Ihmiset vanhenevat ja kuolevat, koska he näkevät muiden vanhevan ja kuolevan.
Adi Sankara
Ihmisillä on kyky ajatella kuolemattomuutta, mutta lähimmäksi sitä DNA on päässyt alkukantaisissa organismeissa ... Kuolemattomuus oli ensimmäinen eloonjäämisstrategia, jonka DNA oppi satoja miljoonia vuosia ennen kuin monimutkaiset kasvit ja eläimet ilmestyivät.
Deepak Chopra
Minulla on profetia koskien kuolemanrajakokemuksen läpikäyneitä ihmisiä - siis heitä, jotka on todettu kliinisesti kuolleiksi, mutta jotka ovat vironneet henkiin ja väittävät poissaoloaikana kokemiensa asioiden perusteella, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Minä ennustan, että eräänä päivänä nämä henkilöt kuolevat, eivätkä pomppaa enää ylös pedistä, vaan heidät haudataan tai poltetaan. Silloin heitä ei enää lohduta usko kuolemanjälkeiseen elämään, koska heitä ei ole enää olemassa. Elämä sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan on vääjäämättömästi loppu menettäessämme arvokkaimman mitä meillä on: fyysisen kehomme.
Kristityt tähtäävät kuoleman jälkeen taivaaseen ja muslimit Paratiisiin (Janna). Tuomionpäivänä tapahtuu ylösnousemus kuolleista ja silloin jumala ratkaisee jokaisen ihmisen lopullisen kohtalon. Hindulaiset puolestaan uskovat lähes poikkeuksetta sielunvaellukseen, jonka lopullisena maalina on yhtyminen korkeimpaan jumaluuteen ja/tai autuaalinen elämä taivasmaailmoissa. Kaikki nämä, kuten monien muidenkin uskontojen kuolemakäsitykset perustuvat vakaumukseen sielun olemassaolosta.
Usko sieluun - persoonalliseen, kehoa kestävämpään hengen kiteeseen ihmisessä - perustuu romanttiseen äärimmäisyysajatteluun. Jos hylkäämme teorian sielun olemassaolosta, voimme silti pitää totena oppia jälleensyntymisestä. Buddhalaisen käsityksen mukaan ihmisellä ei ole sielua - ydinolemuksemme on ei-ydinolemus: tyhjyys - ja ihmisen minuus menee kuolemisen kurveissa päreiksi kyllä, mutta samalla psyykkisen energian virtaus erkanee kehosta ja tämä virtaus tiivistyy myöhemmin uuteen, fyysiseen muotoon.
On ilmeistä, että ihmisen tajunta ei sammu täsmälleen samaan aikaan fysiikan kuoleman kanssa. Samoin se, että ihmisessä on energiaa, joka kehon hajotessa suuntaa toisaalle. Mutta! jos esim minun energia-aalloistani muotoutuu kuolemani jälkeen toinen ihminen, niin enhän se minä ole! Ei se mitä nyt koen minäkseni ole uudelleen elossa, jos vastasyntynyt beibi parkaisee Kairon keskussairaalan synnytysosastolla...
Vaan eihän ihmisen fyysinen keho pysy muuttumattomana! Sinä heräät joka aamu uutena ihmisenä. Sun solut, atomit ja kaikki systeemit ovat jatkuvassa muutostilassa ... - Tämä on totta kyllä. Mutta on myös niin, että vaikka heräänkin jokaiseen uuteen päivään uutena, uudistuneena kehona, ei se tarkoita sitä, että minulla olisi herätessäni vinot silmät ja puhuisin kiinaa. Eivät ihmisessä tapahtuvat muutokset ole tämänlaatuisia.
