intensiivistä uskollisuutta ei-dualistiselle tietoisuudelle ja täysin avointa, kaikenlaisiin koetuksiin valmista asennetta Dharman harjoittamiseen.

Vimalananda ei ole tohtori Svobodan opettajan "oikea" nimi. Aghorin passiin kirjoitettua nimeä Svoboda ei ole halunnut paljastaa suojellakseen hänen sukulaisiaan, jotka eivät erityisen riemuissaan olleet Vimalanandan kuvioista. Hänen vaimonsakin eli suurimman osan aikaa eri osoitteessa. Vimalananda oli kotoisin varakkaasta perheestä, jonka sanotaan kerran omistaneen melkein koko Bombayn.

Kun Svobodaa haastateltiin ensimmäistä  kertaa Intian televisiossa hänen ayurveda-opintojensa vuoksi (Svoboda on ensimmäinen länsimaalainen, joka saanut virallisen luvan pitää ayurvedista praktiikaa Intiassa) hän mainitsi kaikki muut mentorinsa paitsi ei Vimalanandaa. Koska ajatteli Vimalanandan vierastavan julkisuutta. Kävi kuitenkin niin, että Svobodan katsoessa televisiohaastattelua yhdessä Vimalanandan kanssa, Aghori ihmetteli kovasti paljon sitä, että hänen nimeään ei mainittu.

Tämä show ei ole katsomisen arvoinen! Vimalananda jyrähti ja samassa tv-vastaanotin pimeni. Seuraavana päivänä Svoboda luki Indian Timesista, että Bombayn alueella televisiolähetykset olivat loppuneet koko illan ajaksi lähetysyksikössä tapahtuneen, selittämättömän sähkökatkon takia.
 



Vimalananda oli joogi, jolle jooga ei merkinnyt fyysisiä harjotteita, vaan henkisiä pyrintöjä. Joogan tarkoitus on tehdä jokaisesta kodista onnellinen koti, Vimalananda julisti. Kun jokainen perheenjäsen tekee parhaansa pitääkseen perheen yhtenäisenä ja saadakseen sen menestymään, se on todellista joogaa.

Vimalanandan mielestä on mahdoton ajatus, että päällään seisomalla tai muita jooga-asanoita tekemällä voisi saavuttaa valaistumisen tai samadhin. Tuntemuksia joista joogan harrastajat ja muut henkisen polun kulkijat kertovat todisteena kundaliinin heräämisestä olemuksessaan Vimalananda arveli oireiksi ruoansulatushäiriöistä. Lisäksi hän suhtautui kriittisesti swameihin, jotka väittivät samadhin olevan (joogan) korkein päämäärä - sillä mitä tekoa heidän samahdi-spurttauksillaan oikeastaan on?

Sinä menet transsiin, mutta pudotessasi takaisin alas maahan, olet sellainen kuin olit aikaisemminkin. Tämän tyyppinen samadhitila pysyttelee erillään normaalista, tajuissaan olevasta "sinusta". Minun mielestäni  on parempi pitää tajunta tällä [arkitietoisuuden] tasolla jopa silloin kun siirrät fokuksen muihin realiteetteihin.

Tässä minä pelaan shakkia kanssasi, mutta samalla kun pelaan voin käväistä Amerikassa katsomassa mitä vanhemmillesi kuuluu, tai  vierailla Patalassa (alisessa maailmassa), Venus-planeetalla, minun Guru[ni] Maharajin luona, tai missä vaan haluan, ja silti istun täällä ja käyttäydyn kuin en tietäisi mitään. Ollaksesi todella tiedostava, sinun on tiedettävä mitä tapahtuu kaukana tästä päivästä, mitä tapahtui kauan sitten ja mitä tulee tapahtumaan missä tahansa kosmoksen kolkassa tulevien vuosikymmenten aikana... Tietoisuus kaikilla tasoilla kaiken aikaan - tälläisellä valaistumisella on jotain käyttöä.
 



Robert E. Svoboda on kirjoittanut Vimalanandasta kolme kirjaa. Eräs kaikissa teoksissa toistuva teema on seksuaalisuus. Sitä Vimalananda tarkastelee tantran ja ayurvedan näkökulmasta. Näin nähdään, että todellisuudessa sukupuolia ei ole olemassa,  mutta niin kauan kuin elämme tässä fysikaalisessa maailmassa olemme vääjäämättä sidoksissa  kaksijakoiseen malliin. Siksi ei ole mitään viisautta siinä, että yritetään häivyttää sukupuolten erilaisuudet ja teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Sinun täytyy tietää juttu ennen kuin menet sen tuolle puolen.

Sukupuolielämän Vimalananda näki Shivan ja Shaktin lemmenleikkinä. Ilman tälläistä, metafyysistä tasoa seksuaalinen kanssakäyminen on hengetöntä touhua eikä anna sen osapuolille todellista tyydytystä. Shivan ja Shaktin peuhatessa Shiva on aina päällä ja Shakti alla.  Jos nainen on miehen päällä, Shakti ikään kuin kontroloi yhdyntää - mutta Shakti ei kykene kontrolointiin, se ei ole hänen juttunsa. Ja mitä tästä seuraa? Miehestä saattaa tulla perverssi, koska vapaana virtaava Shakti[-energia] saa miehen korruptoituneen karman säteilemään ulos hänen syykehostaan [the causal body]. Sellainen ajatus, että naisen pitäisi aktiivisena kivuta miehen päälle on täysin Luonnon vastainen.

Tantrassa ja kundaliinijoogassa kaksi prinsiippiä, mieheys ja naiseus, yhdistyvät - mutta eivät sulaudu toisiinsa. Sillä siitähän seuraisi koko kisailun loppuminen ja sehän ei olisi lainkaan hauskaa.


Vimalananda harjoitti pitkään vajrolia, "seksijoogaa", jota tehtäessä sperma ja vulvanesteet imetään lingaan tai yoniin lihasvoimalla. Mutta sitten hän tapasi voimallisen olennon - Mahapurushan - joka nimitti Vimalanandaa pihvin purijaksi. Vimalananda kiisti syytöksen jyrkästi. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi syöneensä pihviä, koska oli ollut yhdynnässä lihaa syövien naisten kanssa ja näin imenyt heidän pihviä sisältävää Shakti-olemusta itseensä. Hän alkoi valita partreninsa tarkemmin, kunnes lopetti vajrolin harjoittamisen tyystin. 


Päinvastoin kuin Freud väitti seksualisuus ei ole ihmiselämän määräävin impulssi, eikä siihen ole syytä kiinnittää ylenmäärin huomiota:

Jos unelmoit seksistä päivittäin läpi elämäsi se vie siihen, että kuoleman hetkelläkin himoitset seksiä, ja niinpä Ma (Äiti) sanoo sulle, "okei, poikani, jos haluat seksiä niin ota sitä niin paljon kuin sielu sietää" ja siten sinusta tulee [seuraavassa inkarnaatiossa] sika, kukko tai varpunen.

Tantran periaatteisiin kuuluu se, että syöminen, ulostaminen, seksuaalisuuden ilmentäminen ja sadhana (henkiset harjoitukset) ovat asioita, jotka kuuluvat visusti kunkin ihmisen yksityisyyden piiriin. Sekä itä että länsi ovat liukuneet pois tästä doktriinistä, mutta eri tavoilla. Lännessä seksuaalisuudesta on tehty julkista -  Intiassa taas ei välitetä esim siitä mihin milloinkin virtsataan. (Vaan entä jos olet vanha mies? Olet vaikeuksissa jos pidättelet virtsaamista kovin kauan.  Mutta avoimeen seksiin emme usko, vaan uskomme että rakkauden pitää olla salaista.)




