Ensimmäinen ja Toinen Buddha keskitiellä

Oṃ Āḥ Hūṃ Vajra Guru Padma Siddhi Hūṃ.

Buddhalaisen polun alku sijaitsee Siddhartha Gautaman valaistumisen kohdalla. Valaistuminen oli maaliin saapuminen Buddhan omalla polulla. 

Ennen kuin Siddharta Gautaman kupla poksahti puhki bodhipuun alla oli hän kulkenut pitkän tien missionaan tajunnan laajennus ja täydellisen vapauden saavutus.

Buddahan oli varakkaan perheen vesa, yltäkylläisyyden keskellä elänyt prinssi, joka hylkäsi äkisti perheensä, sosiaalisen asemansa ja varallisuutensa. Hän tahtoi nähdä miten asiat ovat ja tästä missiosta tuli hänelle kaiken muun syrjäyttävä elämäntehtävä.

Ei liene liioittelua luonnehtia nuorta Siddharthaa fanaatikoksi. Olivathan hänen toimenpiteensä ehdottomia ja jyrkimmän jälkeen kaikki. Hän antoi piutpaut tavallisten taapertajien arvoille, oli vapaaehtoisesti rahaton ja hengaili takkutukkaisten askeettien porukoissa, joista välillä erkani mietiskelyluolan yksinäisyyteen.

Ehkä jonain päivänä presidentin kansliasta tiedotetaan, että Sauli Niinistö on jättänyt erokirjeen mobile phonen ja luottokortin viereen Tamminiemen keittiön pöydälle ja liihottanut tukka hulmuten Intiaan alastomien pyhimysten leiriin opiskelemaan joogista tietoa... Yleensä tälläistä ei tapahdu valtaliitin jäsenten keskuudessa. Buddhan tekemä irtiotto on yhä erikoislaatuinen tapahtuma - olkoon se sitten tarua tai (historiallisesti) totta.

Nykyisin Tom Cruise ja monet muut upporikkaat julkkikset kantavat kyllä kultaa kulteille, mutta "itsensä kehittämisen" hössönpössön ostaminen skientologiakirkolta ym. vastaavilta instituutioilta on täysin eri asia kuin se, että ihminen tyhjentää taskunsa ja lähtee rohkealla mielellä vaeltamaan pimeälle polulle.

Buddhan vaellus vei hänet monelle eri tielle. Valaistumisensa jälkeen hän kertoi ihmisille, että paras tie on keskitie. Buddha julisti ensimmäisessä saarnassaan äärimmäisten nautintojen ja äärimmäisen askeesin olevan ”täysin turhia, arvottomia ja tuskallisia”.

Ideologina Buddha oli omana aikanaan ääriajattelija. Valaistuneen näkemykset elämän olemuksesta - opit perimmäisestä tyhjyydestä ja minän/sielun olemattomuudesta jne - olivat jyrkässä ristiriidassa hänen ympäristössään yleisen, uskonnollisen ajattelun kanssa. Ehkä juuri sen vuoksi hän halusi painottaa sitä, ettei Dharmaan syventyminen ja ehdollistumista vapautuminen edellytä ihmiseltä jyrkkää mielenlaatua ja oman sosio-ekonomisen tilansa räjäyttämistä: itsetarkoituksellista köyhyydessä kituuttamista, siteiden katkaisemista omaan perheeseen yms.

Buddha Dharman kannattajien keskuudessa on kohtuullisuuden prinsiippiä vaalittu vaihtelevissa määrin ja moninaisten tulkintojen ohjaamina. Voidaan ajatella, että merkittävä laajennus keskitiefilosofiaan tuli laajempaan tietoisuuteen 700-luvulla, jolloin näyttämölle ilmaantui uusi Buddha, Toinen Buddha, jonka otteet olivat usein kohtuullisen erikoisia ...

Buddha ennusti, että hänen jälkeensä tulee Valaistunut, joka syntyy ilman isää ja äitiä lootuksen kukan päälle. Näin tiibettiläisen tarun mukaan tapahtuikin ja uusi Valaistunut tunnetaan nyt nimillä Guru Rinpoche, Padmasambhava ja Guru Pema Jungne. 

Guru Rinpoche oli Siddharthan tavoin ylimys, joka hylkäsi oman kastinsa ja omistautui uskonnolliselle toiminnalle. Hän varttui Uddiyanan kuningaskunnassa ja matkusteli myöhemmin mm. Intian ja nykyisen Nepalin alueilla. Hänen suurenmoisena saavutuksenaan pidetään sitä, että hän toi buddhalaiset opetukset Tiibettiin ja Bhutaniin. Padmasambhavan näihin maihin välittämä buddhalaisuuden suuntaus on nimeltään vajrayāna, jota myös buddhalaiseksi tantraksi sanotaan.

Historiallisia faktoja Guru Rinpochesta ei ole nimeksikään, mutta monien legendojen ja kertomusten ansiosta hänellä on maine väkevänä manaajana, joka sai raisuimmatkin örkit aisoihin. Guru Peman metodina ei ollut manata paholaishenkiä manan majoille, vaan taivuttaa ne Dharman ja/tai Tiibetin suojelijoiksi.

Padmasambhava demonstroi vajrayāna-opetuksia mm. seksuaalisoiduilla meditaatiorituaaleilla, joita hän teki monien naispuolisten harjoittajien, yoginien ja dakinien, kanssa. Hänen kohdallaan oppi keskitien kulkemisesta ja kohtuullisuuden noudattamisesta oli siis viritetty eri asteikolle, kuin mikä buddhalaisuuden - tai minkä tahansa valtauskonnon - harjoittamisen kohdalla on tavallisimmin käytössä.

