Tuesday, May 9, 2017

Rastaliikkeen perustaja ja riitaisa perikunta

 

King Leonard´s Order is so full
So full
Full of joy
For He has teach Us the way
And the righteous way.
Trust in King Alpha
He is mighty




Rastaliikkeen peruskiven muuraajana pidetään jamaikalaista Leonard P. Howellia (k 1981). Hän ryhtyi 1930-luvun alussa julistamaan, että Etiopian keisari Haile Selassie, Ras Tafari, on yliluonnollinen olento ja mustan kansan messias.

Howell painatti ideologiansa The Promised Key -nimisenä pamflettina 1934. Kirjan ensilaitoksen kansikuvana oli vapaamuurareiden suosima symboli, kaksi ristikkäin asetettua avainta. Howellin suhteesta vapaamuuraruuteen ei ole tieoa, mutta hänen rinnallaan Ras Tafarista saarnannut Joseph Nathalie Hibbert johti vapaamuurarilooshia Ancient Mystic Order of Ethiopia 20-luvulla Panamassa. Siellä hän myös tutustui New Yorkissakin asuneeseen Howelliin ja toiseen varhaiseen rastaprofeettaan, Archibald Dunkleyyn.




The Promised Key on suurelta osin plagiaatti kahdesta sekavasta, afro-centristä teologiaa ja Etiopiaa mystifioivaa jargonia sisältävästä opuksesta: Fiz Balintine Pettersburghin Royal Parchment Scroll of Black Supremecy´sta (1927) ja Athlyi Rogersin Holy Piby´sta (1924). Howell promotoi kirjassaan Etiopiaa pyhänä maana ja Haile Selassieta Ylimpänä Jumalana: Kuningas Ras Tafari ja Kuningatar Omega ovat Etiopian kuningaskunnan ylösnousemuksen kulmakivet. 


  

Howell julkaisi Luvatun avaimen käyttäen itsestään intialaista nimeä Gangunguru Maragh, joka koostuu sanoista gyan (tietoisuus), guna (hyveellinen), guru ja maharadji. Joseph Hibbert on kertonut, että Howell oli tutustunut hinduoppiin inkarnoituvasta Jumalasta ja ajatteli, että jokaisella kansakunnalla on oma Jumalansa – valkoisilla Jeesus, intialaisilla Rama, Krishna ja Buddha ja afrikkalaisilla Ras Tafari.
                                     
Howell perusti v 1939 Jamaikalle Pinnacle-nimisen yhdyskunnan, jossa parhaimmillaan asui viitisen tuhatta ihmistä. He eivät nykyrastojen tavoin olleet vegetaareja eivätkä antaneet hiustensa kasvaa dreadlock-antenneiksi. Daily Gleanerin toimittaja John Carradine kirjoitti Pinnaclessa käytyään, että ras tafari eivät ole uskonnollinen kultti vaan ekonominen yhteisö. Howell ei olisi halunnut, että yhteisössä harjoitetaan mitään kulttimenoja, mutta hänen seuraajansa saivat Gentlemanin muuttamaan mielensä. Näin osaksi varhaisrastojen elämänmuotoa tulivat juhlat, joissa laulettiin virsiä ja tanssittiin rumpujen kumistessa. Hymneissä ylistettiin Alfan ja Omegan lisäksi itseään Leonard Howellia, jota useat hänen kannattajistaan pitivät jumalana.

Pinnaclen hengelliset pidot olivat rastojen nyabinghi-kultin esisaste. Termin nyabinghi rastat omaksuivat 1935 lehtiuutisesta, jossa kerrottiin Haile Selassien johtavan Belgian Kongossa perustettua 20 miljoonan nyabinghi-soturin armeijaa. Sen tunnuslauseena on ”kuolema valkoisille” ja siitä on tulossa suuri uhka Euroopalle

Italialaisen Frederico Philosin väsäämässä tekstissä ei ollut totuuden hiventäkään – mutta rastat tekivät valheesta totta: heistä tuli nyabinghi-sotureita, jotka yhä vieläkin käyttävät sanaa nyabinghi kollektiivisen kirouksen merkityksessä: kuolema valkoisille (ja mustille) sortajille. Seuroissaan rastat yllyttävät ukkosta, maanvyörymiä ja hurrikaaneja käymään sortajien ylläpitämän Babylonin tuhoamisen toimeen.