Svoboda kertoo, että  Vimalanandalla oli elämässään kaksi keskeistä  missiota. Myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja oman karmallisen orjuuden & karmisen velan määrän tiedostaminen. 

Vimalanandan mukaan suurin osa siitä, mitä sanotaan karmaksi on kirousten ja siunausten aikaansaamaa. Yleensä kiroukset ja siunaukset eivät ole harkittuja tekoja. Jos jelppaat avun tarpeessa olevaa ihmistä, niin hänestä lähtevät kiitollisuuden aallot osuvat sinuun siunauksen kaltaisesti. Jos taas kohtelet jotain lähimmäistäsi kurjasti, niin hänen tuskaisen itkunsa vibraatiot sekaantuvat sinun elämääsi.


Yhdysvaltojen maailmalla käymien sotien takia Amerikan kansakunnalla on runsaasti kamalaa karmaa kollektiivisesti kannettavanaan, mutta sitä keventävät jumalalliset siunaukset, joihin Vimalananda sanoi USAn valta-aseman pallollamme perustuvan.

Amerikan siunaukset ovat lähtöisin jumalkuningas Ramalta. Ramayana-eepoksessa Rama siunaa kotkan, joka yritti pelastaa hänen puolisonsa Sitan demonikuningas Ravanan kynsistä - ja kotkahan on Amerikan Yhdysvaltojen symboli. Toiseksi hän siunasi Sitan pelastustöihin osallistuneet apinat luvaten niille, että he tulevat hallitsemaan koko maailmaa. Näin on myös tapahtunut, sillä amerikkalaiset ovat apinoiden jälkeläisiä - he jopa uskovat itsekin  periytyvänsä apinoista! Kolmas siunaus oli lupaus Sitalle siitä, että naiset tulevat menemään eteenpäin Kali Yuga -maailmankauden aikana - tämä liittyy Vimalanandan tulkinnassa siihen, että  Amerikka on johtava maa siinä mitä tulee miehen ja naisen tasa-arvoisuuteen.

Intiassa on karman lain seurauksena koettu paljon poliittista väkivaltaa, lakkoja ja levottomuuksia jo vuosikymmenten ajan. Intian itsenäistyminen ei näet Vimalanandan mielestä ollut ei-väkivaltainen tapahtuma. Gandhi kyllä hylkäsi fyysisen väkivallan - mutta miten on ei-fyysisen väkivallan laita? Gandihan pakotti ihmisiä toimimaan tahtonsa mukaan uhkaamalla tappaa itsensä paastoamalla.

Vimalananda nimesi Gandin yhdeksi elämänsä koetinkivistä. Toinen koetinkivi oli Paramahamsa Ramakrishna, joka Vimalanandan tavoin uskoi persoonalliseen Jumalaan. Jokainen joka tuli tekemisiin Ramakrishna Paramahamsan kanssa muuttui hengelliseksi ihmiseksi, ja jokainen joka oli tekemisissä Gandhin kanssa tuli todelliseksi materialistiksi, ahneeksi maineelle tai rahalle, tai molemmille.

Gandhia Vimalananda piti onnekkaana, koska hänen vastustajiaan olivat edes jonkinlaista säädyllisyyttä omaavat britit. Jos saksalaiset tai japanilaiset olisivat hallinneet Intiaa, niin kuinka kauan Gandhi olisi luullaksesi voinut kestää? Ei kovin kauan! Heti kun hän olisi noussut esille ja alkanut pitää meteliä, he olisivat yksinkertaisesti ampuneet hänet kuoliaaksi.


Vimalananda käytti alkoholia, poltti marihuanaa ja hasista - joitain kertoja jopa arsenikilla terästettynä - ja oli tupakkamies viimeisen päälle. Hänen opasteensa oppilailleen kuului: tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen. Alkoholia Vimalananda piti erityisen vaarallisena aineena. Siksi se on kolmasti kirottu jumalallisella tasolla. Kirouksen julistajat ovat luoja Brahman, asuroiden guru Shukracharya (Venus-planeetta) ja Herra Krishna.

Jos haluaa käyttää alkoholia ja kannabista, on oltava täysin terve ja mieleltään kultivoitunut. Tämä oli Vimalanandan julistama vaade. Muussa tapauksessa näiden aineiden hyödyntäminen osana henkistä  harjoittamista on mahdotonta. Vimalananda itse kertoi muuttavansa alkoholin aina mantran avulla somaksi ennen sen juomista.

Aghori Vimalanandalle olivat uskonnollisen elämän ulkoiset muodot vähempiarvoisia verrattuna sisäiseen työhön ja henkilökohtaiseen suhteeseen jumaluuden kanssa. Hän kuitenkin korosti sitä, että vakiintuneisiin standardeihin sitoutuneen uskonelämän hylkääminen on  hedelmällistä vain silloin, kun konventionaalisten uskonnon oppien seuraaminen kompensoidaan kaikki elämän tasot läpäisevällä, intensiivisellä ja jatkuvalla henkisellä harjoittamisella ja vilpittömällä jumaluudelle omistautumisella. 



Ainut Vimalanandaa esittävä potretti on Dr. Vasant T. Ladin valokuvan perusteella tekemä piirros.

Tohtori Svobodalla on netissä kotisivut ja youtubessa useita videoita, lyhyitä ja pitkiä. Tässä Tantra and Purifying the Five Elements by Dr. Robert Svoboda

Thursday, May 18, 2017

Pyhien kirjojen äärellä

Mātrikā on äiti, joka on universumille tuntematon. Hän luova syy kaikille mantroille ja kaikelle tietoisuudelle.
Mātrikācakra[oppi] on liitoksissa teoriaan sanskritin aakkosista -  kirjaimesta "a" kirjaimeen "ksa"... Universumi on koostettu kolmestakymmenestä kuudesta elementistä, jotka ilmenevät [aakkosten] viidessäkymmenessä kirjaimessa. Universumi alkaa  Shiva tattvasta, Shivan elementistä, ja loppuu prithvī tattvaan eli maan elementtiin.

Swami Lakshmanjoo 


Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En voi, kun se on suljettu ja sinetöity."  Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: "Lue tämä", hän vastaa: "Enhän minä osaa lukea".
Jesaja 29


Hän sanoi minulle: "Ihminen, syö, mitä edessäsi on. Syö tämä kirjakäärö ja sitten lähde, mene puhumaan Israelin kansalle. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi syödäkseni sen käärön. Hän sanoi: "Ihminen, ravitse itsesi. Täytä vatsasi, syö tämä kirjakäärö, jonka minä sinulle annan." Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja.
Hesekiel 3

 

Eräs sadhu nähtiin päivittäin syventyneenä yhteen ja samaan kirjaan. Paramahamsa Ramakrishna meni tiedustelemaan häneltä, mikä on tuo noin mielenkiintoinen opus. Saisikohan sitä vilkaista? Sadhu näytti kirjaa. Sen kaikki sivut oli kirjoitettu täyteen Vishnun inkarnaation, Raman nimeä: RAM RAM RAM ...

Jokainen jumala on aina läsnä omassa nimessään. Shiva. Rama. Krishna. Kali. Jehova. Saatana. Jeesus. Rastafari. Substantiivit jumala tai allah eivät ole erisnimiä. Jälkimmäistä sanaa silti resitoidaan kuin jumalloitsua konsanaan suufilaisten mystisissä, hengellisissä hekumaatioissa qawwalilaulajien ylistäessä jumalaa ja profeetta Alia. Juutalaisten jumalan nimi JHWH/Jahve esiintyy kirjoituksissa, mutta sitä ei sovi ääneen lausua.


