Naisenkuvia 2

Ikiaikaisen, arkaaisen elonkulttuurin vallitessa ihmisten energioita muunsivat siirtymäriitit ja myytit, yhteismuistiin sisältyvät alkukuvat. Niiden ohjaamina lapset aikuistuivat ja aikuiset kulkivat elämänvaiheidensa läpi.

Kaiverruksiin, talismanneihin ja veistoksiin olivat taltioituna oman kulttuurin transsendenttisina impulsseina sykkivät kosmiset kuviot ja muut graafiset esitykset ensimmäisten jumalien tietoisuudesta, josta ihmiset latasivat virtaa ja esikuvallisen tason päivittäiseen hyörinäänsä.

Jumalattaren palvonta on erityisen iäkäs perinne. Jumalatarta on muinaiskulttuureissa usein edustanut kiveen hakattu mallinnos vaginasta (yoni) tai sitä esittävä patsas. Niitä on löytynyt lähes joka puolella maailmaa. Euroopan vanhimmat yonigraffitit ovat Ranskasta löydetyt, n. 30 000 vuoden ikäiset kivikaiverrukset.

Buddhalaisuudessa kohtaamme laajan feminiinisten buddhien, dakininien ja yoginien kuvaston. Afrikassa on vieläkin erilaisilla jumalattarilla valtavasti valtaa. Juutalaisessa mystiikassa tunnetaan "Jumalan morsian" Shekinah (nimi mainitaan myös Koraanissa), jota vahvasti miesjohtoisten hasidijuutalaisten keskuudessakin kunnioitetaan korkeasti Sapattikuningattarena. Intiassa ja Nepalissa naisjumalista suurin on tietämättömyyden pimeyttä ja demonisia voimia tietoisuudesta hävittävä, kaamea ja kaunis Kali.

Kristinuskon ainut jumalainen naishahmo on Neitsyt Maria. Uskonnolliseen taiteeseen hänet on ikuistettu hyvin usein väsynyt ja laupias katse silmissään. Harvoin nähdään Jumalan Äidin hymyilevän. Hän ei ole Kalin kaltainen, ekstaattinen ja ekstaasillaan voimauttava villimys, vaan enemmänkin alistuvaisuuden ihanteen ilmentymä. Sillä naisen osa on alistua Isä Jumalan tahtoon. Näin teki Maria synnyttäessään jumalalleen pojan - ja vieläpä ilman sikiämistä tavallisesti edeltävää lystinpitoa.

Puhtaudestaan ja jumalsynnyttämisen uroteostaan huolimatta Maria ei kuulu taivaalliseen perheeseen. Sen muodostavat Jahve, Pyhä henki ja Jeesus. Pyhä henki tulkitaan joskus feminiiniseksi entiteetiksi, mutta kun otetaan huomioon se, että Maria tuli raskaaksi Pyhästä hengestä, niin kyllä Pyhä Kolminaisuus täyspatriarkaaliselta - ja vielä lisäksi "sukupuolineutraalilta" - monipariliitolta vaikuttaa.

Kuvat, joissa Neitsyt Maria pitelee Jeesus-lasta sylissään omaavat ohuen linkin Shivan ja hänen kosmisen kumppaninsa, Shaktin (Parvati) perhesuhteisiin. Onhan Shivalla ja Parvatilla kummallakin oma lapsi. Shivalla on poika Skanda (Kartikeya) - jonka syntymästä on lukemattomia legendoja: yhden mukaan poika syntyi Shivan liekkeihin roiskimasta spermasta -  ja Parvatilla savesta salaa Shivalta muotoilemansa Ganesha-poika.

Shivan ja Shaktin eroottista ilottelua ei kaikissa tantra-koulukunnissa pidetä pyhänä siksi, että se on elämää synnyttävä akti. Shivan ja Parvatin lemmenleikit ovat jo sinänsä pyhää panemista. Jumala ja jumalatar temmeltävät täydellä antaumuksella ekstaattisessa prosessissa minästä vapautuneella tasolla, jossa kahdesta ei tule kolmea, vaan enemmän yksi.

Shiva lingan ja Shakti yonin yhtymisen pointti on tietoisuuden laajentamisessa ja totaalisen vapauden kokemisesssa, emotionaalisten konventioiden ja kaiken maallisen kiintymyksen  hylkäämisessä. Siksi seksin on oltava jotain järjetöntä ja sen harjoittajien välinpitämättömiä esim. vallitsevia moraaliarvoja ja aviosäädyllisiä rajoitteita kohtaan. Tästä katsannosta tarkasteltuna jumalainen, energioita fundamentaalisesti muuntava seksi ei ole otollisinta oman puolison kanssa, vaan silloin kun se tapahtuu vakiintuneiden, sosiaalisten roolien ja uskollisen kiintymyksen tuolla puolen olevalla, "laittomalla" alueella.

