Mieleni minun tekevi - mitä tekisin mielelläni?

Aivan kuten lamppu voi valaista itsensä ja esineet sen ympärillä, mieli voi katsella sekä itseään että muita ilmiötä.
- Shantideva


Me emme tiedä mikä mieli on. Siitä huolimatta meille ovat tuttuja käsitteet mieliala ja mielentila.

Mieli näyttäytyy meille tilana, tilavuutena. 

Mieleen singahtaa ajatuksia, mielteitä, muistoja, tuntemuksia ... Mutta mieli on yhä yksi mieli: läpikuultava avaruus plus kaikki mitä siihen ilmaantuu.

Vuoroin mielihyvä, vuoroin mielipaha värjää meidän mielialan. Meditaation idea ja tarkoitus on kumota mekaanisen mieltämisen mielivalta. 

Meditaatiota on kahdenlaista: passiivista ja aktiivista. 

Passiivisessa meditaatiossa katselemme kaikkea kuin seinäpaperi huoneen sisustusta. Aktiivisessa meditaatiossa olemme tarkkana kuin oranssia hehkuvat porkkanat.

Meditointi mantraa resitoiden on yksi mietiskelymetodi. Siitä ei ole syytä puhua tässä. Visualisoinnin tavoin se on extremelaji. Se  soveltuu vain äänneoppiin perehtyneiden, hyvän ohjauksen saaneiden harjoittajien käyttöön. Joogi Jokamiehen kohdalla mantrojen toistaminen vie vain itsehypnoosiin ja konemaiseen mielen manipulointiin.

Hyvin suosittu tapa meditoida on havainnon kiinnittäminen hengitykseen. Ja siitä edelleen mihin tahansa kohteeseen. - Tosin itse en suosittele keskittymisen kohteeksi hengellisiä abstraktioita kuten  Jumala, Universumin tahto, Kaikkiallinen viisaus ja rakkaus. Super-universaaleihin, hyper-jumalaisiin käsitteisiin upottautuminen on yleensä paremminkin mielen sisustamista kuin mielentilan puhdistamista, kiintymyksestä.

Toinen tunnettu meditaatiomenetelmä on se, että ei aktiivisesti tuoteta mitään ajatuksia, vaan tarkkaillaan spontaanisti mieleen nousevia ajatelmia niihin mitenkään reagoimatta. Tästä on ainakin se hyöty, että arviointiin - hyväksymiseen ja hylkäämiseen - sitoutuneita psyykkisiä voimavaroja voidaan sijoittaa vaikkapa iloitsemisen ja luovuuden resursseihin. 

Mietiskely on siitä mainio laji, että sitä ei voi tehdä fataalisti "väärin". Intensiivinen meditaatiotekniikoiden harjoittaminen saattaa kuitenkin aiheuttaa ihmisessä esim kroonisen itsetarkkailun oireita. Tahtoessaan olla tarkkaavainen harras harjoittaja yrittää tämän tästä tarkkailla oman tarkkaavaisuutensa tilaa huomaamatta mitä tapahtuu todella, sisäisyydessä, kehossa ja maailmassa.

Itsetarkkailun hajottaa kysymys: kuka tarkkailija on? Sillä mieltä tarkastelevaa tarkkailijaa tarkkailee tarkkailija, jota tarkkailee mieltä tarkkailevaa tarkkailijaa tarkkaileva tarkkailija jne. Näin isoa palaa ei kukaan pysty haukkaamaan. Ilmaa on saatava keuhkoihin, ja sitähän saat kyllä, kuomaseni, kunhan punkeat pois illuusion alta!

Toinen vaara liittyy siihen, että meditoinnin harjoittaminen aletaan "valaistumisen" eli henkisen täyttymyksen toivossa. Jos tuplajättipotti ei, ties monennenko kierroksen jälkeen, putoa omalle spotille, pettymys pystyy olemaan musertava.

Hengityksen ja ajatuksien tarkkailu ei sinänsä ja automaattisesti aiheuta sellaista vanhan, mekaanisen mielivallan kumoamista, jota voitaisiin nimittää valaistumiseksi tai henkiseksi vapautumiseksi. Dalai Lama on harjoittanut meditaatiota lähes 80 vuotta ja hän on edistynyt henkisissä pyrkimyksissään vain piirun verran. Näin Dalai Lama kertoo Lady Gagalle youtubessa olevalla videolla.

