Bhagavan Das kävi Suomessa

Bhagavan Das, "Vaginan Herra", on amerikkalainen joogi, nāda joogan opettaja ja vuonna 1973 kuolleen hinduguru Neem Karoli Baban opetusten lähettiläs. Hän suuntasi 60-luvun alussa Intiaan hengen valoa etsimään, viipyi reissullaan vuosikausia ja tapasi sen aikana useita, suuresti arvostettuja, uskonnollisia auktoriteetteja.  

Guru-urallaan Bhagavan Das on tullut tunnetuksi mieltymyksestään nuoriin naisiin ja seksisuhteistaan oppilaidensa kanssa. Amerikkalainen joogaopettajajulkkis Seane Corn onkin vitsaillut, että kunhan karman laki iskee, niin Bhagavan Das löytää itsensä seuraavassa elämässä 18-vuotiaana kiltsinä.

Joulukuussa 2015 Bhagavan Das vieraili Suomessa. Näkemässäni kolmiososaisen tapahtuman mainoksessa annettiin ymmärtää, että ns. satsang-iltana Vaginan Herra kertoo Neem Karoli Babasta. Olisi siis mahdollisuus saada ensikäden tietoa oudosta babasta, joka 60-luvulla lumosi myös Timothy Learyn LSD-looshiin kuuluneen, Richard Albertin ( Ram Dass) ja joka tiputti happoa itsekin. Näin asian ajattelin.

Mitään kulttuurihistoriallista, tahi filosofista katsausta Karoli Baban maailmoihin ilta ei kuitenkaan sisältänyt. Bhagavan Dasin joogakoulu Shantissa järjestetty satsang oli uskonnollinen herätyskokous, jonka ohjelmasta puolet oli laulua ja puolet puhetta. Bhagavanin rinnalla kunniatuolissa korokkeella istui hänen järjestyksessä kolmas puolisonsa Sharada Devi.

Jos on Bhagavan Dasin tavoin saanut opetusta ja inititaatioita mm.  Karmapa Rangjung Rigpe Dorjelta, Chögyam Trungpa Rinpochelta ja Tarthang Tulkulta, niin miten tämän kanssa synkkaa yhteen se, että miehen filosofointi kuulostaa LSD-matkan Goalla ottaneen teiniprofeetan viisauksilta? Tätä ihmettelin Bhagavan Dasin pakinoita kuunnellessani. 

Bhagavan Dasin esitys kuhisi new age -gurujen kuluneimpia kliseitä ja latteuksia romanttisen hengellisyyden väreen yhteen sitomina. Olemme kaikki jumalia. Tajutaksemme tämän meidän on elettävä nykyhetkessä - ja samalla kuitenkin mentävä takaisin (!) todelliseen itseemme. Sieltä löytyy rakkaus, joka vapauttaa meidät itsekkyydestä ja muuntaa meidät onnellisiksi olennoiksi jne. jne.

Lapset elävät Bhagavan Dasin ja Sharada Devin mukaan tässä ja nyt (joka on heidän elämänkatsomuksensa mukaan ihmisen ihannetila). Väitteen velttous ja onttous paljastuu hiemankin lähemmin asiaan syventyessämme. Samat sanat koskien esim Bhagavan Dasin julistusta, jonka mukaan Buddha, Jeesus, Krishna ynnä muut uskonnolliset figuurit "soittavat kaikki samaa biisiä eri virityksellä". Sillä ovathan mm. Buddhan ja Krishnatietoisten gurujen näkemykset tajunnan olemuksesta ja ihmiselämän tarkoituksesta radikaalisisti erilaiset. -Ja mistä Jeesuksesta Bhagavan Das oikein puhuu? Ainut Jeesus, jonka historiankirjat tuntevat on Lubeckin Jeesus eli, orjalaiva, joka kuskasi orjia Afrikasta Karibialle. Raamattujohdannaisia, myyttisiä Jeesus-hahmoja puolestaan on lukemattomia erilaisia.