Erityisen läheisiä Guru Rinpochelle oli kaksi dakinia,  Mandarava ja Yeshe Tsogyal. Prinsessoja molemmat: Mandarava Intiassa ja Yeshe Tsogyal Tiibetissä. Jälkimmäisestä prinsessasta on enemmän tietoa, koska hän jätti jälkeensä elämäkerran.

Yeshe Tsogyalin kertomuksissa hänen suhdettaan Rinpocheen ja heidän yhteistä, henkistä harjoitustaan kuvataan lakkaamatta seksuaalisin termein. Silti emme tiedä varmuudella olivatko Guru Rinpoche ja Yeshe Tsogyal yhdynnässä keskenään vai ei, koska tantrassa seksuaalisissa prosesseissa nähdään vastaavuus henkisten prosessien kanssa ja Tsogyalin muistelmissa kielenkäyttö on sen mukaista. 

Guru Rinpochen ja Yeshe Tosygyalin ilmentämän filosofian mukaan ihmisen elintoimintoja pyörittävät elinnesteet, jotka mystisten meditaatioiden avulla puhdistetaan, ylevöitetään, siten, että ne virtaavat tajuntaan siementietoisuutena. Se on henkisen Hereillä Olon ulottuvaisuus ja on "varastoituna" säteilynä "sydänkeskukseen". Tämän malliseen anatomiaan perustuu siemennesteen yhteys ihmisen "siemenolemukseen", valaistumismieleen (bodhicitta). 

Miehen ja naisen tantrisessa yhdynnässä / seksuaalisessa meditaatiossa siemen (/sperma), energia, ikään kuin nousee nuppiin (= harjoittajien mystisiä, psykofyysisiä kiekkoja, rattaita, mandaloita pyörittämään) ja valaistumiskokemus tulee mahdolliseksi.

Guru Rinpochen opit ja riitit eivät liity eroottisen hemmotteluun tai parisuhteen virkistämiseen; kama sutraan. Hellyys ja romanttinen rakkaus eivät ole framilla tantrisen harjoittamisen opetuksissa. Päämääränä ei ole myöskään miehen ja naisen välinen, "jumalallinen" ykseys, vaan Hereillä Olemisen ja Tyhjyyden keskinäinen ykseys. Kaikki ilmiöt ovat olemukseltaan tyhjiä - myös halu ja mielihyvä - ja tantrisen touhun ideana on paljastaa harjoittajille mielen alkuperäinen puhtaus ja integroida heidät tämän, tyhjän tajunta-avaruuden kaiken läpäisevään valoon.

Toisen Buddhan sanat ja teot osoittavat suoraan kohti em. pyrkimystä muuttaa, palauttaa emootiot niiden alkuperäiseen, luonnolliseen värähtelytaajuuteen - tyhjyyden säteilyksi -  ja lisäksi vielä, kohti intentiota käyttää tämän tajunnantilan energiaa (valaistuneen mielen säteilyä) korkeimman oivalluksen saavuttamiseen.

Päinvastoin kuin usein ajatellaan, keskitiellä pysyminen on siis aivan toista kuin tunteiden, halujen, hillittömyyksien torjumista tai, niiden muuntamista vastakohdikseen. Keskitien kulkeminen merkitsee mieluimminkin sitä, että elonkehällä kulkiessaan ihminen ei hoipertele oikeaan eikä vasempaan, vaan pysyy kurssissa pakottoman keskittyneesti ja on valmis käyttämään kaikkia tunnelmiaan, mielentasojaan ja aktiviteettejaan laukaisualustoina valaistumiseen.

Padmasambhavan kohdalla valaistuminen on myös synonyymi kuolemattomuudelle. Rinpochen kuolinaika on historiallisissa katsauksissa ajoitettu 800-luvun alkuun, mutta buddhalaisten lähteiden mukaan Padmasambhava vältti kuoleman rakentamalla itselleen ns. sateenkaarikehon. Hän on siis edelleenkin, vähintäänkin 1200 vuoden ikäisenä, yhä vieläkin keskuudessamme. Epätavallisen tavallisuuden tien kulkijoille - jos nyt muillekin tajunnan laajentajille - Padmasambhava, samoin kuin sparraajansa Yeshe Tsogyel, on innoittavan ja inspiroivan opetuksen lähde.

... Aivan jumalatarten kokoontumisen keskustasta nousin minä, Jumalatar Sarasvati, ja vastasin Gurulle:

Buddha Sankari, Heruka, Mielihyvä Jumala!
Kun sinä, suurenmoinen tanssija, tanssit yhdeksän elämän tanssia,
Pyhän Lootuksen Puhdas nautinto  on kaikkialla
havaittavissa,
Ja hyvinvoinnin valtavuudessa ei ole ahdistusta;
On aika heijastaa (bodhicittan) vuodatus raakalaismaiseen maailmaan.

'SAMAYA HO!' huudahtaa Guru. "Sidos on muodostettu!"
'SAMAYASTVAM!' minä vastaan. "Sinä olet sidos!"
'SAMAYA HRI'  huudahtaa Guru. "Sidos on kaikki!"
'SAMAYA TISHTHA!' minä vastaan. "Sidos on  vahva!"
'RAHO HAM!' huudahtaa Guru. "Anna tulen palaa!"
'RAGAYAMI!' minä vahvistan. "Me palamme yhdessä!"

Näin yhdistettiin toisiinsa Gurun vajra ja Dakinin lootus, ja me menimme yhdistymisen hurmokseen.

- Katkelma yllä kirjasta The Secret Life and Songs of the Lady Yeshe Tsogyel.