Thursday, January 11, 2018

Uushenkisyyden ja uskonnon Jaakobin paini

Muutoin monenkirjavia uususkonnollisia suuntauksia yhdistää ajatus "omasta polusta"- etääntyminen uskonnollisten instituutioden kehyksistä.

Uskonto on uskomista jonkun toisen kokemukseen, henkisyys on sitä että sinulla on omia kokemuksia.

Uskonnon sijasta ja rinnalla voimme  tässä yhteydessä käyttää sanaa henkinen (uskonnollinen / mystinen) traditio



Yksilöllinen spirituaalisuus on suvaitsevasti kaikkiin katsomuksiin katsovaa, ei-dogmaattista minä olen! mystismiä ... Uskonnot - perinteet, perimyslinjat, opetuslinjat - puolestaan individuaalit visiot haalentavaa, pysähtynyttä kulttuuria: uskomista ja uskossa olemista ... Hmm.

Päällisin puolin suuret maailmanuskonnot näyttävätkin samanlaisilta sikäli, että mikään niistä ei täysin pätevästi toteuta sellaista mielikuvituksen tieteen ja mytologisten tosiasioiden synteesiä, kuin mitä uskonto voisi täyttymyksen tilassaan olla. Hengellisten opetusten, riittien ja rituaalien alkuperäisenä lähteenä oleva, yliaistillinen ja ylijärjellinen tajuntatila konkretisoituu harvoin uskontoelämässä.


Psykedeeliset aineet ovat läpi ihmisen historian olleet tie uskonnollisen kokemuksen mesilöylyihin.  Nykyisinhän on myös virallisia kirkkoja, joiden piirissä ihmiset hakevat yliaistillista taajuutta ja omakohtaista visiota vanhan tutun, vaalean velhon, Jeesus Kristuksen, yhteydessä. Niistä tunnetuimmat ovat ayahuascaa sakramenttinaan käyttävä Santo Daime ja synkretistinen, peyotekulttia vaaliva Native American Church. Mutta jos sinisilmäinen, kristittyjen Jeesus herra onkin feikkiä, niin onko psykedeelinen Jeesus itse Harhan johtaja?

Taivaallisten jumalten autenttisuuden voi todentaa taivaisiin menemällä. Sen sijaan jumalten historiallisen todenperäisyyden ja heidän oppiensa kvaliteettien koetteleminen tapahtuu uskontojen uskomusjärjestelmän ulkopuolella. Olen siellä juuri nyt. Täällä on sikäli erikoinen asetelma yllä, että vaikka kaikki tietävät Jeesuksen eläneen vain juutalaisten ennustuksissa ja Uuden testamentin lehdillä, niin valtavan iso jengi Jeesus-purkkaa kehuu. Maun uskoo olevan peräisin aidosta Paratiisin hedelmästä - ei Pappilan hätävarasta - muutkin ihmiset kuin vain kristityt. Monimakuinen Jeesuspurkka onkin siitä hyvä tuote, että sitä voi venytellä ja paukutella vaikka olisit Äiti Amman klaanissa tai tee-se-itse - samaani.

Suosituimmat jumalat omien uskontojensa ulkopuolella ovat laupiaat olennot. Karitsan kaltaisen Jeesuksen lisäksi Buddha ja Krishna.  Tosin todellisuudessa Buddha valaistuneena ihmisenä ja Krishna jumalana ovat kammotuksia tämän maailman kannalta. Buddha kyseenalaisti koko inhimillisen toiminnan perustan - uskon itseen tai sieluun - ja Krishna pitää leikkinä sitä, mitä me pidämme suurena kärsimyksenä ja josta kaipaamme vähintäänkin nirvanaan.

Epistolejaan erittäinkin epäselvästi artikuloinut Jeesus on kristinopin mukaan messias, joka haluaa pelastaa meidät syntisten osaksi tulevalta kadotukselta ja vaatii tästä laupeuden työstään palkakseen, ei enempää eikä vähempää kuin meidän koko elämämme. Tätä oppia ei moderni, new agen aamuruskoa kohti kurkottava kilvoittelija tietenkään hyväksy. Hän keksii Jeesuksen uudestaan sellaisena kuin hän sen haluaa. Jeesus voi olla vaikka joogi, joka vietti "salaiset vuotensa" Intiassa.