Rastafarilaisuus on alusta asti ollut moraalisesti, ei niinkään eksistentialistisesti virittynyttä henkisyyttä. Sen vuoksi kärsimyksestä puhuessaan rastat tarkoittavat etupäässä tukalien elinehtojen ihmisille aiheuttamaa kärsimystä, jonka lopettaa oikeudenmukaisuuden toteutuminen maailmassa.


Pinnaclessa kasvatettiin runsaasti marihuanaa ja siitä tulikin yhdyskunnan tärkein tulonlähde. Toimintaa häiritsivät poliisien alueelle tekemät hyökkäykset. Pinnacle ratsattiin monta kertaa ja howelliitteja hakattiin ja pidätettiin. Howell itse sai passituksia sekä vankilaan että mielisairaalaan. Häntä vastaan eivät olleet vain viranomaiset, vaan myös lähiseudun asukkaat. Heitä kerääntyi Pinnacleen suuri joukko poliisien tehdessä ensimmäistä invaasiotaan kylään ja he vaativat suureen ääneen huutaen ”Howellin verta”.

Lopullisesti Pinnacle tyhjennettiin viranomaisten toimesta 1958. Sitä ennen se oli saanut olla kaikessa rauhassa lähes kymmenen vuotta. Syy tähän on arvailujen varassa, sillä pelkästään lähiseudun poliisien lahjomisella Howell ei voinut yhteisölleen integriteettiä hankkia.
 

Toinen Howelliin liittyvä arvoitus on se, miksi hän Pinnaclen hävityksen jälkeen katosi kuvasta tyystin. Howell ei osallistunut mihinkään rasta-aktioihin, luopui haastattelujen antamisesta ja kuoli täysin unohdettuna tyyrissä Hotelli Sheratonisssa. Siellä hän oli asunut erään, aikaisemmin hänen sihteerinään toimineen naisen piikkiin. Sihteereitä ja muita naisia Howellin – jonka yksi lempinimistä oli Honeyman - ympärillä surrasi aina runsaasti.  Hän oli naimisissa, mutta piti samaan aikaan useita rakastajattaria, joista osa synnytti hänelle lapsia.

Saattaa olla, että syy Howellin vetäytymiseen oli pelko oman ja perillistensä turvallisuuden puolesta. Kaksi poikaansa hän lähetti Englantiin ja Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Pojat ovat kertoneet, että heidän elämänsä Jamaikalla kävi hyvin hankalaksi, koska he olivat sekä esivallan että tavallisen kansan silmätikkuina. Tietysti sekin on mahdollista, että Howellilla vaan ei ollut neuvokkuutta ja visiota enempään kuin mitä hän oli siihen mennessä tehnyt.

Howell-renensanssi alkoi viritä Jamaikalla 90-luvun lopulla, jolloin Promised Keysta otettiin uusi painos. Viimeiset kymmenkunta vuotta Howell on ollut framilla Occupy Pinnacle -liikkeen ansiosta. Rastat ja Howellin lapset ovat vaatineet Pinnaclen alueen nimeämistä kansalliseksi muistomerkiksi ja sen luovuttamista rastoille. Heidän mielestään maa-alueen nykyisellä haltijalla ei ole laillista omistusoikeutta paikkaan.