Ikuisesti jälleensyntymisen kierrossa pysyminen ei tosin ole buddhistienkaan päämääränä, vaan päinvastoin, jällensyntymisestä vapautuminen: valaistuminen; elämän janon sammuminen, nirvana. Jos ihminen on saavuttanut absoluuttisen tajunnantason ja on yhtä mielen alkuperäisen, esteettömän avaruuden kanssa, niin silloin oletettavasti on hyvin ohut se persoonallisuuden säie, jonka säilymisestä kuoleman jälkeisen elämään uskovat haaveilevat
Tantrassa ja joogassa, alkemiassakin, on perinteisesti ollut tärkeimpänä päämääränä kuolemattomuuden saavuttaminen. Näihin pyrkimyksiin liittyy buddhalaisten keskuudessa vaalittu oppi rainbow bodysta, josta olen jo aikaisemminkin blogissani kirjoittanut.
Näkymätön sateenkaarikeho koostetaan ihmisessä virtaavista energioista ja metamorfoosin tapahduttua meditoijasta jää jäljelle vain eloton, kutistunut keho. Tai ainoastaan hiuksia ja kynnet.
Tästä toiminnosta tulee mieleen kristillinen legenda Kristuksesta, joka kuoltuaan nousi ylös koko kehonsa mitassa, ei jättänyt hautaluolaan atomiakaan, ja häippäsi sitten - kumma kyllä - kokonaan maallisista maisemista. Elijah teki saman tyyppisen ihmeteon jo aikaisemmin kyntäen tulisilla vaunuilla taivasta kuin konsanaan aurinkoa kohti karauttavat Rigvedan soturit.
Rastafarilaisuuteen kuuluu perinteisesti usko siihen, että "synnin palkka on kuolema". Jos elää holistisesti ja puhtaasti, tottelevaisesti kosmisia lakeja noudattaen ja soveltaen, säilyy hengissä. Tätä kantaa edustaa edelleenkin esim jamaikalainen isäni, tohtori Hue. Hän on kuolemanuhmaaja, jonka tunnuslause kuuluu: rasta on voittamassa iän, kivun ja kuoleman.
Rastatohtori Bongo Huen mukaan alku ihmisen ikuiselle elämälle on fyysisen kehon muuttaminen temppeliksi. Edellytyksenä kuolemattomuudelle on divine contact, jumalainen yhteys, Kaikkivaltiaaseen ja hänen Sihteeriinsä, Kuningatar Omegaan.
Rastatohtorin elämänymmärrys vaikuttaa samanhenkiseltä kuin taolaisuus, jonka harjoittajat uskovat, "että ihmisen qihin perustuva keho-mieli voidaan muuntaa kuolemattomaksi henkiolemukseksi pitkäikäisyyden menetelmien sekä edistyneiden meditaatioiden ja hellittämättömän harjoittamisen myötä" (Livia Kohn). Yhtäläisyyttä Rastan vision ja rainbow body -konseption kanssa havaitsen siinä, että Bongo Huen kuvaa mystisen metamorfoosin grand final ´ia sellaiseksi, että liha ja veri sulavat turmeltuneisuuden shokkitilaan ja putoavat ihmisen yltä.
Massat ympäri maailman - turmeltuneet ihmiset (vampyyrit), jotka ovat tehneet vatsastaan eläinten hautausmaan - "menevät madoille". He joutuvat ikuiseen kadotukseen, katoavat elämästä. Toisenlailla, eli puhtaasti eläville yksilöille on ilmeisesti mahdollista, että heidän vibraationsa jälleensyntyvät kuoleman jälkeen uudestaan maapallolle. Bongo Hue on näet ohjeistanut puolisoani siten, että jos minä menehdyn, niin hänen pitää odottaa, kunnes synnyn uudestaan ja kasvan aikuiseksi - ja mennä sitten kanssani uudestaan yhteen.
Carlos Castaneda piti jälleensyntymisoppia älyvapaana konseptiona. Jumalaa ja Saatanaa ei hänelle ollut olemassa. Niiden sijasta hän kertoo kirjoissaan voimaa vaanivasta Kotkasta. Ihminen on valoa hohtava olento, valopallo, ja ihmisen kuollessa kosminen Kotka yleensä nappaa ja syö hänen energiansa. Noita, tai soturi, pyrkii tietysti välttämään tämän. Noidan konstina on äärettömyydeksi identifioituminen, oman olemuksensa siirtäminen tyystin ns. Toiseen Huomioon, naguaaliin.
