Sunday, August 23, 2015

Olemassaolo, tietoisuus, autuus

Satcitānanda on ainoa guru.
Paramahamsa Ramakrishna


Satcitānanda. Olemassaolo.Tietoisuus. Autuus.  Näillä määreillä hindulaisuudessa tavataan kuvata kaikkeustajunnan, Brahmanin, kokemusta itsestään.
 

Persoonattoman kaikkeustajunnan ominaisuuksia on annettu myös persoonallisille jumalille. Krishnalle ja muille. Satcitānandan ainoaksi guruksi julistanut Ramakrishna oli hänkin persoonallisen jumalan (Kalin) palvoja.
 

Hindureformisti Adi Shankaran systeemissä Brahman - tai Cit (absoluutti) - on passiivinen (niSkriya) olevaisuus. Shaivismi puoltaa näkemystä, jonka mukaan Cit (/Shiva) on aktiivinen, tahtova, täydellisyystajunta.
Myös kristittyjen taivaan isän voi määritellä vastaavanlaisella tri-typologialla kuin Brahmanin, jos autuuden tilalle sijoittaa rakkauden. Kuuluuhan kristinopin keskeinen dogmi: Jumala on rakkaus.
 

Tavallisesti kaiken sorttisille uskovaisille jumala/jumaluus on maailmankaikkeuden takana oleva elämän alku. Se on mielestäni outo aatos. Sillä eihän todellisuus ole lakana, jonka voi repäistä halki ja katsoa mitä sen toisella puolella on. Maailmankaikkeudessa saattaa olla sen toimintaan vaikuttava, itsetietoisuuden omaava, kosmisen ydinahjon kaltainen moottori - tai moottoreita -  mutta se jyllää meidän ja muiden elävien olentojen tavoin fysikaalisessa ilmiömaailmassa, ei metafyysisenä komponenttina sen "taustalla".
 

Mahdotonta on myös määrittää maailmalle ja ajalle alkupiste. Avaruus vaikuttaa olevan ajaton ja rajaton kuin Shivan tajunta konsanaan. Avaruus alkuperäisessä asussaan on luonnoltaan tyhjä ja ominaislaadultaan ("valoa") säteilevä. Samat määreet kuvavaat meidän mielemme luontaista, originaalia olemusta.
 

Mystikoiden keskuudessa hyvin yleisesti omaksuttu malli on se, että absoluutti -  kaikkeustajunta, satcitānanda - ja ihmisen "minuus" tai syväolemus ovat yhtä. Vaikka emme uskoisikaan tätä, voimme  ymmärtää, että satcitānanda on myös erityislaatuinen, yhtä aikaa ihmillinen ja yli-inhimillinen, tajunnan laatu: tietty meditaatiossa saavutettava tietoisuuden aste. Osa hindulaisista koulukunnista pitää tätä tietoisuuden tasoa henkisen harjoittamisen päämääränä, kruununa ja ytimenä.
 

Myös new agessa ja uus-uskonnollisissa liikkeissä egon sulautuminen autuuden (rakkauden), olemassaolon ja itsetietoisuuden alkulähteeseen on hyvin laajasti hyväksytty ideaali.
 

Satcitānanda-samadhin suosio on ymmärrettävä ilmiö. Sillä ensimmäisen kerran kun mieli poksahtaa siten, että tietoisuus avautuu satcitānandan taajuuksille, tulee herkästi tuntuma, että nyt on meneillään jotain totaalisen absoluuttista säpinää. Pelkästään super-tietoisuuteen jymähtämiseen liittyvä energian määrä on käsittämättömän valtaisa sen lävistäessä koko ihmisen rakenteen solu- ja atomitasoa myöten. Olemassaolo on silloin luonteeltaan verrattomasti isompaa ja herkempää tapahtumista, kuin arkitietoisuuden luihin, nahkaan ja ajatteluun sitoutunut elämäntunne.

Satcitānandaan sisältyvä tietoisuusominaisuus (cit) tarkoittaa ääretöntä viisautta, jopa kaikkitietäväisyyttä. Paramahamsa Ramakrishna eli eittämättä tämän laatuisen tietoisuuden tuntumassa, koska mieshän oli nero. Hän operoi filosofisen ja uskonnollisen tietoisuuden korkeilla asteilla ja omaksui & muisti  kertakuulemalla sanskriitinkielisen viisaustekstin. Usein hän yltyi käyttämään hyvin sofistikoitua, korkeasti koulutetun ihmisen kieltä, vaikka olikin lähtökohdiltaan yksinkertainen kylänmies, joka extaasin pyörteissä saattoi intoutua tanssimaan niin villisti, että vaatteet valuivat hänen yltään.
 

Amerikan swami Ram Dass (Richard Alpert) on kertonut, että hänen gurunsa Neem Karoli Baba (Maharajji) "tiesi kaiken". Ram Dassin tavatessa gurunsa ensimmäistä kertaa kävi ilmi, että Karoli Baballa oli paljon tietoa Ram Dassin elämästä ja ajatuksista. Hän oli siis ilmeisen selvänäköinen persoona.