Vuonna 2016 Jamaikan hallitus päätti ryhtyä edistämään maakauppoja Pinnaclen alueella niin, että rastat saavat sieltä pienen pläntin käyttöönsä. Seuraava kysymys onkin sitten se, ketkä tulevat olemaan paikkaa hallinnoivat rastat? Howellin syntymäjuhlia Pinnaclessa vietettäessä eri rastaseurakuntien edustajat pysyttelevät yleensä visusti etäällä toisistaan. Tälläinen käytös liittyy siihen, että rastafarit eivät vielä tähän päivään mennessä  päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä rastafaria on ja miten määritellään se kuka on rasta.




Tärkein yhdistävä tekijä rastaliikkeessä on Haile Selassie. Hänellä on paikka jokaisen rastan uskomusjärjestelmässä. Päällimmäisenä uskomuksena rastojen keskuudessa on se, että Haile Selassie on Elävä Jumala ja Kaikkivaltias. Siitä mitä tämä merkitsee on monia tulkintoja ja käsityksiä. Hän on yksille Isä Pääluojan inkarnaatio. Toisille Pojan, (mustan) Jesuksen/Iesuksen/Immanuelin uusi tuleminen uudella nimellä, joka herättää kauhua heikkosydämisten pakanoiden keskuudessa, kuten rastavirressä sanotaan. Dub runoilija ja radioisäntä Mutabaruka on puolestaan todennut ”Haile Selassien olevan korkeampi kuin Jumala”. Sillä "Jumala" on vain käsite, Ras Tafari on todellisuutta. Mutalle Haile Selassie on - monien muiden rastojen lailla -  Afrikan ja afrikkalaisten henkistä  ja taloudellista ylösnousemusta suojeleva ja inspiroiva, pyhä ja mystinen Kenttämarsalkka



60-luvulla perustettu  lahko Twelve Tribes of Israel – johon Bob Marleykin kuului – ylistää Haile Selassieta Kristuksen ”kuninkaallisen karakteerin” ilmennyksenä, mutta seurakunnan perustajan, edesmenneen Prophet Gadin mukaan, pelastus on ihmiselle mahdollinen ainoastaan Jeesus Kristukseen turvautumalla.



Täysin oma teologiansa on Ethiopia Africa Black International Congressilla (”bobo dreadit”). King Emmanuel -nimeä käyttänyt rastapäällikkö Charles Edwards perusti sen  50-luvun lopussa. E.A.B.I.C:n doktriinin mukaan Haile Selassie on Isä Jahovia, King Emmanuel (k 1994) musta Kristus lihassa ja Marcus Garvey profeetta Johannes Kastaja. Ympäri pallon mustan nationalismin äänitorvena tunnettu Garvey kuoli 1940, mutta bobo dreadit uskovat hänen henkensä tulleen uudelleen lihaksi Idi Aminin välityksellä.

Raamatun henkilöt ovat bobo dreadien ja useimpien muiden rastojen käsityksen mukaan mustia ihmisiä. Tosin Jeesusta on varsinkin aikaisemmin pidetty valkoihoisena jumalana, jonka auktoriteettiaseman mustan Jesuksen, Haile Selassien, saapuminen on tyrmännyt. Raamatullisuus ei kuitenkaan ole rastafilosofialle kategorinen piirre jo yksin siitä syystä, että Jamaikalla rastaliikkeeseen on kuulunut paljon lukutaidonta väkeä etenkin liikkeen ensimmäisinä vuosikymmeninä.



Marcus Garveyn ja hänen pan-afrikkalaisen ideologiansa arvostus on koko rastaliikkeen läpäisevä asia. Ainut taho joka tietämykseni mukaan antaa palttua Garveylle on Rastatohtori Bongo Hue & Divine Government Rastafari Omega Tafari. Haile Selassien sijaan Rastatohtorille Kaikkivaltiaan manifestaatio on dreadlock-avataari Tafari, johon hän tutustui miljoonia vuosia sitten. - Mutta Bongo Huehan ei edes halua kuulua rastaliikkeeseen. Koska rasta ei ole liike. Rasta merkitsee yksilöllistä muutosta, metamorfoosia, ja ensimmäinen muutos on vanhempien kulttuurin – uskontojen ja niiden jumalien - hylkääminen. Edes rastojen nyahbinghi-seuroja Rastatohtori ei suosi, koska nyabinghi on ”kristillinen, demoninen rituaali”. Tohtori Huen kartanossa rumpuja ei ole. Siellä rastat eivät myöskään kokoonnu ruoan ääreen. Se on sääntö.

