Guruhumppa on kova biisi

Ennen kuin otat ketään guruksesi, vahdi häntä päivin ja öin.
Ramakrishna Paramahamsa

Bengalin joutsenella, Ramakrishnalla (1836-1886) ei ollut koskaan ilmoitusta lehdessä. Ei edes kylttiä työpaikkansa - Kali-temppelin -  portinpielessä. 

Nykyisin Ramakrishnakin kieppuu cyber-avaruudessa. Internetin laari on laitoja myöten täynnä henkisen opetuksen kauppiaita. Heidän retriiteissään on aina tilaa vielä yhdelle, jonka luottotiedot ovat reilassa.  

Intialaisilla tv-kanavilla tietyt joogan, mietiskelyn ja mantraamisen spesialistit  pyörittävät viikottain omaa showta. Ne eivät emotionaaliselta väreltään oleellisesti poikkea Amerikan tv-pastorien spektaakkeleista.

Monet menestyneistä guruista elävät turvamiesten ja sihteerikköjen ympäröiminä kuin rokkitähdet konsanaan. Heitä kuskataan kohteisiin komeilla kaaroilla ja he pitävät majaa huippuhotelleissa ja luxus-luokan ashrameissa.

Osho Rajneesh (k.1990) on tämän rahoilla pröystäilevän gurun prototyyppi. Hän hankki lisää Rolls Royceja (96 kpl kaikkiaan) talliinsa samaan aikaan, kun hänen aktiiviset kannattajansa puursivat täystyöllistettyinä ja aliravittuina orjina Osho-liikkeen hyväksi. Monet heistä olivat tehneet abortin tai sterilisoineet itsensä Rajneeshin ohjeistamana. 

Osho sai ihmiset maksamaan siitä, että he tulivat nauramaan tai naimaan hänen keskuksiinsa, mutta ihmisten höpläytyksessä oli myös lievää törkeämpi taso, sillä lopulta paljastui, että aseet, ihmisten tiukka valvonta ja seksuaalinen hyväksikäyttö olivat ashramien arkipäivää.

Intian ehkä suosituimmasta "avatarista", Sathya Sai Babasta (k. 2011) tuli vähintääkin Oshon veroinen  kullanvuolija. Sai Baba jopa "materialisoi" kultaa. Tosin hän ei pyynnöistä huolimatta ikinä aineellistanut hihatilaansa kookkaampaa kultahippua.

Osho ja Sai Baba olivat tee-se-itse -guruja. He eivät edustaneet mitään autorisoitua opetuslinjaa. Molempien opit ovatkin eri lähteistä yhteen harsittua, haperoista hörinää. Sattumia on heidän sopassaan niukalti. 

Ensimmäinen massasuosion lännessä saanut guru, Maharishi Mahesh Yogi (k. 2008) sitä vastoin oli oikea joogi:  Swāmī Brahmānanda Saraswatīn kouluttama ja hänen opetuslinjansa yhteyteen initioitu mietiskelymestari.

Maharishilla oli omat rajoitteensa, höpsötyksensä ja kömmähdyksensä, mutta vastaavasti monet hänen tempauksistaan olivat varsin meseviä (hän esim. keskeytti TM-opetukset Englannissa v. 2005 Blairin valtakauden ajaksi vastalauseena maan osallistumiselle Irakin sotaan).

Suosituimpia gurukarakteereja yhdistää ikimairea pärstäkerroin ja sanoman ympäripyöreä yleishyvyys. Ne näyttävät vetoavan ihmisiin  - vaikka asian pitäsi olla juuri päinvastoin! Yltiöpositiivinen lällätys ei korreloi vapauden ja vakauden asian vakavuuden kanssa.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun gurukulttiin liittyy pedofiliaa, raiskauksia ja vapaudenriistoa hälytyskellojen pitäisi päristä jo pinttyneimmässäkin palvojassa - mutta ei!

Hard Rock Café -ketjun perustaja Isaac Tigrett uskoo, että Sai Babaan kohdistuneet epäilyt lapsiseksistä ja oppilaidensa seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä pitävät paikkansa, mutta silti hän palvoo Sai Babaa yhä vieläkin.

Kymmeniä tuhansia uskollisia palvojia on yhä myös mm. raiskauksesta syytetyllä superjoogi Swami Nithyanandalla. Samoin äskettäin Intiassa pidätetyillä baboilla Sant Rampal (epäillään murhayrityksestä ym:sta), Asaram Bapu (seksiä 16-vuotiaan tytön kanssa) ja Gurmeet Ram Rahim (sai 400 oppilasta teettämään itselleen kastraation).

