Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
Matteus 22:2
Christian Rosenkreutz on merkittävä hahmo länsimaisen alkemian ja esoterian historiassa, vaikka ei olekaan varmaa tietoa siitä, onko hän historiallinen henkilö vai taruolento. Okkultinen legenda kertoo Rosenkreutzin olleen saksalainen, mm. Arabiassa ja Persiassa matkustellut tohtori, joka perusti ruusuristin salaseuran. Sen jäsenet ovat kaikkein korkeimman suojeluksessa eläviä vihittyjä. He ovat immuuneja vanhenemiselle ja sairauksile, heillä on voima hallita henkimaailmaa ja he pitävät kokouksiaan Egyptin pyramideissa.
Pekka Ervastilla oli Rosenkreutz mielessään hänen aloittaessan teosofisen Ruusu-Risti järjestön ja myös monet muut salatieteilijät - kuten Rudolf Steiner - ovat integroineet Rosenkreutzin legendan omaan filosofiaansa.
Christian Rosenkreutzin salaperäisen järjestön olemassaolo tuli esiin 1600-luvulla Euroopassa ilmestyneissä salaperäisissä manifesteissa. Pariisissa ilmaantui talojen seiniin 1623 julisteita, joissa sanottiin mm. näin:
Me, ruusuristi-veljien lähetit, vierailemme tässä kaupungissa, näkyväisesti ja näkymättömästi, Korkeimman armosta, jonka puoleen viisaiden sydämet kääntyvät; opetamme ilman ulkonaisia välineitä puhumaan niiden maiden kieliä, joissa asumme, ja nostamme ihmisiä, kaltaisiamme, pelon ja kuoleman vallasta.
Jorma Elovaaran toimittamassa Tähti-lehdessä ilmestyi 1972 seuraava Rosenkreutzia käsittelevä artikkeli. Se olkoon myös ajankuva 70-luvun okkultisesta journalismista Suomessa.
Varhaisin maininta Christian Rosencreuzista esiintyy kirjassa nimeltä Chymische hochzeit: Christiani Rosencreuz (Anno 1459). Pääotsikon sanat on järjestetty niin, että ne nyt merkitsisivät seuraavaa: Otsikko: Kemiallinen (tämän sanan sen aikainen merkitys nykykielelle käännettynä on oikeastaan alkeminen) juhla (sananmukaisesti korkea aika, sanan nykyinen merkitys on häät), Christian Rosencreuzin. Vuonna 1459. Kirjan kirjoitti noin 15 vuoden ikäisenä Johan Valentin Andreae, joka syntyi Wurttembergissä 1586, ja kirja julkaistiin 1616. Kirja sisältää hyvin erikoisen tarinan, joka tapahtuu vanhahkolle miehelle, sellaiselle kuin Christian Rosencreuzin on täytynyt olla, jos hän oli sama henkilö kuin Fama´ssa ja Confessio´ssa esiintyvä Isä C.R.C.
Seitsemän päivää
Rosencreuzin kemiallista juhlaa kuvataan kirjassa seitsemän päivän verran. Kirja päättyy kesken lausetta vinokirjaimilla kirjoitettuun huomautukseen, jonka luultavasti kirjanpainaja on tehnyt. Kirja alkaa:
Christiani Rosencreuz, joka oli valmistanut sydämessään pääsiäiskaritsan ja pienen happamattoman leivän, joutui eräänä iltana ennen pääsiäistä istuessaan rukoilemassa rajuilman häiritsemäksi, joka uhkasi tuhota, ei ainoastaan hänen pikku taloaan mutta myös koko kukkulan, jolla se seisoi. Keskellä myrskyä joku kosketti häntä selkään, ja kun hän kääntyi, hän näki ihanan naisen jolla oli siivet täynnä silmiä ja puettuna taivaanvärisiin vaatteisiin joissa tähdet säkenöivät.
Toisessa kädessään hänellä oli trumpetti ja toisessa nippu kirjeitä kaikilla kielillä. Hän ojensi kirjeen C.R.C:lle ja nousi välittömästi ylös ilmaan puhaltaen trumpettiinsa täräyksen joka tärisytti taloa. Kirjeen sinetissä oli omituinen risti ja sanat "In hoc signo vinces" (tässä merkissä olet voittava). Sisällä, kultakirjaimin taivaansinisellä pohjalla oli kutsu kuninkaallisiin häihin.