Leonard Howellin oma jumalkäsitys ja teologia kaikkiaan ei ollut erityisen selkeässä ja stabiilissa kuosissa. Howell antoi ymmärtää, että Jesus on valkoisten jumala, mutta aikalaiskertomuksen mukaan hän myös väitti ainakin yhdessä julkisessa puheessaan olevansa itse Jesus Kristus. Jesuksen "toisesta tulemisesta" hän ei puhunut mitään. Muutenkin hän useissa eri yhteyksissä teki täyden irtioton juutalais-kristillisestä ajatusmaailmasta ja hyödynsi saarnatessaan Raamatun sijasta omaa kirjaansa ja korttipakkaa (ilmeisesti myös tarot-pakkaa), jolla hän teki myös taikatemppuja. Kingstonissa 1939 perustamansa Ethiopian Salvation Societyn tarkoitukseksi hän ilmoitti ”kristillisten arvojen” edistämisen. Hänen ainoan julkaisunsa, Promised Keyn, sisältö ja tyylilaji ei kuitenkaan suoranaisesti synkkaa yhteen tuon tarkoituksen kanssa. Kerran oikeudessa ollessaan Howell kieltäytyi tekemästä valaa sormet Raamatun päällä sillä perusteella, että hän on muslimi.


Kristinuskon dogmeista howelliitit poikkesivat mm siinä, että heidän tavoitteenaan ei ollut päästä taivaseen kuoleman jälkeen, vaan saada taivas maan päälle. Tämä on ideana rastoilla edelleenkin. Sen lisäksi nykyrastoja ja Pinnaclen asukkeja yhdistävät Haile Selassie, Afrikka-keskeisyys ja ganja. 


Nykyisenlainen rastaliike alkoi kehkeytyä 40-luvulla ja paljolti Pinnaclen ulkopuolella. Silloin dreadlockseista tuli vähitellen osa rastafarilaisuutta ja Nyahbinghi house samoin kuin rastojen I&I-kieli lähtivät alulle. Yksi tärkeimmistä henkilöistä tässä prosessissa oli legendaarisen soittajakommuunin, Count Ossie & Mystic Revelations, rummuttajiin lukeutunut Ras Boanergese (Bongo Wattu).

Noista ajoista lähtien on käyty väittelyä siitä, kuuluvatko locksit olennaisesti rastafarilaisuuten vai ei. Syynä tähän on ainakin se, että osalle Selassien palvojista rastafariliike on ikään kuin Etelä-Amerikassa syntyneelle vapautuksen teologialle sukua oleva liike, joka hengellisen vakaumuksen voimin ja kaikkein korkeimpaan   turvautuen taistelee mustien oikeuksien puolesta taloudellista riistoa ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan.  Oleellista ei ole, onko sinulla tukka päässä vai ei – kunhan vain olet uskollinen Garveyn ohjelmalle: Yksi Jumala, Yksi Rakkaus, Yksi Kohtalo.
                                   

Dreadlocksit ovat kantajilleen liiton ja omistautumisen merkki, mutta paljon on erimielisyyttä siitä, kuinka totaalista dreadlock-miehen ja -naisen jumalallisuudelle omistautumisen ja Babylonista eristäytymisen on määrä olla. Ovatko dreadlock-rastat päivien muinaisten sukua ja Kaikkivaltiaan valittuja (Chosen Few)? Muinaiseen pyhyyteen heränneitä nasiireja, jotka eivät koske "saastaisiin objekteihin", karsastavat kaupallisuutta, eivätkä osallistu modernin maailman villityksiin. - Vai ilmentävätkö rastan locksit lujaa, henkilökohtaista uskoa ja moraalisuutta ilman pitäytymistä ritualis-mystiseen puhtauteen (kuten suolan ja hautajaisten karttamiseen) ja kutsumusta elämän täydelliseen täyttymykseen pyhimysten ja enkelten kaltaisten olentojen teokraattisia prinsiippejä toteuttaen?