Mutta tarkoittiko Ram Dass em. lausunnollaan ihan kirjaimellisesti Karoli Baba omaavan tiedon "kaikesta" - sitä en pysty sanomaan. Ilmeisen mahdollista se tietysti on. Ihmisessähän on piilevänä kyky virittää tajuntansa ajan ja paikan rajat ylittävään tietoverkkoon. Tästä yhdenlainen esimerkki on se, mitä edesmenneen psykedeelifilosofi Terence McKennan veljelle, Dennis McKennalle, tapahtui Columbian viidakossa, La Chorrerassa vuonna 1971. Hän koki siellä päiväkausia entheogeenistä samadhia, jonka keskeinen piirre oli  "kaikkitietävyys" ja yhteys kaikkeen. Hänen ei edes tarvinnut polttaa savuketta itse, koska hän sai audenttisen tuntemuksen tupakan polttamisesta, jos joku toinen veti savut hänen puolestaan.

Dennis McKenna kehoitti seuralaisiaan kysymään häneltä mitä tahansa. Hänen mielestään tuli multi-dimensionaalisiin operaatioihin pystyvä aparaatti, jota hän saattoi käyttää vaikkapa puhelimena - ja soittaa esim. äidilleen vuoteen 1953.
 

Tietoisuudella ja viisaudella satcitānanda-kokemuksessa ei kuitenkaan ymmärtääkseni välttämättä tarkoiteta sitä, että tiedät hetkessä koko universumin sisällön, millaista pyjamaa Obama käyttää, tuleeko huomenna pouta ym. vastaavaa. Korkeamman viisauden viriäminen liittyy siihen, että syvässä meditaatiossa ihmiselle kirkastuu konkreettisesti se rajoittuneisuus, jonka omaan, pieneen mieleen sitoutuminen aiheuttaa. Hänelle tulee kokemuksellinen tieto olemassaolosta holistisena värähtelytapahtumana ja hän alkaa oivaltaa elämän olemusta ja ongelmia arkitajuisuutta laajemmasta, transpersoonallisesta ja kosmisesta perspektiivistä.
Iso ja hyvin yleinen satcitānandaan (/kaikkeustajuntaan tai, nirvanaan /samadhiin) liittyvä harhakäsitys on se, että satcitānanda on ikään kuin joku paikka tai ihmisestä riippumaton henkinen ulottuvaisuus, johon on yritettävä päästä sisälle. Henkisestä harjoittamisesta tuleekin täysin vääristynyttä säätelyä, jollei oivalleta sitä, että satcitānanda on abstraktio ja mielentila. Se ilmenee tajunnan virittäytyessä tietyille, hienoviritteisille taajuuksille.
 

Koska satcitānanda kaikkine suurenmoisen autuuden ja riemun lahjoineen on mielen luomus, siihen sitoutuminen on erhe. Kuten on takertuminen mihin tahansa mielen luomukseen ja kokemukseen. On turhanaikaista pohjata elämänsä autuuden suvantoon. Tai kuvitella olevansa satcitānandan kokemisen myötä elämän ytimessä - sillä eihän elämän alati muuttuvaisessa kokonaisuudessa ole ydintä, keskustaa, pohjaa eikä reunoja.
 

Egon sulautuminen satcitānandaan vie tajunnan kyllä viisauden valtamerelle, mutta jos siellä ei synny esteettömästi näkevää ja toimivaa superegoa ihminen alkaa muistuttaa enemmän raakaa elinvoiman oranssia hohtavaa porkkanaa, kuin viisauden kultaa säteilevää aurinkoa. Satcitānandan kokeminen ei automaattisesti johda sellaiseen viisastumiseen, että nähdään koko ehdollistuneen tietoisuuden spektri. Tämä on helppo havaita monien länsimaisten mystikoiden ja intialaisten gurujen naiveista ja puolivillaisista filosofioista.
 

(Tosin on niin, että esim. läheskään kaikki suositut, intialaiset gurut eivät mitä ilmeisimmin ole itse koskaan käyneet edes satcitānandan lähteillä. Ajatellaanpa vaikka Oshoa, joka rakensi oppinsa monista eri filosofioista referoimiaan systeemejä yhteen sekoittamalla tai, Äiti Ammaa ja hänen - ison koneiston voimin - kaupittelemaansa, sentimentaalista rakkkaus-autuus -höttöään.)
 

Jos hyvin käy, meditaatio satcitānanda-ykseydessä valmistaa ihmistä ylittämään itsensä, järkensä ja mielensä. Tämä ylittäminen on tyystin toisenlaatuinen aktio, kuin egon sulautuminen johonkin "korkeampaan voimaan" tai itsensä suggeroiminen autuaaliseen transsiin. Satcitānandassa, kuten missä tahansa mielentilassa, tiedostamisen prosessin tiedostaminen on ykkösprioriteeetti.  Se on avain puhtaaseen tietoisuuteen. Sillä tarkoitan tajunnantilaa, joka ei nojaa mihinkään, ei ole yhtä minkään kanssa eikä erillinen mistään.
 

Meillä saattaa olla häivähdys tästä tajunnasta. Nämä hetkelliset häivähdykset saavat meidät uskomaan, että objektiivinen, ei-dualistinen todellisuus on olemassa ja siihen herääminen on meille yhtä lailla mahdollista kuin se on jumalille. Meditaatiota harjoittaessamme läpivalaisemme tämän ja kaikki muutkin uskomuksemme joka päivä ja koetamme samalla avata väylää, transkendenttisen inspiraatioiden energialla, isolle ulapalle, joka ei ole ajattelumme tuote.

                                  Kalachakra tantra

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.