Rosencreuz oli kovasti otettu tästä kutsusta, ja pukeutui seuraavana päivänä valkoiseen puuvillatakkiin ja sitoi punaisen nauhan ristiin olkapäittensä yli. Hän pani neljä ruusua hattuunsa ja vannoi että hän käyttäisi kaiken tiedon mitä hänelle paljastetaan, lähimmäistensä palvelemiseen.
Kun C.R.C. astui metsään joka ympäröitsi hänen pikku taloaan, hänestä tuntui että koko Luonto oli riemuiten valmistautunut juhlaan. Kun hän kulki eteenpäin hilpeästi laulaen, hän tuli vihreälle niitylle, missä seisoi kolme suurta seetripuuta, ja yhdessä oli taulu joka osoitti palatsiin: ensimmäinen lyhyt ja vaarallinen, toinen kiertotie, kolmas miellyttävä ja kuninkaallinen tie, ja neljäs sellainen joka soveltuu vain lahjomattomille ruumiille.
Väsyneenä ja hämmentyneenä C.R.C. päätti levätä ja leikatessaan leipäviipaletta oli juuri aikeissa ryhtyä nauttimaan sitä kun valkoinen kyyhkynen kerjäsi sen häneltä. Kyyhkysen kimppuun hyökkäsi heti korppi, ja yrittäessään erottaa lintuja, C.R.C. tietämättään juoksi pitkän matkaa yhtä neljästä tiestä - sitä joka kulki etelään päin. Hirmuinen tuuli esti häntä palaamasta takaisin, ja häävieras alistui leivän menettämiseen ja jatkoi tietä pitkään kunnes hän keksi matkan päässä suuren portin. Koska aurinko oli matalalla, hän kiirehti porttia kohti, johon oli muitten kuvien mukana kiinnitetty sanat Procul hinc procul ite prafani.
Kun Christiani Rosencreuzin mysteeriovihkimys jatkuu, hän esittää käyntikorttinsa portinvartijalle ja joutuu vaihtamaan vesipullon kultaiseen levyyn, jossa olivat kirjaimet S.C. Toista porttia vartioi leijona, ja täällä hän vaihtoi suolapussin, joka oli hänen eväissään, kultalevyyn jossa olivat kirjaimet S.M. Palatsin portilla hän kohtasi Virgo Luciferan, joka oli sammuttamassa linnan valoja kun Rosencreuz lähestyi, ja mahtui juuri ja juuri sulkeutuvan portin välistä, mutta hänen takkinsa jäi väliin ja hänen oli pakko jättää se yltään. Täällä hänen nimensä kirjoitettiin Herra Sulhasen vieraskirjaan ja hänelle annettiin uusi kenkäpari ja uusi kultalevy.
Kolmantena päivänä häävieraat punnittiin suurella vaallla. Monet karkotettiin häpeään, monet selviytyivät, mutta Rosencreuzin istuessa vaa´assa ei kolme miestä saanut kieltä hievahtamaan ...
Mitä ihmeellisin seremonia seurasi, jonka tuloksena Rosencreuzista tuli portin vartija.
Kirjoittiko Rosencreuz itse kirjan itsestään?
Rosencreuz kuoli 1484, ja vaati ettei hänestä puhuta mitään sataan vuoteen. Hänen luolassaan oli hänen lupauksensa tulla uudelleen esille 120 vuoden jälkeen.
Rosencreuz oli selvästi ns. vihitty, joka hallitsee jälleensyntymän taidon. Jos Andreae, joka syntyi 102 vuotta Rosencreuzin syntymän jälkeen, oli Rosencreuzin uusi ruumiillistuma, selittyvät sillä 100 vuoden suoja-aika ja mystinen lupaus tulla 120 vuoden kuluttua ilmi, ja Rosencreuzin ihmeellisen "kemiallisen juhlan" merkitys tulee käsitettäväksi. Tutkijoita on myös kummastuttanut se, miten 15-vuotias poika voi tuottaa teoksen, joka rivien välissä on valtava vertauskuvallisen ajattelun ja filosofinen runsaus ja vanhan miehen kokemus.