 

Yleensä uskontojen pyhiä kirjoja ei luokitella sakraaleiksi sen vuoksi, että ne paljastavat jumalan nimen, vaan koska niihin on tallennettu jumalan tahto. Tämä pätee erityisesti aabrahamilaisten uskontojen hengellisyyden aapisiin: Raamattu, Tanak ja Koraani. Kashmirin shaivismin filosofinen kantakirja Shiva Sutrat on yksi esimerkki täysin toisenlaisen latingin sisältävistä, jumalaisista ilmoitusteksteistä. 


Shiva Sutrat käsittelee korkeimman  transsendenttisen tietoisuuden olemusta ja ohjeistaa sen käsittämiseen pyrkiviä joogeja. Sutria pidetään maailmankaikkeuden perustajan, Shivan, henkilökohtaisesti sanelemina säkeinä. Myös Raamatun, Koraanin ja Bhagavad Gitan arvovalta perustuu paljolti siihen, että niitä on markkinoitu itsensä korkeimman jumalan ilmoituksina ihmiskunnalle.


Nykyään pidetään itsestään selvyytenä sitä, että uskonto on jotain sellaista, joka on laitettu kirjoihin ja kansiin, ilmaistu pyhässä kirjassa. Tämä aatos oli briteilläkin takaraivossaan heidän vallatessaan Intian: he halusivat tietää mikä on paikallinen uskonto ja mihin tekstiin se perustuu. Engelsmanneille annettiin Bhagavad Gita ja he päättivät, että se olkoon hindujen pyhä kirja. Suurinpiirtein näin asia esitetään Amerikan sadhu Baba Rampurin kirjassa Autobiography of a Sadhu.

Ehkä asiat eivät aivan noin suoraviivaisesti edenneet, mutta joka tapauksessa, käsitys hindulaisuudesta yhden uskontunnustuksen uskontona ja Bhagavad Gitasta sen kaikkein pyhimpinä eepoksena on verraten nuori siihen verrattuna, miten paljon on ikää Intian alkuperäisellä uskonnolla, Sanatana Dharmalla. Toinen Bhagavad Gitaan liittyvä vääristymä on se, että yhden koulukunnan, advaita vedantan, tulkinta on vähitellen estabilisoitunut verraten hallitsevaksi käsitykseksi kirjasta ja samalla koko hindulaisuutta määrittäväksi doktriiniksi. 



Ajateltaessa jumalallisen totuuden sisältyvän johonkin kaukaisessa menneisyydessä kirjan muodossa ihmisille profeettojen ja tietäjien välityksellä lahjoitettuun monoliittiin, on tietysti tärkeää olla saletti kirjan tekstien autenttisuudesta, ja niiden oikeanlaisesta käännöksestä. Erityisesti teosofiset, uus-uskonnolliset ja new age -viritteiset tahot ovat olleet kovasti huolissaan siitä, että Raamatun "alkuperäisiä" tekstejä on muunnettu ja väärennetty aikain saatossa. Asiaa ei ole yhtään auttanut se, että lähihistorian aikana on ilmestynyt useampikin korjaussarja raamatulliseen sanomaan mm Urantian ja Mormonin kirjan muodossa.


Vaatimus pyhien kirjojen ehdottomasta autenttisuudesta  tulee erityisen kimurantiksi asiaksi toteuttaa, jos kyseessä on buddhalaisuuden kaltainen uskonto. Buddhalaisten ollessa ei-teistisen uskonnon harjoittajia ei heille mikään kirjoitus ei ole "Jumalan sanaa", eikä buddhalaisten keskuudessa vallitse täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä ovat buddhalaisuuden pyhät kirjat.  Theravada-buddhalaiset pitävät buddhalaisena kaanonina paalinkielistä Tripiṭakaa, joka sisältää n 10 000 sivua. Jos haluaa tietää, onko Buddha Dharma sopusoinnussa muiden uskontojen oppien kanssa - kuten usein kuulee väitettävän -  on syytä sen lisäksi lukea Tiibetin buddhalaisten kaanon, nyingma-editio. (Tämä n 230 nidettä tiibetinkielistä tekstiä sisältävä teos lahjoitettiin Helsingin yliopistolle 90-luvun alussa tulku Pema Wangyalin toimesta.)


Hyvin laajaa arvonantoa buddhistien keskuudessa universaalisti nauttii Timanttisutra, joka on maailman vanhin säilynyt kirja. Se on Buddhan opetuspuhe, mutta mitään takeita ei ole siitä, että Gautama Buddha olisi tämän puheen pitänyt. Sama koskee kaikkia muitakin sutria, sillä Buddhan opetuksia alettiin kirjoittaa ylös vasta n neljä sataa vuotta Buddhan kuoleman jälkeen.


Oma lukunsa (Tiibetin) buddhalaisuudessa ovat piilotetut, salaiset opetukset, termat, joita toisen Buddhan, Padmasambhavan ja dakini Yeshe Tsogyalin kaltaiset tantrikot ovat piilottaneet maan ja kivien sisään, kristalleihin, järviin ja avaruuteen.



Idässä uskonnollisiin teksteihin on perinteisesti suhtauduttu hieman eri tavalla kuin länsimaissa. Onhan Raamattuakin selittämään kirjoitettu monta katekismusta, mutta itämaisissa traditioissa on erittäin tavallista se, että tärkeät tekstit julkaistaan gurujen ja swamien kommentaareilla varustettuina. Näiden kommentaarien takia lyhyehkö teksti voi laajentua satoja sivuja käsittäväksi opukseksi. 

Viisauskirjoitusten historiallisen autenttisuuden sijasta kannattaisikin niitä tutkiessa keskittyä itse asiaan, itseasiaan. Joogien maailmassa pyhien kirjojen tekstit mielletäänkin ikään kuin pohdiskeluun ja mietiskelyyn, harjoittamiseen, virittävinä nuotteina, joiden sävellajin oikeellisuuden voi itse kukin tykönään koetella ilman, että vaarana on vaikkapa ikuiseen kadotukseen joutuminen. Kirjoituskäärön jumalallinen alkuperäkään ei automaattisesti tarkoita imperatiivista jargonia. Tästä Shiva Sutrat on mainio esimerkki. Samoin taolainen Tao-te-king. Niistä molemmista hyvin suuresti poikkeavaa, pyhää kirjallisuutta edustaa kolmisen tuhatta vuotta vanha,  lähinnä palvontamenoihin keskittyvä Rigveda. Sen luomishymni on ihmetyksen virtaa:

Kuka todella tietää, kuka täällä julistaisi
mistä on syntynyt, mistä tämä luominen,
myöhemmin jumalat syntyivät, tämän luomisen avulla,
kuka sitten tietää, mistä se on tullut.


Tämä luominen mistä on tullut -
olipa hän sen luoja tai ei -
joka sen tarkkailija korkeimmassa taivaassa,
hän vain tietää tai ehkei hänkään.
-

( käännös - Klaus Karttunen)

Raamatun ensilehtien majesteelliset visiot Suurjumalan luomistyöstä ovat täysin toista maata. Raamattu onkin sekalainen ja sekavakin kokoelma Israelin jumalan suvereenisuutta, suurenmoista voimaa ja ehdotonta valtaa käsittelevää todistusaineistoa ylistysvirsillä höystettynä. Koraanissa Raamatun myytit ovat läsnä, mutta rajusti typistetyssä muodossa. Koraani ei vuoda sellaista sielullisen draaman väkevää streamia kuin seikkailuja, jännitystä ja romantiikkaa pursuileva Raamattu. Lakitekstiä sisältyy Mooseksen kirjoihinkin yllin kyllin, mutta Koraanilla ei juurikaan muuta antia ole. Suurasta suuraan jatkuva herranpelon lietsomisnen ja vääräuskoisten uhkailu tekee Koraanin monoteismista silkkaa, raakaa monotoniaa. Islamin uskonnolla on varmasti omat ansionsa ja syvyytensä, mutta Koraanista minä en montaakaan aidosti kiehtovaa ja kohottavaa lausetta, ajatusta,  löydä.