Castaneda väittää hänen opettajansa, intiaaninoita Don Juan Matosin, livahtaneen kuolemansa hetkellä naguaaliin. Don Juanin poislähdöstä Castanedalla on kaksi eri tarinaa. Kirjojensa ulkopuolella hän on kertonut, että kerran Don Juanin ja hänen oppilaidensa ollessa koolla Don Juan yhtäkkiä muuttui valoksi ja katosi. (Näkyväksi valoilmiöksi muuttuminen on muuten eräs sovellus em sateenkaarikehosta.)
Erittäin merkillinen tapa jatkaa elämäänsä on myös se, että ottaa kuoltuaan toisen ihmisen kehon asunnokseen. Teoksessa Autobiography of a Sadhu amerikkalaissyntyinen sadhu Baba Rampuri kertoo possession-ilmiöstä oman kokemuksensa kautta. Hänen gurunsa Hari Puri Baba näet siirtyi - ilman ennakkovaroitusta - kuolemansa jälkeen Baba Rampuriin. Asian paljastuminen sai Rampurin aluksi raivon valtaan ja vei hänet hulluuden partaalle. Yksi Rampurin sadhutovereista veikkasi possession´in syyksi sitä, että Hari Puri Baba halusi nähdä Amerikan. Miksei niinkin. Mutta miten hän tuon kommervenkin suoritti? Ja mikä se on, Hari Puri Baban minuus, mieli vai mikä, se mikä Rampuriin siirtyi?
Me voimme - ainoina olentoina maailmassa - muuttaa biologiaamme ajatuksillamme ja tunteillamme, kirjoittaa Deepak Chopra kirjassa Iätön ruumis, ajaton mieli. Biologisesta vinkkelistä katsottuna asia taitaa kuitenkin olla niin, että kukaan ei voi elää pidempään kuin solunsa - ja nykytiedon valossa solut eivät ole kuolemattomia, niiden jakautuminen päättyy jossain vaiheessa.
Kehomme atomitkaan eivät ole ikuisia, mutta niiden elämä on miljardien vuosien mittainen. Tästä tiedosta syttyy virike ryhtyä tavoittelemaan ikuista elämää atomitasolta, samaistumisesta omiin atomeihinsa. Ystäväni, avaruuden kansalainen, Oso Laakso on syventynyt tähän skenaarioon:
Sulla on mukana kaikki atomit ja sun atomit ei ainakaan kuole ikinä, ne on vanhempia, vahvempia, niiden perusta on vahvempi kuin tähtien. Sä olet hyvin ikuinen atomipainoltasi, mielettömän ikuinen kaveri, ajattele.
Ajattele, jos sun tajuntasi hallitsisi kaikki sun kehon osat, jokaisen atomin ja solun - silloin sun tajunta olisi miljoonaan vihkimykseen virittynyt. Ja jos tän kehon on saanut, kannattaa ryhtyä tavoittelemaan tätä miljoonan taalan paikkaa, yrittää lunastaa kehon salaisuus, tulla sen herraksi.
K. Oso Laakso - Heavy Space Dub
Oson näkemys on totuudellinen, mutta utopinen. Kaikki kuolemanuhmaajat ja kuolemattomuuden soturit ovat utopisteja. Mutta kangastuksen kaltainen on myös keho jokaisen ihmisen. Se on avaruus, jossa leijuvat keuhkot, raajat, solut, atomit ja koko fysiikka. Valojuovista koostuva fysiikka. Kehomme on arvaamattoman suurella potentiaalilla varustettu valoilmiö. Ei sen salaisuuksia kannata jättää katsastamatta.
Padmasambhavan Rainbow Body.