Yhdelle hiukset ja parta (eli precept: periaate) ovat tottelevaisuuden ornamentit ja toiselle kapinallisuuden manifestaatio (soul rebel), mutta silti molemmat ovat ikään kuin saman ideologian puoltajia. Tätä on vaikea käsittää.

Suosittu tapa pyrkiä tyrehdyttämään keskustelu em kaltaisista aiheista on sanoa, että rasta ei ole uskonto, vaan elämäntapa. Mutta johonkin filosofiaan kaikki elämäntavat perustuvat – myös rastan elämä. Jos rasta on elämäntapa, niin millainen elämäntapa se on? Luonnollinen. Vapaa. Irie.  - Mutta mitä se tarkoittaa? Millainen maailmankatsomus rastan luonnollisen elämäntavan taustoittaa? Mitä ovat ne tähän elämäntapaan olennaisesti liittyvät elementit ja laadut, joista sen tunnistaa nimenomaan rastaelämäntavaksi? Näihin kysymyksiin saa jälleen, ei vain poikkeavia, vaan myös  toistensa kanssa täysin ristiriitaisia vastauksia...                       

                                          
                           
Moraalisen näkemyksensä osalta rastat ovat  lähellä kristillisyyttä ja erityisesti katolisen kirkon attituudia. Rastojen suhtautuminen homouteen, aborttiin, ehkäisyvälineisiin ja avioeroon on yhteneväinen katolisten kanssa. Syynä jyrkkään railoon rastojen ja katolisten välillä on se, että rastat ovat Howellin ajoista lähtien nimenneet paavin paholaiseksi. Useissa rastamaalauksissa paavi kuvataan polvistuneena Haile Selassien edessä Harmagedonin taistelun hävittyään.  
                                     

Rastojen paavikielteisyys on hassua sikäli, että Haile Selassiella itsellään ei ollut mitään paavia ja katolista kirkkoa vastaan. Päinvastoin. Selassie – jonka pilkkanimi Etiopiassa oli katolinen - toivotti roomalaiskatolisen kirkon tervetulleeksi maahansa ja kävi esittämässä kunnioitustaan paaville useita kertoja.

Kaikista rastaliikettä repivistä ristiriidoista huolimatta tiettyä, osin hyvinkin outoa, yhtenäisyyskehitystä on tapahtunut 2000-luvun aikana. Bobo dreadeja näet näkee yhä useammin rastojen yhteisissä kokoontumisissa ja alun perin vain boboille olennaisen tärkeä sapatin pyhittäminen on luisunut myös monien nyahbinghirastojen käytännöksi.                                   

Kaiken huipuksi reggaeartisti, bobo dreadien ideologiaa kannattava Sizzla nimettiin joitain vuosia sitten Nyahbinghi housen presidentiksi. Tälläistä virkaa ei Nyabinghi housessa aikaisemmin ole edes ollut. Sen sorvasi Sizzlalle mittatilaustyönä – rahallista korvausta vastaan – seurakunnan silloinen ylipappi. Hänen päätöksensä synnytti valtavan vastarinnan aallon rastojen keskuudessa, mutta ei Sizzlaa ole vieläkään palliltaan pudotettu.