Jumalista myös Krishna on amoraalinen Eroksen edustaja intialaisesa tarustossa. Hän ei keskity perhe-elämään ja sitoudu vaimoonsa Rukminiin, vaan sen sijaan sekstailee Radha-rakastajattarensa ja tuhansien gopityttösten kanssa.

Kristillisissä ympyröissä hurmioitunutta surffailua seksuaaliaalloilla pidetään harvoin - jos koskaan - miehen ja naisen välisen suhteen huipentumana tai ylevöittävänä, eksistentiaalisista keloista ulos ohjaavana hartaudenharjoituksena. Nykykristillisen, ei-puritaanisen tulkinnan mukaan seksuaalisuus on kylläkin "Jumalan lahja" ja "iloinen asia", mutta ei jumalallisen ilon ja autuuden asia. 

Neitsyt Maria on puhdas juuri seksuaalisen pidättyväisyytensä takia, eikä hänelle ole täydentävää, tasapainottavaa hahmoa raamatullisesssa kuvastossa. On vain Eeva, perisynnin henkilöitymä. Hän onkin ainut nainen, jota kristillinen kuvasto meille enemmälti alastomana esittelee. 

Paratiisin tarun takia vanhakristillinen logiikka oli sellainen, että Eevan tyttäret ovat äitinsä tavoin luontaisesti miestä haureuteen houkuttelevia olentoja. Vastaavasti Neitsyt Marian ainokainen lapsonen on pyhä poika .. 

Pyhä poika esiintyy Raamatussa usein naisten ympäröimänä. Martta palveli häntä köksän puolella, mutta Jeesus piti huushollaamista ja passausta arvokkaampana Martan siskon, Marian, hengellistä nälkää ja kuuliaisuutta. Mariahan viihtyi mestarinsa jalkojen juuressa hänestä tietoisuutta imien. 

Jos tilannetta tarkastellaan samanististen heimorituaalien ja esi-tantristen initiaatioden kontekstissa, Maria imi tietoisuutta sperman muodossa Jeesuksen sauvasta. Tähän asetelmaan sisältyy alkemistinen aspekti, mutta samalla siinä tulee määritetyksi kristityn naisen, miehen ja jumalan keskinäiset suhteet ja arvojärjestys.


Se minkälaiset naisenkuvat kulloinkin ovat palvottuja kertoo paljon yhteiskunnassa vallitsevasta naisihanteesta ja ylipäätään ihmiskäsityksestä. Länsimaissa nyt näkyvimmin näkyvät naiskuvat ovat  mainonnan ja porno- & pop -teollisuuden pyrkimyksille alisteisia potretteja. 
  
Pyhien, egon ulottumattomiin ulottuvien voimakuvien haihdutua naisten ja miesten näköpiiristä ikipuberteettiset, faneilleen narsistisesti flirttailevat viihdemessiaat täyttävät myto-esikuvallisen tyhjiön. Näin on tullut mahdolliseksi esim. se, että kansan syvien rivien keskuudessa rulettavat "rohkeat(!)", tissit paljaana otetut selfiet ikään kuin vulgaareina tunnuksina pitkitetyn esimielihyvän ja genitaalisen valmiuden alituisen ylläpitämisen aikakaudelle.

Intian ja Nepalin kaltaisissa maissa ei olla vielä suistuttu samanlaiseen, mytologiseen konkurssiin kuin lännessä, mutta idässäkin suurten tarujen merkitys on supistunut ja niistä nuollaan vain kiiltävä kuorrutus ihmisten päivittäisen pintaliidon piristeeksi. Merkityksellistä on se, että Intiassa, satojen - jos ei tuhansien - naisjumalien maassa on naisiin kohdistuvan väkivallan osuus huomattavan suuri.

Tosin on myös niin, että Intiassa toimii naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa vastustavia naisliikkeitä, jotka imevät virtaa itseensä juuri Kalista ja muista jumalattarista. Lisäksi uskonnollisen viihdekoneiston ulkopuolelta löytyy kultteja ja seurakuntia, joissa sakraalit naiskuvat- ja käsitykset ovat yhä maagisen tietoisuuden ja henkisen harjoituksen sydän ja perusta.

Syväolennoltaan voimakuvat ovat visioita ihmisen olemuksesta ja potentiaalista. Oikean intention ja tietynlaisen meditaation avulla voi itse kukin nähdä sisälle tajunnallisen koneistonsa mustaan laatikkoon, jossa mm. kaikki ihmiskunnan historian isot naiseudet ovat elävinä kuvina tallennettuina. 

Jimi Hendrix ei itse pitänyt tupla-albumi Electric Ladylandin (1968) kansikuvasta, mutta hänen mielipiteensä ei sen arvoa ja merkitystä alenna. Kyllä kansiaukeama (plus sisäkannen hämyiset kuvat soittajista) mielestäni kryptisenä ja mysteerisenä, astraalisuutta huokuvana johdantona Hendrixin musiikilliseen visioon toimii. Kansi on myös pätevä rituaaliesine psykedeelisessä Kali-pujassa käytettäväksi.