Tantrassa, Kashmirin shaivismissa ja useissa muissa hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen liittyvissä järjestelmissä kirjaimilla ja sanoilla on jumalainen alkuperä. Kashmirin shaivistien vaalima oppi, mātrikācakra, on teoria aakkosista ja aakkosten systemaattisesta lukemista:

Anuttara, vertaansa vailla oleva tietoisuuden aste, on tullut ilmi  sanskritin aakkosten ensimmäisessä kirjaimessa, a. Autuaalinen tajunnan aste, ananda, on ilmentynyt sankskrtin aakkosten toisessa kirjaimessa, ā.


Anandan jälkeen tulee esiin kaksi liikahdusta lisää, icchā ja isāna. Nämä kaksi Herra Shivan astetta tulevat olemassaoloon siunauksellisen ananda-asteen jälkeen.

- Swami Lakshmanjoo

Mātrikāt, jumalaiset isoäidit, ovat kirjaimina ilmeneviä äänteitä, juurimantrojen foneettisia alkuja soonisesti värisevässä maailmankaikkeudessa. Aakkoset kytkeytyvät - kuten edellisessä Swamin lainauksessa - metafyysiikkaan, kosmologiaan ja transesdenttisen tietoisuuden tasoihin. Myös buddhalaisuudessa sanskritin / tiibetinkielen aakkosten metafyysisiä ominaisuuksia on tutkittu ja eräisiin meditaatiohin sisältyy näiden kirjainten visualisointia. Bönbuddhalaisuuteen kuuluu käsite viisi soturitavua. Ne ovat A, OM, HUNG, RAM ja DZA ja kukin niistä edustaa tiettyä valaistumisen aluetta.

Mātrikācakran lisäksi Kashmirin Shaivimissa on toinenkin aakkossysteemi, mālini. Sen idea on siinä, että konsonantteihin sisältyvät vokaalit ja päinvastoin: shakti löytyy Shivasta ja Shiva löytyy shaktista jne. Näitä hyvin sofistikoituneita devanāgarī-kirjainkuvioita eritteleviä systeemejä en väitä ollenkaan hallitsevani. Näitä hyvin sofistikoituneita devanāgarīkirjoitusta ja  aakkosäänteitä tutkivia tieteitä en väitä hallitsevani. Omien havaintojeni kautta olen kuitenkin päätynyt sellaiseen vakaumukseen, että on olemassa  alkuperältään ei-inhimillisiä (kirjain)merkkejä, jotka ovat näyttäytyneet näkijöille ikään kuin kosmisen energian tai puhtaan avaruuden, puhtaan tietoisuuden itseilmaisuna. Tämä katsanto ei tietenkään mahdu modernin lingvistiikan kehyksiin.



Pyhyys ei siis ole ollenkaan kehno attribuutti, kun on kyse sanskritin aakkosiin perustuvista mantroista ja loruista ja hymneistä. Itse en kuitenkaan pidä mitään kirjallista teosta sillä tavalla pyhänä, että se olisi ehdottoman välttämätöntä tuntea ja sisäistää saadakseen haltuunsa koko kaikkeuden ja itseyden selittävän koodin. Uskon että elämä on itse itsensä selittävä prosessi, jos näin tahdomme olevan.

 

En silti tahdo pyhyyskirjojen arvoa nollata. Niiden kirjoittajista useimmat ovat olleet minua viisaampia ihmisiä. Olenkin opiskellut monien uskontojen raamattuja ja löytänyt niistä avartavia näkökulmia omaan tilanteeseeni ja innostavaa ohjeistusta sen muuttamiseen.

Ehkä äärimmäisin uskonjoukkue suhteessa kirjoitettuun sanaan on hasidijuutalaisuus. Se kuten juutalaisuus kaikkiaan on kirjan uskonto. Juutalaisten Tanak sisältää Jahven omalle kansalleen antamat lupaukset, joihin hasidit voivat tarvittaessa vedota jumalansa kanssa keskustellessaan. Pyhät kirjoitukset täytyy ehdottomasti säilyttää katseilta,  pölyltä ja lialta suojattuna; niitä täytyy pitää kuin kukkaa kämmenellä. Jos Tooran tai Talmudin lukeminen jätetään kesken, kirjaa ei jätetä avonaisena pöydälle, vaan se suljetaan ja peitetään liinalla. 


Täysin päinvastaista asennoitumista vanhajuutalaisiin opetuksiin ilmensi
Helsingin vapaa-ajattelijain v 2010 järjestämä tempaus: vaihda Raamattu pornolehteen. Kun pornografia esitetään arvokkaampana asiana kuin yhden maailmanuskonnon kaanon, kertoo  se paljon tempauksen järjestäneiden vulgaarimaterialisten kompleksisesta  suhteesta sekä uskontoon että seksiin.

Yksi tapa lähestyä Raamattua on käsittää se esoteerisenä teoksena, joka on avattavissa okkultistisella avaimella (olkoonkin, että uusien raamatunkäännösten modernisoitu kieli tekee tämän entistä hankalammaksi). Irma Korteen tutkimuksissa iso osa Raamatun osioista on esitetty joogafilosofian ja esoteerisen hengentieteen valossa. Nämä perusteelliset ja sinänsä ansiokkaat analyysit ovat mielestäni suurelta osin ylitulkitsemista ja kahden eri kulttuuripiirin käsitteiden ja symbolien keinotekoistakin yhteen sovittamista. 



En usko siihen, että pyhät kirjoitukset tekee pyhiksi niiden symboliikkaan kätketty mystinen sisältö, joka on jonkun salaopin teorioiden avulla väännettävissä esiin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Irma Korteen - tai vaikkapa Pekka Ervastin -  tulkinta Ilmestyskirjasta ihmisen sisäisen maailman ja mystisen heräämisprosessin narratiivina voisi olla itsessään pätevä manuaali seitsemän sinetin avaamisen meditaatiossa ja yleensä elämässä.

Tantrisia tekstejä ja buddhalaisia sutria suositellaan luettavaksi gurun opastuksella. Tässä ei käsittääkseni ole kyse pelkästään symboliikasta - esim tantriset tekstit pitäisi minun(kin) mielestäni ottaa kirjaimellisesti - ja sen purkamisesta selkokielelle, vaan teksteihin sisältyvien käsitteiden ja visioiden analysoimisesta gurun henkilökohtaisen tietämyksen ja suullisesti välittyneen opetustradition taustoittamana.




Henkinen klangi - satori - voi  iskeä vaikka Aku Ankkaa lukiessa. Muistan yhä sanoneeni näin alustaessani Ruusu-Ristin lukupiirissä neljäkymmentä vuotta sitten. Tänä päivänä jos törmään tuollaiseen mielipiteeseen ohitan sen hymähtäen. Teoriassa se on kyllä totta, mutta käytännössä sellaista ei ikinä tapahdu. En tosin ole kokenut valaistumista myöskään Timanttisutran tai shaivististen Vibraatiosäkeiden, stanzojen, äärellä - vaikka vähältä on kyllä pitänyt...


Meditaatio ja muu vastaava virittäytyminen on sysännyt minut tilanteisiin ja tietoisuuden tiloihin, joissa olen kokenut tiettyjen viisauskirjojen sanan tulleen lihaksi. Samaan syssyyn  olen usein inspiroitunut luomaan omia, sakraaleja säkeitä; runoja, blogia ym. Siitäkin huolimatta, että jamaikalaisen (adoptio)isäni, tohtori Huen, ohje kuuluu: Älä kirjoita kirjaa, vaan ole kirja!