Oso Laakson radiohaastattelu Youtubessa
Adi Sankara
Ihmisillä on kyky ajatella kuolemattomuutta, mutta lähimmäksi sitä DNA on päässyt alkukantaisissa organismeissa ... Kuolemattomuus oli ensimmäinen eloonjäämisstrategia, jonka DNA oppi satoja miljoonia vuosia ennen kuin monimutkaiset kasvit ja eläimet ilmestyivät.
Deepak Chopra
Minulla on profetia koskien kuolemanrajakokemuksen läpikäyneitä ihmisiä - siis heitä, jotka on todettu kliinisesti kuolleiksi, mutta jotka ovat vironneet henkiin ja väittävät poissaoloaikana kokemiensa asioiden perusteella, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Minä ennustan, että eräänä päivänä nämä henkilöt kuolevat, eivätkä pomppaa enää ylös pedistä, vaan heidät haudataan tai poltetaan. Silloin heitä ei enää lohduta usko kuolemanjälkeiseen elämään, koska heitä ei ole enää olemassa. Elämä sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan on vääjäämättömästi loppu menettäessämme arvokkaimman mitä meillä on: fyysisen kehomme.
Kristityt tähtäävät kuoleman jälkeen taivaaseen ja muslimit Paratiisiin (Janna). Tuomionpäivänä tapahtuu ylösnousemus kuolleista ja silloin jumala ratkaisee jokaisen ihmisen lopullisen kohtalon. Hindulaiset puolestaan uskovat lähes poikkeuksetta sielunvaellukseen, jonka lopullisena maalina on yhtyminen korkeimpaan jumaluuteen ja/tai autuaalinen elämä taivasmaailmoissa. Kaikki nämä, kuten monien muidenkin uskontojen kuolemakäsitykset perustuvat vakaumukseen sielun olemassaolosta.
Usko sieluun - persoonalliseen, kehoa kestävämpään hengen kiteeseen ihmisessä - perustuu romanttiseen äärimmäisyysajatteluun. Jos hylkäämme teorian sielun olemassaolosta, voimme silti pitää totena oppia jälleensyntymisestä. Buddhalaisen käsityksen mukaan ihmisellä ei ole sielua - ydinolemuksemme on ei-ydinolemus: tyhjyys - ja ihmisen minuus menee kuolemisen kurveissa päreiksi kyllä, mutta samalla psyykkisen energian virtaus erkanee kehosta ja tämä virtaus tiivistyy myöhemmin uuteen, fyysiseen muotoon.
On ilmeistä, että ihmisen tajunta ei sammu täsmälleen samaan aikaan fysiikan kuoleman kanssa. Samoin se, että ihmisessä on energiaa, joka kehon hajotessa suuntaa toisaalle. Mutta! jos esim minun energia-aalloistani muotoutuu kuolemani jälkeen toinen ihminen, niin enhän se minä ole! Ei se mitä nyt koen minäkseni ole uudelleen elossa, jos vastasyntynyt beibi parkaisee Kairon keskussairaalan synnytysosastolla...
Vaan eihän ihmisen fyysinen keho pysy muuttumattomana! Sinä heräät joka aamu uutena ihmisenä. Sun solut, atomit ja kaikki systeemit ovat jatkuvassa muutostilassa ... - Tämä on totta kyllä. Mutta on myös niin, että vaikka heräänkin jokaiseen uuteen päivään uutena, uudistuneena kehona, ei se tarkoita sitä, että minulla olisi herätessäni vinot silmät ja puhuisin kiinaa. Eivät ihmisessä tapahtuvat muutokset ole tämänlaatuisia.
