Antakoon Shiva, joka on ottanut minun yksilöllisen olentoni muodon, tervehdyksen Hänen universaalille Olemukselleen, joka on myös Shiva, poistaakseen esteet, jotka - toden totta - ovat yhtä Shivan kanssa.
- Somananda
Meillehän on monelta taholta teroitettu sellaista viisautta, että subjektiivisuus on tietämisen ja tiedostamisen suppeutta. Kenenkään ei pitäisi pitäytyä subjektiivisiin käsityksiin elämästä, vaan pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman objektiivinen maailmankuva.
Minä kuitenkin opin 70-luvulla taiteilija, tajuntaprosessori J. O. Mallanderilta, että "subjektiivisuus on vaan vähän rennompi tapa olla objektiivinen".
Kashmirin shaivismi - jota sen harjoittajat pitävät "maailman vanhimpana uskontona" - hylkää Mallanderin tavoin objektiivisuuden ihannoinnin. Sen piirissä on vallitseva elämänkatsomus, jonka mukaan koko universumi on korkeimman jumaluuden, Shivan, subjektiivinen kuva itsestään. Me voimme ymmärtää tämän herätessämme Shivan subjektiiviseen tajunnantilaan. Silloin ihminen ja Shiva ovat yhtä: kaikki yksilön ajattelu ja toiminta on Shivan subjektiivista ajattelua ja toimintaa.
Vuosisatojen kuluessa on Kashmirin shaivismin piirissä syntynyt hyvin sofistikoitunut, uskonnollis-filosofisten visioiden ja teorioiden mandala. Se on eräänlainen lasihelmipeli, johon sijoittuu peräkkäin, lomittain ja sisäkkäin sekä toisiaan täydentäviä että toisiaan ylittäviä opetuksia.
Seuraavassa sitaatissa 40 vuotta Intiassa asunut tohtori Mark Dyczkowski esittelee tantrisen shaiviitin Utpaladevan todellisuuskäsitystä. Utpaladeva oli suuresti arvostetun ajattelijan ja tantrikon, Siddha Somanandan, oppilas. Hän laajensi ja tarkensi mestarinsa filosofiaa, jonka keskeisin teesi on se, että tietoisuus on yhtä aikaa sekä subjekti että (subjektin) objekti.
Utpaladeva eli maan päällä runsaat tuhat vuotta sitten, mutta mielestäni hänen (teistisessä) teologiassaan on yhä mietiskelyyn ja miettimiseen innoittavaa jytyä.
Utpaladeva sanoo tietoisuuden olevan aina "puhdas", koska se itse manifestoituu objektina. Ei ole olemassa mitään tietoisuudesta erillään olevaa, joka voisi liata sen. Yksi ainut, puhdas valo loistaa kaikessa. Muut koulukunnat sanovat tätä mahdottomaksi, koska, mitä ilmeisemmin, objektit ovat havaintoja. Dualistien mielestä ne kuuluvat objektiivisuuden sfääriin, joka on oma, erillinen todellisuutensa. Sen sijaan ei-dualistinen Vedanta - joka Utpaladevan tavoin puolustaa sitä käsitystä, ettei ole olemassa mitään erillistä todellisuutta - toteaa objektiivisuuden olevan illuusio.
Olemme nähneet Utpaladevan väittävän, että Valolla on valta, sen synnynnäinen vapaus säteillä kaikessa. Sillä on mahti heijastua itseensä. Tätä muut koulut pitävät mahdottomana sanoen, että silloinhan tietoisuus alentuisi objektiksi. Mutta, juupa juu, tätä juuri onkin sen vapaus: vapaus "tehdä mahdottomia".