Väärinkäytöksiin syyllistyneidetä guruja on maailmassa valtavasti, mutta runsaasti on myös vilpittömiä  joogaopettajia ja korkean tietoisuuden säätäjiä. Omituiset oikut ja ei-konventionaaliset käytännöt eivät guru-universumissa ole harvinaisuuksia, mutta asiahan on niin, että eksentrisyys on yksi asia ja rikosten tekeminen ihmisyyttä vastaan toinen, aivan eri asia. Ylipäätään uskonnolliselta elämältä on turha vaatia sitä, että se toimisi jyrkästi moderneja arvoja ja poliittisen korrektisuuden periaatteita noudattaen.

Eksentrisistä, "hulluista guruista" maineikkain lienee edesmennyt, tiibettiläinen lama Ghögyam Trungpa Rinpoche. Hän ylläpiti lukuisia suhteita naisoppilaidensa kanssa ja hänen alkoholinkäyttönsä oli ajoittain sangen suureellista. Rinpochen näkemyksen kirkkautta hänen juopottelunsa ja epäsovinnainen käyttäytymisensä ei samentanut, ja ainakin osittain hänen villit tempauksensa olivat osa hänen opetustaan. 

Trungpan oppilaaseen, amerikkalaiseen Pema Chödroniin teki vaikutuksen juuri se, että Trungpa veti kerta toisensa jälkeen maton oppilaidensa alta ja opasti näin elämän pohjattoman olemuksen kohtaamiseen.

Pema Chödron on selibaatissa elävä nunna, eikä Trungpa koskaan painostanut häntä seksiin, vaan päinvastoin innosti häntä pitämään lupauksensa. Chödron itse ei nuhteettomislupauksistaan huolimatta halua olla roolimalli kenellekään:

Monet ihmiset ajattelevat, että koska pidän nämä ohjeet, olen ikään kuin politiikan ja skandaalien yläpuolella. Joten voin nähdä, että oppilaat haluavat näitä puhtaita roolimalleja. Mutta puhtaat roolimallit eivät koskaan ole olleet niinkään hyödyllisiä minulle. Minun mallejani olivat ihmiset, jotka astuivat ulos totunnaisesta mielestä, ja jotka pystyivät todella pysäyttämään mieleni ja täysin avaamaan sen, ja vapauttamaan sen edes hetkeksi sovinnaisesta, totusta tavasta katsoa asioita. 

Mutta "turvallisuuden" etsiminen roolimallista, jonkun joka ei koskaan loukkaa sinua ja aina vahvistaa sinua, on hyvin epäilyttävää. Jos olet todella valmistautumassa pohjattomuuteen, valmistautumassa inhimillisen olemassaolon todellisuuteen, elät partaveitsenterällä ja sinun täytyy tottua tosiasiaan, että asiat liikkuvat ja muuttuvat... Opettajani ovat aina työntäneet minua jyrkänteen yli, ja juuri se on herättänyt myötätuntoni sille minkä ihminen kohtaa.

Gurutouhun ekonominen taso ei sinänsä po. genreen vinoja viboja tuo, vaan se, että joogasta ja tajunnan muuntamisen tietotaidosta on tehty tavara, jota markkinoidaan samalla mentaliteetilla, kuin pesupulveria tai deodoranttia. Räikeästi itseään mainostavien mestarien tuote onkin yleensä vain eksoottisesti tuoksuva, mielen hajuste.

Syvällinen, korkeita meditaatiotasoja kuulijassa katalysoiva opetus on mittaamattoman arvokasta. Raha ei ole siitä riittävä vastine. Täydellinen omistautuminen opettajalle ja hänen opetukselleen on perinteisesti se hinta, joka koulutuksesta maksetaan. Gurugenren ongelmat tuntuvatkin johtuvan paljolti siitä, että väärät ihmiset sitoutuvat vääränlaisiin guruihin ...

Gurujen oppilailla saattaa olla hyvinkin nyrjähtänyt motivaatio hartaalle harrasteelleen ja hyvinkin pinnalliset tavoitteet. Välttämättä ei mitään hyvää seuraa siitäkään, jos meditaatio-opetukseen tai uskonnolliseen liikkeeseen lähdetään omia mielenterveysongelmia ratkomaan. 

Kaikkiaan näyttää siltä, että suurin osa guruista innostuneista ihmisistä ei itse asiassa  mitään gurujen opastusta erityisemmin tarvitsisi. Jooga-asanoiden oppiminen ei edellytä yhdenkään swamin kumartamista, ja jos oma praktiseeraus rajoittuu puolen tunnin päivittäiseen hiljentymishetkeen, niin sellaiseen meditaatioon saa riittävästi opastusta jo naistenlehtien sivuilta.

Henkilökohtainen kontakti todellisen, henkisen näkijän energiaan on arvokas asia, eikä ole syytä väheksyä  opetusta, jota valistuneet meditaatiomestarit ja joogit jakavat. Silti on myös niin, että  elämän täydellinen täyttymys ei edellytä gurun tai minkään uskonnollisen oppisuunnan seuraamista. Elämä on perimmiltään itse itsensä selittävä prosessi. Jokainen tilanne on opettaja.