Tuesday, May 9, 2017

Rastaliikkeen perustaja ja riitaisa perikunta

 

King Leonard´s Order is so full
So full
Full of joy
For He has teach Us the way
And the righteous way.
Trust in King Alpha
He is mighty




Rastaliikkeen peruskiven muuraajana pidetään jamaikalaista Leonard P. Howellia (k 1981). Hän ryhtyi 1930-luvun alussa julistamaan, että Etiopian keisari Haile Selassie, Ras Tafari, on yliluonnollinen olento ja mustan kansan messias.

Howell painatti ideologiansa The Promised Key -nimisenä pamflettina 1934. Kirjan ensilaitoksen kansikuvana oli vapaamuurareiden suosima symboli, kaksi ristikkäin asetettua avainta. Howellin suhteesta vapaamuuraruuteen ei ole tieoa, mutta hänen rinnallaan Ras Tafarista saarnannut Joseph Nathalie Hibbert johti vapaamuurarilooshia Ancient Mystic Order of Ethiopia 20-luvulla Panamassa. Siellä hän myös tutustui New Yorkissakin asuneeseen Howelliin ja toiseen varhaiseen rastaprofeettaan, Archibald Dunkleyyn.




The Promised Key on suurelta osin plagiaatti kahdesta sekavasta, afro-centristä teologiaa ja Etiopiaa mystifioivaa jargonia sisältävästä opuksesta: Fiz Balintine Pettersburghin Royal Parchment Scroll of Black Supremecy´sta (1927) ja Athlyi Rogersin Holy Piby´sta (1924). Howell promotoi kirjassaan Etiopiaa pyhänä maana ja Haile Selassieta Ylimpänä Jumalana: Kuningas Ras Tafari ja Kuningatar Omega ovat Etiopian kuningaskunnan ylösnousemuksen kulmakivet. 


  

Howell julkaisi Luvatun avaimen käyttäen itsestään intialaista nimeä Gangunguru Maragh, joka koostuu sanoista gyan (tietoisuus), guna (hyveellinen), guru ja maharadji. Joseph Hibbert on kertonut, että Howell oli tutustunut hinduoppiin inkarnoituvasta Jumalasta ja ajatteli, että jokaisella kansakunnalla on oma Jumalansa – valkoisilla Jeesus, intialaisilla Rama, Krishna ja Buddha ja afrikkalaisilla Ras Tafari.
                                     
Howell perusti v 1939 Jamaikalle Pinnacle-nimisen yhdyskunnan, jossa parhaimmillaan asui viitisen tuhatta ihmistä. He eivät nykyrastojen tavoin olleet vegetaareja eivätkä antaneet hiustensa kasvaa dreadlock-antenneiksi. Daily Gleanerin toimittaja John Carradine kirjoitti Pinnaclessa käytyään, että ras tafari eivät ole uskonnollinen kultti vaan ekonominen yhteisö. Howell ei olisi halunnut, että yhteisössä harjoitetaan mitään kulttimenoja, mutta hänen seuraajansa saivat Gentlemanin muuttamaan mielensä. Näin osaksi varhaisrastojen elämänmuotoa tulivat juhlat, joissa laulettiin virsiä ja tanssittiin rumpujen kumistessa. Hymneissä ylistettiin Alfan ja Omegan lisäksi itseään Leonard Howellia, jota useat hänen kannattajistaan pitivät jumalana.

Pinnaclen hengelliset pidot olivat rastojen nyabinghi-kultin esisaste. Termin nyabinghi rastat omaksuivat 1935 lehtiuutisesta, jossa kerrottiin Haile Selassien johtavan Belgian Kongossa perustettua 20 miljoonan nyabinghi-soturin armeijaa. Sen tunnuslauseena on ”kuolema valkoisille” ja siitä on tulossa suuri uhka Euroopalle

Italialaisen Frederico Philosin väsäämässä tekstissä ei ollut totuuden hiventäkään – mutta rastat tekivät valheesta totta: heistä tuli nyabinghi-sotureita, jotka yhä vieläkin käyttävät sanaa nyabinghi kollektiivisen kirouksen merkityksessä: kuolema valkoisille (ja mustille) sortajille. Seuroissaan rastat yllyttävät ukkosta, maanvyörymiä ja hurrikaaneja käymään sortajien ylläpitämän Babylonin tuhoamisen toimeen.


Rastafarilaisuus on alusta asti ollut moraalisesti, ei niinkään eksistentialistisesti virittynyttä henkisyyttä. Sen vuoksi kärsimyksestä puhuessaan rastat tarkoittavat etupäässä tukalien elinehtojen ihmisille aiheuttamaa kärsimystä, jonka lopettaa oikeudenmukaisuuden toteutuminen maailmassa.


Pinnaclessa kasvatettiin runsaasti marihuanaa ja siitä tulikin yhdyskunnan tärkein tulonlähde. Toimintaa häiritsivät poliisien alueelle tekemät hyökkäykset. Pinnacle ratsattiin monta kertaa ja howelliitteja hakattiin ja pidätettiin. Howell itse sai passituksia sekä vankilaan että mielisairaalaan. Häntä vastaan eivät olleet vain viranomaiset, vaan myös lähiseudun asukkaat. Heitä kerääntyi Pinnacleen suuri joukko poliisien tehdessä ensimmäistä invaasiotaan kylään ja he vaativat suureen ääneen huutaen ”Howellin verta”.

Lopullisesti Pinnacle tyhjennettiin viranomaisten toimesta 1958. Sitä ennen se oli saanut olla kaikessa rauhassa lähes kymmenen vuotta. Syy tähän on arvailujen varassa, sillä pelkästään lähiseudun poliisien lahjomisella Howell ei voinut yhteisölleen integriteettiä hankkia.
 

Toinen Howelliin liittyvä arvoitus on se, miksi hän Pinnaclen hävityksen jälkeen katosi kuvasta tyystin. Howell ei osallistunut mihinkään rasta-aktioihin, luopui haastattelujen antamisesta ja kuoli täysin unohdettuna tyyrissä Hotelli Sheratonisssa. Siellä hän oli asunut erään, aikaisemmin hänen sihteerinään toimineen naisen piikkiin. Sihteereitä ja muita naisia Howellin – jonka yksi lempinimistä oli Honeyman - ympärillä surrasi aina runsaasti.  Hän oli naimisissa, mutta piti samaan aikaan useita rakastajattaria, joista osa synnytti hänelle lapsia.

Saattaa olla, että syy Howellin vetäytymiseen oli pelko oman ja perillistensä turvallisuuden puolesta. Kaksi poikaansa hän lähetti Englantiin ja Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Pojat ovat kertoneet, että heidän elämänsä Jamaikalla kävi hyvin hankalaksi, koska he olivat sekä esivallan että tavallisen kansan silmätikkuina. Tietysti sekin on mahdollista, että Howellilla vaan ei ollut neuvokkuutta ja visiota enempään kuin mitä hän oli siihen mennessä tehnyt.

Howell-renensanssi alkoi viritä Jamaikalla 90-luvun lopulla, jolloin Promised Keysta otettiin uusi painos. Viimeiset kymmenkunta vuotta Howell on ollut framilla Occupy Pinnacle -liikkeen ansiosta. Rastat ja Howellin lapset ovat vaatineet Pinnaclen alueen nimeämistä kansalliseksi muistomerkiksi ja sen luovuttamista rastoille. Heidän mielestään maa-alueen nykyisellä haltijalla ei ole laillista omistusoikeutta paikkaan.

Vuonna 2016 Jamaikan hallitus päätti ryhtyä edistämään maakauppoja Pinnaclen alueella niin, että rastat saavat sieltä pienen pläntin käyttöönsä. Seuraava kysymys onkin sitten se, ketkä tulevat olemaan paikkaa hallinnoivat rastat? Howellin syntymäjuhlia Pinnaclessa vietettäessä eri rastaseurakuntien edustajat pysyttelevät yleensä visusti etäällä toisistaan. Tälläinen käytös liittyy siihen, että rastafarit eivät vielä tähän päivään mennessä  päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä rastafaria on ja miten määritellään se kuka on rasta.