Ikuisesti jälleensyntymisen kierrossa pysyminen ei tosin ole buddhistienkaan päämääränä, vaan päinvastoin, jällensyntymisestä vapautuminen: valaistuminen; elämän janon sammuminen, nirvana. Jos ihminen on saavuttanut absoluuttisen tajunnantason ja on yhtä mielen alkuperäisen, esteettömän avaruuden kanssa, niin silloin oletettavasti on hyvin ohut se persoonallisuuden säie, jonka säilymisestä kuoleman jälkeisen elämään uskovat haaveilevat
Tantrassa ja joogassa, alkemiassakin, on perinteisesti ollut tärkeimpänä päämääränä kuolemattomuuden saavuttaminen. Näihin pyrkimyksiin liittyy buddhalaisten keskuudessa vaalittu oppi rainbow bodysta, josta olen jo aikaisemminkin blogissani kirjoittanut. Näkymätön sateenkaarikeho koostetaan ihmisessä virtaavista energioista ja metamorfoosin tapahduttua meditoijasta jää jäljelle vain eloton, kutistunut keho. Tai ainoastaan hiuksia ja kynnet.
Tästä toiminnosta tulee mieleen kristillinen legenda Kristuksesta, joka kuoltuaan nousi ylös koko kehonsa mitassa, ei jättänyt hautaluolaan atomiakaan, ja häippäsi sitten - kumma kyllä - kokonaan maallisista maisemista. Elijah teki saman tyyppisen ihmeteon jo aikaisemmin kyntäen tulisilla vaunuilla taivasta kuin konsanaan aurinkoa kohti karauttavat Rigvedan soturit.
Rastafarilaisuuteen kuuluu perinteisesti usko siihen, että "synnin palkka on kuolema". Jos elää holistisesti ja puhtaasti, tottelevaisesti kosmisia lakeja noudattaen ja soveltaen, säilyy hengissä. Tätä kantaa edustaa edelleenkin esim jamaikalainen isäni, tohtori Hue. Hän on kuolemanuhmaaja, jonka tunnuslause kuuluu: rasta on voittamassa iän, kivun ja kuoleman.
Rastatohtori Bongo Huen mukaan alku ihmisen ikuiselle elämälle on fyysisen kehon muuttaminen temppeliksi. Edellytyksenä kuolemattomuudelle on divine contact, jumalainen yhteys, Kaikkivaltiaaseen ja hänen Sihteeriinsä, Kuningatar Omegaan.
Rastatohtorin elämänymmärrys vaikuttaa samanhenkiseltä kuin taolaisuus, jonka harjoittajat uskovat, "että ihmisen qihin perustuva keho-mieli voidaan muuntaa kuolemattomaksi henkiolemukseksi pitkäikäisyyden menetelmien sekä edistyneiden meditaatioiden ja hellittämättömän harjoittamisen myötä" (Livia Kohn). Yhtäläisyyttä Rastan vision ja rainbow body -konseption kanssa havaitsen siinä, että Bongo Huen kuvaa mystisen metamorfoosin grand final ´ia sellaiseksi, että liha ja veri sulavat turmeltuneisuuden shokkitilaan ja putoavat ihmisen yltä.
Massat ympäri maailman - turmeltuneet ihmiset (vampyyrit), jotka ovat tehneet vatsastaan eläinten hautausmaan - "menevät madoille". He joutuvat ikuiseen kadotukseen, katoavat elämästä. Toisenlailla, eli puhtaasti eläville yksilöille on ilmeisesti mahdollista, että heidän vibraationsa jälleensyntyvät kuoleman jälkeen uudestaan maapallolle. Bongo Hue on näet ohjeistanut puolisoani siten, että jos minä menehdyn, niin hänen pitää odottaa, kunnes synnyn uudestaan ja kasvan aikuiseksi - ja mennä sitten kanssani uudestaan yhteen.
Carlos Castaneda piti jälleensyntymisoppia älyvapaana konseptiona. Jumalaa ja Saatanaa ei hänelle ollut olemassa. Niiden sijasta hän kertoo kirjoissaan voimaa vaanivasta Kotkasta. Ihminen on valoa hohtava olento, valopallo, ja ihmisen kuollessa kosminen Kotka yleensä nappaa ja syö hänen energiansa. Noita, tai soturi, pyrkii tietysti välttämään tämän. Noidan konstina on äärettömyydeksi identifioituminen, oman olemuksensa siirtäminen tyystin ns. Toiseen Huomioon, naguaaliin.