Tietoisuuden Valo näkee sen lukemattomat manifestaatiot itsessään ja itsenään. Siten tämä "tietoisuus" on "heijastava" sanan molemmissa merkityksissä. Yksi niistä on se, että se heijastaa oman Valonsa ilmentymiä ja tietää mitä ne ovat - tunnistaa niiden olevan "sitä" ja "tätä", kohde, havaitsija tai havainto. Tämä erityisen tietäväinen ja määrittelevä tietoisuus on iskostunut ajatusrakenteisiin ja se se on läsnä siinä alueessa, jossa yksilölliset havaitsijat "reflektoivat" eli, havainnoivat heidän kohteitaan.
Valo myös "heijastuu" takaisin itseensä. Suoraan kokeva Shiva, tajunnan valo, on itsensä ja kaikki asiat kattava tietoisuus, joka heijastuu takaisin Häneen itseensä. Shivan heijastava tietoisuus on hänen vapautensa, erityisesti Hänen itsenäisyytensä suhteessa kaikkiin syihin ja olosuhteisiin yhdistyneenä siihen, että Häneen sisältyvät kaikki asiat. Se on myös hänen kosmisen manifestaationsa ulosvirtauksen pulssi ja Valon säteily joka valaisee itsensä. Lyhyesti sanottuna, heijastava tietoisuus, vapaus, hehkuva Valon säteily on sen (tajunnan valon) voima - Shakti ...
Valon heijastava tietoisuus on ylimmän subjektiviisuuden puhdas "minä"tietoisuus, joka Shivalla on itsestään transsendenttisena "minä olen"-olevaisuutena ja sen kaikkiallisesti läsnäolevina aspekteina - "Minä olen tämä maailmankaikkeus ja kaikki tässä maailmankaikkeudessa on minua". Tämä on ylimmän subjektin ylintä subjektiivisuutta.
Rajoitettu subjektiivisuus, jonka aiheuttavat tietämättömyys korkeammasta subjektiivisuudesta ja virheellinen samaistuminen kehoon, aisteihin ja mieleen - tietämättömyyden tila, joka sulkee sisäänsä yksilöllisen tietoisuuden - on perimmiltään tätä samaa subjektiivisuutta. Tietoisuuden suppeus kuitenkin kahlitsee subjektin kehoon ja persoonallisuuteen, jotka ovat todellisuudessa objektiivisia, eivät subjektiivisia ilmiöitä, ja joiden väistämätön tarkoitus on lopulta päättyä.
Katkelma on Mark Dyczkowskin kirjoittamasta esipuheesta Christian Pisanon kirjaan The Heroes Contemplation (YogaWords, 2011). Vastuu käännöksestä ja mahdollisista kömmähdyksistä: Kosmo. Kuvat: Kosmo.
Shiva Pashupati
Shiva Bhairava
- Somananda
Meillehän on monelta taholta teroitettu sellaista viisautta, että subjektiivisuus on tietämisen ja tiedostamisen suppeutta. Kenenkään ei pitäisi pitäytyä subjektiivisiin käsityksiin elämästä, vaan pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman objektiivinen maailmankuva.
Minä kuitenkin opin 70-luvulla taiteilija, tajuntaprosessori J. O. Mallanderilta, että "subjektiivisuus on vaan vähän rennompi tapa olla objektiivinen".
Kashmirin shaivismi - jota sen harjoittajat pitävät "maailman vanhimpana uskontona" - hylkää Mallanderin tavoin objektiivisuuden ihannoinnin. Sen piirissä on vallitseva elämänkatsomus, jonka mukaan koko universumi on korkeimman jumaluuden, Shivan, subjektiivinen kuva itsestään. Me voimme ymmärtää tämän herätessämme Shivan subjektiiviseen tajunnantilaan. Silloin ihminen ja Shiva ovat yhtä: kaikki yksilön ajattelu ja toiminta on Shivan subjektiivista ajattelua ja toimintaa.
Vuosisatojen kuluessa on Kashmirin shaivismin piirissä syntynyt hyvin sofistikoitunut, uskonnollis-filosofisten visioiden ja teorioiden mandala. Se on eräänlainen lasihelmipeli, johon sijoittuu peräkkäin, lomittain ja sisäkkäin sekä toisiaan täydentäviä että toisiaan ylittäviä opetuksia.