Sizzlan mielestä Bobo housen ja Nyabinghin välillä ei ole fundamentaalia ristiriitaa. Mutabaruka on ihmetellyt lausuntoa radio-ohjelmassaan pariin otteeseen. Sillä onhan iso ero esim siinä, palvotaanko binghirastojen tapaan yhtä Jumalaa, Kolminaisuuden Voimaa, Haile Selassieta vai pidetäänkö Jumalaa kolminaisuutena ja siihen liittyen King Emmanuelia Jesuksena. Tosin ei binghirastojen yksijumalaisuuskaan täysin tiivistä kudosta ole. Omien havaintojeni mukaan rastat ovat 90-luvun alusta lähtien ylistäneet Ras Tafarin rinnalla hyvin ahkerasti myös hänen puolisoaan, ”kuningatar Omegaa”. Näinhän tekivät howelliititkin.                                


Alunperin Panamassa itäneen rastafarilaisuuden matka Karibialta takaisin Latinalaisen Amerikkaan kesti kauemmin kuin rastafarian saapuminen Eurooppaan, mutta nykyisin rasta on ilmiö myös sellaisissa maissa kuin Kuuba ja Brasilia. Hupaisaa tai tragikoomista, miten vaan, on se, että monet etelä-amerikkalaiset rastat ovat katoliseen kirkkoon kuuluvia, ei-vegetaareja kristittyjä… Haile Selassie ei näissä maissa ole erityisen näkyvästi esillä, vaan Bob Marley on latinorastojen isoin ikoni.

Hämmästyttävin piirre rastaliikkeen globalisoitumisessa on bobo kirkon levittäytyminen Jamaikan ja Afrikan ulkopuolelle … Ranskaan, Hollantiin, Yhdysvaltoihin… Parikymmentä vuotta sitten en olisi voinut uskoa, että valkoihoiset nuoret aikuiset kokoontuisivat raamatut ja virsikirjat käsissään ylistämään jamaikalaista kulttipappia Mustana Kristuksena Lihassa Black Supremacy -banderollien alla. Sitä vastoin Jamaikalla omassa leirissään asuvien bobojen lukumäärä ei ole vuosien aikana olennaisesti kasvanut. Yksi syy tähän lienee se, että leirin kuningattaret elävät erityisen perusteellisten kuukautissäännösten takia 21 päivää kuukaudessa erillään papeista ja profeetoista.   

                       
Twelve Tribes of Israelilla on osastoja ja jäseniä ympäri maailman, mutta järjestön varsinainen voittokulku on jo päättynyt. Ruotsissa 12 Tribesin toiminta oli 80- ja 90-luvun taitteessa vilkasta. Jopa siinä määrin, että Aftonbladet teki ison jutun siitä, kuinka lähinnä kantaruotsalaisesta väestä koostuva 12 Tribes värvää ihmisiä, erityisesti nuoria naisia, T-Centralilla ja reggaebileissä kokouksiinsa, joissa poltetaan hasista ja marihuanaa. Lisäksi kerrottiin siitä, kuinka lahkossa suunniteltiin erään 12 Tribe-sisterin lapsen kidnappaamista Etiopiaan sen jälkeen kun nainen oli eronnut ei-lahkoon kuuluvasta miehestään. Kohu ei kuitenkaan Tribesin toimintaa pysäyttänyt. Itse seurakunnan päämies Prophet Gad kävi Ruotsissa 90-luvulla ja hänelle tiettävästi tarjoutui siitettäväksi useita lahkon naisia.       
                  

Suomessa rastat ja symppaajat kokoontuvat Pohjolan leijonat-facebook-ryhmässään Suomen lipun alla. Tämä ei tietenkään tee pohjolan leijonista ja leijonattarista Suomi-nationalisteja, mutta ei nationalismi täysin tuntematon ilmiö suomalaisissa rasta- ja reggae -piireissäkään ole. Useita viestejä Pohjolan leijonat -ryhmään laatinut sis Ia – joka takavuosina postasi Fi-Reggae -sivustolle sen sadat tuliset taisteluterveiset Rastafarin nimessä – on omissa facebook-päivityksissään arvostellut ankarasti Suomen pakolaispolitiikkaa. Hän esittää pakolaisille perustettavaksi kolhooseja, ja ”koska muslimit eivät pidä ikkunoista, vaan peittävät ne, niin heille sopii ikkunattomat tilat”. Paperittomien ihmisten hyysääminen johtaa Ia´n mielestä siihen, että ”tulemme saamaan koko Intian kadulle”. Ia myös kehoitti ihmisiä olemaan osallistumasta Oikeus elää  -mielenosoitukseen Helsingin rautatientorilla 2017. Hänen kahden poikansa pyörittämä Ivah sound system oli kuitenkin tapahtumassa paikalla.                      