Koska Elvis - meidän ei tarvitse kysyä miten käy Jeesukselta rock & roll. Mutta miten käy Jeesukselta zazen? Katoliset siskot sen tietävät. Ne nunnat jotka zen-meditaatiota harjoittavat.  Silmät auki liikkumatta istuminen on silmät auki liikkumatta istumista. Kun istuminen liitetään uskonnolliseen kontekstiin, valaistumisen päämääriin, se on Buddha Dharman harjoittamista, joka saa innnoituksensa buddhalaisesta filosofiasta.


Buddhalaisuudessa on iso määrä erilaisia suuntauksia ja samankin koulukunnan sisällä opetetaan useita, erilaisia meditaatiotekniikoita. Sanotaan että olemassa 84,000 dharmaa tai tapaa ymmärryksen herättämiseen. Niitä ei ole kuitenkaan tapana harjoittaa yhtä aikaa ja rinnakkain, sillä ei ole mitään mieltä ryhtyä harjoittamaan montaa dharmaa yhtä aikaa jos ei ole ymmärtänyt vielä ensimmäistäkään. Tämä on tietysti vain "dogmi". Henkisyyden läpäisemä pyrkimysten virtaan astunut kuulostelee sisäistä viisauttaan ja tekee sen minkä tekee koska sydän sanoo niin.

Jos opettelee samalla ajanjaksolla lukemaan ja laskemaan, niin onnistuuhan se ilman traumoja kyllä. Samalla tavoin me voimme harjoittaa vaikkapa yhteyden synnyttämistä luonnonhenkiin, homeopatiaa ja mielen perimmäisen tyhjyyden käsittämistä. Mutta jos kaikki nämä harjoitteet ja niiden taustaoletukset sekoitetaan omin maustein yhdeksi sopaksi, se on sitten soppaa. Ei elävää vettä. 




Nepalissa on syrjäseuduilla miehiä, jotka ovat sekä buddhalaisia lamoja että samaaneja. Hoitavat kumpaakin virkaa kysynnän mukaan. Olisiko Dalai Lama - joka on neuvoa noidilta ja poppamiehiltä udellut yhden jos toisenkin kerran - sittenkin oikeassa väittäessään, että Tangomarkkinoillakin soi viimeisenä valssina ekumeeninen jenkka?

Uususkonnollinen henkisyys on uskontokriittisyydestään huolimatta myös ekumeenisuuden korkea veisu. Kaikki ovat oikeassa - koska: ykseys, itse, karma, oma polku ... Elämme aikaa jolloin kuka tahansa voi olla kuka tahansa. Mutta pohjimmiltasi sinä olet sisäinen sankari. Jungkin sanoi niin, suunnilleen, ja Joseph Campbell.

Sinun elämäsi on kosminen, arkkityyppisiä kuvajaisia kuhiseva seikkailu jonka päämääränä on suurenmoinen sisäinen eheys ja psykologinen kylläisyys. Se on henkisyysihmisen kielelle käännettynä: valaistuminen.

Valaistuminen on siitä kätevä termi että sillä voi tarkoittaa melkein mitä tahansa mielenmuutosta. Yhdelle se on itsetietoisuuteen heräämistä, toiselle itsen sulautumista Valoon, jumalaan, jumaluuteen. Lisäksi on useiden uus-hengellisten hemmojen ihannoimia kultteja, kuten samanismi, jotka eivät alkuperäisessä oloasussaan kytkeydy yksilölliseen valaistumiseen, henkistymiseen tai täydellistymiseen suoranaisesti mitenkään.

Narsismiksi ja feikiksi uushenkisyys kääntyy silloin, kun omilla, haperoilla mielikuvilla ja käsitteillä itsepintaisesti korvataan pitkän linjan, henkisten ja maagisten järjestelmien peri-ideat ja proseduurit.  Feikkiä on se jos henkilö väittää olevansa samaani ilman, että on käynyt läpi samaanin koulutusta ja initiataatiota muuta kuin mielikuvituksen tasolla. Feikkiä on tantra-opettaja, joka ei tiedä tantran ja "tantrisen" eroa ja toimii ilman gurua ja initiaatiota tantraan. jne.

Jos uskonto perustuu "yhden ihmisen kokemukseen" se on totta kai rajoite. Samoin jos arkaais-samanistis-tantriset säpinät eivät synkkaa yhteen modernin tasa-arvokäsityksen ja sukupuolineutralismin oppien kanssa, niin onhan se rajoite. Niin kuin autoilijoiden turvavyöpakkokin on rajoite. Yksilölliselle henkilölle.