Tähti 3/1972 - joka sisältää yllä olevan, anonyymisti julkaistun artikkelin - on ladattavissa pdf-tiedostona Oranssin pienlehtiarkistosta.
http://oranssi.net/pienlehdet/Tahti___1972__4.html
Matteus 22:2
Christian Rosenkreutz on merkittävä hahmo länsimaisen alkemian ja esoterian historiassa, vaikka ei olekaan varmaa tietoa siitä, onko hän historiallinen henkilö vai taruolento. Okkultinen legenda kertoo Rosenkreutzin olleen saksalainen, mm. Arabiassa ja Persiassa matkustellut tohtori, joka perusti ruusuristin salaseuran. Sen jäsenet ovat kaikkein korkeimman suojeluksessa eläviä vihittyjä. He ovat immuuneja vanhenemiselle ja sairauksile, heillä on voima hallita henkimaailmaa ja he pitävät kokouksiaan Egyptin pyramideissa.
Pekka Ervastilla oli Rosenkreutz mielessään hänen aloittaessan teosofisen Ruusu-Risti järjestön ja myös monet muut salatieteilijät - kuten Rudolf Steiner - ovat integroineet Rosenkreutzin legendan omaan filosofiaansa.
Christian Rosenkreutzin salaperäisen järjestön olemassaolo tuli esiin 1600-luvulla Euroopassa ilmestyneissä salaperäisissä manifesteissa. Pariisissa ilmaantui talojen seiniin 1623 julisteita, joissa sanottiin mm. näin:
Me, ruusuristi-veljien lähetit, vierailemme tässä kaupungissa, näkyväisesti ja näkymättömästi, Korkeimman armosta, jonka puoleen viisaiden sydämet kääntyvät; opetamme ilman ulkonaisia välineitä puhumaan niiden maiden kieliä, joissa asumme, ja nostamme ihmisiä, kaltaisiamme, pelon ja kuoleman vallasta.
Jorma Elovaaran toimittamassa Tähti-lehdessä ilmestyi 1972 seuraava Rosenkreutzia käsittelevä artikkeli. Se olkoon myös ajankuva 70-luvun okkultisesta journalismista Suomessa.
Varhaisin maininta Christian Rosencreuzista esiintyy kirjassa nimeltä Chymische hochzeit: Christiani Rosencreuz (Anno 1459). Pääotsikon sanat on järjestetty niin, että ne nyt merkitsisivät seuraavaa: Otsikko: Kemiallinen (tämän sanan sen aikainen merkitys nykykielelle käännettynä on oikeastaan alkeminen) juhla (sananmukaisesti korkea aika, sanan nykyinen merkitys on häät), Christian Rosencreuzin. Vuonna 1459. Kirjan kirjoitti noin 15 vuoden ikäisenä Johan Valentin Andreae, joka syntyi Wurttembergissä 1586, ja kirja julkaistiin 1616. Kirja sisältää hyvin erikoisen tarinan, joka tapahtuu vanhahkolle miehelle, sellaiselle kuin Christian Rosencreuzin on täytynyt olla, jos hän oli sama henkilö kuin Fama´ssa ja Confessio´ssa esiintyvä Isä C.R.C.
Seitsemän päivää
Rosencreuzin kemiallista juhlaa kuvataan kirjassa seitsemän päivän verran. Kirja päättyy kesken lausetta vinokirjaimilla kirjoitettuun huomautukseen, jonka luultavasti kirjanpainaja on tehnyt. Kirja alkaa:
Christiani Rosencreuz, joka oli valmistanut sydämessään pääsiäiskaritsan ja pienen happamattoman leivän, joutui eräänä iltana ennen pääsiäistä istuessaan rukoilemassa rajuilman häiritsemäksi, joka uhkasi tuhota, ei ainoastaan hänen pikku taloaan mutta myös koko kukkulan, jolla se seisoi. Keskellä myrskyä joku kosketti häntä selkään, ja kun hän kääntyi, hän näki ihanan naisen jolla oli siivet täynnä silmiä ja puettuna taivaanvärisiin vaatteisiin joissa tähdet säkenöivät.
Toisessa kädessään hänellä oli trumpetti ja toisessa nippu kirjeitä kaikilla kielillä. Hän ojensi kirjeen C.R.C:lle ja nousi välittömästi ylös ilmaan puhaltaen trumpettiinsa täräyksen joka tärisytti taloa. Kirjeen sinetissä oli omituinen risti ja sanat "In hoc signo vinces" (tässä merkissä olet voittava). Sisällä, kultakirjaimin taivaansinisellä pohjalla oli kutsu kuninkaallisiin häihin.