Seuraavassa sitaatissa 40 vuotta Intiassa asunut tohtori Mark Dyczkowski esittelee tantrisen shaiviitin Utpaladevan todellisuuskäsitystä. Utpaladeva oli suuresti arvostetun ajattelijan ja tantrikon, Siddha Somanandan, oppilas. Hän laajensi ja tarkensi mestarinsa filosofiaa, jonka keskeisin teesi on se, että tietoisuus on yhtä aikaa sekä subjekti että (subjektin) objekti.
Utpaladeva eli maan päällä runsaat tuhat vuotta sitten, mutta mielestäni hänen (teistisessä) teologiassaan on yhä mietiskelyyn ja miettimiseen innoittavaa jytyä.
Olemme nähneet Utpaladevan väittävän, että Valolla on valta, sen synnynnäinen vapaus säteillä kaikessa. Sillä on mahti heijastua itseensä. Tätä muut koulut pitävät mahdottomana sanoen, että silloinhan tietoisuus alentuisi objektiksi. Mutta, juupa juu, tätä juuri onkin sen vapaus: vapaus "tehdä mahdottomia".
Tietoisuuden Valo näkee sen lukemattomat manifestaatiot itsessään ja itsenään. Siten tämä "tietoisuus" on "heijastava" sanan molemmissa merkityksissä. Yksi niistä on se, että se heijastaa oman Valonsa ilmentymiä ja tietää mitä ne ovat - tunnistaa niiden olevan "sitä" ja "tätä", kohde, havaitsija tai havainto. Tämä erityisen tietäväinen ja määrittelevä tietoisuus on iskostunut ajatusrakenteisiin ja se se on läsnä siinä alueessa, jossa yksilölliset havaitsijat "reflektoivat" eli, havainnoivat heidän kohteitaan.
Valo myös "heijastuu" takaisin itseensä. Suoraan kokeva Shiva, tajunnan valo, on itsensä ja kaikki asiat kattava tietoisuus, joka heijastuu takaisin Häneen itseensä. Shivan heijastava tietoisuus on hänen vapautensa, erityisesti Hänen itsenäisyytensä suhteessa kaikkiin syihin ja olosuhteisiin yhdistyneenä siihen, että Häneen sisältyvät kaikki asiat. Se on myös hänen kosmisen manifestaationsa ulosvirtauksen pulssi ja Valon säteily joka valaisee itsensä. Lyhyesti sanottuna, heijastava tietoisuus, vapaus, hehkuva Valon säteily on sen (tajunnan valon) voima - Shakti ...
Valon heijastava tietoisuus on ylimmän subjektiviisuuden puhdas "minä"tietoisuus, joka Shivalla on itsestään transsendenttisena "minä olen"-olevaisuutena ja sen kaikkiallisesti läsnäolevina aspekteina - "Minä olen tämä maailmankaikkeus ja kaikki tässä maailmankaikkeudessa on minua". Tämä on ylimmän subjektin ylintä subjektiivisuutta.
Rajoitettu subjektiivisuus, jonka aiheuttavat tietämättömyys korkeammasta subjektiivisuudesta ja virheellinen samaistuminen kehoon, aisteihin ja mieleen - tietämättömyyden tila, joka sulkee sisäänsä yksilöllisen tietoisuuden - on perimmiltään tätä samaa subjektiivisuutta. Tietoisuuden suppeus kuitenkin kahlitsee subjektin kehoon ja persoonallisuuteen, jotka ovat todellisuudessa objektiivisia, eivät subjektiivisia ilmiöitä, ja joiden väistämätön tarkoitus on lopulta päättyä.
Katkelma on Mark Dyczkowskin kirjoittamasta esipuheesta Christian Pisanon kirjaan The Heroes Contemplation (YogaWords, 2011). Vastuu käännöksestä ja mahdollisista kömmähdyksistä: Kosmo. Kuvat: Kosmo.
Shiva Bhairava
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.