Tärkein yhdistävä tekijä rastaliikkeessä on Haile Selassie. Hänellä on paikka jokaisen rastan uskomusjärjestelmässä. Päällimmäisenä uskomuksena rastojen keskuudessa on se, että Haile Selassie on Elävä Jumala ja Kaikkivaltias. Siitä mitä tämä merkitsee on monia tulkintoja ja käsityksiä. Hän on yksille Isä Pääluojan inkarnaatio. Toisille Pojan, (mustan) Jesuksen/Iesuksen/Immanuelin uusi tuleminen uudella nimellä, joka herättää kauhua heikkosydämisten pakanoiden keskuudessa, kuten rastavirressä sanotaan. Dub runoilija ja radioisäntä Mutabaruka on puolestaan todennut ”Haile Selassien olevan korkeampi kuin Jumala”. Sillä "Jumala" on vain käsite, Ras Tafari on todellisuutta. Mutalle Haile Selassie on - monien muiden rastojen lailla -  Afrikan ja afrikkalaisten henkistä  ja taloudellista ylösnousemusta suojeleva ja inspiroiva, pyhä ja mystinen Kenttämarsalkka



60-luvulla perustettu  lahko Twelve Tribes of Israel – johon Bob Marleykin kuului – ylistää Haile Selassieta Kristuksen ”kuninkaallisen karakteerin” ilmennyksenä, mutta seurakunnan perustajan, edesmenneen Prophet Gadin mukaan, pelastus on ihmiselle mahdollinen ainoastaan Jeesus Kristukseen turvautumalla.



Täysin oma teologiansa on Ethiopia Africa Black International Congressilla (”bobo dreadit”). King Emmanuel -nimeä käyttänyt rastapäällikkö Charles Edwards perusti sen  50-luvun lopussa. E.A.B.I.C:n doktriinin mukaan Haile Selassie on Isä Jahovia, King Emmanuel (k 1994) musta Kristus lihassa ja Marcus Garvey profeetta Johannes Kastaja. Ympäri pallon mustan nationalismin äänitorvena tunnettu Garvey kuoli 1940, mutta bobo dreadit uskovat hänen henkensä tulleen uudelleen lihaksi Idi Aminin välityksellä.

Raamatun henkilöt ovat bobo dreadien ja useimpien muiden rastojen käsityksen mukaan mustia ihmisiä. Tosin Jeesusta on varsinkin aikaisemmin pidetty valkoihoisena jumalana, jonka auktoriteettiaseman mustan Jesuksen, Haile Selassien, saapuminen on tyrmännyt. Raamatullisuus ei kuitenkaan ole rastafilosofialle kategorinen piirre jo yksin siitä syystä, että Jamaikalla rastaliikkeeseen on kuulunut paljon lukutaidonta väkeä etenkin liikkeen ensimmäisinä vuosikymmeninä.



Marcus Garveyn ja hänen pan-afrikkalaisen ideologiansa arvostus on koko rastaliikkeen läpäisevä asia. Ainut taho joka tietämykseni mukaan antaa palttua Garveylle on Rastatohtori Bongo Hue & Divine Government Rastafari Omega Tafari. Haile Selassien sijaan Rastatohtorille Kaikkivaltiaan manifestaatio on dreadlock-avataari Tafari, johon hän tutustui miljoonia vuosia sitten. - Mutta Bongo Huehan ei edes halua kuulua rastaliikkeeseen. Koska rasta ei ole liike. Rasta merkitsee yksilöllistä muutosta, metamorfoosia, ja ensimmäinen muutos on vanhempien kulttuurin – uskontojen ja niiden jumalien - hylkääminen. Edes rastojen nyahbinghi-seuroja Rastatohtori ei suosi, koska nyabinghi on ”kristillinen, demoninen rituaali”. Tohtori Huen kartanossa rumpuja ei ole. Siellä rastat eivät myöskään kokoonnu ruoan ääreen. Se on sääntö.

Leonard Howellin oma jumalkäsitys ja teologia kaikkiaan ei ollut erityisen selkeässä ja stabiilissa kuosissa. Howell antoi ymmärtää, että Jesus on valkoisten jumala, mutta aikalaiskertomuksen mukaan hän myös väitti ainakin yhdessä julkisessa puheessaan olevansa itse Jesus Kristus. Jesuksen "toisesta tulemisesta" hän ei puhunut mitään. Muutenkin hän useissa eri yhteyksissä teki täyden irtioton juutalais-kristillisestä ajatusmaailmasta ja hyödynsi saarnatessaan Raamatun sijasta omaa kirjaansa ja korttipakkaa (ilmeisesti myös tarot-pakkaa), jolla hän teki myös taikatemppuja. Kingstonissa 1939 perustamansa Ethiopian Salvation Societyn tarkoitukseksi hän ilmoitti ”kristillisten arvojen” edistämisen. Hänen ainoan julkaisunsa, Promised Keyn, sisältö ja tyylilaji ei kuitenkaan suoranaisesti synkkaa yhteen tuon tarkoituksen kanssa. Kerran oikeudessa ollessaan Howell kieltäytyi tekemästä valaa sormet Raamatun päällä sillä perusteella, että hän on muslimi.


Kristinuskon dogmeista howelliitit poikkesivat mm siinä, että heidän tavoitteenaan ei ollut päästä taivaseen kuoleman jälkeen, vaan saada taivas maan päälle. Tämä on ideana rastoilla edelleenkin. Sen lisäksi nykyrastoja ja Pinnaclen asukkeja yhdistävät Haile Selassie, Afrikka-keskeisyys ja ganja. 


Nykyisenlainen rastaliike alkoi kehkeytyä 40-luvulla ja paljolti Pinnaclen ulkopuolella. Silloin dreadlockseista tuli vähitellen osa rastafarilaisuutta ja Nyahbinghi house samoin kuin rastojen I&I-kieli lähtivät alulle. Yksi tärkeimmistä henkilöistä tässä prosessissa oli legendaarisen soittajakommuunin, Count Ossie & Mystic Revelations, rummuttajiin lukeutunut Ras Boanergese (Bongo Wattu).

Noista ajoista lähtien on käyty väittelyä siitä, kuuluvatko locksit olennaisesti rastafarilaisuuten vai ei. Syynä tähän on ainakin se, että osalle Selassien palvojista rastafariliike on ikään kuin Etelä-Amerikassa syntyneelle vapautuksen teologialle sukua oleva liike, joka hengellisen vakaumuksen voimin ja kaikkein korkeimpaan   turvautuen taistelee mustien oikeuksien puolesta taloudellista riistoa ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan.  Oleellista ei ole, onko sinulla tukka päässä vai ei – kunhan vain olet uskollinen Garveyn ohjelmalle: Yksi Jumala, Yksi Rakkaus, Yksi Kohtalo.
                                   

Dreadlocksit ovat kantajilleen liiton ja omistautumisen merkki, mutta paljon on erimielisyyttä siitä, kuinka totaalista dreadlock-miehen ja -naisen jumalallisuudelle omistautumisen ja Babylonista eristäytymisen on määrä olla. Ovatko dreadlock-rastat päivien muinaisten sukua ja Kaikkivaltiaan valittuja (Chosen Few)? Muinaiseen pyhyyteen heränneitä nasiireja, jotka eivät koske "saastaisiin objekteihin", karsastavat kaupallisuutta, eivätkä osallistu modernin maailman villityksiin. - Vai ilmentävätkö rastan locksit lujaa, henkilökohtaista uskoa ja moraalisuutta ilman pitäytymistä ritualis-mystiseen puhtauteen (kuten suolan ja hautajaisten karttamiseen) ja kutsumusta elämän täydelliseen täyttymykseen pyhimysten ja enkelten kaltaisten olentojen teokraattisia prinsiippejä toteuttaen?