Tietyillä mietiskelymenetelmillä on havaittu olevan stressiä vähentävä vaikutus, mutta saman voi todeta monista muistakin harrasteista (shakki, pyöräily, jooga ym). Meditaation ainutlaatuinen potentiaali ilmenee, selkenee vasta siinä kohtaa, jolloin mielen tarkkailun lisäksi mietiskelyyn sisältyy intentio tiedostaa mieli sinänsä, siis tiedostamistapahtuma, tietoisuus itsessään. Se on asia, jota emme voi eristää tarkasteltavaksi meistä "ulkopuolisena" kohteena -  Sillä tietoisuus on jotakin joka voidaan tietää ainoastaan olemalla sitä (Kaisa Puhakka). 

Tietoisuus tietoisuudesta voi olla ensin äkkinäinen, tajunnan hehkun välähdys ollessamme tarkkaavaisuuden tilassa ilman kohdetta. Välähteen vaikutuksesta energiatasomme kohoaa valtavasti ja saamme konkreettisesti tutaa tietoisuuden ja energian mystisen yhteyden ... ykseyden (?) ... Isosti merkityksellistä on se, miten mietiskelyissä saavutettu, metafyysinen tietämys laajenee päivittäisen elämän alueelle...

Näemmekö kadulla kulkiessamme pelkästään meitä ympäröivät objektit vai näemmekö objektit ja tyhjän avaruuden? 

Tiskatessamme astioita, pidämmekö tiskiharjan lisäksi mistään muusta kiinni? Emme vertaa olotilaamme johonkin toiseen olotilaan, eikä tajunta takerru mihinkään, kiinteään ajatusmuotoon ... koska otamme tilanteen sellaisenaan: satunnaisena tapahtumana avaruudessa?

Jos tiskiharjan sijasta ollaan tekemisissä elävän ihmisen kanssa, niin keskittyäkö hänen juttuihinsa vai ei keskittyä? 

Jo pelkästään kohteliaisuusaspektin takia meidän pitäisi kaikissa kohtaamisissa olla vahvasti läsnä ja suunnata jakamaton huomiomme toisen ihmisen asiaan. Asetelma ei vain ole laisinkaan yksitasoinen - hajamielisyys ja yhteen asiaan keskittyminen eivät ole ainoat vaihtoehdot - koska olemme mieltämisen jonglöörejä.

Jokainen voi istua hiljaa paikoillaan ja kokeilla esim kuinka monta kuuloaistimusta pystyy tiedostamaan yhtä aikaa. Rinnakkain. Siten ettei yksikään ääni - säännöllisesti tai epäsäännöllisesti toistuva, tai täysin satunnainen - nouse kuulokuvassa muiden yläpuolelle. Itse huomaan pystyväni seuraamaan noin kymmentä ääntä rinnakkain. Silloin keskittymiseni aste on niin korkea, että siitä seuraa eräänlainen kolmannen asteen yhteys mielen ja ympäristön välillä. Mutta ei minulle silti sellaista tunnelmaaa tule, että olisin jotenkin erityisesti läsnä "tässä ja nyt" - nykyhetkessä.

Itse asiassa ei ole olemassa mitään "nykyhetkeä", ajan palasta, jonka voisimme ikään kuin tiedostaa; johon voisimme mennä "olemaan läsnä".  Aika syöksyy mielemme mukaan, ja mielen ajassa soljuvat loogiset ajatukset, irrationaalit impulssit, haaveet, muistot, tuulentuvat tulevaisuuden ... tämä on mielen luonnollista aktiviteettia - sähkönsä se saa tyhjän mielemme säteilystä. 

Perin houkkamaista on hukkua mielenvirtaan, olla sen armoilla. Mutta typerää - ja tuloksetonta - on mielen virtauksen vastustaminenkin. Vaikka ajattelu ei olekaan korkein taito, johon ihminen pystyy, ei ajatuksetonta mielentilaa kannata elämässä ideaalina pitää.

Jos fundamentaalisti vieroksuisin ajatusaparaattia, en kirjoittaisi yhtäkään tekstiä.

Toisaalta, minulla tuskin olisi motivaatiota ja inspiraatiota  kirjuuttaa tätä epistolaa, jollen olisi meditaatiossa ylittänyt ajatteluun ja keskittymiseen perustuvia olemisen tapoja ja saapunut puhtaan havaitsemisen tilaan. 