Uskonnosta ihminen nappaa herkästi itselleen identiteetin. Siksi uskonto on jopa tavan vuoksi kirkkoon kuuluvalle materialistillekin turvaa tuottava asia. Turva on illusorinen. Onhan elämässä kaikki uhanalaista, identtiteetti etenkin. Uskonnon olisikin hyvä olla hengellinen yhteisö, joka suo yksilöille turvalliset puitteet riisuutua omaksumastaan, ehdollistuneesta identiteetistä ja kohdata esim. tuntemattomia, pyhiä entiteettejä niiden omassa todellisuudessa, ei oman, rajoittuneen mielensä sisällä.

Uskonnot ovat kietoutuneet niin tiiviisti yhteiskunnallisen vallankäytön koneistoon, että on vaikea uskoa niiden muuttuvan - uskonnolliseen suuntaan. Tästä kirkollisuuden pysähtyneisyyden tilasta juuri syntyy tämä paine ja virike uudenlaiseen henkisyyteen, sellaiseen jossa on mukana real thing: pyhyyden leimahdus.

Löytyykö tämä leimahdus vanhoilta voimapaikoilta, Stonehengestä,  Saarakalliolta ... ? Yksi virtaus uskonnoista pois päin tapahtuu  "uus-pakanallisuuden" värähteissä.  Uus-pakanallisuudella tarkoitan ei-materialistista elämänymmärrystä, jossa moralististen narratiivien ja ylikansallisten jumalhahmojen sijasta pääosassa ovat esoterinen mytologia, paikalliset legendat, luontomystiikka ja muinaisten merkkien, äänteiden ja symbolien semioottinen läpivalaisu.



Itse en usko että tulevaisuuden uskonnot sitoutuvat maahan, kuuhun ja aurinkoon, kuten me ihmiset yhä teemme, vaikka palloamme ympäröivän avaruuden valtavuus on ollut selvillä jo iät ajat. Uudet, isot uskonnot tulevat olemaan  hengentieteellisiä tutkimuskomissioita ja kansanliikkeitä, jotka pitävät kohtalonkysymyksenä ihmiskunnan integroitumista kosmiseen avaruuskulttuuriin ja tutustumista galaktisen tason mahteihin.

Uusista - kuten ei nykyisistäkään - uskonnoista tuskin on vastalääkkeeksi länsikulttuurin vulgaarille, äärimmäisen seksualisoidulle sekulaarisuudelle. Tämä on yksi syy siihen, miksi uskontojen merkitys ihmisten henkisten kokemusten ympäristönä tulee entisestäänkin vähenemään.

Uskontokuntien ulkopuolella henkinen kasvu jatkaa epäilemättä versoilujaan, mutta mikäli spirituaalin kehityksen nimissä tapahtuva touhu on loputonta rentoutumista, stressin poistoa, itsen hyväksymistä ja chakrojen puhdistusta, voiko se ikinä olla muuta kuin haaveellinen, hyvinvointi-ideologinen harraste? Omistautuneisuutta ei henkisissä sfääreissä sääteleviltä välttämättä puutu, mutta usein se on omistautumista falskeille ihanteille ja teoreettiselle jargonille (ihmisen olemuksesta ja tietoisuuden evoluutiosta).

Sekä moraalinen että narsistinen suhde elämään lukitsee meidän mielemme. Molemmat ovat ominaisuuksia, jotka usuttavat meidät vertailemaan kokemuksiamme toisten henkilöiden kokemaan ja kutakin tajunnantilaamme johonkin aikaisempaan tajunnantilaan. Silloin meistä tulee epäröiviä ja tuhlaamme aikaa kökköjen kelojen kelaamiseen, eikä rauhantila tai todellinen uskonnollinen mielenlaatu voi täyttää sisäistä avaruuttamme.

Uskonnollinen mielenlaatu virittää meissä kaikki elämänalueet kattavan, pakosta ja itse-erinomaisuudesta vapaan, pragmaattisen ja luonnollisen omistautumisen toisenlaisuudelle. Uskollisuuden tajunnan ja sen energian täyden esteettömyyden saavuttamisen aikeelle.

Aikeen alku on suloinen: puhtaat kädet ja puhdas mieli. Aikeen keskikohta on suloinen: puhtaat kädet ja puhdas mieli. Aikeen loppu on myös suloinen: puhtaat kädet ja puhdas mieli.



No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.