Yhdelle hiukset ja parta (eli precept: periaate) ovat tottelevaisuuden ornamentit ja toiselle kapinallisuuden manifestaatio (soul rebel), mutta silti molemmat ovat ikään kuin saman ideologian puoltajia. Tätä on vaikea käsittää.

Suosittu tapa pyrkiä tyrehdyttämään keskustelu em kaltaisista aiheista on sanoa, että rasta ei ole uskonto, vaan elämäntapa. Mutta johonkin filosofiaan kaikki elämäntavat perustuvat – myös rastan elämä. Jos rasta on elämäntapa, niin millainen elämäntapa se on? Luonnollinen. Vapaa. Irie.  - Mutta mitä se tarkoittaa? Millainen maailmankatsomus rastan luonnollisen elämäntavan taustoittaa? Mitä ovat ne tähän elämäntapaan olennaisesti liittyvät elementit ja laadut, joista sen tunnistaa nimenomaan rastaelämäntavaksi? Näihin kysymyksiin saa jälleen, ei vain poikkeavia, vaan myös  toistensa kanssa täysin ristiriitaisia vastauksia...                       

                                          
                           
Moraalisen näkemyksensä osalta rastat ovat  lähellä kristillisyyttä ja erityisesti katolisen kirkon attituudia. Rastojen suhtautuminen homouteen, aborttiin, ehkäisyvälineisiin ja avioeroon on yhteneväinen katolisten kanssa. Syynä jyrkkään railoon rastojen ja katolisten välillä on se, että rastat ovat Howellin ajoista lähtien nimenneet paavin paholaiseksi. Useissa rastamaalauksissa paavi kuvataan polvistuneena Haile Selassien edessä Harmagedonin taistelun hävittyään.  
                                     

Rastojen paavikielteisyys on hassua sikäli, että Haile Selassiella itsellään ei ollut mitään paavia ja katolista kirkkoa vastaan. Päinvastoin. Selassie – jonka pilkkanimi Etiopiassa oli katolinen - toivotti roomalaiskatolisen kirkon tervetulleeksi maahansa ja kävi esittämässä kunnioitustaan paaville useita kertoja.

Kaikista rastaliikettä repivistä ristiriidoista huolimatta tiettyä, osin hyvinkin outoa, yhtenäisyyskehitystä on tapahtunut 2000-luvun aikana. Bobo dreadeja näet näkee yhä useammin rastojen yhteisissä kokoontumisissa ja alun perin vain boboille olennaisen tärkeä sapatin pyhittäminen on luisunut myös monien nyahbinghirastojen käytännöksi.                                   

Kaiken huipuksi reggaeartisti, bobo dreadien ideologiaa kannattava Sizzla nimettiin joitain vuosia sitten Nyahbinghi housen presidentiksi. Tälläistä virkaa ei Nyabinghi housessa aikaisemmin ole edes ollut. Sen sorvasi Sizzlalle mittatilaustyönä – rahallista korvausta vastaan – seurakunnan silloinen ylipappi. Hänen päätöksensä synnytti valtavan vastarinnan aallon rastojen keskuudessa, mutta ei Sizzlaa ole vieläkään palliltaan pudotettu.

Sizzlan mielestä Bobo housen ja Nyabinghin välillä ei ole fundamentaalia ristiriitaa. Mutabaruka on ihmetellyt lausuntoa radio-ohjelmassaan pariin otteeseen. Sillä onhan iso ero esim siinä, palvotaanko binghirastojen tapaan yhtä Jumalaa, Kolminaisuuden Voimaa, Haile Selassieta vai pidetäänkö Jumalaa kolminaisuutena ja siihen liittyen King Emmanuelia Jesuksena. Tosin ei binghirastojen yksijumalaisuuskaan täysin tiivistä kudosta ole. Omien havaintojeni mukaan rastat ovat 90-luvun alusta lähtien ylistäneet Ras Tafarin rinnalla hyvin ahkerasti myös hänen puolisoaan, ”kuningatar Omegaa”. Näinhän tekivät howelliititkin.                                


Alunperin Panamassa itäneen rastafarilaisuuden matka Karibialta takaisin Latinalaisen Amerikkaan kesti kauemmin kuin rastafarian saapuminen Eurooppaan, mutta nykyisin rasta on ilmiö myös sellaisissa maissa kuin Kuuba ja Brasilia. Hupaisaa tai tragikoomista, miten vaan, on se, että monet etelä-amerikkalaiset rastat ovat katoliseen kirkkoon kuuluvia, ei-vegetaareja kristittyjä… Haile Selassie ei näissä maissa ole erityisen näkyvästi esillä, vaan Bob Marley on latinorastojen isoin ikoni.

Hämmästyttävin piirre rastaliikkeen globalisoitumisessa on bobo kirkon levittäytyminen Jamaikan ja Afrikan ulkopuolelle … Ranskaan, Hollantiin, Yhdysvaltoihin… Parikymmentä vuotta sitten en olisi voinut uskoa, että valkoihoiset nuoret aikuiset kokoontuisivat raamatut ja virsikirjat käsissään ylistämään jamaikalaista kulttipappia Mustana Kristuksena Lihassa Black Supremacy -banderollien alla. Sitä vastoin Jamaikalla omassa leirissään asuvien bobojen lukumäärä ei ole vuosien aikana olennaisesti kasvanut. Yksi syy tähän lienee se, että leirin kuningattaret elävät erityisen perusteellisten kuukautissäännösten takia 21 päivää kuukaudessa erillään papeista ja profeetoista.   

                       
Twelve Tribes of Israelilla on osastoja ja jäseniä ympäri maailman, mutta järjestön varsinainen voittokulku on jo päättynyt. Ruotsissa 12 Tribesin toiminta oli 80- ja 90-luvun taitteessa vilkasta. Jopa siinä määrin, että Aftonbladet teki ison jutun siitä, kuinka lähinnä kantaruotsalaisesta väestä koostuva 12 Tribes värvää ihmisiä, erityisesti nuoria naisia, T-Centralilla ja reggaebileissä kokouksiinsa, joissa poltetaan hasista ja marihuanaa. Lisäksi kerrottiin siitä, kuinka lahkossa suunniteltiin erään 12 Tribe-sisterin lapsen kidnappaamista Etiopiaan sen jälkeen kun nainen oli eronnut ei-lahkoon kuuluvasta miehestään. Kohu ei kuitenkaan Tribesin toimintaa pysäyttänyt. Itse seurakunnan päämies Prophet Gad kävi Ruotsissa 90-luvulla ja hänelle tiettävästi tarjoutui siitettäväksi useita lahkon naisia.       
                  

Suomessa rastat ja symppaajat kokoontuvat Pohjolan leijonat-facebook-ryhmässään Suomen lipun alla. Tämä ei tietenkään tee pohjolan leijonista ja leijonattarista Suomi-nationalisteja, mutta ei nationalismi täysin tuntematon ilmiö suomalaisissa rasta- ja reggae -piireissäkään ole. Useita viestejä Pohjolan leijonat -ryhmään laatinut sis Ia – joka takavuosina postasi Fi-Reggae -sivustolle sen sadat tuliset taisteluterveiset Rastafarin nimessä – on omissa facebook-päivityksissään arvostellut ankarasti Suomen pakolaispolitiikkaa. Hän esittää pakolaisille perustettavaksi kolhooseja, ja ”koska muslimit eivät pidä ikkunoista, vaan peittävät ne, niin heille sopii ikkunattomat tilat”. Paperittomien ihmisten hyysääminen johtaa Ia´n mielestä siihen, että ”tulemme saamaan koko Intian kadulle”. Ia myös kehoitti ihmisiä olemaan osallistumasta Oikeus elää  -mielenosoitukseen Helsingin rautatientorilla 2017. Hänen kahden poikansa pyörittämä Ivah sound system oli kuitenkin tapahtumassa paikalla.                      