                           
                          


Jamaikan ulkopuolella rastaliikkeen organisatorinen struktuuri on lähes olematon. Mustilla rastoilla on keskuksia Englannissa ja tietyissä osissa Yhdysvaltoja, mutta merkittävissä määrin toimintaa Nyabinghilla, boboilla ja muilla niiden kaltaisilla seurakunnilla ei kansainvälisesti ole. Rastaliike on länsimaissa pääsääntöisesti reggaen inspiroimaa pöhinää, One Love, praise Jah ja Babylon matalaks!

Pohjoisen pallonpuoliskon uus-rastat ovat integroineet ”rastaskeneen” ison liudan omia intressejään. New agen, feminismin, anarkismin, city-samanismin, vihreyden ja vasemmistolaisuuden. Tatuoinnit, lävistykset, paljastavan pukeutumisen, ehkäisyn, musta&valkoinen-parisuhteet… Selassien rennoimmat sankarit ovat vaihtaneet persoonattomaan Jahiin. Vain vähäinen määrä ihmisiä on kallistanut korvansa Jamaikan rastavanhimpien – itse asiassa hyvin selkeille ja yksinkertaisille – opetuksille  ja soveltaa niitä omassa elämässään.                            

                           

Kansainvälistä kohua rasta- ja reggae -piireissä on äskettäin aiheuttanut Kaliforniassa israelilaisen vaimonsa ja lapsiensa kanssa asuva Ziggy Marley sen jälkeen, kun hän ilmoittautui julkisuudessa Israelin politiikan tukijaksi.

Etäälle rastojen perinteisestä Babylonin vastaisuudesta on loitonnut koko Marleyen klaani. Marleyn perikunta kontroloi yhdessä kanadalaisen, ökyrikkaan sijoittajan, James Salterin kanssa Marley-tuotemerkin käyttöä ja haalii holveihinsa miljoonia dollareita vuosittain, mutta ei ole antanut centtiäkään periksi Aston Barrettin ja muiden Wailers-soittajien vaatimuksille saada itselleen kohtuullinen osuus Marleyn & Wailersien levytyksien tuottamasta potista. Pari vuotta sitten Tuff Gongissa suunniteltiin Bob Marley -oluen laittamista markkinoille. Everything goes… kunhan kassa kilisee. Vähintäänkin tyylitöntä on se, että Bob Marleyn vuosittaisissa synttärikemuissa Hope Roadilla juhlijoille tarjoillaan kermakakkua ja lipputangoissa liehuvat jamaikalaisen mobiiliyhtiö Digicellin viirit

Rastat ovat ahkerasti keskusteleva, väittelevä, reesonoiva joukkue, eivätkä rastaliikkeen sisäiset erimielisyydet läheskään aina liity asioihin, jotka suoranaisesti määrittävät rastafarilaisuutta tai rastana olemista. Paluumuutto Afrikkaan, maagisia toimia teokraattisen hallinnon hyväksi  vai omaehtoista yritystoimintaa ja sosiaalipoliittisia aktioita synnyinmaassa? Jokainen noista vaihtoehdoista on yhtä lailla rasta. Kynnyskysymys ei ole sekään, polttaako ganjaa, pyhää yrttiä, vai ei. Se on jokaisen yksityisasia. Rastaliikkeen kantavana ideana on kuitenkin ollut sen syntyhetkistä saakka köyhien ja kodittomien puolustaminen ja sotimisen ja väkivallan vastustaminen. Sikäli on hyvin hankala sijoittaa rastakonseptioon esim Israelin rasistisen sotapolitiikan tukemista tai pakolaisvihamielisyyttä.
                                            