Castaneda väittää hänen opettajansa, intiaaninoita Don Juan Matosin, livahtaneen kuolemansa hetkellä naguaaliin. Don Juanin poislähdöstä Castanedalla on kaksi eri tarinaa. Kirjojensa ulkopuolella hän on kertonut, että kerran Don Juanin ja hänen oppilaidensa ollessa koolla Don Juan yhtäkkiä muuttui valoksi ja katosi. (Näkyväksi valoilmiöksi muuttuminen on muuten eräs sovellus em sateenkaarikehosta.)
Erittäin merkillinen tapa jatkaa elämäänsä on myös se, että ottaa kuoltuaan toisen ihmisen kehon asunnokseen. Teoksessa Autobiography of a Sadhu amerikkalaissyntyinen sadhu Baba Rampuri kertoo possession-ilmiöstä oman kokemuksensa kautta. Hänen gurunsa Hari Puri Baba näet siirtyi - ilman ennakkovaroitusta - kuolemansa jälkeen Baba Rampuriin. Asian paljastuminen sai Rampurin aluksi raivon valtaan ja vei hänet hulluuden partaalle. Yksi Rampurin sadhutovereista veikkasi possession´in syyksi sitä, että Hari Puri Baba halusi nähdä Amerikan. Miksei niinkin. Mutta miten hän tuon kommervenkin suoritti? Ja mikä se on, Hari Puri Baban minuus, mieli vai mikä, se mikä Rampuriin siirtyi?
Me voimme - ainoina olentoina maailmassa - muuttaa biologiaamme ajatuksillamme ja tunteillamme, kirjoittaa Deepak Chopra kirjassa Iätön ruumis, ajaton mieli. Biologisesta vinkkelistä katsottuna asia taitaa kuitenkin olla niin, että kukaan ei voi elää pidempään kuin solunsa - ja nykytiedon valossa solut eivät ole kuolemattomia, niiden jakautuminen päättyy jossain vaiheessa.
Kehomme atomitkaan eivät ole ikuisia, mutta niiden elämä on miljardien vuosien mittainen. Tästä tiedosta syttyy virike ryhtyä tavoittelemaan ikuista elämää atomitasolta, samaistumisesta omiin atomeihinsa. Ystäväni, avaruuden kansalainen, Oso Laakso on syventynyt tähän skenaarioon:
Sulla on mukana kaikki atomit ja sun atomit ei ainakaan kuole ikinä, ne on vanhempia, vahvempia, niiden perusta on vahvempi kuin tähtien. Sä olet hyvin ikuinen atomipainoltasi, mielettömän ikuinen kaveri, ajattele.
Ajattele, jos sun tajuntasi hallitsisi kaikki sun kehon osat, jokaisen atomin ja solun - silloin sun tajunta olisi miljoonaan vihkimykseen virittynyt. Ja jos tän kehon on saanut, kannattaa ryhtyä tavoittelemaan tätä miljoonan taalan paikkaa, yrittää lunastaa kehon salaisuus, tulla sen herraksi.
K. Oso Laakso - Heavy Space Dub
Oson näkemys on totuudellinen, mutta utopinen. Kaikki kuolemanuhmaajat ja kuolemattomuuden soturit ovat utopisteja. Mutta kangastuksen kaltainen on myös keho jokaisen ihmisen. Se on avaruus, jossa leijuvat keuhkot, raajat, solut, atomit ja koko fysiikka. Valojuovista koostuva fysiikka. Kehomme on arvaamattoman suurella potentiaalilla varustettu valoilmiö. Ei sen salaisuuksia kannata jättää katsastamatta.
Oso Laakson radiohaastattelu Youtubessa
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.