Päihittääkseen kunnialla meditaatiossa vastaan tulevat, mielipelien konnuudet ja koukut tajunnanlaajentaja tarvitsee rohkeutta päästää irti ja taitoa ajaa ilman käsiä. Ajotaito karttuu harjoittamisen avulla ja kavereilta (henkisiltä ystäviltä = guruilta) vinkkejä kyselemällä. Rohkeus puolestaan, hmm. Jos on niin, että rohkeus nousee vilpittömästä uteliaisuudesta, ehkä se vahvistuu synkronissa tietämyksen laajenemisen kanssa. Mene ja tiedä.

     TOTUUS VALVOO YKSIN

Missä on tänään se buddhalaismunkki
joka pyhiinvaelsi Kailash-vuorelle
koko matkan pitkin pituuttaan
maahan heittäytyen?
Avaan ikkunan selälleen yöhön
ja katson.
Vihreä on hiljaa
hiljaisuus.
Juurtuminen siihen on suloista
väräjävään aineeseen hajoamista.
Mutta maisema missä tämä tapahtuu
seisoo maailman historiassa
konkreettisesti ja lujasti.
Tämä ristiriita opettaa:
muisti on mielen painovoimalaki ja
menneisyys multaa joka
on ravistettava varpaistaan jos
tahtoo olla kevyt
tyhjyyteen näkijä.

Kun hahmomme leikataan
irti historiasta
olemme alastomia taipuisia paperinukkeja.
Leikki on ammattimme.
Mieli on talo missä asumme.
Kannamme sitä selässä kuin etana.
etsiessämme paljon mainostettua
näköalapaikkaa.
Karavaanareiden takia liikenne on hidasta.
Mutta jos menee lujaa tajunnassa
tästä hitaudesta voi tehdä
taidetta
uskontoa
rituaalia.
Mitä tahansa sellaista
mikä kertoo että jotain on
todella tekeillä jossakin.

Minä tunnen tämän maan  se on iso.
Näin munkki lausui päästyään neljän vuoden
taivalluksen jälkeen perille.
Iltapäivästä lähtien maan valona
on ollut taivas jonka sinerryksen
sade on ohentanut
harhaman valkoiseksi.
Siitä missä ilmakehä loppuu
alkaa avaruus rajaton.
Ei ole enää suuntia
ylös alas eteen taakse.
Avaruus on tajunta ilman keskipistettä.
Kirjoittaa runoa tai leipoa leipää.
Tuijottaa televisiota tai jutella ihmisten kanssa.
Mikään ei riko tajuisuuden laajuutta.
Ohenna läsnäoloa hiljaisuudessa.
Katkaise virtaa.
Elämän tuska ei ole kadonnut mihinkään.
Mutta kun ei mittaa sen kokoa
on se vertailukelvoton suhteessa iloon
joka on pyöreä kuin planeetta.

Dalai Laman sairastumisen takia
rituaali Kailash-vuorella peruutettiin.
Taiten sommiteltu värikäs
hiekkamandala lakaistiin tomuksi ja
ihmiset joutuivat käymään paluumatkalle
pääpappinsa pyhiä mantroja kuulematta.
Minä en ole käynyt tänään postilaatikkoa
kauempana   siksi kai ei väsytä.
Nyt näen kukkia ja ruohoja
nukkumassa ikkunani alla.
Siitä tiedän
jokaisen on herättävä
omalta paikaltaan.
Tämä direktiivi on ehdoton.
Yksinäisyydessä näkee olemassaolon
miten se on.
Kartat kertovat vain missä on käyty
että jokainen polku
reitti on väärä.
Totuus on oivallinen ja etevä.
Se kukkii lempeästi siellä
minne yksikään tie ei vie.

Nimeni on Baba Varma.
Asun Ikuisuudessa
alivuokralaisena.

- Runo kokoelmastani Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
'
  

                                         On ihmisiä, jotka diggaa meditoida porukassa.

                                         Tiibetissä on ollut yksi buddhalainen perinne se,
                                         että meditoidaan laatikoissa, kuten kuvassa näkyvät
                                         nunnat. On harjoittajia, jotka ovat eläneet lähes koko
                                         elämänsä mietiskelyboksissa ja sinne myös kuolleet.