                                   
                                           PETER TOSH
Rastat suhtautuvat yleensä passiivisen kriittisesti kaikkiin uskontoihin, islam ja juutalaisuus mukaan lukien. Mutta oli kirkkokunta mikä tahansa, sitä ei yleensä totaalisesti torjuta mikäli se on mustien ylivertaisuuden tai ”afrikkalaisten arvojen” asialla. Tästä syystä National of Islamin päällikkö Louis Farrakhan on nauttinut verraten suurta suosiota rastojen keskuudessa. Reggaetähdistä ainakin Luciano osallistui 1995 Farrakhanin järjestämään Miljoonan miehen marssiin USA:ssa ja Mutabaruka on pyörittänyt radiossa tuntikausia nauhoituksia Farrakhanin (viha)puheista.

Mutabaruka on ilmoittanut, ettei hän enää käytä ilmaisua Babylon, vaan sen sijaan käsitettä valkoinen ylivalta. Terminologian uudistus liittyy siihen, että Mutabarukan mielestä rastojen on tehtävä täysi pesäero juutalais-kristilliseen traditioon. Tämä merkitsee myös muinaisen Egyptin kunnian palautusta, koska Mutabaruka uskoo muinaisen Egyptin olleen mustien afrikkalaisten asuttama maa. Tähän asti mustat rastat ovat toitottaneet olevansa samaa kansaa kuin Israelin heimot, jotka vanhan testamentin kertomuksen mukaan olivat pitkään egyptiläisten orjuuttamia. Tosin etenkin nuorien rastaälyköiden keskuudessa on jo vuosikaudet esiintynyt innostusta mustaa egyptologiaa kohtaan.                              

Ei ole mitään tavatonta siinä, että uskonnon tai hengellisen liikkeen teoriat ja käytännöt muuntuvat aikakausien vaihtuessa. Varsinkin jos kultin kannattajakunta laajenee isosti ja sillä ei ole tiukkaa keskusjohtoa Jehovan todistajien tavoin. Mutta on myös niin, että jos mielteitä yhden uskonnollisen liikkeen ydinolemuksesta alkaa olla yhtä monta kuin on uskossa miehiä, niin kyseinen uskonto ei yleisotsakkeena merkitse enää mitään, koska se voi merkitä mitä tahansa.
 

Rastaliikkeestä on maailmanlaajuisena ilmiönä kehkeytynyt alusta romanttiselle soturuusimagoinnille, abstraktille politiikalle ja uus-uskonnolliselle viihteelle. Reggaella on ollut suuri vaikutus tähän. Reggaen suosion kautta rastat saivat lisää elintilaa Jamaikalla ja tietyt rastateemat universaalia huomiota, mutta samalla rastafaria tuli identifioiduksi "musiikkiuskontona" ja nuorista reggaetähdistä tuli eldereitä suositumpia rasta-auktoriteetteja. Siksi rastafarilaisuus ei koskaan ole tullut julki koko originaalissa kehyksessään ja täyteydessään. Tämä on sääli jo siksi, että rastojen keskuudessa on ollut – ja on yhä - mystisiä pyhimyksiä, joiden holistiset katsannot ynnä esoteeriset visiot ja mytologiat kuuluvat planeettamme henkisen perinneaarteiston raskaaseen sarjaan. Rastafariliikkeen  keskiössä on hurjasti puhdasta energiaa. Kiitokset siitä.

Mikä on rastaliikkeen tulevaisuus? Luultavasti sama kuin purukumilla. Mauttomaksi käytyäänkin se vaan venyy ja paukkuu.


                                             
                                                 
 
    


  
 

 
Rasta-aihetta sivuavia artikkeleita Ummagummassa:
 

 

 
               
             
VIDEOLINKKEJÄ:

 

 

 
 
  
  

 
 
 

 
 


 


No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.