Rosencreuz oli kovasti otettu tästä kutsusta, ja pukeutui seuraavana päivänä valkoiseen puuvillatakkiin ja sitoi punaisen nauhan ristiin olkapäittensä yli. Hän pani neljä ruusua hattuunsa ja vannoi että hän käyttäisi kaiken tiedon mitä hänelle paljastetaan, lähimmäistensä palvelemiseen.
Kun C.R.C. astui metsään joka ympäröitsi hänen pikku taloaan, hänestä tuntui että koko Luonto oli riemuiten valmistautunut juhlaan. Kun hän kulki eteenpäin hilpeästi laulaen, hän tuli vihreälle niitylle, missä seisoi kolme suurta seetripuuta, ja yhdessä oli taulu joka osoitti palatsiin: ensimmäinen lyhyt ja vaarallinen, toinen kiertotie, kolmas miellyttävä ja kuninkaallinen tie, ja neljäs sellainen joka soveltuu vain lahjomattomille ruumiille.
Väsyneenä ja hämmentyneenä C.R.C. päätti levätä ja leikatessaan leipäviipaletta oli juuri aikeissa ryhtyä nauttimaan sitä kun valkoinen kyyhkynen kerjäsi sen häneltä. Kyyhkysen kimppuun hyökkäsi heti korppi, ja yrittäessään erottaa lintuja, C.R.C. tietämättään juoksi pitkän matkaa yhtä neljästä tiestä - sitä joka kulki etelään päin. Hirmuinen tuuli esti häntä palaamasta takaisin, ja häävieras alistui leivän menettämiseen ja jatkoi tietä pitkään kunnes hän keksi matkan päässä suuren portin. Koska aurinko oli matalalla, hän kiirehti porttia kohti, johon oli muitten kuvien mukana kiinnitetty sanat Procul hinc procul ite prafani.
Kun Christiani Rosencreuzin mysteeriovihkimys jatkuu, hän esittää käyntikorttinsa portinvartijalle ja joutuu vaihtamaan vesipullon kultaiseen levyyn, jossa olivat kirjaimet S.C. Toista porttia vartioi leijona, ja täällä hän vaihtoi suolapussin, joka oli hänen eväissään, kultalevyyn jossa olivat kirjaimet S.M. Palatsin portilla hän kohtasi Virgo Luciferan, joka oli sammuttamassa linnan valoja kun Rosencreuz lähestyi, ja mahtui juuri ja juuri sulkeutuvan portin välistä, mutta hänen takkinsa jäi väliin ja hänen oli pakko jättää se yltään. Täällä hänen nimensä kirjoitettiin Herra Sulhasen vieraskirjaan ja hänelle annettiin uusi kenkäpari ja uusi kultalevy.
Kolmantena päivänä häävieraat punnittiin suurella vaallla. Monet karkotettiin häpeään, monet selviytyivät, mutta Rosencreuzin istuessa vaa´assa ei kolme miestä saanut kieltä hievahtamaan ...
Mitä ihmeellisin seremonia seurasi, jonka tuloksena Rosencreuzista tuli portin vartija.
Kirjoittiko Rosencreuz itse kirjan itsestään?
Rosencreuz kuoli 1484, ja vaati ettei hänestä puhuta mitään sataan vuoteen. Hänen luolassaan oli hänen lupauksensa tulla uudelleen esille 120 vuoden jälkeen.
Rosencreuz oli selvästi ns. vihitty, joka hallitsee jälleensyntymän taidon. Jos Andreae, joka syntyi 102 vuotta Rosencreuzin syntymän jälkeen, oli Rosencreuzin uusi ruumiillistuma, selittyvät sillä 100 vuoden suoja-aika ja mystinen lupaus tulla 120 vuoden kuluttua ilmi, ja Rosencreuzin ihmeellisen "kemiallisen juhlan" merkitys tulee käsitettäväksi. Tutkijoita on myös kummastuttanut se, miten 15-vuotias poika voi tuottaa teoksen, joka rivien välissä on valtava vertauskuvallisen ajattelun ja filosofinen runsaus ja vanhan miehen kokemus.
Tähti 3/1972 - joka sisältää yllä olevan, anonyymisti julkaistun artikkelin - on ladattavissa pdf-tiedostona Oranssin pienlehtiarkistosta.
http://oranssi.net/pienlehdet/Tahti___1972__4.html
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.