Olisi ollut hyvinkin hyödyllistä, jos Bhagavan Dasin teeseistä olisi gurun ja hänen vaimonsa puheenvuorojen jälkeen saanut käydä keskustelua. Silloin olisi ehkä saatu tarkempaa selkoa vaikkapa siitä, mitä pariskunta tarkoittaa "puhtaudella", jonka tärkeyttä he painottivat. Puhtaudesta elämäntapana on näet hyvin monenlaisia käsityksiä. Bhagavan Das -illan aikana niistä ei tullut esiin konkreettisesti yksikään.

Dialogi on ammoisista ajoista asti ollut toimintakulttuuri dharman ja filosofian opiskelussa. Sokrates ja Platon opettivat keskustelun kautta. Intialaiset Upanisadi-tekstit kirjoittivat talteen pyhimysten ja joogien oppilaat samalla kun he keskustelivat niiden aiheista opettajiensa kanssa. Jiddu Krishnamurti määritteli uskonnon (religion) tarkoittavan sitä, että ihmiset tulevat yhteen ja dialogia harjoittamalla selvittävät, mikä on totta.

Bhagavan Das -illassa keskustelun korvasi hengellinen laulu, joka toki myös on vanha perinne henkistä opetusta eteenpäin siirrettäessä. Bhagavan Das esitti valittuja paloja kirtan/bhajan-levyiltään, joita hän on omissa nimissään tai yhdessä muiden performoijien kanssa tehnyt tähän mennessä viisitoista. Uusin  on 2014 ilmestynyt Mother Light.  

Bhagavan Das ja Sharada Devi eivät ole erityisen taitavia laulajia, enkä itse ole isommin innostunut Dasin yhtä aikaa teatraalisesta ja fiilistasoltaan tasaviivaisesta, sulkeutuneesta laulutyylistä. Minulle olikin kaksikon kirtania kuunnellessa valaistumisen paikka se hetki, jolloin tajusin oman hölmöyteni: olin maksanut reilut 20 euroa sisäänpääsystä filosofiseen tupailtaan, mutta löydän itseni seuroista, joissa Hare Krishna -humppa raikaa kuin ISKCONin katupartion keikalla konsanaan!

Yleisö lauloi ahneesti mukana ja taputti mestarinsa pyynnöstä käsillä tahtia. Itse en Krishnan ylistyskuoroon yhtynyt, koska en Krishnan palvoja ole. Ei minulla silti mitään Krishnaa vastaan ole ja osaan kyllä iloita kuullessani korkeatasoista, Krishnan inspiroimaa musiikkia livenä tai levyltä. Alan klassikkoa, Bhaja Govindamia, rakastan valtavasti edesmenneen Intian satakielen, M.S.Subbalakshmin, laulaessa sitä koruttomasti ja puhtaasti niin kuin se on. Bhagavan Dasin esitykset vaan ovat sen laatuisia, että niistä hekumoituakseen täytyy kuulijan jakaa laulajan uskonto ja usko.

Bhagavan Dasin satsang oli äärettömän vakavan, muodollisen ja (näennäis)juhlallisen tärkeilyn vallassa toteutunut tapahtuma. Huumoria siihen ei sisältynyt pilkahduksen vertaa, ei edes kosmisen ilon särmää. Gurun ja hänen parinsa resitaatiot olivat kuin haalea huntu, jonka he rutiininomaisesti omasta haltioitumisestaan haltioituneina heittivät yleisön kasvoille. 

Ihmisillä on tarve syttyä, innostua ja palvoa. Tämän ymmärrän kyllä. Mutta sitä en käsitä, miten Bhagavan Dasilla ja muilla vastaavilla guruilla kestää pokka yhä uudestaan nousta alttarille ihmisten eteen ihailua ja palvontaa odottamaan ja itseensä imemään.

PS. Nimitys Vaginan Herra (Lord of the Vagina) perustuu Bhagavan Dasin omaan käännökseen/väännökseen nimestään.