                           
                          


Jamaikan ulkopuolella rastaliikkeen organisatorinen struktuuri on lähes olematon. Mustilla rastoilla on keskuksia Englannissa ja tietyissä osissa Yhdysvaltoja, mutta merkittävissä määrin toimintaa Nyabinghilla, boboilla ja muilla niiden kaltaisilla seurakunnilla ei kansainvälisesti ole. Rastaliike on länsimaissa pääsääntöisesti reggaen inspiroimaa pöhinää, One Love, praise Jah ja Babylon matalaks!

Pohjoisen pallonpuoliskon uus-rastat ovat integroineet ”rastaskeneen” ison liudan omia intressejään. New agen, feminismin, anarkismin, city-samanismin, vihreyden ja vasemmistolaisuuden. Tatuoinnit, lävistykset, paljastavan pukeutumisen, ehkäisyn, musta&valkoinen-parisuhteet… Selassien rennoimmat sankarit ovat vaihtaneet persoonattomaan Jahiin. Vain vähäinen määrä ihmisiä on kallistanut korvansa Jamaikan rastavanhimpien – itse asiassa hyvin selkeille ja yksinkertaisille – opetuksille  ja soveltaa niitä omassa elämässään.                            

                           

Kansainvälistä kohua rasta- ja reggae -piireissä on äskettäin aiheuttanut Kaliforniassa israelilaisen vaimonsa ja lapsiensa kanssa asuva Ziggy Marley sen jälkeen, kun hän ilmoittautui julkisuudessa Israelin politiikan tukijaksi.

Etäälle rastojen perinteisestä Babylonin vastaisuudesta on loitonnut koko Marleyen klaani. Marleyn perikunta kontroloi yhdessä kanadalaisen, ökyrikkaan sijoittajan, James Salterin kanssa Marley-tuotemerkin käyttöä ja haalii holveihinsa miljoonia dollareita vuosittain, mutta ei ole antanut centtiäkään periksi Aston Barrettin ja muiden Wailers-soittajien vaatimuksille saada itselleen kohtuullinen osuus Marleyn & Wailersien levytyksien tuottamasta potista. Pari vuotta sitten Tuff Gongissa suunniteltiin Bob Marley -oluen laittamista markkinoille. Everything goes… kunhan kassa kilisee. Vähintäänkin tyylitöntä on se, että Bob Marleyn vuosittaisissa synttärikemuissa Hope Roadilla juhlijoille tarjoillaan kermakakkua ja lipputangoissa liehuvat jamaikalaisen mobiiliyhtiö Digicellin viirit

Rastat ovat ahkerasti keskusteleva, väittelevä, reesonoiva joukkue, eivätkä rastaliikkeen sisäiset erimielisyydet läheskään aina liity asioihin, jotka suoranaisesti määrittävät rastafarilaisuutta tai rastana olemista. Paluumuutto Afrikkaan, maagisia toimia teokraattisen hallinnon hyväksi  vai omaehtoista yritystoimintaa ja sosiaalipoliittisia aktioita synnyinmaassa? Jokainen noista vaihtoehdoista on yhtä lailla rasta. Kynnyskysymys ei ole sekään, polttaako ganjaa, pyhää yrttiä, vai ei. Se on jokaisen yksityisasia. Rastaliikkeen kantavana ideana on kuitenkin ollut sen syntyhetkistä saakka köyhien ja kodittomien puolustaminen ja sotimisen ja väkivallan vastustaminen. Sikäli on hyvin hankala sijoittaa rastakonseptioon esim Israelin rasistisen sotapolitiikan tukemista tai pakolaisvihamielisyyttä.
                                            

                                   
                                           PETER TOSH
Rastat suhtautuvat yleensä passiivisen kriittisesti kaikkiin uskontoihin, islam ja juutalaisuus mukaan lukien. Mutta oli kirkkokunta mikä tahansa, sitä ei yleensä totaalisesti torjuta mikäli se on mustien ylivertaisuuden tai ”afrikkalaisten arvojen” asialla. Tästä syystä National of Islamin päällikkö Louis Farrakhan on nauttinut verraten suurta suosiota rastojen keskuudessa. Reggaetähdistä ainakin Luciano osallistui 1995 Farrakhanin järjestämään Miljoonan miehen marssiin USA:ssa ja Mutabaruka on pyörittänyt radiossa tuntikausia nauhoituksia Farrakhanin (viha)puheista.

Mutabaruka on ilmoittanut, ettei hän enää käytä ilmaisua Babylon, vaan sen sijaan käsitettä valkoinen ylivalta. Terminologian uudistus liittyy siihen, että Mutabarukan mielestä rastojen on tehtävä täysi pesäero juutalais-kristilliseen traditioon. Tämä merkitsee myös muinaisen Egyptin kunnian palautusta, koska Mutabaruka uskoo muinaisen Egyptin olleen mustien afrikkalaisten asuttama maa. Tähän asti mustat rastat ovat toitottaneet olevansa samaa kansaa kuin Israelin heimot, jotka vanhan testamentin kertomuksen mukaan olivat pitkään egyptiläisten orjuuttamia. Tosin etenkin nuorien rastaälyköiden keskuudessa on jo vuosikaudet esiintynyt innostusta mustaa egyptologiaa kohtaan.                              

Ei ole mitään tavatonta siinä, että uskonnon tai hengellisen liikkeen teoriat ja käytännöt muuntuvat aikakausien vaihtuessa. Varsinkin jos kultin kannattajakunta laajenee isosti ja sillä ei ole tiukkaa keskusjohtoa Jehovan todistajien tavoin. Mutta on myös niin, että jos mielteitä yhden uskonnollisen liikkeen ydinolemuksesta alkaa olla yhtä monta kuin on uskossa miehiä, niin kyseinen uskonto ei yleisotsakkeena merkitse enää mitään, koska se voi merkitä mitä tahansa.
 

Rastaliikkeestä on maailmanlaajuisena ilmiönä kehkeytynyt alusta romanttiselle soturuusimagoinnille, abstraktille politiikalle ja uus-uskonnolliselle viihteelle. Reggaella on ollut suuri vaikutus tähän. Reggaen suosion kautta rastat saivat lisää elintilaa Jamaikalla ja tietyt rastateemat universaalia huomiota, mutta samalla rastafaria tuli identifioiduksi "musiikkiuskontona" ja nuorista reggaetähdistä tuli eldereitä suositumpia rasta-auktoriteetteja. Siksi rastafarilaisuus ei koskaan ole tullut julki koko originaalissa kehyksessään ja täyteydessään. Tämä on sääli jo siksi, että rastojen keskuudessa on ollut – ja on yhä - mystisiä pyhimyksiä, joiden holistiset katsannot ynnä esoteeriset visiot ja mytologiat kuuluvat planeettamme henkisen perinneaarteiston raskaaseen sarjaan. Rastafariliikkeen  keskiössä on hurjasti puhdasta energiaa. Kiitokset siitä.

Mikä on rastaliikkeen tulevaisuus? Luultavasti sama kuin purukumilla. Mauttomaksi käytyäänkin se vaan venyy ja paukkuu.


                                             
                                                 
 
    


  
 

 
Rasta-aihetta sivuavia artikkeleita Ummagummassa:
 

 

 
               
             
VIDEOLINKKEJÄ: